Miksi uskovat muuttuvat veljiensä lyöjiksi ja panettelijoiksi. Mikä saa aikaan tuollaista ylimielisyyttä / rakkaudettomuutta Kristus ruumiin jäsenissä. Kenellä on varaa isotella vähäisintäkään, epätäydellisintäkään Kristuksen omaa, silloin Kristusta vastaan.
Eikö Jeesuksen elämän historian tunteminenkaan mitään opeta, eikö se kerro ja varoita millään tavalla, vaikka on niistä lukenut, kuinka Jumalan omat, Hänen puolestaan kiivailevatkin kiusasivat ja löivät ja ruoskivat Herraansa. Joka tuli alas taivaasta maailmaan, pelastamaan heitä pimeydestä / saatanan vallanalaisuudesta, johon olivat ajautuneet. Ja jota jopa odottivat kuninkaakseen, messiaakseen. Joka vielä sanoin ja teoin osoitti selvästi olevansa Hän, josta Ramatun kirjoitrukset ennusti tulevaksi, ja tiesivät jopa ajan, ajanmerkkien valossa, että piti niihin aikoihin syntyä ja tulla jossa elivät. Eivät näistä selvistäkään sanoista ja teoistakaan huolimatta tunnistaneet Häntä, Herraansa jota odottivat. Ja vielä Jumala lähetti Johannes kastajan saarnaamaan parannusta ja valmistamaan tietä kyseiselle Messiaalle, jonka sanoi tulevan hänen jälkeen, jonka kengän paulojakaan hän ei uskonut olevansa kelvollinen sitomaan.
Onkohan monikaan huomannut että elämme vastaavassa ajassa, ja olemme ajautuneet vastaavaan tilaan Jumalan kansana. Ja jopa odotamme pian Hänen tulemustansa. Samoin riitelemme ja taistelemme toisiamme vastaan olemme valinneet itsellemme mieleisiämme kuninkaita, kukin uskon suunta omansa, samoin olemme kadottaneet rakkauden siteen, olemme valmiit kivittämään, pyrkimään hengellisesti vaientamaan, ja laiminLYÖMÄÄN, Herran Jeeusksen nimessä profetoivia sanansa saattajia, totuuden julkituojia. Jotka muistuttavat ja kehoittelevat yhtäolemisen ja keskinäisen rakkauden ja huolenpidon tärkeydestä. Myös varoitellen jakaumista / hajaannuksesta, joka vaikuttanut paikallaan polkemiseen jäämistä / luopumukseen. Näin Kristuksen seuraamisesta, Jumalan valtakunnan etsimisestä, totuuden julkituomisesta, valkeutena ja maan suolana olemisesta, Jumalan seurakunnan rakentamisesta, keskinäiseen rakkauteen pyrkimisestä luopuen. Jääkö jäljelle pelkkä uskominen ilman tekoja, elämällä osoittamattomaksi. Ja näin ihmisten pelastumismahdollisuuden ja Kristuksen seurakuntayhteyteen pääsyn sulkien. Voi meitä Kristukseen kastettuja, jos emme halua muuta kuin olla tyytyväisinä tässä tilassa.
Vaikuttaa myös suuren osan kohdalla, että on jääty ikään kuin sylivauvaksi Jeesukselle, jonka odotetaan täyttävän kaikki heidän puolestaan, ja ensikädessä heidän lihalliset halunsa.
Vaikka Jeesus toivoisi ja odottaa, että Hänen omistaan tulisi Hänen ja muidenkin Jumalan sankarien kaltaisia todellisia taistelijoita ja Hänen valtakuntansa asioihin paneutujia / siitä Hänen nimnessään julistajia ja puhujia, itse edelläkulkijoita, elämällä suuntaa näyttäen. Kulkien Jeesuksen askelissa, ja viitoittamassa suunnassa, pyrkien seurakuntana koko ajan eteenpäin, kohti sitä täydellisyyden päämäärää. Isän ja pojan Pyhän hengen, kaikki kaikessa olevaa rakkaus ja palvelu seurakunta yhteyttä. Jossa toimisi se, antaessaan saa. Joka myös rakentuu seurakuntana Kristuksen ja Isä Jumalan perheeksi / hunekunnaksi, joka ei enää olisi osa tätä pahaa maailmaa. Joden keskuudessa myös tapahtisi se mitä Jeesuskin sanoi: He tekevät Hänen nimessään suurempiakin ihmeitä ja asioista kuin Hän aikanaan.
Nimessään herätykseksi / Esko H.
Eikö Jeesuksen elämän historian tunteminenkaan mitään opeta, eikö se kerro ja varoita millään tavalla, vaikka on niistä lukenut, kuinka Jumalan omat, Hänen puolestaan kiivailevatkin kiusasivat ja löivät ja ruoskivat Herraansa. Joka tuli alas taivaasta maailmaan, pelastamaan heitä pimeydestä / saatanan vallanalaisuudesta, johon olivat ajautuneet. Ja jota jopa odottivat kuninkaakseen, messiaakseen. Joka vielä sanoin ja teoin osoitti selvästi olevansa Hän, josta Ramatun kirjoitrukset ennusti tulevaksi, ja tiesivät jopa ajan, ajanmerkkien valossa, että piti niihin aikoihin syntyä ja tulla jossa elivät. Eivät näistä selvistäkään sanoista ja teoistakaan huolimatta tunnistaneet Häntä, Herraansa jota odottivat. Ja vielä Jumala lähetti Johannes kastajan saarnaamaan parannusta ja valmistamaan tietä kyseiselle Messiaalle, jonka sanoi tulevan hänen jälkeen, jonka kengän paulojakaan hän ei uskonut olevansa kelvollinen sitomaan.
Onkohan monikaan huomannut että elämme vastaavassa ajassa, ja olemme ajautuneet vastaavaan tilaan Jumalan kansana. Ja jopa odotamme pian Hänen tulemustansa. Samoin riitelemme ja taistelemme toisiamme vastaan olemme valinneet itsellemme mieleisiämme kuninkaita, kukin uskon suunta omansa, samoin olemme kadottaneet rakkauden siteen, olemme valmiit kivittämään, pyrkimään hengellisesti vaientamaan, ja laiminLYÖMÄÄN, Herran Jeeusksen nimessä profetoivia sanansa saattajia, totuuden julkituojia. Jotka muistuttavat ja kehoittelevat yhtäolemisen ja keskinäisen rakkauden ja huolenpidon tärkeydestä. Myös varoitellen jakaumista / hajaannuksesta, joka vaikuttanut paikallaan polkemiseen jäämistä / luopumukseen. Näin Kristuksen seuraamisesta, Jumalan valtakunnan etsimisestä, totuuden julkituomisesta, valkeutena ja maan suolana olemisesta, Jumalan seurakunnan rakentamisesta, keskinäiseen rakkauteen pyrkimisestä luopuen. Jääkö jäljelle pelkkä uskominen ilman tekoja, elämällä osoittamattomaksi. Ja näin ihmisten pelastumismahdollisuuden ja Kristuksen seurakuntayhteyteen pääsyn sulkien. Voi meitä Kristukseen kastettuja, jos emme halua muuta kuin olla tyytyväisinä tässä tilassa.
Vaikuttaa myös suuren osan kohdalla, että on jääty ikään kuin sylivauvaksi Jeesukselle, jonka odotetaan täyttävän kaikki heidän puolestaan, ja ensikädessä heidän lihalliset halunsa.
Vaikka Jeesus toivoisi ja odottaa, että Hänen omistaan tulisi Hänen ja muidenkin Jumalan sankarien kaltaisia todellisia taistelijoita ja Hänen valtakuntansa asioihin paneutujia / siitä Hänen nimnessään julistajia ja puhujia, itse edelläkulkijoita, elämällä suuntaa näyttäen. Kulkien Jeesuksen askelissa, ja viitoittamassa suunnassa, pyrkien seurakuntana koko ajan eteenpäin, kohti sitä täydellisyyden päämäärää. Isän ja pojan Pyhän hengen, kaikki kaikessa olevaa rakkaus ja palvelu seurakunta yhteyttä. Jossa toimisi se, antaessaan saa. Joka myös rakentuu seurakuntana Kristuksen ja Isä Jumalan perheeksi / hunekunnaksi, joka ei enää olisi osa tätä pahaa maailmaa. Joden keskuudessa myös tapahtisi se mitä Jeesuskin sanoi: He tekevät Hänen nimessään suurempiakin ihmeitä ja asioista kuin Hän aikanaan.
Nimessään herätykseksi / Esko H.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On, että ihmiset keskittyvät enemmän muihin ihmisiin kuin itseensä. Siten muiden kuva tulee tutuksi, mutta oma peilikuva jää täysin vieraaksi, sitä kautta myös ihminen itse. On valitettava tosiasia, että jos ja kun maan päällä astelee ihminen, on kyseessä sitten minä, sinä tai Jeesus, me olemme kaikki ainutlaatuisia ja -kertaisia. Ne, jotka tulevat meidän perässämme, meidän tekojamme kunnioittaen, eivät koskaan ja missään olosuhteissa voi ymmärtää meitä, meidän motiivejamme, meidän tekojamme niin hyvin kuin me itse. Jos emme itsekään tiedä, miksi asioita teemme, on erittäin todennäköistä, ettei kukaan muukaan. Siten, jokainen Jeesuksen nimissä tehty työ, ilman Jeesuksen henkilökohtaista opastusta (joksi ei lasketa jokin astraalitason keskustelu Jeesuksen kanssa, koska yhtä hyvin keskustelu voidaan siinä tapauksessa käydä Saatanan kanssa - me itse emme pysty tekemään eroa, vain Jumala tietää..) on omista motiiveista tehtyä 'jeesustelua', jolla ei ole välttämättä minkäänlaista yhteyttä Jeesukseen. Tällöin, jokainen Jeesuksen seuraaja eli kristitty 'lyö' Jeesusta vasten kasvoja ja sylkee hänen muistolleen. Nimenomaisesti kristityt ovat silloin suurin uhka koko kristinuskolle ja heidän tulisi kasoa ennen peiliin, kuin alkavat koettaa saada lisää kristittyjä leiriinsä. Muutoin tuloksena on vain entistä suurempi sillisalaatti, jossa kukaan ei tiedä, eikä pahemmin välitä syistä ja seurauksista.
"emme ymmärtää voi mitään ennenkuin,
maailmaamme keinutamme alassuin.tunnettu muusikko.
Minusta elämme ajassa missä puhdistetaan likaa puhtaudesta.
On ennustettu kyllä että käymme toinen toistamme vastaan.Ne on niitä lopun ennusteita.
Kuitenkin on niinkin että "koetelkaa,niin löydätte"
Tuhansia kysymyksiä ja vastauksia.Näitä tulee ja menee.Ihminen näistä kerää itselleen totuuden jyväsiä sillä nehän ovat tärkeitä ainoastaan tästä kaikesta juupaseipäs keskusteluistakin.
Totuudeksi ei kannata siis hyväksyä mitä vaan.Ei kannata jäädä siihen missä tuntuu ettei ole kaikki aivan kohdallaan.
Raamattu kertoo paljon asioita.Olkaa siis tarkkana vaan jatkossakin.
Älkää uskoko mitä vaan.
Tarkastelkaa asioita sydämmissänne.
Pitäkää sydämmenne puhtaina.
On aika helppoa huomata, että uskontojen kentässä on tapahtumassa jotain. Suomalaisista osa on hakemassa juuriaan eli yrittämässä selvittää, miten ihmiset Suomessa uskoivat ennen kristinuskon rantautumista näille tienoin. Samanaikaisesti on syntynyt järjestöjä kuin sieniä sateella, jotka pyrkivät puolustamaan eri alkuperäiskansojen maa- ja ihmisoikeuksia, myös oikeutta omaan uskontoonsa ja kulttuuriinsa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, ettei esimerkiksi seurakuntien ihmisillä enää ole aivan niin vapaita käsiä temmeltää eri kansojen parissa kuin on aikaisemmin ollut. Jokainen on varmasti omaa mieltään siitä, onko kulttuurien moninaisuus rikkautta vai pitäisikö kaikki yhdentää ja yhdistää, mutta mielestäni yhdenmukaiseen uskoon on täysin mahdoton päästä. Kaikki on silloin vain enemmän tai vähemmän 'harmaansävyistä' massaa, josta puuttuvat ne kaikki värit, jotka tällä hetkellä vielä ovat olemassa, mutta osa väreistä on jo aikaa sitten unohtuneet ja kadonneet.
Kun Raamatussa sanotaan: "rakasta lähimmäistä kuin itseäsi" ja "älä tee toiselle, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän", tuntuu nämä ikiaikaiset ja universaalit viisaudet unohtuneen niiltä, joiden niihin nimenomaisesti pitäisi uskoa. Vaikka Jeesukseen uskotaan historiallisena ja jumalallisena henkilönä, hänen opetuksensa ovat tavalla tai toisella väärinymmärretty tai täysin mitätöity/laiminlyöty. Mitä se kertoo Jeesuksen seuraajista? Ainakin sen, että he ovat koko kristinuskon ajan kulkeneet huppu päässä, olettaen tietävänsä, mihin he ovat matkalla ja miten, mutta heidän tietonsa eivät ole, eivätkä tule olemaan totuus, niin kauan kuin Jumala on olemassa.
Mistä puhdistuksen ajasta siis nyt puhumme? Voidaan sanoa, että se puhdistus voi olla yksinkertaisesti kyseenalaistamista, joka on karmea kirosana joillekin kristityille. He pitävät kiinni kirjasta, vaikka se olisi tulessa ja se nielisi heidät mukanaan Helvetin ikituleen. He ovat itsepäisiä ja sokeita itselleen ja tälle maailmalle - saati, että he ymmärtäisivät jotain siitä kirjasta, jonka he vievät mukanaan. Puhdistuksen aika siis voi olla vain terveen järjenkäytön heräämistä, toisenlaisen itsetunnon ja rakkauden syntyä. Se on oivaltavaa henkisyyttä, ei kiihkohengellisyyttä, johon vielä tänä päivänä jotkut uskonnolliset/uskovaiset ihmiset ovat mieluummin kallellaan.
Siksi, kun kirjoitat, että:
"Älkää uskoko mitä vaan.
Tarkastelkaa asioita sydämmissänne.
Pitäkää sydämmenne puhtaina."
Voin olla samaa mieltä, mutta tämä koskettaa jokaista ihmistä. Ei vain kristittyjä, ei hinduja, ei ateisteja, vaan jokaista. On turhaa ottaa maailmassa selvästi jokin puoli, koska meistä kukaan ei voi olla varma, seisommeko silloin häviävän vai voittavan joukkueen riveissä. Tai onko sillä ylipäätään merkitystä? Itselleni ei, koska elämä ei ole sota.
en kysynyt "sydän ei syytä mistään" kysymystä, vain tilaasi jumalan edessä!
Uudesti syntynen ihminen, ja elää pyhässä hengessä ja voimassa ja armossa edelleenkin "Totisesti" / Esko H.
Oletko siis SYNTINEN IHMINEN? Vastauksesi "sydän ei syytä mistään " ei ikävä kyllä riitä! millainen on asemasi herramme edessä.
Sillä moni tulee herramme luokse sanoen näin "emmekö sinun nimessäsi ole ajanut monia riivattuja"
Ja "emmekö tehneet monta voimallista tekoa"
Ja Miten Herramme vastasi.....
Heidän ongelma oli hengellinen tila!
Joten Jätkä rupee tutkiin raamattuasi, Jottet löydä ITSEÄSI heidän joukoistaan.
KORINTON seurakunnassa oli PYHÄN HENGEN LAHJAT kovassa käytössä-Mutta oli myös ongelmia.
TV: Estend!