Ylikansallisten yhtiöiden toimintaa kehitysmaissa seurannut tohtori David C. Korten kertoo uusissa yhtiövaltaa kuvaavissa teoksissaan hirviömäisen rahavallan kukistaneen 1990-luvulla sekä demokratian että markkinatalouden. Maailmaa hallitsevat nyt elämän ja ihmisten tarpeista luopuneet suuryhtiöt sekä niitä määräävät kansainväliset rahalaitokset. Yhtiövalta korruptoi yhteiskuntia nostamalla rahan voimalla politiikan johtoon omat miehensä.
Näin yhtiöt ovat siirtäneet suurimman osan kustannuksistaan muiden maksettavaksi. Ne vahvistavat myös kansainvälisillä sopimuksilla (GATT, OECD, Maastricht jne.) omia etujaan ihmisoikeuksien kustannuksella. Purkamalla sopimuksin markkinoiden säätelyä, madaltamalla valtioita suojaavia rajoja ja yksityistämällä julkista omaisuutta ne ovat päässeet käsiksi kansojen varallisuuteen asukkaiden vahingoksi. Suurten ylikansallisten yhtiöiden hallussa on jo yli 50% maailman tuottavasta omaisuudesta. Rikastuakseen lisää ne kiihdyttävät riistoa, saastuttavat ympäristöä ja ajavat pois mailtaan miljoonia nälkäänäkeviä ihmisiä.
Rahaa tyhjästä
Nykyään lähes kaiken rahan luovat yksityiset pankit, kun ne lainoja myöntäessään siirtävät summat tileille tietokoneillaan. Korot odotetaan kuitenkin hankittaviksi muualta. Siksi velkaan perustuva rahajärjestelmä edellyttää yhä lisää luottoja ja talouden kasvua entisten velkojen maksamiseksi. Muutoin on edessä vararikkoja ja pankkikriisi. Kasvupakon välttämiseksi Korten vaatii kansallisen rahan luomisen siirtämistä yhteiskunnalle, joka voi tarvittaessa maksaa palveluista enemmän kuin se veroina saa. Näin myös rahattomat saataisiin rahan ja talouden kierron piiriin.
Toinen tapa luoda rahaa tyhjästä on finanssikupla, jonka hienostunut muoto on osakemarkkinat. Albaniassa houkuteltiin 1990-luvulla ihmisiä mukaan sijoitusrahastoihin, jotka lupasivat jopa 25 prosentin kuukausituoton. Rahaa virtasi rahastoihin niin, että oli helppo maksaa aikaisemmille sijoittajille luvatut tuotot. Seurasi keinotteluvimma, romahdus ja mellakoita, joissa vaadittiin valtiota korvaamaan menetetyt omaisuudet.
Ikävä kyllä sinunkaan sijoituksesi osakemarkkinoille ja investointirahastoihin eivät lainkaan mene tuotantoon yrityksille, paitsi osakkeiden ensitarjonnassa. Rahat saa pääasiassa myyjä, joka odottaa kuten sinäkin saavansa paperit myydessään enemmän rahaa kuin ostaessaan maksoi niistä. Hintakuplassa odotukset nostavat osakkeiden hinnan reilusti niiden todellisen arvon yläpuolelle. Rahavallan sairauden viimeisin aste, finanssikapitalismi, elää juuri pankkilainoja lisäämällä, osakkeiden ja kiinteistöjen hintakuplia synnyttämällä, keinottelemalla valuutta- ja muilla suhdanteilla sekä aiheuttamillaan häiriöillä ja romahduksilla. Valtioilla on tapana tukea keinottelijoita kriisin yhteydessä maksamalla julkisista lainavaroista heidän velkojaan pankeille (suurimmille keinottelijoille).
Romahdus edessä
Adam Smithin ajan vapailla markkinoilla sijoitettiin rahaa tuotantoon - finanssikapitalismissa vain rahan hankintaan. Korten näkee rahavallan olevan kyvytön tekemään eroa tuottavan ja varallisuutta kuluttavan liikevoiton välillä. Esimerkiksi Thaimaan kriisissä ulkomaanlainoilla luotu keinottelu imi mukaansa myös aikaisemmin tuotantoa tukeneita sijoittajia ja siksi tuotanto alkoi laskea. Sama tilanne vallitsee nyt vastasyntyneessä maailmantaloudessa. Tuotannosta siirtyy yhä lisää rahaa keinotteluun! Myös 99% valuutanvaihdosta liittyy keinotteluun ja vain yksi prosentti todelliseen kauppaan. Siksi tuleva sosiaalinen ja ekologinen romahdus on Kortenista varmaa.
Rahavallan ohjaaman yritysjohdon voitontavoittelun takia yhtiöt ovat karanneet moraalisen vastuun piiristä. Kortenin mielestä niidenkin tulee kunnioittaa yhteisöjen eettisiä sääntöjä ja talouden siten palvella elämää. Siksi Korten vaatii yhtiöiden ja niiden rahoituksen saattamista kansojen valvontaan ja vahinkoa tuottavien yritysten lakkauttamista, suuryritysten pilkkomista ja riistoa lisäävien kansainvälisten sopimusten ja järjestöjen (WTO, IMF, WB jne.) lopettamista. Lisäksi hän vaatii mm. yhtiöiden kieltämistä sekaantumasta politiikkaan, yhtiöiden saamien tukiaisten korvaamista kuluja vastaavilla veroilla ja maksuilla, liikesalaisuuksien kieltämistä, pörssi- ja muun keinottelun vaikeuttamista, luonnonvarojen saattamista paikalliseen valvontaan sekä vastarinnan verkoston luomista.
Korten korostaa myös, kuinka tärkeää kansakunnille on voida puolustaa rajojen avulla elämän ehtojaan moraalittomilta keinottelijoilta. Nyt valtiot ovat taipuneet alistumaan rahavallan tuhoisille voimille. Rajoja aukaisemalla myös jotkut kansat ovat tottuneet hyötymään toisten kustannuksella, yhtiöt kun toimivat edelleen samaan kolonialistiseen tapaan, mihin ne on alunperin luotukin. Suuryhtiöt ovat myös mestareita salaamaan todelliset tarkoituksensa ja esiintymään hallitsemissaan joukkotiedotusvälineissä auttajina, kunnes - usein liian myöhään - todellisuus ne paljastaa.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Näin yhtiöt ovat siirtäneet suurimman osan kustannuksistaan muiden maksettavaksi. Ne vahvistavat myös kansainvälisillä sopimuksilla (GATT, OECD, Maastricht jne.) omia etujaan ihmisoikeuksien kustannuksella. Purkamalla sopimuksin markkinoiden säätelyä, madaltamalla valtioita suojaavia rajoja ja yksityistämällä julkista omaisuutta ne ovat päässeet käsiksi kansojen varallisuuteen asukkaiden vahingoksi. Suurten ylikansallisten yhtiöiden hallussa on jo yli 50% maailman tuottavasta omaisuudesta. Rikastuakseen lisää ne kiihdyttävät riistoa, saastuttavat ympäristöä ja ajavat pois mailtaan miljoonia nälkäänäkeviä ihmisiä.
Rahaa tyhjästä
Nykyään lähes kaiken rahan luovat yksityiset pankit, kun ne lainoja myöntäessään siirtävät summat tileille tietokoneillaan. Korot odotetaan kuitenkin hankittaviksi muualta. Siksi velkaan perustuva rahajärjestelmä edellyttää yhä lisää luottoja ja talouden kasvua entisten velkojen maksamiseksi. Muutoin on edessä vararikkoja ja pankkikriisi. Kasvupakon välttämiseksi Korten vaatii kansallisen rahan luomisen siirtämistä yhteiskunnalle, joka voi tarvittaessa maksaa palveluista enemmän kuin se veroina saa. Näin myös rahattomat saataisiin rahan ja talouden kierron piiriin.
Toinen tapa luoda rahaa tyhjästä on finanssikupla, jonka hienostunut muoto on osakemarkkinat. Albaniassa houkuteltiin 1990-luvulla ihmisiä mukaan sijoitusrahastoihin, jotka lupasivat jopa 25 prosentin kuukausituoton. Rahaa virtasi rahastoihin niin, että oli helppo maksaa aikaisemmille sijoittajille luvatut tuotot. Seurasi keinotteluvimma, romahdus ja mellakoita, joissa vaadittiin valtiota korvaamaan menetetyt omaisuudet.
Ikävä kyllä sinunkaan sijoituksesi osakemarkkinoille ja investointirahastoihin eivät lainkaan mene tuotantoon yrityksille, paitsi osakkeiden ensitarjonnassa. Rahat saa pääasiassa myyjä, joka odottaa kuten sinäkin saavansa paperit myydessään enemmän rahaa kuin ostaessaan maksoi niistä. Hintakuplassa odotukset nostavat osakkeiden hinnan reilusti niiden todellisen arvon yläpuolelle. Rahavallan sairauden viimeisin aste, finanssikapitalismi, elää juuri pankkilainoja lisäämällä, osakkeiden ja kiinteistöjen hintakuplia synnyttämällä, keinottelemalla valuutta- ja muilla suhdanteilla sekä aiheuttamillaan häiriöillä ja romahduksilla. Valtioilla on tapana tukea keinottelijoita kriisin yhteydessä maksamalla julkisista lainavaroista heidän velkojaan pankeille (suurimmille keinottelijoille).
Romahdus edessä
Adam Smithin ajan vapailla markkinoilla sijoitettiin rahaa tuotantoon - finanssikapitalismissa vain rahan hankintaan. Korten näkee rahavallan olevan kyvytön tekemään eroa tuottavan ja varallisuutta kuluttavan liikevoiton välillä. Esimerkiksi Thaimaan kriisissä ulkomaanlainoilla luotu keinottelu imi mukaansa myös aikaisemmin tuotantoa tukeneita sijoittajia ja siksi tuotanto alkoi laskea. Sama tilanne vallitsee nyt vastasyntyneessä maailmantaloudessa. Tuotannosta siirtyy yhä lisää rahaa keinotteluun! Myös 99% valuutanvaihdosta liittyy keinotteluun ja vain yksi prosentti todelliseen kauppaan. Siksi tuleva sosiaalinen ja ekologinen romahdus on Kortenista varmaa.
Rahavallan ohjaaman yritysjohdon voitontavoittelun takia yhtiöt ovat karanneet moraalisen vastuun piiristä. Kortenin mielestä niidenkin tulee kunnioittaa yhteisöjen eettisiä sääntöjä ja talouden siten palvella elämää. Siksi Korten vaatii yhtiöiden ja niiden rahoituksen saattamista kansojen valvontaan ja vahinkoa tuottavien yritysten lakkauttamista, suuryritysten pilkkomista ja riistoa lisäävien kansainvälisten sopimusten ja järjestöjen (WTO, IMF, WB jne.) lopettamista. Lisäksi hän vaatii mm. yhtiöiden kieltämistä sekaantumasta politiikkaan, yhtiöiden saamien tukiaisten korvaamista kuluja vastaavilla veroilla ja maksuilla, liikesalaisuuksien kieltämistä, pörssi- ja muun keinottelun vaikeuttamista, luonnonvarojen saattamista paikalliseen valvontaan sekä vastarinnan verkoston luomista.
Korten korostaa myös, kuinka tärkeää kansakunnille on voida puolustaa rajojen avulla elämän ehtojaan moraalittomilta keinottelijoilta. Nyt valtiot ovat taipuneet alistumaan rahavallan tuhoisille voimille. Rajoja aukaisemalla myös jotkut kansat ovat tottuneet hyötymään toisten kustannuksella, yhtiöt kun toimivat edelleen samaan kolonialistiseen tapaan, mihin ne on alunperin luotukin. Suuryhtiöt ovat myös mestareita salaamaan todelliset tarkoituksensa ja esiintymään hallitsemissaan joukkotiedotusvälineissä auttajina, kunnes - usein liian myöhään - todellisuus ne paljastaa.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuossa oli jopa hieman pointtia, mutta ei kuitenkaan liian paljoa.
Suuri osa maailman varannoista ja "rahalaitoksista" on yksityisessä omistuksessa. Loppupelissä _KAIKKI_ on yksityisessä omistuksessa. Muutoksien tarve on selvintä sijoittajissa, jotka aivan liian usein sijoittavat nimenomaan lyhyen voiton toivossa. Suurena ongelmana tässä tietenkin on se, että sijoitettavaa rahaa on moninkertaisesti enemmän kuin uusiin yrityksiin olisi mitään järkeä sijoittaa: teollisuusmaat ovat tavallaan "liian" rikkaita, niin absurdilta kuin se kuulostaakin.
Valtioiden pitäisi sijoittaa rahaa mullistaviin tutkimuksiin (esim kiertoradalla halvalla pääsy, fuusiovoima jne), jolloin avattaisiin uusia oikeasti rahaa tarvitsevia aloja sijoittajille. Näin raha pääsisi oikeasti tekemään jotain hyödyllistä, eikä vain virittämään ansoja huonoille sijoittajille pörssikuplia muodostellessaan.
Teoriassa voitaisiin tietenkin tehdä lakeja, joilla myyntivoiton verotus olisi ajan funktio. Alle 15 päivää niin verotus olisi 100%. 15-45 päivää niin se oliei 75%. 46-100 olisi 50%, 101-200 olisi 25% ja siitä eteenpäin 20%. Näin rahaa oikeasti sidottaisiinkin yrityksiin, eikä porukka vain heittelisi sitä rahaa ympäriinsä nopean kasvun toivossa.
Tämä nyt olin ihan heitto, mutta olen samaa mieltä, että raha liikkuu nyt hieman liian nopeasti, koska sillä ei oikeasti ole juuri mitään käyttöä. (Varsinkaan tietotekniikka-ala ei juuri tarvitse suuria sijoituksia, joten sillä liikkuvat rahasummat ovat yleisesti ottaen aivan tarpeettoman suuria)