EU:n itälaajentuminen oli pääagendana aikoinaan Helsingissä pidettyssä huippukokouksessa Suomen toimiessa puheenjohtajamaana.
EU:n kriittinen tarkastelu vaatii myös kansalaisnäkökulmaa kansalaisten ruohonjuuritasolta. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Euroopan parlamentin puhemiehen puheenvuoroa, jossa hän totesi, että varsinaiset EU-kansalaiset eivät tiedä hölkäsen pöläystä siitä, mitä esim. komissiossa päätetään, kun komission selonteot ovat munkkilatinaa.
Tiedot siitä mitä varsinaisesti EU:hun pyrkivien maiden asukkaat liittymisestä ajattelevat, ovat hyvin niukat. Emme tiedä juuri mitään kansalaismielipiteestä niin sanotuissa keskisen Euroopan maissa.
Pääsyy nähdäkseni on se, että nykyinen Unioni koostuu Länsi-Euroopan maista. Slaavilaisia kieliä eivät osaa Länsi-Euroopassa yleensä kuin näihin kieliin erikoistuneet ihmiset. Unkarin kieli samoin kuin suomen kielikin mielletään Länsi-Euroopassa hirveäksi mongerrukseksi, ne eivät ilmeisestikään kuulu indogermaaniseen kieliryhmään, joistakin vastaväitteistä huolimatta, joihin sitävastoin muut eurooppalaiset kielet kuuluvat.
Jo Kaarle XII päivitteli puolalaista asioiden hoitoa. Maahan oli hänen aikanaan lähes mahdotonta saada puolalaista kuningasta, kun aateliset kilpailivat niin rajusti vallasta. Kompromissina valittiin kuningas Saksista, jota ei kuitenkaan hyväksytty koko maassa. Myöhemmin Puola on silvottu moneen otteeseen. Se nousi valtakunnaksi uudestaan vasta ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyissä. Pian marsalkka Pilsudski kaappasi vallan ja hänen kuoltuaan sotilaiden valta jatkui. Demokratiasta ei ollut tietoakaan silloin eikä jatkossa.
Trianonin rauhaan 1920 asti Unkari muodosti ns. kaksoismonarkian Habsburg-dynastian hallitseman Itävallan kanssa. Eräs merkittävä ulkomailla oleskellut tshekkikirjailija on puhunut nostalgisesti tästä eurooppalaisesta kulttuurisulattamosta. Sellähän oli kolme hallituskaupunkia ja sen alueella puhuttiin seitsemäätoista kieltä. Vaikka annammekin erittäin suuren arvon Beethoovenin, Lisztin, Mozartin, Haydnin, Schnitzlerin, Petofin, Kafkan ja lukemattomien muiden korkeakulttuurin edustajien vaikutuspaikalle ei Euroopassa Turkin luovuttua Euroopan sairaan miehen maineesta ollut niin antiikkista valtiorakennetta kuin kaksoismonarkia. Se oli pyramidi, jonka korkeimmalla huipulla oli ikivanha Franz-Jozef.
Itävalta-Unkarin luhistumista voidaan mielestäni parhaiten kuvata fysiikan piiristä otetulla vertauksella; se hävisi toteuttaen thermodynamiikan lausetta, mikä käsittelee entropiaa. Kansankielelle käännettynä tämä tarkoittaa suunnilleen sitä, että jokaisella korkeasti järjestäytyneellä systeemillä on taipumus pyrkiä hajoamaan alkutekijöihjinsä. Näin tapahtuikin keskusvaltojen hävitessä ensimmäisen maailmansodan.
Itävalta-Unkarin jäännöksistä tehtiin uusia valtioita, jotka ovat nyt tyrkyllä EU:hun. Toimivaa demokratiaa niillä ei ollut yhdelläkään -valittaen tämä on todettava myös veljeskansastamme Virosta, Latviasta ja Liettuasta puhumattakaan.
Ottaakseni vielä karkean esimerkin Unkarista v. 1938. Toista yhtä feodaalista maata oli varsin vaikea löytää Euroopasta. Unkarin suurin tilanomistaja kreivi Eszterhazy omisti kymmenen kertaa enemmän maata kuin seuraavaksi rikkain, joka oli upporikas hänkin. Eszterhazeilla oli kolme sukulinnaa. Nykyisessä Euroopassa ne sijaitsevat kaikki eri maissa; yksi Itävallassa, yksi Unkarissa, yksi Slovakiassa. Kun suvun päämies 1945 joutui pennittömänä Itävaltaan sai hän hallintaansa suuren maa-alan Itävallan itäisestä maakunnasta Burgenlandista.
Itälaajentuman puolesta esitetyistä näkökohdista yksi ylitse muiden lienee turvallisuusintressi. "Valtakunnankansleri" Kohl aikoinaan väitti jopa että ilman itälaajentumista tulee sota. Ruotsi oli myös jossakin vaiheessa itälaajentumista tukemassa turvallisuuspoliittisista syistä. Perssonin kanta oli kuitenkin, kun Ruotsissa nyt on paljastunut laaja idästä johdettu prostituutiorengas, huomattavasti varauksellisempi. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa myös ehkä Virosta käsin johdetun huumejupakan aiheuttaman stressin seurauksena päässyt lausuma: "Viro ei ole EU-kunnossa". Tämä lausunto tuskin on hallituksen linjauksessa, vaan on syntynyt epätoivosta, kun on kiittämätön jobi valvoa rikosmaailmaa.
Tanskalaiset sensijaan pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Tämä on yksi syistä myös Brysseliä erikoisesti huolestuttavalle Itävallan vaalitapahtumalle. Siellähän äärioikeistolainen Jörg Haiderin puolue sai vaalivoiton. Itävallalla oli hiljakkoin jo tarpeeksi päänsärkyä entisen presidenttinsä Kurt Waldheimin menneisyydestä.
Vaalitulosta pidetttiin käsittämättömänä, mutta minun mielestäni se on täysin looginen Itävalta on kuten Suomikin rajamaa. Mutta meidän rajoittuessamme Venäjään, joka ei edes pyri EU:hun on Itävallalla naapureinaan 4 "Viroa", eli nyt EU:hun pyrkivää valtiota. Itävaltalaiset ovat ruohonjuuritasolla Euroopan asiantuntijamaa numero 1, mitä itälaajentumiseen tulee. Vanha sanalasku sanoo In Wien beginnt der Balkan, Wienissä alkaa Balkan. Tämä merkitsee, että lähes joka toisella itävaltalaisella on sukulaisia nyt EU:hun pyrkivien naapureidensa väestössä. Tämä oli ratkaisevaa Haiderin vaalimenestykselle. Hän sanoi jyrkästi ei itälaajentumiselle ja se tepsi. Itävaltalaiset käyvät kyllä mielellään ostamassa halvalla elintarvikkeita ja muita kulutushyödykkeitä, sekä kuten suomalaiset nyttemmin Viipurissa, eräitä henkisiä palveluksia, jos uskotaan Oscar Wilden aforismiin. "Ruumis pitää parantaa hengellä ja henki ruumiilla". Tässä on kuitenkin raja, johon sopii hyvin saksalainen sananlasku: Schnaps ist Schnaps - Arbeit ist Arbeit" eli nykysuomelle käännettynä "puolivallaton leskeily on asia erikseen - ja työ on asia erikseen".
Missään tapauksessa eivät he näitä "köyhiä sukulaisiaan" halua nähdä mukana EU:ssa siitä yksinkertaisesta syystä, että parin tunnin automatkan tehtyään he voivat huomattavasti suuremmalla asiantuntemuksella kuin joku Brysselin lähettämä virkamies todeta, että maat eivät ole EU-kunnossa.
On ehkä tässä muistettava, että itävaltalaiset ovat eläneet pyrkijämaiden kansalaisten kanssa vuosisatoja yhdessä.
Itse asiassa itälaajentuminen on jo toteutettu täysin kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa -nimittäin Saksan yhdentymisessä. Kuitenkin Itä-Saksa, jossa reaalisosialismin lieveilmiöt olivat ylivoimaisesti vähäisimmät - saksalaisesta luonteesta johtuen- ja jossa oli ylivoimaisesti korkein elintaso ns. sosialistimaista aiheutti maailman eräälle voimakkaimmista talousmahdeista melkoisen maksutaseongelman. Monien mielestä yhdistyminen oli taloudellinen katastrofi. Huomattavaa on tässä lisäksi se, että yhdistymisessä putsattiin ehkä tarpeettomankin radikaalisti Itä-Saksan johto aina kulttuurielämää myöten pois.
Muissa ns. entisissä sosialistimaissa taas nomenklatura on ruvennut yrittäjäksi. Se teki tämän vailla sitä oikeusjärjestelmää ja sosiaalista mielenlaatua, joka on syntynyt Länsi-Euroopan maissa parin sadan vuoden aikana reformistisen työväenluokan ja oikeiston välisen taistelun tuloksena. Nomenklatura on esim. Unkarissa myynyt avainteollisuutta ulkomaille täyttääkseen budjettivajettaan, kun kukaan yrittäjä ei suostu maksamaan verojaan.
Lisäksi Mogilevits, maailmanlaajuisen itämafian guru, pitää päämajaansa Budapestissä. Hiljattain unkarilaisesta lehdestä lukemani artikkelin perusteella sisäministeriö joutui myöntämään poliisin ensin väittäessä, ettei Unkarissa ole järjestäytynyttä rikollisuutta, että sitä kuitenkin on - nimittäin 250 järjestäytyneen rikollisuuden rengasta. Kesällä Unkarissa lukemassani lehdessä oli kirjoitus, jossa käsiteltiin mm. palkkaeroja Unkarin ja EU:n välillä. Ne ovat yleensä kymmenkertaiset. On tietenkin selviö, että tämä saattaa aiheuttaa parempiosaisille jäsenmaille työttömyyttä.
EU-tiedotuksesta vastaava henkilö kertoi jokin aika sitten Aamulehdessä, ettei EU-jäsenyys mitenkään erikoisesti kiinnosta jäsenmaiksi pyrkivien maiden kansalaisia. Tähän voin vain todeta, että eipä tietenkään hehän ovat kokeneet suunnitelmatalouden itäisen variantin ja ovat siis kokemusta rikkaampia. Me suomalaiset sen sijaan, tyhmä kansa kun olemme niinkuin Paasikivi tapasi sanoa, haluamme kokea suunnitelmatalouden läntisen variaation.
EU:n kriittinen tarkastelu vaatii myös kansalaisnäkökulmaa kansalaisten ruohonjuuritasolta. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Euroopan parlamentin puhemiehen puheenvuoroa, jossa hän totesi, että varsinaiset EU-kansalaiset eivät tiedä hölkäsen pöläystä siitä, mitä esim. komissiossa päätetään, kun komission selonteot ovat munkkilatinaa.
Tiedot siitä mitä varsinaisesti EU:hun pyrkivien maiden asukkaat liittymisestä ajattelevat, ovat hyvin niukat. Emme tiedä juuri mitään kansalaismielipiteestä niin sanotuissa keskisen Euroopan maissa.
Pääsyy nähdäkseni on se, että nykyinen Unioni koostuu Länsi-Euroopan maista. Slaavilaisia kieliä eivät osaa Länsi-Euroopassa yleensä kuin näihin kieliin erikoistuneet ihmiset. Unkarin kieli samoin kuin suomen kielikin mielletään Länsi-Euroopassa hirveäksi mongerrukseksi, ne eivät ilmeisestikään kuulu indogermaaniseen kieliryhmään, joistakin vastaväitteistä huolimatta, joihin sitävastoin muut eurooppalaiset kielet kuuluvat.
Jo Kaarle XII päivitteli puolalaista asioiden hoitoa. Maahan oli hänen aikanaan lähes mahdotonta saada puolalaista kuningasta, kun aateliset kilpailivat niin rajusti vallasta. Kompromissina valittiin kuningas Saksista, jota ei kuitenkaan hyväksytty koko maassa. Myöhemmin Puola on silvottu moneen otteeseen. Se nousi valtakunnaksi uudestaan vasta ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyissä. Pian marsalkka Pilsudski kaappasi vallan ja hänen kuoltuaan sotilaiden valta jatkui. Demokratiasta ei ollut tietoakaan silloin eikä jatkossa.
Trianonin rauhaan 1920 asti Unkari muodosti ns. kaksoismonarkian Habsburg-dynastian hallitseman Itävallan kanssa. Eräs merkittävä ulkomailla oleskellut tshekkikirjailija on puhunut nostalgisesti tästä eurooppalaisesta kulttuurisulattamosta. Sellähän oli kolme hallituskaupunkia ja sen alueella puhuttiin seitsemäätoista kieltä. Vaikka annammekin erittäin suuren arvon Beethoovenin, Lisztin, Mozartin, Haydnin, Schnitzlerin, Petofin, Kafkan ja lukemattomien muiden korkeakulttuurin edustajien vaikutuspaikalle ei Euroopassa Turkin luovuttua Euroopan sairaan miehen maineesta ollut niin antiikkista valtiorakennetta kuin kaksoismonarkia. Se oli pyramidi, jonka korkeimmalla huipulla oli ikivanha Franz-Jozef.
Itävalta-Unkarin luhistumista voidaan mielestäni parhaiten kuvata fysiikan piiristä otetulla vertauksella; se hävisi toteuttaen thermodynamiikan lausetta, mikä käsittelee entropiaa. Kansankielelle käännettynä tämä tarkoittaa suunnilleen sitä, että jokaisella korkeasti järjestäytyneellä systeemillä on taipumus pyrkiä hajoamaan alkutekijöihjinsä. Näin tapahtuikin keskusvaltojen hävitessä ensimmäisen maailmansodan.
Itävalta-Unkarin jäännöksistä tehtiin uusia valtioita, jotka ovat nyt tyrkyllä EU:hun. Toimivaa demokratiaa niillä ei ollut yhdelläkään -valittaen tämä on todettava myös veljeskansastamme Virosta, Latviasta ja Liettuasta puhumattakaan.
Ottaakseni vielä karkean esimerkin Unkarista v. 1938. Toista yhtä feodaalista maata oli varsin vaikea löytää Euroopasta. Unkarin suurin tilanomistaja kreivi Eszterhazy omisti kymmenen kertaa enemmän maata kuin seuraavaksi rikkain, joka oli upporikas hänkin. Eszterhazeilla oli kolme sukulinnaa. Nykyisessä Euroopassa ne sijaitsevat kaikki eri maissa; yksi Itävallassa, yksi Unkarissa, yksi Slovakiassa. Kun suvun päämies 1945 joutui pennittömänä Itävaltaan sai hän hallintaansa suuren maa-alan Itävallan itäisestä maakunnasta Burgenlandista.
Itälaajentuman puolesta esitetyistä näkökohdista yksi ylitse muiden lienee turvallisuusintressi. "Valtakunnankansleri" Kohl aikoinaan väitti jopa että ilman itälaajentumista tulee sota. Ruotsi oli myös jossakin vaiheessa itälaajentumista tukemassa turvallisuuspoliittisista syistä. Perssonin kanta oli kuitenkin, kun Ruotsissa nyt on paljastunut laaja idästä johdettu prostituutiorengas, huomattavasti varauksellisempi. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa myös ehkä Virosta käsin johdetun huumejupakan aiheuttaman stressin seurauksena päässyt lausuma: "Viro ei ole EU-kunnossa". Tämä lausunto tuskin on hallituksen linjauksessa, vaan on syntynyt epätoivosta, kun on kiittämätön jobi valvoa rikosmaailmaa.
Tanskalaiset sensijaan pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Tämä on yksi syistä myös Brysseliä erikoisesti huolestuttavalle Itävallan vaalitapahtumalle. Siellähän äärioikeistolainen Jörg Haiderin puolue sai vaalivoiton. Itävallalla oli hiljakkoin jo tarpeeksi päänsärkyä entisen presidenttinsä Kurt Waldheimin menneisyydestä.
Vaalitulosta pidetttiin käsittämättömänä, mutta minun mielestäni se on täysin looginen Itävalta on kuten Suomikin rajamaa. Mutta meidän rajoittuessamme Venäjään, joka ei edes pyri EU:hun on Itävallalla naapureinaan 4 "Viroa", eli nyt EU:hun pyrkivää valtiota. Itävaltalaiset ovat ruohonjuuritasolla Euroopan asiantuntijamaa numero 1, mitä itälaajentumiseen tulee. Vanha sanalasku sanoo In Wien beginnt der Balkan, Wienissä alkaa Balkan. Tämä merkitsee, että lähes joka toisella itävaltalaisella on sukulaisia nyt EU:hun pyrkivien naapureidensa väestössä. Tämä oli ratkaisevaa Haiderin vaalimenestykselle. Hän sanoi jyrkästi ei itälaajentumiselle ja se tepsi. Itävaltalaiset käyvät kyllä mielellään ostamassa halvalla elintarvikkeita ja muita kulutushyödykkeitä, sekä kuten suomalaiset nyttemmin Viipurissa, eräitä henkisiä palveluksia, jos uskotaan Oscar Wilden aforismiin. "Ruumis pitää parantaa hengellä ja henki ruumiilla". Tässä on kuitenkin raja, johon sopii hyvin saksalainen sananlasku: Schnaps ist Schnaps - Arbeit ist Arbeit" eli nykysuomelle käännettynä "puolivallaton leskeily on asia erikseen - ja työ on asia erikseen".
Missään tapauksessa eivät he näitä "köyhiä sukulaisiaan" halua nähdä mukana EU:ssa siitä yksinkertaisesta syystä, että parin tunnin automatkan tehtyään he voivat huomattavasti suuremmalla asiantuntemuksella kuin joku Brysselin lähettämä virkamies todeta, että maat eivät ole EU-kunnossa.
On ehkä tässä muistettava, että itävaltalaiset ovat eläneet pyrkijämaiden kansalaisten kanssa vuosisatoja yhdessä.
Itse asiassa itälaajentuminen on jo toteutettu täysin kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa -nimittäin Saksan yhdentymisessä. Kuitenkin Itä-Saksa, jossa reaalisosialismin lieveilmiöt olivat ylivoimaisesti vähäisimmät - saksalaisesta luonteesta johtuen- ja jossa oli ylivoimaisesti korkein elintaso ns. sosialistimaista aiheutti maailman eräälle voimakkaimmista talousmahdeista melkoisen maksutaseongelman. Monien mielestä yhdistyminen oli taloudellinen katastrofi. Huomattavaa on tässä lisäksi se, että yhdistymisessä putsattiin ehkä tarpeettomankin radikaalisti Itä-Saksan johto aina kulttuurielämää myöten pois.
Muissa ns. entisissä sosialistimaissa taas nomenklatura on ruvennut yrittäjäksi. Se teki tämän vailla sitä oikeusjärjestelmää ja sosiaalista mielenlaatua, joka on syntynyt Länsi-Euroopan maissa parin sadan vuoden aikana reformistisen työväenluokan ja oikeiston välisen taistelun tuloksena. Nomenklatura on esim. Unkarissa myynyt avainteollisuutta ulkomaille täyttääkseen budjettivajettaan, kun kukaan yrittäjä ei suostu maksamaan verojaan.
Lisäksi Mogilevits, maailmanlaajuisen itämafian guru, pitää päämajaansa Budapestissä. Hiljattain unkarilaisesta lehdestä lukemani artikkelin perusteella sisäministeriö joutui myöntämään poliisin ensin väittäessä, ettei Unkarissa ole järjestäytynyttä rikollisuutta, että sitä kuitenkin on - nimittäin 250 järjestäytyneen rikollisuuden rengasta. Kesällä Unkarissa lukemassani lehdessä oli kirjoitus, jossa käsiteltiin mm. palkkaeroja Unkarin ja EU:n välillä. Ne ovat yleensä kymmenkertaiset. On tietenkin selviö, että tämä saattaa aiheuttaa parempiosaisille jäsenmaille työttömyyttä.
EU-tiedotuksesta vastaava henkilö kertoi jokin aika sitten Aamulehdessä, ettei EU-jäsenyys mitenkään erikoisesti kiinnosta jäsenmaiksi pyrkivien maiden kansalaisia. Tähän voin vain todeta, että eipä tietenkään hehän ovat kokeneet suunnitelmatalouden itäisen variantin ja ovat siis kokemusta rikkaampia. Me suomalaiset sen sijaan, tyhmä kansa kun olemme niinkuin Paasikivi tapasi sanoa, haluamme kokea suunnitelmatalouden läntisen variaation.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on jo EU kunnossa, sieltä puuttuvat kunnolliset sosiaalituet ja melkein kokonaan sosiaalipolitiikka, kaikki on alistettu talouden kasvattamiselle ja nämä "toisarvoiset" sosiaalituurvat jätetään avustusjärjestöille, Eurooppa menossa samaaan suuntaan, eli unionilla on vielä pieni matka Virokuntoon. Niinpäin se menee, vaikkei monikaan ole sitä vielä oivaltanut.
Kertoisitko sitten minulle miten on mahdollista laittaa sosiaalituet kuntoon jos talous ei ole kunnossa? Velalla?
olet uutisia seurannut, niin Viro ei edes aio laittaa sosiaalitukia kuntoon, aikoo olla mahdollisismman "amerikkalainen" maa, ei edes yritä pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, suurin piirtein näin sitä kuvaili heidän pääministerinsä.
Amerikka tosin on aika laaja käsite, alkaen Kanadasta alaspäin, alaspäin monellakin tavalla.
Tässä sitten tuleekin kilpailu vastaan muilla mailla, niiden on pakko tehdä samoin, heikentää palkkoja, sosiaaliturvaa jne. Tai yritykset siirtyvät näihin halvemman työvoiman maihin, osa jo siirtynyt, sama kehitys vain jatkuu, olemmehan globaalissa kilpailussa, eikä tätä estetä millään konstilla, kiitos viime vuosina tehdyille talousuudistuksille joita myös nätisti rakennemuutokseksi sanotaan.
Maiden talous ei koskaan enään tule olemaan tarkoittamallasi tavalla kunnossa nykyjärjestelmässä, kaikki sellainen ulosmitataan veronalennuksilla ja kilpailun vaatimuksilla palkkojen ja sosiaaliturvan alentamisesta, Viron suunta on ainoa mahdollinen, ja siitäkin mennään vielä alaspäin myöhemmin. Toki jotkut rikastuvat, mutta enemmistö köyhtyy ja slummiutuminen tulee tutuksi täälläkin
http://www.yle.fi/silminnakija/juttu.php?tunnus=138
Aivan niin. Olen tästä asiasta aivan samaa mieltä. Mutta globalisaatio jatkuu, oli Suomi EU:n jäsenenä tai ei. Mielestäni on parempi kuitenkin olla edes pieneltä osaltamme vaikuttamassa EU:n päätöksiin kuin katsella sitä ikkunan takaa.