Siitä on kauan kun olen tänne viimeksi kirjoittanut, nyt on taas pakko purkaa ajatuksiaan.
Palsta on elämän ilot... otetaan siitä pois -n ilot niin olemme lähempänä....jotain...minua...ajatuksiani... elämää.
Ajattelen olen siis olemassa, välillä tuntuu että olisi parempi etten ajattelisi. Mietin aivan liikaa asioita. Matkaan päivittäin junalla, istun ikkunan vieressä ja tuijotan tyhjyyteen, mietin miksi? Miksi minä ajattelen niin kuin ajattelen? Ajatteleeko joku muu samalla tavalla?
Mitenkö/ mitäkö minä sitten ajattelen?
Minun maailman kuvani on hyvin synkkä, (älkää huolestuko en pidä itseäni masentuneena, syrjäytyneenä, tai mitään. Olen täysin terve nuori mies joka tulee toimeen muiden kanssa ja jolla on paljon hyviä ystäviä, ainoastaan tapani ajatella asioita on... ehkä hiukan väärä)
Kuitenkin... minä en oikeastaan välitä mitä ympärilläni tapahtuu, enkä huolehdi/huolestu asioista. Miksi minun pitäisi? suurin osa kaikesta mitä tapahtuu on kaukana vaikutus valtani ulkopuolella, minä en voi vaikuttaa siihen mitä tapahtuu.
Se on kamalaa, se on väärin mitä kotimaassa ja maailmalla tapahtuu, mutta... anteeksi että sanon... mutta entä sitten? Sellaista se on, elämä. Aphoja asioita tapahtuu eikä niille voi mitään, eivät ne siitä parane että niitä, voivotellaan ja kauhistellaan, asiat vain menevät niinkuin menevät, eikä niille voi mitään.
Kaikki tämä "elämä". Jokaiselta odotetaan sitä samaa, jokaisen odotetaan "pääsevän" töihin jotta hän toisi rahaa yhteiskunnan ylläpitämiseen, jokainen ihminen on toisensa kopio, ei suoraan mutta pohjimmiltaan.
Minä teen kaikkeni jotta kykenenisin pakenemaan todellisuutta, katson elokuvia, luen kirjoja, pelaan video pelejä, mitä tahansa jotta voisin edes hetkeksi kadota tästä harmaasta arjesta.
Eniten minua hermittaa se että pohjimmiltaan huijaan eniten itseäni, toivon jotain mikä ei ikinä tule toteutumaan. Haluaisin että elämällä olisi jokin suurempi syy, jokin tarkoitus... jotta tuntisin eläväni.
Suoraan sanottuna täällä on tylsää, todella, todella tylsää. Mitään ei tapahdu, jokainen päivä toistaa itseään. ylös sängystä- kouluun/töihin-kotiin-nukkumaan-ylös..... Voisin vaikka maksaa että pääsisin, vaikka pakenemaan hirmumyrskyä, etsimään jännitystä, kokemaan jotain suurempaa.
Milla asioilla oikeasti on merkitystä?
Lempi elokuvani on Armageddon, sen tunnelman takia. Vasta lopussa, kun millään ei ole enää merkitystä, kun kaikki on ohi, vasta silloin tajutaan ne asiat joilla oikeasti on merkitystä. Sillä kultaisellahetkellä, silloin ei ole enää merkitystä, toisten uskolla, ihonvärillä, tai sillä millaisia ihmisiä he ovat, silloin ,vasta, me olemme kaikki tasaarvoisia. JA niin sen pitäisi olla aina, ei vasta silloin kun kaikki uhkaa loppua. Me annamme täysin merkityksettömien, ihmisten itse keksimien asioiden määrätä elämäämme, uskonnon, politiikan.... Minä yritän elää koko elämäni, ilman uskoa, ilman politiikkaa, ilman mitään mikä määräisi minun ajattelutapani tai maailman kuvani.
En usko jumalaan, en mihinkään mitä uskonto edustaa, eikä siitä sen enempää.
Ja politiikka, en aio ikinä äänestää, koska... jälleen kerran en usko että minun äänelläni olisi merkitystä, ja toiseksi minua ei kiinnosta. Miksi pitäisi valita jokin puolue, mitä kannattaa, jotka muka uskovat samaan "aatteeseen" kuin minä.
Vielä olisi paljon mitä voisin kirjoittaa, oikeudesta, rasismista, käsityksistä, vanhenemisesta, töistä, oikeastaan mistä vain. Mutta ei nyt, ehkä jonain muuna iltana. Toivon, ettette tuomitse minua, vaan yrittäisitte ymmärtää, ehkä olen vielä niin nuori etten itse ymmärrä. Välillä taas tuntuu että ymmärrän enemmän kuin moni "aikuinen"
Ainut keino jolla voisin saavuttaa haluamani, suuremman syyn elämälle, olisi se että jotain suurta tapahtuisi, ja se jokin olisi jotain todella pahaa... ja sitä minä en halua.
"Hyvät asiat eivät muuta maailman, pahat muuttavat. Ne tekevät meistä vahvempia, näyttävät meille uuden suunnan ja, mikä tärkeintä, saavat meidät tajuamaan millä oikeasti on merkitystä, mikä on tärkeää."
Kiitos.....
Palsta on elämän ilot... otetaan siitä pois -n ilot niin olemme lähempänä....jotain...minua...ajatuksiani... elämää.
Ajattelen olen siis olemassa, välillä tuntuu että olisi parempi etten ajattelisi. Mietin aivan liikaa asioita. Matkaan päivittäin junalla, istun ikkunan vieressä ja tuijotan tyhjyyteen, mietin miksi? Miksi minä ajattelen niin kuin ajattelen? Ajatteleeko joku muu samalla tavalla?
Mitenkö/ mitäkö minä sitten ajattelen?
Minun maailman kuvani on hyvin synkkä, (älkää huolestuko en pidä itseäni masentuneena, syrjäytyneenä, tai mitään. Olen täysin terve nuori mies joka tulee toimeen muiden kanssa ja jolla on paljon hyviä ystäviä, ainoastaan tapani ajatella asioita on... ehkä hiukan väärä)
Kuitenkin... minä en oikeastaan välitä mitä ympärilläni tapahtuu, enkä huolehdi/huolestu asioista. Miksi minun pitäisi? suurin osa kaikesta mitä tapahtuu on kaukana vaikutus valtani ulkopuolella, minä en voi vaikuttaa siihen mitä tapahtuu.
Se on kamalaa, se on väärin mitä kotimaassa ja maailmalla tapahtuu, mutta... anteeksi että sanon... mutta entä sitten? Sellaista se on, elämä. Aphoja asioita tapahtuu eikä niille voi mitään, eivät ne siitä parane että niitä, voivotellaan ja kauhistellaan, asiat vain menevät niinkuin menevät, eikä niille voi mitään.
Kaikki tämä "elämä". Jokaiselta odotetaan sitä samaa, jokaisen odotetaan "pääsevän" töihin jotta hän toisi rahaa yhteiskunnan ylläpitämiseen, jokainen ihminen on toisensa kopio, ei suoraan mutta pohjimmiltaan.
Minä teen kaikkeni jotta kykenenisin pakenemaan todellisuutta, katson elokuvia, luen kirjoja, pelaan video pelejä, mitä tahansa jotta voisin edes hetkeksi kadota tästä harmaasta arjesta.
Eniten minua hermittaa se että pohjimmiltaan huijaan eniten itseäni, toivon jotain mikä ei ikinä tule toteutumaan. Haluaisin että elämällä olisi jokin suurempi syy, jokin tarkoitus... jotta tuntisin eläväni.
Suoraan sanottuna täällä on tylsää, todella, todella tylsää. Mitään ei tapahdu, jokainen päivä toistaa itseään. ylös sängystä- kouluun/töihin-kotiin-nukkumaan-ylös..... Voisin vaikka maksaa että pääsisin, vaikka pakenemaan hirmumyrskyä, etsimään jännitystä, kokemaan jotain suurempaa.
Milla asioilla oikeasti on merkitystä?
Lempi elokuvani on Armageddon, sen tunnelman takia. Vasta lopussa, kun millään ei ole enää merkitystä, kun kaikki on ohi, vasta silloin tajutaan ne asiat joilla oikeasti on merkitystä. Sillä kultaisellahetkellä, silloin ei ole enää merkitystä, toisten uskolla, ihonvärillä, tai sillä millaisia ihmisiä he ovat, silloin ,vasta, me olemme kaikki tasaarvoisia. JA niin sen pitäisi olla aina, ei vasta silloin kun kaikki uhkaa loppua. Me annamme täysin merkityksettömien, ihmisten itse keksimien asioiden määrätä elämäämme, uskonnon, politiikan.... Minä yritän elää koko elämäni, ilman uskoa, ilman politiikkaa, ilman mitään mikä määräisi minun ajattelutapani tai maailman kuvani.
En usko jumalaan, en mihinkään mitä uskonto edustaa, eikä siitä sen enempää.
Ja politiikka, en aio ikinä äänestää, koska... jälleen kerran en usko että minun äänelläni olisi merkitystä, ja toiseksi minua ei kiinnosta. Miksi pitäisi valita jokin puolue, mitä kannattaa, jotka muka uskovat samaan "aatteeseen" kuin minä.
Vielä olisi paljon mitä voisin kirjoittaa, oikeudesta, rasismista, käsityksistä, vanhenemisesta, töistä, oikeastaan mistä vain. Mutta ei nyt, ehkä jonain muuna iltana. Toivon, ettette tuomitse minua, vaan yrittäisitte ymmärtää, ehkä olen vielä niin nuori etten itse ymmärrä. Välillä taas tuntuu että ymmärrän enemmän kuin moni "aikuinen"
Ainut keino jolla voisin saavuttaa haluamani, suuremman syyn elämälle, olisi se että jotain suurta tapahtuisi, ja se jokin olisi jotain todella pahaa... ja sitä minä en halua.
"Hyvät asiat eivät muuta maailman, pahat muuttavat. Ne tekevät meistä vahvempia, näyttävät meille uuden suunnan ja, mikä tärkeintä, saavat meidät tajuamaan millä oikeasti on merkitystä, mikä on tärkeää."
Kiitos.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
sinulla. En tuomitse, noin voi ajatella nykypäivänä useampikin. Aina neuvotaan repimään ilonsa pikkuasioista, mutta sinä ajattelet tosi laajasti. Ehkä olet kypsä ikäiseksesi.
Tuosta 'vain paha muuttaa maailmaa' olen vähän samaa mieltä.
Ihminen ei suostu muuttamaan itseään, ennen kuin muutoksesta kieltäytyminen on tuskallisempaa kuin muutos.
En nyt ehdi enempiä, mutta asiasi ovat todella kiinnostavia.
Hyvää jatkoa sinulle, näpytä lisää mietteitäsi.