Vähän keventävää aihetta maailman politiikan ja talouden keskustelun lomaan, varsinkin nyt kun yksi rikollisvaltio, nimittäin USA yrittää haparoida lähemmäs länsimaisen sivistyksen arvoja.
Neuvostoliitto ja DDR olivat kyttääjien ihanneyhteiskuntia. Ihmiset, joiden omassa elämässä ei ollut tarpeeksi sisältöä tai jotka omasivat jonkun luonteenhäiriön, joka saa ihmisen ärsyyntymään mitä kummallisemmista pikkuasioista, toisten sinänsä melko harmittomistakin elämäntavoista ja touhuista, saivat taipumukselleen vastinetta järjestelmän taholta, tämän yllyttäessä seuraamaan naapuria ja raportoimaan poikkeavuuksista.
Länsimaiseen ajatteluun kuuluu vapaus, oikeus tehdä mitä haluaa, kunhan ei aiheuta vahinkoa toisille. Siinä tullaankin ongelmaan, koska toisille aiheutetun vahingon määrittely ei ole aina yksiselitteistä, mielipitet menee ristiin. Yleispätevänä linjana voidaan kuitenkin pitää ajatusta, että länsimainen vapaus tarkoittaa sitä, että myös siedämme toinen toisiamme kohtuullisen paljon. Minä en valita jonkun parvekkeella roikkuvista pyykeistä, toinen ei valita siitä, kun parvekkeella sähkögrillillä laittamastani ruoasta tulee vähän käryä muuallekin.
Sitten on ihmistyyppi, joka haluaa kieltää kaiken, mikä häiritsee itseään. Yhtä häiritsee yksi asia, toista toinen. Jos sille tielle lähdetään, tulee melkein kaikki lopulta kielletyksi tai määrätyksi. Eteläisessä euroopassa ihmiset sietävät enemmän toisiaan, vastapainona kaikilla on enemmän vapautta.
Sitten, kun näitä sääntöjä on kymmenkertaisesti se, mihin viranomaisten resurssit valvonnassa piisaa, tulevat mukaan kyttääjät, jotka raportoivat innolla viranomaisille pienistä asioista, joista häiriintyvät. Ja tämä kuormittaa viranomaisia entisestään, aika ei riitä senkään vertaa rikosten torjuntaan ja selvittämiseen. Herää kysymys, onko kyttääjä terve, vai onko kyseessä jokin luonnevika? Vai onko hän vain pitkästynyt, tylsään elämään kyllästynyt ihminen, joka tarvitsisi enemmän sisältöä omaan elämäänsä. Kyttääjän olisi helpompi elää kaukana muista, mutta olisiko sekään hänelle tyydyttävää, häviäisikö elämästä loppukin mielenkiinto.
Oletko sinä kova kyttäämään, oletko hanakka ilmoittamaan viranomaisille milloin mistäkin, kenties kova vaatimaan taloyhtiöösi tai yhteiskuntaan uusia sääntöjä ja lakeja? Käsi sydämelle, kuinka usein vahdit naapuriasi ja/tai raportoit "poikkeavuuksista"..
Neuvostoliitto ja DDR olivat kyttääjien ihanneyhteiskuntia. Ihmiset, joiden omassa elämässä ei ollut tarpeeksi sisältöä tai jotka omasivat jonkun luonteenhäiriön, joka saa ihmisen ärsyyntymään mitä kummallisemmista pikkuasioista, toisten sinänsä melko harmittomistakin elämäntavoista ja touhuista, saivat taipumukselleen vastinetta järjestelmän taholta, tämän yllyttäessä seuraamaan naapuria ja raportoimaan poikkeavuuksista.
Länsimaiseen ajatteluun kuuluu vapaus, oikeus tehdä mitä haluaa, kunhan ei aiheuta vahinkoa toisille. Siinä tullaankin ongelmaan, koska toisille aiheutetun vahingon määrittely ei ole aina yksiselitteistä, mielipitet menee ristiin. Yleispätevänä linjana voidaan kuitenkin pitää ajatusta, että länsimainen vapaus tarkoittaa sitä, että myös siedämme toinen toisiamme kohtuullisen paljon. Minä en valita jonkun parvekkeella roikkuvista pyykeistä, toinen ei valita siitä, kun parvekkeella sähkögrillillä laittamastani ruoasta tulee vähän käryä muuallekin.
Sitten on ihmistyyppi, joka haluaa kieltää kaiken, mikä häiritsee itseään. Yhtä häiritsee yksi asia, toista toinen. Jos sille tielle lähdetään, tulee melkein kaikki lopulta kielletyksi tai määrätyksi. Eteläisessä euroopassa ihmiset sietävät enemmän toisiaan, vastapainona kaikilla on enemmän vapautta.
Sitten, kun näitä sääntöjä on kymmenkertaisesti se, mihin viranomaisten resurssit valvonnassa piisaa, tulevat mukaan kyttääjät, jotka raportoivat innolla viranomaisille pienistä asioista, joista häiriintyvät. Ja tämä kuormittaa viranomaisia entisestään, aika ei riitä senkään vertaa rikosten torjuntaan ja selvittämiseen. Herää kysymys, onko kyttääjä terve, vai onko kyseessä jokin luonnevika? Vai onko hän vain pitkästynyt, tylsään elämään kyllästynyt ihminen, joka tarvitsisi enemmän sisältöä omaan elämäänsä. Kyttääjän olisi helpompi elää kaukana muista, mutta olisiko sekään hänelle tyydyttävää, häviäisikö elämästä loppukin mielenkiinto.
Oletko sinä kova kyttäämään, oletko hanakka ilmoittamaan viranomaisille milloin mistäkin, kenties kova vaatimaan taloyhtiöösi tai yhteiskuntaan uusia sääntöjä ja lakeja? Käsi sydämelle, kuinka usein vahdit naapuriasi ja/tai raportoit "poikkeavuuksista"..
Vastaukset 11
Vanhimmat
on ihmisille elinehto jos se katoaa katoat sinäkin.mutta jos vähänkin olet teollistuneen maailman sukupolvea ethän sinä mistään mitään tiedä muuta kuin miten peltiväännetään ja ruuvia käännetään
avauksesi ovat olleet parempia, kuin tämä viimeisin. "Kyttääminen" on tavallaan valvomista ja tiedonhalua. Turvallisuutta lisäävä myös. Kyttäämisen ja vahtimisen tuloksia ei tietenkään tule käyttää väärin, vaan ihmisten hyväksi.
Ehkä avaukseni ei ollut tarpeeksi perusteellinen, koska käsitit asian eri tavoin, mitä tarkoitin ja mistä puhuin.
Valvominen on tarpeen, kun on kyse oikeista rikoksista ja vahingon aiheuttamisesta toisille. Pääosin valvominen on viranomaisten tehtävä, mutta toki kansalaisenkin tulee raportoida, jos jollekin havaitaan tehtävän vahinkoa tai harjoitettavan rikollista toimintaa.
Mutta siihen ei pidä mennä, että kytätätään toisia ihmisiä, naapureita ja muita kanssaeläjiä sen varalle, jos vaikka havaittaisiin heissä "poikkeavuuksia". Sellainen ei ole tervettä. Tervettä ei ole myöskään "tiedonhalu", joka suuntautuu toisten elämään ilman, että he haluavat jakaa elämäänsä ja sen sisältöä kanssasi. Toisten ihmisten yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Sitä on vaikea perustella, että kyttää "ihmisten hyväksi", jos yleisesti ihmiset eivät pidä siitä, että heitä kytätään. Kyllä ne ilmiantoyhteiskunnat ovat olleet suurimmalle osalle ihan rehellisistäkin ihmisistä erittäin ahdistavia.
Viranomaistehtävien ulkoistaminen resurssien puutteessa kansalaisille kaiken maailman ilmiantopuhelimineen ja muine varsinkin anonyymeine ilmiantokanavineen ruokkivat ikävää ilmapiiriä yhteiskuntaan sekä tarjoavat mahdollisuuden monenlaiseen kiusantekoon ja myös johtavat siihen. Siviili-ihmiset eivät ole oikeita henkilöitä kyttäämään toisiaan ja "raportoimaan poikkeavuuksista". Se on eri asia, jos ihan ilman kyttäämistä havaitsee rikollista tai selkeästi toisille vahingollista toimintaa.
Vastustan liiallisia sääntöjä ja lakeja, kannatan ennemmin yhteiskuntaa, jossa enemmän siedetään toinen toistemme elämää, kun ei puhuta mistään varsinaisesta vahingonteosta. Kun sinä siedät jotain minun touhujani, jotka ehkä hiukan ärsyttävät sinua ja minä vastavuoroisesti teen kohdallasi samoin, niin vastapainoksi myös molemmilla on enemmän vapauksia, toinen vaihtoehtohan olisi se, että kummankin kohdalla jotkut itselle mieluisat asiat olisi kielletty, koska se ärsyttää toista.
Jos on pakko ylläpitää ilmiantopuhelimia/kanavia, pitäisi olla laki, jossa ilmianto on tehtävä omalla henkilöllisyydellä ja mikäli ilmianto on aiheeton, eli ei johda seuraamuksiin, voi ilmiannon kohde vaatia ilmiantajalle sekä korvausvaatimuksen että sanktioita aiheettomasta ilmiannosta, jonka seuraus voi olla monille henkisesti raskas taakka ja viedä myös aikaa ym. Parempi olisi, ettei ihmisiä yllytettäisi ilmiantoihin, se oli se stasin tie.
Kokonaisuutena liialliset säännöt ja määräykset eivät lisää turvallisuutta, vaan heikentävät sitä, koska viranomaisten resurssit sitoutuvat turhaan järjestyksenpitoon ja ihmisten valitusten käsittelyyn, vakavampien ja todellisten rikosten ehkäisyn ja selvittämisen jäädessä resurssien vuoksi vähemmälle. Poliisi joutuu tarkistamaan milloin mitäkin napisijoitten ja kyttääjien tekemiä ilmoituksia, vaikka sillä olisi kädet täynnä työtä torjua ja selvittää todellista vahinkoa aiheuttavia ja turvallisuutta heikentäviä touhuja.
Itse en ole koskaan tähän yli 50 vuoden ikään mennessä valittanut viranomaisille kenestäkään naapuristani. Olenko ollut poikkeuksellisen onnekas, vai tavallista suvaitsevaisempi. Naapurustossa on kuitenkin riittänyt niin mopopoikia kuin välejään äänekkäästi selvittäviä aviopareja, kuitenkin ilman väkivallan merkkejä. Ihan sillä tavalla havaiten, ettei ole tarvinnut kytätä..
väärin? Ehkä en. Viimeiksi eilen, kysyin eräältä tyypiltä, miksi hän kyttäilee ihmisten autoja. Heittääntyi kuuroksi. Huusin korvaan, jotta onko ongelmia. Kyllä kansalaisvelvollisuuksiimme kuuluu, myös sosiaalisuus.
Sosiaalisuus ei ole kansalaisvelvollisuus, se on lähinnä luonteenpiirre. Kaikki eivät ole kovin sosiaalisia, on introverttejä ja ekstroverttejä. Osa suomalaisista on juroja, mutta aitoja ja rehellisiä. Sosiaalinen, seurallinen, ehkä jopa suorastaan teennäinen sanaseppo ja seuramies ei ole parempi kuin maan hiljaiset. Jokaista luonnetta pitää kunnioittaa ja antaa arvo. Small talk ja sosiaalisuus on yliarvostettua, myös erakompia pitää kunnioittaa tasavertaisena.
Kyttääminen ei ole sosiaalisuutta. Sosiaalisuus on vapaaehtoista, tasa-arvoista ja luonnollista kanssakäymistä ja jokaisella on oikeus itse valita sosiaalisuutensa määrä. Joku sanoo, että sosiaaliset taidot ovat kyky kommunikoida aktiivisesti, se on rajallinen näkökulma. Sosiaalista taitoa on myös kyky antaa ihmisen olla rauhassa, jos hän sitä kaipaa, tuppautuminen ei ole sosiaalista taitoa.
Kyttääminen ei ole myöskään kansalaisvelvollisuus eikä sosiaalista. Se on toisten ihmisten ahdistelua. Paitsi, jos menet kysymään naapuriltasi, että onko oikei, että kyttäät häntä ja hänen touhujaan ja hän pitää asiaa suotavana ja hyvänä :)
itselleni, että en osannut ilmaista itseäni, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että kaikki tähänastiset avauksesi ovat miellyttäneet minua enemmin kuin tämä. Minun kohdalleni kun on sattunut sellaiset ammatit, jotka ovat edellytäneet, tietynlaista "kyttäämistä" ja jopa vakoilemista. "Mihin se kissa karvoistaan, tai kettu hännästään" Mutta omansa saa vetää pois, vaikka vieraan perseestä.
Jos et tuohon ikään mennessä ole joutunut valittamaan muiden tekemisistä, voinen tulkita sen mieleltään vapaan ihmisen ansioksi.
Itse näkisin 'ilmiantamiset' toisaalta ihmisen perusluoteeseen kuuluvana, toisaalta ikääntymiseen,'kasvuun' -liittyvänä...
Nuoremmat ihmiset ovat luultavsti suvaitsevaisempia ylipäätään, kuin vaikkapa eläkeläismies, joka kierroksellaan rekisteröi juuri näiden nuorten tekemisiä.
Ihminen jämähtää monesti tilaan, missä hänen näkökenttänsä kapenee syystä, tai toisesta. Siitä on suora yhteys suvaitsevaisuuden kapenemiseen. Suvaitsevaisuus taas näkyy tälläkin palstalla monella tavalla... esimerkiksi kommentointi jonkun kirjoitukseen kielii suvaitsevaisuuden tasosta. Tästä taas on ikävimmillään suora yhteys vaikkapa ilmiantoon...
Kaiken kaikkiaan valvominen /totteleminen /ilmiantaminen jne. keroo enemmän yhteiskunnan jäsenten henkisestä tilasta, kuin että mainitut asiat parantaisivat henkistä tilaa.
Yhteiskunnan vapaus on suoraan verrannollinen siihen, miten yksilö kokee vapautensa yhteiskunnan jäsenenä. Vapaus ilmiantoon on jonkun vapautta. Vapaus väistellä vastuuta on jonkun toisen vapautta.. elämän vuodet, jotka yksilö on kuluttanut oman mielipiteensä vahvistamiseen on myös tulkittava vapaudeksi olla, mutta juuri sen kääntöpuolena voi ola halu rajoitta muiden tekemisiä.
Muuten vielä... Vaikka joku ihminen, vaikkapa 'isänmaallinen, näyttäisi olevan vapaa ja ymmärtäväinen', näkyy siinäkin olevan tietty raja.
Tarroristi/terrorismi, huolimatta siitä, että sen on monissa tapauksissa osoitettu juontuvan sellaisten maiden, kuin USA, Venäjä, Kiina, Israel -tekemistä... se (terrorismi)tuomitaan silti melko yleisesti. Tässä kulkee ikään kuin tietty vapauden, ja ymmärtämisen raja. Vaikka em. maat toimivat itse kuin terroristit, silti emme pidä niitä terroristivaltioina, vaan pitäydymme siinä ajatuksessa mitä ne meille syöttävät terrorismista... minustä tässä on jotakin outoa.
aivan ymmärretävää tekstiä. Olen jopa samaa mieltä. Kiitos Pietro!
Muut jo antaneet periksi.
http://www.youtube.com/watch?v=J1qmFEujEtk&feature=related
melkein kaikki "rauhan uskonnon edustajat" osoittivat mieltään terroritien puolesta, häpeä islamille.
http://www.youtube.com/watch?v=eTGbP55HGi8&feature=related
Uskonto mikä on julkisesti rasistinen ja tämä terroristi Gaza ei todellakaan kaipaa 57 milj. EU euroa.
Ei terroristeja vastaan voi käydä sotaa, koska terroristi eivät sodi rintamana, eivätkä edusta valtiota.
Kyse on vain yhdestä järjestäytyneen rikollisuuden muodosta, johon toimii normaali kansallisesta turvallisuudesta vastaavien poliisien kansainvälisen yhteistyön kautta tapahtuva toiminta erikoisyksikköineen.
Terrorismiin syyllistyneet, sellaisen suunnittelijat ja toiminnan tukijat voidaan ottaa kiinni normaalin tutkinnan perusteella ja tuomita kukin tekojensa mukaan näytön perusteella. Syyttömät, joita vastaan ei ole näyttöä, voidaan vapauttaa. Tuomiot voivat olla kunkin maan rangaistuskäytännön mukaisia, vakavien rikosten tuomioita. Se riittää ja on tehokkainta. Viattomien tappaminen ja vangittuna pitäminen lisää terrorismia. Se on jo tutkittu ja todettu juttu.
Muut jo antaneen periksi, sinulle ei mene perille.
Obama lopettaa USA:n harjoittamat kidutukset ja vie maan takaisin sivistyksen pariin.
Vain hintmanneilija jaksaa....