Korppi Velhon Tuho
Ja mun näin idän korpin,kutsuin sitä,pian niitä oli
kymmenittäin.Tunsin oloni alastomaksi kuin aavikon luut.Hiljaisuus tuntui lohdullisen suloiselta kuin musta samentti.
Näin itseni pienenä pisteenä ja pelkoni kasvoi sitä suuremmaksi.
Näin vain itse pelon,enkä pelännyt kuin pelkoa joka on ?,"valkoinen kuolema" ja suloinen lämpö nousevan auringon.
Kranaattiomena,tuhon ei vaan rakkauden janoon se suo.
Takaisin alkuun,siinäkö kaiken loppuko,miksi linnut on kauniita ja vapaita.
Sinun siro sielusi,kaunis raukeus on ikuisuus katsoa,voi kuinka voisin valvoa,tiikerin kaunis on sinun nautinnon raukea sulava aamuinen vetreys.
Oi luoja anna minun kuolla tuohon suloiseen näkyyn,jota vain jumalat voi vain kadehtia.
Sillä sieluni kuolee katsoessani sitä onnea jonka juuri koet.
Kuka poltti sieluni tuleen ja tulen siitä hulluksi ja enkä halua elää kuin kuollakseni,sinä sieluni tuho.
Aika saattaa tuhota kaiken ja alkaa alusta,mutta kulukoon.
Sinun on maailma joka alati muuttuva ja sama,eikä elementit sen ole minkään arvoisia sinun rinnallasi.Kumpa kuolema sinun kautta,suloisin,pelkureista suurimmalle olisi
kunnia.
Olen elämän helvetissä ja kuolen joka päivä,jaan kaiken sen mikä aika,jolla ei ole merkitystä sinulle ja maailman lapsille,koska elämä mitä se onkin on täkeintä.
Jopa kuolema ainoa jopa sekin on minut hylännyt,koska olen menettänyt elämän jota en osaa sanoa ja olen elänyt monta elämää,kadottaen kaiken,paitsi unelman joka kuin unessa jossa herään todellisuuteen.
Enkä voi kuin tulla kuin muut,hävinneenä taas alkuun,joka on ihmisen loppu.
Kai viimeinkin nöyränä orjana ilman ylpeyttä olen se mikä olen ja ihmisyyttä ihmisyyden takia,vaikka olen viimeinen ihminen mitään sanomaan kenestäkään ja kiivaudessani sanomaan.
Minä kurja narri joka petin pahiten itseäni,ihminen orjan poika,syöden pahinta saastaa ja suurimalla valeista totuus,ei sitä ole sielun rakkaudessa,vaan pelkuri kun olen olen siis sinun tuomiossa,minä joka sisällä suren suuruuden hulluutta jota ei ole ihmiselle sallittu,minä itsekkäin porsaan jätös,meren mutaa,joka on olen häpäissyt Jumalan,mikä sen nimi sitten onkin,itkeekö edes kivetkään puolestani,kivihelvetissä,sinnekkö olen menossako.
Vain pieni pyyntö ylös jos se kai sallitataan rukouksena,pojalta joka kai ole sen kummemmpi.
"Jussi" Risto K (RJK)
Ja mun näin idän korpin,kutsuin sitä,pian niitä oli
kymmenittäin.Tunsin oloni alastomaksi kuin aavikon luut.Hiljaisuus tuntui lohdullisen suloiselta kuin musta samentti.
Näin itseni pienenä pisteenä ja pelkoni kasvoi sitä suuremmaksi.
Näin vain itse pelon,enkä pelännyt kuin pelkoa joka on ?,"valkoinen kuolema" ja suloinen lämpö nousevan auringon.
Kranaattiomena,tuhon ei vaan rakkauden janoon se suo.
Takaisin alkuun,siinäkö kaiken loppuko,miksi linnut on kauniita ja vapaita.
Sinun siro sielusi,kaunis raukeus on ikuisuus katsoa,voi kuinka voisin valvoa,tiikerin kaunis on sinun nautinnon raukea sulava aamuinen vetreys.
Oi luoja anna minun kuolla tuohon suloiseen näkyyn,jota vain jumalat voi vain kadehtia.
Sillä sieluni kuolee katsoessani sitä onnea jonka juuri koet.
Kuka poltti sieluni tuleen ja tulen siitä hulluksi ja enkä halua elää kuin kuollakseni,sinä sieluni tuho.
Aika saattaa tuhota kaiken ja alkaa alusta,mutta kulukoon.
Sinun on maailma joka alati muuttuva ja sama,eikä elementit sen ole minkään arvoisia sinun rinnallasi.Kumpa kuolema sinun kautta,suloisin,pelkureista suurimmalle olisi
kunnia.
Olen elämän helvetissä ja kuolen joka päivä,jaan kaiken sen mikä aika,jolla ei ole merkitystä sinulle ja maailman lapsille,koska elämä mitä se onkin on täkeintä.
Jopa kuolema ainoa jopa sekin on minut hylännyt,koska olen menettänyt elämän jota en osaa sanoa ja olen elänyt monta elämää,kadottaen kaiken,paitsi unelman joka kuin unessa jossa herään todellisuuteen.
Enkä voi kuin tulla kuin muut,hävinneenä taas alkuun,joka on ihmisen loppu.
Kai viimeinkin nöyränä orjana ilman ylpeyttä olen se mikä olen ja ihmisyyttä ihmisyyden takia,vaikka olen viimeinen ihminen mitään sanomaan kenestäkään ja kiivaudessani sanomaan.
Minä kurja narri joka petin pahiten itseäni,ihminen orjan poika,syöden pahinta saastaa ja suurimalla valeista totuus,ei sitä ole sielun rakkaudessa,vaan pelkuri kun olen olen siis sinun tuomiossa,minä joka sisällä suren suuruuden hulluutta jota ei ole ihmiselle sallittu,minä itsekkäin porsaan jätös,meren mutaa,joka on olen häpäissyt Jumalan,mikä sen nimi sitten onkin,itkeekö edes kivetkään puolestani,kivihelvetissä,sinnekkö olen menossako.
Vain pieni pyyntö ylös jos se kai sallitataan rukouksena,pojalta joka kai ole sen kummemmpi.
"Jussi" Risto K (RJK)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.