Ihminen on laumaeläimenä altis alistumaan vahvempien alaisuuteen, toiset herkemmin, toiset huonommin. Se mikä tässä mekanismissa on huolestuttavaa, ja saanut usein tuhoa aikaiseksi, on sairaiden johtajien alaisuuteen taipuminen. Useinhan juuri vaurioituneimmat yksilöt pyrkivät vallanpitäjäksi, koska saahan siinä hallita, näkyä, ym. Terveimmät kyllä saattavat katsella kauhulla johtajan/johtajien toimintaa, mutta eivät uskalla asettua heikompien tueksi, koska joutuu itse muilutuksen kohteeksi. Tämä ilmiö on tuttu esim koulukiusaamistapauksista.
Jos ylimmissä johtoportaissa on valtaapitävinä esim narsistisesti vaurioitunut yksilö, alkaa myös alemmilla tasoilla samankaltainen toiminta. Onhan ylemmät esimerkkinä juuri heille, joilla on myös itsellään samainen narsistinen häiriö. Näin sairastuu hyvin nopeasti isompikin yhteisö. Osa pelastuu lähtemällä pois yhteisöstä. Useimmat joko alistuu, ja/tai ryhtyvät itse alistamaan. Yhteisön johtajan/johtajien tunnepuolen vauriot siis altistavat usein koko yhteisön enemmän tai vähemmän vakaville seurauksille.
Miten saada tuhoisia kehityskulkuja lopetettua alkuunsa yhteisöissä, onkin mielenkiintoinen ja tärkeä kysymys? Mieleeni tulee ainakin seuraavia asioita. Heikompia on tuettava, että kykenisivät seisomaan omilla jaloillaan, olisivat vähemmän alttiita usein mielivaltaiselle kohtelulle. Terveimpiä on rohkaistava suojaamaan heikompiaan. Koulukiusaamminenkin loppuu usein siihen, kun kiusaaja huomaa, että yleinen mielipide ja asenne on kiusaamista vastaan.
Jos ylimmissä johtoportaissa on valtaapitävinä esim narsistisesti vaurioitunut yksilö, alkaa myös alemmilla tasoilla samankaltainen toiminta. Onhan ylemmät esimerkkinä juuri heille, joilla on myös itsellään samainen narsistinen häiriö. Näin sairastuu hyvin nopeasti isompikin yhteisö. Osa pelastuu lähtemällä pois yhteisöstä. Useimmat joko alistuu, ja/tai ryhtyvät itse alistamaan. Yhteisön johtajan/johtajien tunnepuolen vauriot siis altistavat usein koko yhteisön enemmän tai vähemmän vakaville seurauksille.
Miten saada tuhoisia kehityskulkuja lopetettua alkuunsa yhteisöissä, onkin mielenkiintoinen ja tärkeä kysymys? Mieleeni tulee ainakin seuraavia asioita. Heikompia on tuettava, että kykenisivät seisomaan omilla jaloillaan, olisivat vähemmän alttiita usein mielivaltaiselle kohtelulle. Terveimpiä on rohkaistava suojaamaan heikompiaan. Koulukiusaamminenkin loppuu usein siihen, kun kiusaaja huomaa, että yleinen mielipide ja asenne on kiusaamista vastaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet tasan oikeassa, näinhän ne menee uskonnossa/politiikassa jne.
Tuo mitä puhuit on totta tämän päivän Suomessa. Kun tuollaista tapahtuu seurakunnissa on tilanne tosi paha. Sitä todella tapahtuu....uskokaa tai älkää!
Tiedän mistä puhun, koska olen itse ollut tällaisessa yhteisössä!
Minulla on aivan vastaavanlaisia kokemuksia vuosien ajalta maitobaarista : (
Maitobaariin olisikin ihmisoikeusjärjestöillä tutustumisen paikka.
Useimmiten, kun jokin aate, uskonto ym. pyritään asettamaan ihmisen yksilönoikeuksien ja hyvinvoinnin edelle, on taustalla narsistisesti vaurioituneiden ihmisten valtapyrkimykset.
Narsistisesti vaurioituneiden ihmisten aikaansaama tuhoavuus voi sisäistyä monen-nimiseen toimintaan. Tällaiset yksilön ja yhteisöjen hyvinvoinnin tuhoavat kuviot olisi saatava loppumaan alkuunsa, jos ja kun niitä vaurioituneet yksilöt pyrkivät saamaan aikaiseksi, ja ylläpitämään.
Noissa aiemmissa viesteissäni jäi mainitsematta, että samalla kun heikompia ja terveempiä tuetaan, niin hallitsevat kiusaajat tulee saattaa vastuuseen toiminnastaan. Heille on tehtävä selväksi, että toista ihmistä kohtaan harjoitettu fyysinen, henkinen ja hengellinen väkivalta on RIKOS IHMISYYTTÄ VASTAAN. He, jotka uskoo jumalaan, sen voi myös käsittää niin, että se on RIKOS JUMALAA VASTAAN, koska ainakin minulle aikoinaan opetettiin, että jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Ulkopuolisen tahon puuttuminen uskonnollisissa ja myös muissa yhteisössä harjoitettavaan väkivaltaan on usein välttämätöntä, koska yhteisössä elävät kiusaajat ja kiusatut eivät useinkaan tiedosta harjoitettavaa toimintaa väkivallaksi. Väkivallan seuraukset tuntuvat pahana olona, pitkäaikaisena ahdistuneisuutena ja väsyneisyytenä ym. psyykkisinä ja fyysisinä oireina.
On ilmiöitä, joita voi kutsua yhteisölliseksi narsismiksi, tai narsististen vaurioiden seurauksiksi. Näiden joukkoon kuulunee esim. eri uskonsuuntausten käsitys omasta erinomaisuudestaan taivaspaikkoja jaettaessa. Myös se, miten johtajat kohtelevat seurakuntalaisia, vanhemmat lapsiaan, lapset toisiaan(noin yleensä ottaen, eroja tietysti on yksilöissä, perheissä, ja paikkakunnissa), miten monet uskovaiset kokevat jo maan päällä olevansa ertyisasemassa verrattuna ulkopuolisiin, toisen uskoisiin, eli "oikeasta uskosta osattomiin".
Narsistinen vaurioituminen lähtee useimmiten kasvuolosuhteista. Esim. narsistisesti vaurioituneiden ihmisten harjoittama väkivalta(fyysinen, henkinen, hengellinen ym.), sodat, pula-ajat, suuri lapsimäärä, mielenterveysongelmat, alkoholismi ym. heikentää vanhempien kykyä huomioida pieni lapsi yksilönä tunteineen, tarpeineen ja asioineen.Ilman riittävää hoivaa, huomiota ja turvaa jäänyt yksilö koittaa saada tarvitsemansa aseman, ihailun ja huomion myöhemmin kykenemättä ajattelemaan sitä, miltä toisesta/ toisista hänen toimintansa tuntuu. Pahimmassa tapauksessa pienenä lapsena koetut laiminlyönnit ja kaltoinkohtelut määrittelevät koko loppuiän ihmisen käytöstä, ja voivat vaikuttaa sitä kautta tuhoisasti jopa maailmanlaajuisesti(esim. Hitlerin toimien seuraamukset).
Toinen ääripää narsistisista vaurioista lienee se, että ajattelee pääasiassa sitä, mitähän toiset minusta mahtaa ajatella? Tähän perustuu se, että yhteisö, jossa väkivalta kaikkine ulottuvuuksineen kuuluu toimintatapoihin(hallintatapoihin), voi ylipäätään toimia. Toiset siis ei kykene ajattelemaan, miltä toisista tuntuu, ja toiset ajattelee vain, mitähän nuo toiset minusta ajattelee? Tapahtuu siis kastijako alistajiin ja alistujiin. Usein taitaa valitettavasti mennä niin, että esim. alistuneet vanhemmat jatkavat saman mekanismin toteutusta suhteessa lapsiinsa, ja ylipäätään heikompiin.
Parhaassa tapauksessa yksilön narsistinen puoli kehittyy siten, että hän saa tarvitsemansa hoivan, turvan, ja huomion silloin, kun sitä eniten tarvitsee, eli vauvana ja pienenä lapsena. Silloin hänestä kasvaa suurimmalla toden-näköisyydellä itsensä ja toiset tasapainoisesti huomioon ottava ihminen.
Narsistisista häiriöistä esim seuraavasta linkistä lisää. www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm
Heikko itsetunto ja itsekeskeisyys
Narsistinen luonnehäiriö on itsetunnon ja ihmissuhteiden häiriö. Kaikki narsismin ongelmat kietoutuvat jollain tavalla vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestä ja vääristyneisiin ihmissuhteisiin, epärealistiseen käsitykseen omasta kaikkivoipaisuudesta ja kyvyttömyydestä arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä. Narsistiset ihmiset ovat suunnattoman itsekeskeisiä ja kyvyttömiä huomioimaan muita ihmisiä. He uskovat olevansa aina oikeassa, ja heillä on oikeus tehdä mitä he haluavat ja tulkita sääntöjä omalla tavallaan. Heikko itsetunto aikaansaa sen, että narsistinen ihminen on herkästi haavoittuva, loukkaantuu kaikesta, eikä kestä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä tai leikkipuhetta. Hän ei pysty tuntemaan myötätuntoa tai asettumaan toisen ihmisen asemaan ja katsoo myös oikeutetuksi toisiin ihmisiin kohdistamansa ruumiilliset tai henkiset loukkaukset.
Tärkeä lisäys:
Ei millään muulla ole lopultakaan mitään merkitystä —
ei millään — ei yhtään mitään - - kuin sillä, että lapsia rakastetaan.
(Tuntemattoman nuoren runo Martti Paloheimon kirjasta Suomalaisen lapsuuden haavat)
Kodin tulisi olla lapselle turvallinen paikka rakastavine vanhempineen. Kaikki lapset eivät kuitenkaan saa elää turvallisessa kodissa, vaan koti on heille kaikkea muuta kuin tuvallinen kasvuympäristö. Onkin järkyttävää huomata, kuinka hirveitä kokemuksia lapset joutuvat käymään läpi juuri omissa kodeissaan.
Miten saataisiin uskonnolliset yhteisöt kuriin? Kuka saataisiin opettamaan sinne vähän ihmisyyttä, eikä ylihengellisyyttä. Olen törmännyt narsismiin lähes joka kerta käytyäni jossakin hengellisessä yhteisössä.
Uskonnonopetukseen tulisi kuulua myös jonkinlaista "cult awareness" -opetusta. Kursseja yläasteella ja lukiossa kulttien toiminnasta, sairaasta ja terveestä hengellisyydestä ja ylipäänsä mielenterveydestä, persoonallisuushäiriöistä... joku ex-lahkon jäsen käymään ja kertomaan kokemuksistaan jne. Lahkot jahtaavat mielellään nuoria, juuriltaan lähteneitä ja itsenäistymässä olevia ihmisiä, joilla on tarve löytää elämän tarkoitus ja joku ryhmä johon kuulua. Ja mitä köykäisemmäksi käy koulujen uskonnonopetus, sitä paremmat mahdollisuudet on ääriryhmillä ja kulteilla, kun kansa ei kohta tiedä perusasioitakaan kristinuskosta ja Raamatusta. Ateistit eivät tätä ymmärrä, kun ajavat sitä, että kaikki uskonnon ilmaisut olisi karsittava koululaitoksesta.