En halua elämääni lapsia monestakaan syystä. Päällimmäinen on se, että en halua pilata upeaa suhdettani mieheeni. (Niinhän siinä näyttää käyvän, kun näitä palstoja lukee ja ystävien kanssa keskustelee. Aina jotain suhdeongelmia lasten vuoksi.)
Mikä saa teidät muut tekemään lapsia senkin uhalla, että suhde kärsii? "Sinä olet itsekäs" -vastaukset voit unohtaa, koska lasten tekeminen on vähintään yhtä itsekästä touhua.
Mikä saa haluamaan lasten tekoa?
ajatteleva
29
3681
Vastaukset
- Naranja ja Manzana
Samat ajatukset olivat minullakin aikaisemmin. Kun olin aikani viettanyt railakasta sinkkuelamaa ja kokenut melkein kaiken, tuli sellainen olo, etta tassako se on ...
Aitiys oli viela kokematta ja kun kohdalle osui viela aivan ihana mies, niin minun elamani olisi taydellinen. Kaiken sain ja viela enemman.
Rakasta rajusti ja kun olet kyllainen, voi olla etta sinakin haluat lapsia.- Lähes 4v ilman omaa elämää
Ei se rakkaus ole nykypäivänä riittävä, sillä ei ole mitään tekemistä onnellisen parisuhteen kanssa.
Jos lapsia havittelee, tilillä pitää olla raakaa käteistä ja rutkasti, hyväpalkkaiset työpaikat molemmilla (äitiysraha liian pieni muulloin), rikkaat vanhemmat (rahaa saa kun tulee tiukka paikka ja se tulee ennemmin tai myöhemmin), lapsirakkaat sukulaiset saadaksesi ilmaisen hoitopaikan aina tarvittaessa.
Nämä kaikki edellytyset puuttui minulta ja ensimmäisen jälkeen ratkaisu oli sterilisaatio. Toista kertaa en ole näin tyhmä.
Päinvastoin. On kypsää ja vastuullista olla hankkimatta lapsia, jos kokee ettei niitä tosissaan elämäänsä halua.
Ja sitten siihen alkuperäiseen kysymykseen eli mikä saa haluamana lapsia. Minulla vastaus lienee pohjimmiltaan elämäntapakysymys. Minä nautin suurperhe-elämästä, nautin raskaudesta, synnytyksestä, vauvaojen, eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa olemisesta ja elämisestä. koen, että elämäni on rikkaampaa ja kokonaisempaa Kun siihen kuuluu nämä lapset (ja lapsenlapset), jotka elämä on minulle suonut ja kovin mielelläni saisin vielä lisääkin lapsia.
Joku toinen ajattelee toisella lailla ja päätyy toisenlaisiin elämänvalintoihin. Toivon kovin, että jokainen saa sen nimenomaisen elämäntavan, joka juuri hänelle itselleen ja kumppanilleen parhaiten sopii.- Olen epäitsekäs
Raha saa monet kakaroita tekemään kun eivät pärjää muullakaan. Just pahoinvoivia kaikaroita 40% ja nämä suurin osa yksinhuoltajien rahan takia tekemistä tekeleistä kun he eivät muullakaan tavoilla elä. Mikkoset oikeassa ja nämä luuserit uhkaileivat kun kuvittelevat oikeaksi yhteiskunnan hoitamien jälkeläisin.
Menisi kouluu töihin nämä lisääntymis intoiset vanhemmat katsomaan kuinka herkkua siellä on olla töissä? Mikä ihme saa vanhemmat laistaan koko vastuun ja tuuppaan ne toisten harteille?
Vitun itsekkäitä ovat vanhemmat jotka kakaroita tehtailee toisten riesaksi! Pahimpia ne jotka toisilla hoidatuttaa- päätellen
on todellakin hyvä ettet ole "tehnyt" lapsia. Kiitos siitä.
- äiti xxxx
ei meillä ole miehen kanssa suhde mihinkään huonontunut, päinvastoin. Lapset ovat tuoneet elämäämme sanoinkuvaamatonta iloa ja onnea. Tätä on joidenkin vaikea käsittää, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että vasta tultuaan isäksi/äidiksi ihminen ymmärtää mikä tässä elämässä on oikeesti tärkeää.
Itsekkäältä tuo kuulostaa kun ajattelet lapsen jotenkin pilaavan suhteesi mieheen. Kauhistuttaa tuollainen asenne. Tottakai ihmisillä voi olla ongelmia parisuhteessa, mutta pohjimmiltaan siitä ei voi lasta syyttää. Vanhemmiten luultavasti tulet katumaan jos päätät jäädä lapsettomaksi.- takaajia!
Mieheni sanoo tuntevansa vuosi vuodelta vahvemmin sen miten fiksu päätös lapsettomuus on ollut. Olemme kumpikin seuranneet sivusta lapsiperheiden rimpuilua toimeentulon, lapsien sairastelujen, hoitopaikkojen, koulumenestyksen ym. kanssa, sekä tietenkin nähneet eroja, yh-elämää, huoltajuuskiistoja, elatusmaksuhelvettiä jne. Yhden käden sormiin mahtuvat ne onnelliset pariskunnat jotka ovat edelleen yhdessä siinä vaiheessa kun lapset menevät kouluun, niin valitettavaa kuin se onkin.
Tuttavani mies rupesi ns. vauvakuumeilemaan sen jälkeen kun miehen parhaan kamun vaimo sai jälkeläisen. Tuttavani oli sanonut, että "ok, harkitaan... jos sinä olet valmis luopumaan harrastuksistasi ja hoitamaan lasta iltaisin töiden jälkeen; jäät töistä kotiin kun lapsi on sairas ja muutenkin osallistut täysipainoisesti lapsen hoitamiseen ja kuluihin, koska sinä sen lapsen nimenomaan haluat"...
Mies oli mennyt aika hiljaiseksi ja jonkun ajan kuluttua tuumannut, että ei hän nyt ihan tosissaan ollut sen lapsen hankinnan kanssa. Sen koommin ei ole mies kuulemma vauvakuumeillut ja asiasta on nyt reilusti yli 10 vuotta ;) - perheeseen.
Mieheni veli avovaimoinen saivat lapsen kaksi vuotta sitten. Haluan painottaa tässä nyt ikää. Veli 28v avopuoliso 20v. Koulut jäi naisella kesken. Ei ollut vahinkolaukaus, vaan tekemällä tehty lapsi. Seurustelivat puoli vuotta ennen lastentekoa.
Mieheni sisko miehineen yrittää lasta, on yrittänyt jo vuoden, mutta ei ole tärpännyt. Mieheni kaveri sai lapsen 6kk sitten avovaimonsa kanssa, jonka kanssa olivat seurustelleet vuoden.
Kun nyt katson noita kahta lisääntynyttä, en voi kuin ihmetellä. Rahapula on ihan käsittämätön, toiset autot piti myydä. Tilanne on se, että mies painaa töitä joka päivä ylitöinä, nainen kotona lapsen kanssa, ilman autoa, ilman seuraa. Nainen on 24/7 lapsen kanssa, hoitaen sitä ja pitäen huushollin kasassa.
Miehen kommentti: " Mä olen monta kertaa miettinyt, että musta olis tullut hyvä keski-luokkainen isä 1950-luvulla :) Kävisin töissä, joisin siellä konjakkipaukkuja muiden miesten kanssa ja katselisin sihteerityttöjen sääriä päivän ainoassa palaverissa. Illalla tulisin "raskaan" työpäivän jälkeen kotiin puhtaaseen kotiin, höyryävän paahtopaistin ääreen. Lapset olisivat jo äitinsä avustamana iltapesulla, joten minä voisin rentoutua hyvän kirjan ääressä. Sitten vain kävisin sanomassa hyvät yöt mukeloille, voisin jopa lukea jonkun lyhyen iltasadunkin. Tällainen vanhemmuus olis ihan jees. Ja jotenkin tuntuu, että moni mies vielä nykypäivänäkin kuvittelee, että se on tällaista! " - niina-liina
perheeseen. kirjoitti:
Mieheni veli avovaimoinen saivat lapsen kaksi vuotta sitten. Haluan painottaa tässä nyt ikää. Veli 28v avopuoliso 20v. Koulut jäi naisella kesken. Ei ollut vahinkolaukaus, vaan tekemällä tehty lapsi. Seurustelivat puoli vuotta ennen lastentekoa.
Mieheni sisko miehineen yrittää lasta, on yrittänyt jo vuoden, mutta ei ole tärpännyt. Mieheni kaveri sai lapsen 6kk sitten avovaimonsa kanssa, jonka kanssa olivat seurustelleet vuoden.
Kun nyt katson noita kahta lisääntynyttä, en voi kuin ihmetellä. Rahapula on ihan käsittämätön, toiset autot piti myydä. Tilanne on se, että mies painaa töitä joka päivä ylitöinä, nainen kotona lapsen kanssa, ilman autoa, ilman seuraa. Nainen on 24/7 lapsen kanssa, hoitaen sitä ja pitäen huushollin kasassa.
Miehen kommentti: " Mä olen monta kertaa miettinyt, että musta olis tullut hyvä keski-luokkainen isä 1950-luvulla :) Kävisin töissä, joisin siellä konjakkipaukkuja muiden miesten kanssa ja katselisin sihteerityttöjen sääriä päivän ainoassa palaverissa. Illalla tulisin "raskaan" työpäivän jälkeen kotiin puhtaaseen kotiin, höyryävän paahtopaistin ääreen. Lapset olisivat jo äitinsä avustamana iltapesulla, joten minä voisin rentoutua hyvän kirjan ääressä. Sitten vain kävisin sanomassa hyvät yöt mukeloille, voisin jopa lukea jonkun lyhyen iltasadunkin. Tällainen vanhemmuus olis ihan jees. Ja jotenkin tuntuu, että moni mies vielä nykypäivänäkin kuvittelee, että se on tällaista! "pakkoa!!!! Mutta kaikki asiat voi nähdä joko positiivisena tai negatiivisena. Jos joku kokee lapsen hoidon negtiivisena asiana, ei voi kuin ihmetellä.
Esimerkkinä vaan niille jotka eivät lasta halua:
Sukulaispiirissäni on lapseton nainen joka nyt kuusikymppisenä syvästi katuu tekemäänsä aborttia. Lapsi ei silloin nuorempana mahtunut työn, matkustelun jne takia elämään, mutta nyt vanhempana lapsettomuus on hänelle todella "kova paikka". Tästä ei vaan yleisesti puhuta kun ei haluta myöntää tehtyä virhettä. - jo tulikin selväksi
takaajia! kirjoitti:
Mieheni sanoo tuntevansa vuosi vuodelta vahvemmin sen miten fiksu päätös lapsettomuus on ollut. Olemme kumpikin seuranneet sivusta lapsiperheiden rimpuilua toimeentulon, lapsien sairastelujen, hoitopaikkojen, koulumenestyksen ym. kanssa, sekä tietenkin nähneet eroja, yh-elämää, huoltajuuskiistoja, elatusmaksuhelvettiä jne. Yhden käden sormiin mahtuvat ne onnelliset pariskunnat jotka ovat edelleen yhdessä siinä vaiheessa kun lapset menevät kouluun, niin valitettavaa kuin se onkin.
Tuttavani mies rupesi ns. vauvakuumeilemaan sen jälkeen kun miehen parhaan kamun vaimo sai jälkeläisen. Tuttavani oli sanonut, että "ok, harkitaan... jos sinä olet valmis luopumaan harrastuksistasi ja hoitamaan lasta iltaisin töiden jälkeen; jäät töistä kotiin kun lapsi on sairas ja muutenkin osallistut täysipainoisesti lapsen hoitamiseen ja kuluihin, koska sinä sen lapsen nimenomaan haluat"...
Mies oli mennyt aika hiljaiseksi ja jonkun ajan kuluttua tuumannut, että ei hän nyt ihan tosissaan ollut sen lapsen hankinnan kanssa. Sen koommin ei ole mies kuulemma vauvakuumeillut ja asiasta on nyt reilusti yli 10 vuotta ;)> kun miehen parhaan kamun vaimo sai jälkeläisen!
Heh, eiköhän tämä ole selvää pässinlihaa. Eikö se miehen paras kamu saanutkaan jälkeläistä? Veikö harrastukset tätä miehen parasta kamua, reipasta aktiivista nuortamiestä niin, että vaimo sai jälkeläisen mutta hän ei?
Just.
Lapset ovat parasta mitä minulle on tapahtunut. Ehdin baariin ja pururadalle eläkkeelläkin. - selvennätkö
Kirjoitat olevasti ehdottomasti sitä mieltä, että vasta tultuaan isäksi/äidiksi ihminen ymmärtää, mikä tässä elämässä on oikeesti tärkeää.
Selventäisitkö tuota? - Jeijejejeuejejeje
niina-liina kirjoitti:
pakkoa!!!! Mutta kaikki asiat voi nähdä joko positiivisena tai negatiivisena. Jos joku kokee lapsen hoidon negtiivisena asiana, ei voi kuin ihmetellä.
Esimerkkinä vaan niille jotka eivät lasta halua:
Sukulaispiirissäni on lapseton nainen joka nyt kuusikymppisenä syvästi katuu tekemäänsä aborttia. Lapsi ei silloin nuorempana mahtunut työn, matkustelun jne takia elämään, mutta nyt vanhempana lapsettomuus on hänelle todella "kova paikka". Tästä ei vaan yleisesti puhuta kun ei haluta myöntää tehtyä virhettä.Anteeksi, mutta yritäpä kunnioittaa muiden mielipiteitä siitä, etteivät välttämättä halua lapsia.
"Jos joku kokee lapsen hoidon negtiivisena asiana, ei voi kuin ihmetellä."
Minusta on erittäin kypsää ja fiksuakin olla sitä mieltä, ettei halua lapsia, jos se parhaalle vaihtoehdolle itsestä tuntuu. Vaikka sinä lapsista pitäisitkin ja niiden puolesta liputtaisitkin, ei ole "virhe" olla haluamatta / tekemättä lasta. Jokainen saa päättää omasta elämänpolustaan itse, eikä siihen kaltaisesi ihmisten mielipiteet voi eikä saa vaikuttaakaan.
Itse uskon, että lapsen tekeminen on yhtä itsekäs päätös kuin sen tekemättä jättäminenkin. Kaikkien ei tarvitse saada lapsia, jos se ei "omalta jutulta" tunnu. Uskon, että ihminen voi elää aivan yhtä täyttä ja sisältörikasta elämää ilman lapsiakin!
Vaikka itse uskon joskus lapsia haluavani, arvostan silti paljon niitä, jotka päättävät olla lapsettomia eivätkä kulje yhteiskunnan valmiiksi viitoittamaa polkua pitkin: Seurustelu- kihloihin-naimisiin- oma koti- ensimmäinen lapsi- toinen lapsi- kolmas lapsi- ruuhkavuodet-lasten muuttaminen kotoa- eläkeikä.
Oh, niin tylsää, ennalta-arvattavaa ja tavallista. Kuolisin.
- ...
Lapsi pelasti suhteemme!
- ....
suhteita solmitaan ja niistä erotaan oli lapsia tai ei. Ei lasten syyksi voi koskaan eroa laittaa, kyllä eron aikaansaavat kaksi aikuista ihmistä. Tottakai aika jolloin lapset ovat pieniä, on raskasta, mutta antaa oma lapsi myös niin paljon ettei sitä pysty käsittämään. Rakastan miestäni todella,mutta sitä ei voi edes verrata äidin rakkauteen. Yhdessä perhettämme vaalimme. Tottakai itsekkin välillä valitan,mutta voitko tosiaan sanoa, ettei teillä lapsettomilla ole mitään riitoja, erimielisyyksiä yms? Onko kaikki lapsettomat parit, joita tunnette, pysyneet aina ja ikuisesti onnellisina ja yhdessä? Ei siis eroja.. Haloo herää jo ja ÄLÄ tosiaan hanki lapsia!!
- puoliprovoako
Ohhoijaa. Ne ketkä lapsia haluaa, niitä hankkivat ja ne ketkä ei, niin eivät hanki. Meillä on vapus valita, voi hankkia enemmänkin kuin yhden. Toisten lapsettomuudesta tai lapsellisuudesta on niin turhaa kohkata, jokainen elää omaa elämäänsä. Kukaan ei pakota lapsia hankkimaan meidän yhteiskunnassamme ja hyvä niin.
Mikähän siinä oli, että tällainen täysin "turha" aloitus sai minutkin näpyttelemään.
No se on kyllä totta, että tuskin kukaan lapsia hankkii epäitsekkäistä syistä. Ei ole maailmasta ihmiset loppumassa, että sen takia ei tarvitse kenenkään uhrautua. Kyllä kai se biologinen vietti lajin säilyttämiseksi on pohjimmiltaan takana monilla. - tuo äskeinen taas
puoliprovoako kirjoitti:
Ohhoijaa. Ne ketkä lapsia haluaa, niitä hankkivat ja ne ketkä ei, niin eivät hanki. Meillä on vapus valita, voi hankkia enemmänkin kuin yhden. Toisten lapsettomuudesta tai lapsellisuudesta on niin turhaa kohkata, jokainen elää omaa elämäänsä. Kukaan ei pakota lapsia hankkimaan meidän yhteiskunnassamme ja hyvä niin.
Mikähän siinä oli, että tällainen täysin "turha" aloitus sai minutkin näpyttelemään.
No se on kyllä totta, että tuskin kukaan lapsia hankkii epäitsekkäistä syistä. Ei ole maailmasta ihmiset loppumassa, että sen takia ei tarvitse kenenkään uhrautua. Kyllä kai se biologinen vietti lajin säilyttämiseksi on pohjimmiltaan takana monilla.Piti vastata aloittajan viestiin, mutta lipsahti väärään kohtaan.
- ....
Kyllä se on vaan niin että vasta lapset antavat elämälle merkityksen ja näyttää mikä TODELLA on tärkeää..mutta jokainen tehköön valintansa.
- se on
ja mielipide on kuin per*****kä, jokaiselta löytyy oma.
- vaimo ja äiti
Lasta kannattaa haluta sellaisen miehen kanssa, joka myös haluaa lapsen. Siis haluaa lapsen itselleen ja vaimolleen yhteiseksi, yhdessä hoidettavaksi ja yhdessä kasvatettavaksi.
Jos mies haluaa lapsen vaimolleen, kannattaa unohtaa lapsihaaveet tai varautia yksinhuoltajuuteen.
Meillä on yhdessä haluttu yhteisiä lapsia, ja yhdessä on heitä myös hoidettu ja kasvatettu. - lapsia.
Olen 34 v. nainen, minulla on jo 17v. lapsi jonka juuri muutti omilleen asumaan. Olen avoliitossa miehen kanssa, jolla on kaksi etälasta (8 ja 10vee).
Lähes kaikilla tuttavillani on lapsia. Ja jokainen heistä valittaa suurimman osan ajastaan lasten vuoksi: mies ei hoida lapsia, mies ei viihdy kotona, lapset sairastavat, lapset valvottavat, lapset sotkevat yms. yms. yms.
EN HALUA enää lapsia! Tiedän sen olevan viisas päätös.- miksi pitää tehdä
niitä lapsia, ja valittaa sitten kaikkien korvat täyteen, ja siihen tyyliin, että on uhrautunut tekemään jotain todella rankkaa, joka ei ole ollut täysin vapaaehtoista (siis tehnyt lapsia omasta vapaasta tahdostaan).
Semmoset ihmiset vie muilta ihmisiltä vauvakuumeet kauaksi, ja siksi joskus itsekin vähän epäröin lasten tekoa.
Mutta totuus on, että se on kyseisten ihmisten perusluonne, ja vaikka esim. puhelun aikana on valitettu joka asiasta toisen korvat täyteen, niin puhelun jälkeen jatketaan omaa perhe-elämää hymyissä suin, samanlailla, kun ennen puhelua. Mutta ei tajuta millainen olo sille toiselle jää sinne puhelimen toiseen päähän, hänellä on päivä pilalla, ja kauhistunut käsitys lapsiperheen elämästä.
Mutta itse ajattelin aikoinani, että minun perheestäni ei tule sellaista, vaikka lapsia tehdäänkin. Eikä ole myöskään tullut!!! Taloudellisesti menee hyvin, perhe-elämä kukoistaa, samoin kuin parisuhde!
Toki lapsiperheet saavat myös halutessaan itsensä taloudellisesti ahtaalle, niin kuin myös muissakin asioissa, mutta se tapahtuu silloin jokaisen omasta vapaasta tahdosta, sanoi kuka mitä tahansa, mutta niin se asia todellisuudessa vaan on!!! Meistäkään ei ole kumpikaan syntynyt kultalusikka suussa, ja lapsia on kaksi, jotka on tehty parikymppisenä, ja omakotitalossa asuttu.
Joten kaikki tekevät omat helvettinsä, lapsista viis!!! Ei siihen niitä tarvita, eikä ne myöskään sitä tee!!!
- _luna_
ei se lapsi sitä suhdetta pilaa,vaan ihan on kuule teistä kahdesta kiinni.
19vuotiaana sanoin äidilleni joka kertoi kauhukertomuksia itsestäni vauvana,etten ikinä hankkisi lapsia.ja puoltoista vuotta, niin synnytin mailman kauneimman tytön- _luna_
lisäks vois sitten vanhana mummona todellakin vituttaa,kun ei ketään käy katsomassa tai pidä huolta kun oma puolisokin jo kuollut . mut jokaisen oma päätös tosiaan.
- on puhtainta!
Vilpittömänpää rakkautta kuin lapseen, ei ole olemassa. Puhdasta, pelkkää rakkautta, pyyteetöntä.
Parisuhderakkaudessa aina seksi näyttelee jotain osaa, ja pilaa aika ajoin parisuhderakkauden.
Siinä olet oikeassa, että lapsen hankkiminen on itsekästä. Minä halusin itselleni tuon puhtaimman rakkauden. Ja halusin kokea sen monta kertaa. Nyt lapsia on kolme, enkä heitä koskaan ole katunut.
Vielä on mainittava, että mieheni on erinomainen, ja hyvä rakastajakin vielä. Olen oikein onnellinen hänen kanssaan. Hänkin rakastaa lapsiaan yli kaiken. - LTK
Entisessä elämässä minäkään en halunnut lapsia, en missään nimessä. Halusin elää mukavaa elämää ja niin todella teinkin. Sitten jossain vaiheessa tapasin naisen, joka puhui lapsesta lähes alusta alkaen. En jotenkin alkuhuumassa kiinnittänyt asiaan syvällisempää huomiota. Virhe. Nainen oli jättänyt edellisen parisuhteen juuri pitkälti sen takia ettei mies halunnut lasta samaan tahtiin kuin hän. Seuraavan kanssa lapsi tehdään ja minä valikoiduin sopivaksi.
Niinpä ei kauaa kestänyt ja meillä oli lapsi. Olin edelleen jossain huumassa ja vauvavaiheen unettomuus meni siinä sivussa. Elämä jollain tavalla tasaantui ja pian nainen halusikin jo uutta lasta. Tuntui, että piti vain olla jokin projekti käynnissä koko ajan ja se oli nyt uusi lapsi. Vastustin ajatusta, melko kauankin. Nainen maanitteli, uhkaili, kiristi, antoi löysää yms. Samalla aloin kyseenalaistaa koko suhteen järkevyyttä.
Kuitenkin mukavaakin oli ja lopulta heikko luontoni jotenkin antoi periksi ja otin rennommin ehkäisyn suhteen. Ja ei aikaakaan kun uusi vauva ilmoitti tulostaan...En oikein tiennyt mitä ajatella, heräsin kai taas jotenkin. No, se oli jo myöhäistä ja ajattelin, että eiköhän se toinenkin mene. Sitä en tajunnut, kuinka paljon elämä tulisi vielä muuttumaan toisen myötä.
Nyt huomaan päivittäin kaipaavani entistä elämää, sitä elämää jossa harrastin, olin pirteä, positiivinen ja jossa söin ja luin rauhassa edes yhden lehden päivässä:-) Nykyelämässä minun pitäisi vaimon mielestä kutakuinkin tuntea syyllisyyttä töissä käymisestä, vaikka olen se osapuoli joka maksaa lainat ja ruoat ja tekee toisen työpäivän kotona kun työpaikan ovi sulkeutuu. Ei harrastuksia, ei ystäviä ei mitään unelmia, vain selviytymistä päivästä toiseen...ja joka aamuista vitutusta. Vaimo harrastaa, tapaa kavereita ja pyrkii sanelemaan minun elämän tahdin, onhan hän sentään kotona hoitamassa lapsia. Ja syyllistäminen tehoaa, ainakin päällisin puolin.
Nyt olen pisteessä, jossa mietin mikä saa ihmisen haluamaan lasten tekoa. En ole oikein keksinyt mitään syytä, kai se on jokin huuma, joka ajaa siihen. En osaa oikein nauttia lapsistakaan, kun koko arkielämä on yhtä taistelua ja selviytymistä. Soimaan välillä itseäni siitä munattomuudesta, kun en pitänyt päätäni kylmänä suhteen alussa ja seuraavassa hetkessä syytän itseäni näistä ajatuksista kun onhan minulla sentään terveet lapset. Jotenkin odotan koko ajan sitä päivää kun oikeasti nautin tästä tilanteesta. Nyt vain näyttelen kaikille ja pyörittelen ajatusta erosta, häipymisestä. Sitäkään en voi tehdä kun lapsethan siinä taas kärsii. Vaimoa kohtaan en juuri tunne mitään, lähinnä ärtymistä ja raivoa jonkin turhanpäiväisen riitelyn ja nalkutuksen yhteydessä. Hienoa elämää.
Jos joku kysyisi kaduttaako lasten teko, vastaisin että ei. Olisin vain halunnut oikeasti tehdä ne myöhemmin, silloin kun oikeasti olisin tuntenut kumppanin paremmin. Lähinnä kai monesti jollain tavalla kadun sitä hetkeä kun annoin periksi entisille periaatteilleni ja entiselle elämälle. Nyt tuntuu, että niin paljon muuta jäi kesken ja tekemättä ja niitä ei enää voi saavuttaa kun paidan kauluksessa roikkuu kuolaa ja unirätti. - sunnyriver
Vaan voi siinä niinkin käydä, edttä suhde voi parantuakin lasten ja vuosien myötä.
Ensirakastumiset kestävät aikansa, sen parisen
vuotta, mitta sitten tarvitaankin jo muuta
sisältöä ja vastuuta elämään.
Paljon enemmän minä ainakin nyt lähes 30 avioliittovuoden ja lapsikatraan jälkeen
miehstäni pidän kuin silloin tavatessamme.
Olipahan varsin itsekäs ja oikukaskin kaveri silloin, lapset ovat muokanneet! - Anonyymi
must lasten teko on itsekästä. masentaa, aina masentanu ja toivon joka päivä et kumpa mua ei ois tehty :P mun kontribuutio tälle maapallolle on verot (tienaan jopa aika hyvin ja perintö menee varmaa valtiolle) ja että en ainakaan luo samanlaista kärsijää, kukaan ei kärsi tällei samanlailla sen takii et satuin haluumaan sisältöö elämään ja tein lapsen.
musta ois kiva jos mun elämääni kuuluisi lapsetkin joskus ja sit siinä mielessä esim tyttöystäväni siskon kautta ei tietysti heti mutta ajan kanssa
- Anonyymi
Olisi se kivaa jos ois toki ei heti
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606294- 1003252
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.252566- 212198
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3551788- 271696
- 251480
Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2261413- 491392
- 321368