Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului:
"Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".
Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.
Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.
(Jer.18:1-4.)
Sisar Heidi Sandholmilla oli syvältä luotaava ja uutta perspektiiviä vertaukseen savenvalajan ja saven välisestä suhteesta etusivun kirjoituksessa nykyaika-lehdessä 4/2009. Referoin sitä hieman ja samalla kerron omia ajatuksiani asiasta.
Näin syvällisesti ja kauniisti en ole asiaa ennen ajatellutkaan. Heidi osaa tuoda Herramme Jeesuksen savenvalajana vielä voimakkaammin ja todella hengellisesti esiin. Hän painottaa saven ja savenvalajan läheistä suhdetta, ja sitä miten savimöhkäle on koko ajan savenvalajan kädessä ja että valajan kädetkin ovat aivan saviset! Tämä paikka herkistää kyyneliin asti. Jeesus todella panee itsensä likoon meidän tähtemme!! Huomatkaa tämä! Onhan Hän Herramme ja Vapahtajamme kuollut jo ristillä puolestamme, mutta vieläkin joka päivä, HÄNEN KÄTENSÄ OVAT AIVAN SAVESSA meidän tähtemme.
Valajalla on selkeä käsitys siitä, millaisiksi Hän meidät haluaa valmistaa, ja jos astia menee pilalle, HÄN EI HEITÄ SITÄ POIS, vaan muotoilee samasta savesta uuden, kunnes saa astian onnistumaan.
Savilajejakin on erilaisia, toisia on helpompi muokata kuin toisia. Savea täytyy myös kostuttaa. Pyhän hengen virvoittava kostutus pitää saven sopivana käsitellä, ja viimeinen vaihe on se kun saviastia poltetaan.
Kuuma uuni ei tunnu hyvältä, mutta ilman sitä, emme ole taivaskelpoisia. Jokainen meistä joutuu käymään sen läpi. Vain tulessa puhdistettu kulta kelpaa taivaan saleihin.
Meillä itsellämme on usein aivan eri käsitys siitä, millaisiksi haluaisimme muovautuvan. Mutta Jumala vie meitä niitä teitä ja polkuja pitkin, jotka Hän katsoo parhaaksi. Hän karsii meistä KAIKEN oman ja itsekkään pois, eikä niihin suurimpiin häihin pääse omissa vaatteissa. Pääsymaksuna on Jeesuksen ansiot, Hänen veriuhrinsa.
"Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva kuvaajastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"? (Jes. 45:9).
"Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa-maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" (Jes.64:8).
"Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa" (Jes.64:8).
"Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".
Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.
Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.
(Jer.18:1-4.)
Sisar Heidi Sandholmilla oli syvältä luotaava ja uutta perspektiiviä vertaukseen savenvalajan ja saven välisestä suhteesta etusivun kirjoituksessa nykyaika-lehdessä 4/2009. Referoin sitä hieman ja samalla kerron omia ajatuksiani asiasta.
Näin syvällisesti ja kauniisti en ole asiaa ennen ajatellutkaan. Heidi osaa tuoda Herramme Jeesuksen savenvalajana vielä voimakkaammin ja todella hengellisesti esiin. Hän painottaa saven ja savenvalajan läheistä suhdetta, ja sitä miten savimöhkäle on koko ajan savenvalajan kädessä ja että valajan kädetkin ovat aivan saviset! Tämä paikka herkistää kyyneliin asti. Jeesus todella panee itsensä likoon meidän tähtemme!! Huomatkaa tämä! Onhan Hän Herramme ja Vapahtajamme kuollut jo ristillä puolestamme, mutta vieläkin joka päivä, HÄNEN KÄTENSÄ OVAT AIVAN SAVESSA meidän tähtemme.
Valajalla on selkeä käsitys siitä, millaisiksi Hän meidät haluaa valmistaa, ja jos astia menee pilalle, HÄN EI HEITÄ SITÄ POIS, vaan muotoilee samasta savesta uuden, kunnes saa astian onnistumaan.
Savilajejakin on erilaisia, toisia on helpompi muokata kuin toisia. Savea täytyy myös kostuttaa. Pyhän hengen virvoittava kostutus pitää saven sopivana käsitellä, ja viimeinen vaihe on se kun saviastia poltetaan.
Kuuma uuni ei tunnu hyvältä, mutta ilman sitä, emme ole taivaskelpoisia. Jokainen meistä joutuu käymään sen läpi. Vain tulessa puhdistettu kulta kelpaa taivaan saleihin.
Meillä itsellämme on usein aivan eri käsitys siitä, millaisiksi haluaisimme muovautuvan. Mutta Jumala vie meitä niitä teitä ja polkuja pitkin, jotka Hän katsoo parhaaksi. Hän karsii meistä KAIKEN oman ja itsekkään pois, eikä niihin suurimpiin häihin pääse omissa vaatteissa. Pääsymaksuna on Jeesuksen ansiot, Hänen veriuhrinsa.
"Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva kuvaajastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"? (Jes. 45:9).
"Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa-maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" (Jes.64:8).
"Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa" (Jes.64:8).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Room. 9.
18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
Ideneb
lopuksi kuitenkin astia jota ei ole vielä poltettu,joutuu hyllylle-odottamaan että astia on valmis poltettavaksi.nyt on usea hyllyllä.
Hieman eri mieltä
Kirjoittanut: AnttiVKantola
27.1.2009 klo 22.48
Minun mielestäni sinä, kolme-enkeliä, olet hyvin sisäistänyt
suomalaisenkin piirikunnan ylevät periaatteet:
"Mutta ennen kaikkea usko adventtisanomaan on vahvistunut.
Adventisteilla ei ole mitään syytä alemmuuskompleksiin.
On mahtava etuoikeus olla seitsemännen
päivän adventisti
ja tietää, että kirkon teologinen
ja organisatorinen perustus
on varma ja turvallinen"
(Virallista oppia www-sivulta)
Kuitenkin jää epäselväksi, että mikä se suuri ja
mahtava adventtitotuus on. Tuo viestisi on silkkaa
vainajain palvontaa. En laittaisi toivoani sinun
julistukseesi.
Näen näyn, että olet saviastia kuten me kaikki.
Olet savikiekko, joka on jäänyt ikivanhaan
grammariin pyörimään ja on jo sangen kulunutkin.
Siunausta
Antti