Näin kulttuuritoimittajana on pakko kysyä ateistien mielipidettä uskonnollisesta taiteesta. Itselläni on ambivalenssi suhde ko. taiteeseen, koska käyn mielelläni kirkoissa katsomassa taideteoksia kuin myös hienoa arkkitehtuuria. Maailmaa kiertäessäni olen aina uudelle paikkakunnalle tultuani mennyt kirkkoon, kuten Kölnin tuomiokirkkoon katsomaan, mitä hienoa siellä on nähtävänä. Koskaan en ole saanut mitään uskonnollista potkua, mutta arkkitehtuuri ja taide ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen.
Ymmärrättekö uskonnollista taidetta?
Teotwawki
33571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Nodre Dame ja SangraDeFamilia(Gaudin suunnittelema kirkko Barcelonassa, miten hitto se nyt kirjoitetaan) ovat upeita noin ihan arkkitehdillisesti... Molemmissa itse käynyt ...
Ajatellaan vaikka kotoista Tampereen tuomiokirkkoa, jossa on Hugo Simbergin taidetta ihan seiniin maalattuna. Minun nykyisellä asuinpaikkakunnallani on 1771 valmistunut kirkko, johon ostettiin 1904 Helene Schjefbeckin ainoaksi jäänyt alttaritaulu. Loistoteos. (Sen myymisellä voitaisiin kattaa kunnan vuosikatevaje nelinkertaisesti, mutta se on seurakunnan omaisuutta.:-D))))))))
Itse kuuntelen kernaasti virsiä, vaikken ole koskaan Jumalaan uskonut. Kuuntelenpa myös joululauluja, vaikka aika ajoin epäilen Joulupukinkin olemassaoloa.
Kuvataiteisiin ja arkkitehtuuriin en ole syvällisemmin perehtynyt, joten en nyt lähde suhdettani niihin ruotimaan.
kuolinmessu on paras sävellys ikinä mielestäni. Virsiä en kuuntele.
Ollen siltikin paatunut ateisti kuuntelen sujuvasti Palestrinan messuja ja varsinkin Bach`ia (esim Rostropovichin tai Gouldin tulkintoja).Heidän uskonsa määrästä ja laadusta emme pystyne mitään varmaa sanomaan.Siihen aikaan uskonto oli pakollista.Myös arkkitehtuurin ja kuvataiteen alalta löytyy mielenkiintoisia ja vaikuttavia taideluomia kuten Pantheon,Alhambra ja Hieronymus Bosch.Kehitys kulkee kuitenkin eteenpäin ja Aukkojen Jumalaa kiehtoo piilosilla olo.
tuskin olivat kovin uskovaisia, vaikka asiasta en voi olla varma. Ainakin Gould oli mielipiteissään kovin persoonallinen, eikä hän mielestäni ole uskontoon viitannut missään haastattelussa, jonka olen nähnyt.
Gould oli neroutensa ohella eksentrikko muttei hihhuli.
Aivan loistava piisi...
Giulio Caccini - Ave Maria
Piisin sanat 'Ave Maria'.
Aiwan loistava^^
itsessäänkin voi ottaa taiteena. Patriarkaalinen fallossymboli keskellä kylää. Tanakasti pystyssä meinaan.
mutta totta toinen puoli. Fallossymboolina on nähtävä myös tämä maailman korkeimman rakennuksen kilpajuoksu eri maiden kesken. Nythän puoli kilometriä ei ole kohta enää mikään juttu. Aika iso kyrpä.
Ei niillä mitään jumalan/henkiotuksen suuruutta ole ollut tarkoitus ilmentää, vaan rakennuttajansa egon pullistelu siinä taustalla on.
Vanhoja kirkkoja katsellessa tulee aina mieleen, että montako kivenhakkaajaa siellä nälkäpalkalla onkaan töitä tehnyt.
Kyllä minusta fallossymbooliin vetoaminen kirkkorakennuksissa on aika hauska veto, suorastaan surkuhupaisa, sillä kun tietää miten kirkossa seksiin suhtaudutaan, sopii tämä erityisen hyvin kontekstiin.
miten seksistä on ollut sallittua kirkon piirissä puhua, kuin se, mitä siellä on tosiasiassa tapahtunut.
Katsos nyt vaikka kaikkien piispojen ja muitten pappismiesten juhla-asujakin. On niin pompöösiä, että.
Voi hyvin verrata joidenkin diktatuurien armeijoiden päällystön koppalakkeihin. Mitä korkeampi koppa, sen korkeampi asema. Ja katso sitten noitten pannumyssyäijien rekvisiittaa. Kauhean iso tötsä päässä kuvastamassa juuri heidän "suuruuttaan".
aloituksen taanoin otsikolla: mitähän jeeusus ajattelisi tästä. Siinä juuri vertasin pappisväen pukujen hintoja siihen, että kuinka paljon rahaa tuloista menee vaikkapa kehitysapuun. Uskovaiset eivät reagoineet aloitukseen. Jos jesse olisi ollut olemassa, hän olsi käynyt repimässä kaavut noiden tekopyhien idioottien päältä.
aloitukseesi. Itse kun en järin jaksa palstaa enää seurata, en ole edes huomannut aloitustasi. Tämän ketjun otsikko laittoi nyt ketjun avaamaan. Ehkä uskovia ei vaan jaksa aina vastata kaikkiin teidän aloituksiinne, yksinkertaisesti.
Eihän tuo pannumyssy-juttu mikään arkaluontoinen asia ole, etteikö sitä voisi kommentoida. Te ateistit vaan niin helposti tulkitsette vastaamattomuuden kyvyttömyydeksi vastata.
Katolisen kirkon pömpöösiasut ovat sitä mitä ovat, turhuuksien turhuus. Ja ilman luteruksen perillistenkin kaapuja uskoa voi harjoittaa.
""Kun astumme sisälle mahtaviin kirkkoihin, niin eteemme astuu
mykistyttävä näky. Oi, sitä loistoa, kullan ja jalokivien paljoutta!
Kattokupolista alkaen toinen toistaan hienompia ja kaalliimpia
maalauksia! Alttarit verhottu purppuraan ja helakanpunaan!
Jalokivikoristeiset kattokruunut ja kultaan hukkuvat saarna-
tuolit! Ei ihme, että sielullinen ihminen mykistyy tämän näyn
edessä. Kun tunnelmaa vielä lisää hiljainen, mahtavien urkujen
hyminä jahimmeästi, eri valoin valaistu kirkko, on vaikutus
todellakin täydellinen. Jos mikä, niin tämä miellyttää uudesti-
syntymätöntä ihmistä.
Kuinka toisin on Messiaan seurakunnalla. Katakombeissa,
pommisuojissa, ladoissa, yksinkertaisissa rukoushuoneissaan
se kokoontuu Herraansa ylistämään. Ei ole loistoa ja kauneutta.
Ja tämän vuoksi monet eivät uskalla edes sisälle astua, koska
heidän mielestään heidän (olematon) kunniansa kärsisi siitä.
Emme puhu sairaissa aivoissa kokoonkyhättyjä mielikuvituksia,
vaan tämän päivän todellista elämää. Nainen, tuo suuri portto,
Messiaan seurakunnan vastakohta, istuu vieläkin mahtavana
pedon selässä, puettuna valtavaan loistoon. Se käy kauppaa
monenlaisilla tavaroilla, mutta erikoisesti sanotaan sen käyvän
kauppaa ihmissieluista. Ilm 18:11-13.""
http://www.kolumbus.fi/gematria/baabel.htm
Aivan sama mitä kunhan vetoaa tyylilläään, kaikki kiinnostaa, suorastaan ahnehdin.
Abstraktista tms. en tajua mitään, mutta hieno maalaus on aina hieno maalaus. Ei se siitä ole kiinni, onko kyseessä ns. uskonnollinen kuva vaiko ihan vaan huvikseen tehty maisema tms.
Vanhat rakennukset (including kirkot) ovat aina kiehtovia. Rak.alan(kin) miehenä ei voi kuin ihailla sitä taitoa ja sitkeyttä joka ihmisissä on aikoinaan ollut kun ovat toisinaan varsin ällistyttäviä rakennuksia pykänneet.
Mä pidän klassisesta musiikista, josta suuri osa on hyvinkin uskonnollista. Tällä hetkellä soi Lux Aeterna, teoksesta Reguiem, eikä mua häiritse vähääkään teoksen uskonnollisuus.
Mä oon enemmänkin linnabongari, mutten koskaan jätä näkemättä arkkitehtonisesti merkittävää kirkkoa, uudessa kaupungissa tutustun ensimmäisenä kirkkoihin, luostareihin ja museoihin. Kölnin tuomiokirkossa en ole käynyt, kun en ole käynyt Kölnissä =D, mutta Wienin Stephansdom teki minuun suuren vaikutuksen, Westminster Abbeystä nyt puhumattakaan.
En myöskään jättänyt osallistumatta buddhalaiseen hääjuhlaan tai jättänyt astumatta hindutemppeliin, hämmästelin ja häkellyin myös Karnakin temppeleissä. Uskonnollista taidetta on luotu, hienoa sellaista, myös Euroopan ja kristinuskon vaikutuspiirin ulkopuolella. =D
Mä en näe mitään syytä olla arvostamatta ja nauttimatta uskonnollisestakaan musiikista, maalauksista tai arkkitehtuurista, ei musta uskovaa sillä saa. Mä en ihastele jumalaa, vaan ihmisen kykyä luoda jotain hienoa, loppujen lopuksi on samantekevää sillä, mikä upean teoksen on innoittanut.
Ja sitten menen ottamaan lävistyksen tai tatuoinnin, henkinen keski-ikä, täältä tullaan! =D
Entisajan kirkkojen arkkitehdit tai alttaritaiteilijat eivät suinkaan itse olleet aina uskovaisia, aivan ateisteja tai muuten maailmankansalaisia. Eihän historiassa ennen muut kuin valtiaat, kirkonmiehet, luostarit ym mesenaatit tilasivat ja suosivat taiteilijoita. Ja tottakai taiteilijat työn ymmärsivät. Esim tuo Leonardo da Vinci oli kaikkea muuta kuin uskovainen ja maalasi huikeimmat uskonnolliset taiteensa jälkipolville. Ja tuo kirkkojen fallos-termi on aivan ok päätelmä kirkkojen torneista.
requimeako kuuntelet? Hienoin teos, jonka tiedän. Keväällä menen muuten Wieniin käymään, kun suuntaamme matkamme Bratislavaan. Sieltä pääsee Tonavaa pitkin laivalla Wieniin ja sen aiomme tehdä. Olen myös klassisen musiikin suuri ihailija, mutta minä olen tässä vähän juuttunut tuohon Mozartiin, vaikka toki kuuntelen myös muuta. Olin pari viikkoa sitten katsomassa Toscan ooopperassa ja kyllä sitä yhtä aariaa joutui hieman odottelemaan, kun siinä Puccinin musiikissa ei niin paljon mielenkiintoista ole.
Töissä kun olen, en jouda pitempään, mutta tässä hyvä vinkki: N. 30km bratislavan ulkopuolelta löytyy Devinin linna, uskomattoman hieno paikka, todella vanha asutuskeskus, jonka Napoleon suuressa viisaudessaan pommitti tuusan nuuskaksi. Paikallisbusseilla pääsee helposti, käy ihmeessa, ja varaa vaikka päivä aikaa!
Mozartia hyvinkin, hieno on, en nostaisi ihan suurimmaksi suosikikseni, mutta korkealle pääsee. =D
pannaan mieleen. Morzi on mulle ykkönen...:-)
Miten näet eron ateistisella taiteella ja uskonnollisella taiteella? Onko olemassa muunlaista varsinaisesti ateismin aihepiiriä sivuavaa esitystapaa kuin reaalisosialistinen?
Itsekin olisin taiteen kautta kiinnostunut löytämään vastauksia siihen mitä ateistit ajavat takaa ja miksi heitä on olemassa.
Ennen en pitänyt kirkollisesta taiteesta, mutta nyt myöhemmin olen oppinut pitämään esim. Jeesuksen kuvista. Krusifikseista ja ristiinnaulitun kuvista.
Vastaavasti kun luen esim ateistisia pamflettejä en ymmärrä sen ironian tai pelkistysten keihäänkärkeä. Mielestäni ne on aina suunnattu enemmän kohti mielikuvaa, kuin sellaisia seikkoja, joita yhteisön sisällä voitaisiin käyttää niin, että jos sairaus olisi sen sisäinen tila niin sinne voitaisiin saada lisää valoa sisälle.
Aika kaukaisena näen WWII aikaisen ja sitä edeltäneeen natsipropagandan, jota äärimmilleen käytettynä voidaan esittää esikuvana sille, mitä on ei tervehdyttävä tapa tuoda esille ja selvittää asioita. Ja tässä puhun nyt vain siitä taiteellisesta ilmaisusta, millä yhdet ja tietyt ihmisryhmät pyritään leimaamaan sellaiseen likaan jota vastaan ei voi toimia, koska se sitä vastaan ei ole puhdistusainetta, sillä syytä sen lian olemassa oloon ei voida ymmärtää.
Tästä toki ateistinen propaganda on kaukana. Mutta samalla lailla sekin on keihäänkärjetöntä ja vailla sellaista kohdetta tai kiinnittymisen rajapintaa millä voitaisiin osoittaa muuta vaikutusta olevaksi kuin oman joukon ytimen lujitus. Ja muiden vihantunteiden projisoinnin suunnan vaihtaminen siihen kohderyhmäänsä mitä vastaan toimimalla legitimioidaan oman vallan lujittaminen ja kasvu sen johdosta, että muita saadaan käyttäytymään niillä tavoilla, joilla he toimivat siten kuin itse itselleen määritellyn vallankäytön oikeutus esilletuodaan.
sinä tässä kuvaat?
En.
Ajattelin onko ateistista taidetta, joka olisi "leimallisesti" sitä? Kerroit olevasi kulttuuri kriitikko, ehkä tietäisit?
Esitin myös, että olemalla toisen housuissa voidaan ymmärtää niitä syitä miksi toinen on.
Ja siksi ateismin kuin minkätahansa muun kuten vaikka ateismi kriittisesti ajattelevan tulee perustaa ajatuksensa asiasta siihen niin pitkälti kuin siitä voidaan tietää siihen miten sen asian todelllinen sisäinen logiikka toimii. Mitkä ovat ne seikat, jota omassa kulttuurisessa piirissä asiasta ajatellaan. Ja mitkä ovat ryhmän sisäiset kritiikin antamisen pisteet ja kohteet, sekä se mikä omassa kulttuurisessa piirissä on sellaista mikä ei kestä kriittistä tarkastelua. On myös tunnettava oma ennakkokantansa asiaan ja tunnistettava se. Seuraavassa vaiheessa asiasta on myös haettava sitä puolueetonta tietoa, mitä asian tiimoilta voi olla saatavilla. Muutenkin kuin "googlaamalla". Ja sitten on pyrittävä muodostamaan asiasta kokonaiskuva, sen sisäisten ja ulkoisten vaikutuksien suhteesta. Ja se kehä asioiden merkityksellisyydelle, mikä ei enää ole olennaista. Ja lopulta ratkaistava se miksi asian olennaisen merkityksen vaikutus on jäänyt niiden vuorovaikutuksen rajojen sisälle missä se on. Tämän jälkeen asia on ratkaistu ja jäljelle jää vain tehtävä päätös: tekeekö asialla mitää, vai jättääkö sen silleen sellaisten asioiden kategoriaan mihin itse luokitellun ne sellaiset seikat, joilla ei katso olevan itselleen muuta sellaista merkitystä kuin, että hyvä on tietää jotain, jos puheeksi tulee. Tai onko asiassa esim. tullut esille yhteiskunnallinen sovellutus, jota voi käyttää tiedon synteesiin sellaisten tahojen osalle, jotka asiaan voivat vaikuttaa, ellei kyseessä ole seikat, jotka ovat oman päätäntävallan tai vaikutusmahdollisuuksien piirin alaisuudessa.
että on ateisitista taidetta. Oletko nähnyt yhtään Teemu Mäen teosta? Niitä minä voisin kuvitella kutsuttavan ateisitiseksi taiteeksi niiden yhteiskuntakriittisen näkökulman valossa. En tosin tiedä, miten Mäki itse taiteensa määrittelee.
Tuo loppujargoni vaikuttaa enemmänkin snobistiselta sanahelinältä, jonka sisältö jää kovin ohueksi.
Kiitos tiedosta. Tutustun herra Mäen teoksiin.
Loppu ei helissyt, se vain oli jotain mitä joskus saan aikaiseksi kun alan ajattelemaan asioita ja selvittämään sitä, miten näen yhtenä vaihtoehtona kartoittaa ja muodostaa mielipide sellaisessa maailmassa, jossa yhteydet aktiivitasolla akatemiiseen tiedemaailmaan rajoittuvat muutaman kertaan vuodessa.
Mutta saat ja saatat olla oikeassa, koska itselläni ei ole pakottavaa tarvetta olla oikeassa. Ja riippuen siitä perpektiivistä mistä asioita katsoo niistä saa erilaisen näkökulman.
Vaikka edustankin itse yhdessä asiassa sitä linjaa, että on olemassa absoluuttinen totuus. Jeesus Kristus. Jumalan poika. Täysi Jumala täytenä ihmisenä lihaksi tullessaan.
Jotain sellaista kansalaisen peruskritiikkiä jota itse pyrin käyttämään asioiden pohtimisen aloittamiseen käyttämässäni kritiikissä pyrin kirjoittamaan. En ehkä kovin helppotajuisesti ja tästä tietoisena, mutta kiitos kuitenkin kritiikistäsi. Seuraavalla kerralla pyrin tiivistetympään esitystapaan.
kotisivut ja esittelyn ensimmäisessä lauseessa hän kuvaa itseään ateistiksi. Että se siitä.
tänne aiemmin jonkun tilaston Italiasta ennen renesanssia. Se meni jotenkin näin: 1400-luvulla kaikista maalauksista 91% piti olla uskonnollista.
Toisin sanoen joka kymmenes maalaus sai olla aiheeltaan maallinen.
Se oli ylevöitti kuulemma mieltä kun sai pällistellä Neitsyt Maariaa ja Jeesus-kapaloa.
En usko, että tuon ajan Italiassa (tai nykyisen
Italian alueella) olisi ollut muuta mahdollisuutta selviytyä taiteilijana kuin
maalata uskonnollista taidetta.
Tilannehan on nykyään samankaltainen ainakin
musiikkiteollisuudessa: tee tällaista musaa tai
me emme soita sitä radiossa.
Mutta kysymykseesi: joo, tykkään vanhoista
kirkoista ja Mozart sekä Bach kolahtavat
kyllä. Ikonit ovat jollain perverssillä tavalla
upeita.
oli motiivi sitten mikä hyvänsä.
Minäkin maalaan ja piirrän enkä totisesti asioita tehdessäni ajattele mitään jumalaa. Olen vain luova ihminen. Onneksi en tarvitse mihinkään mitään mesenaattia, saan maalata ja piirtää ihan sellaisia kuvia kuin itse tahdon. - Ja jos oikein ajatellaan, olikohan Sibeliuskaan uskovainen? Ei kai hän olisi ollut niin 'suuri', jos hän olisi ollut ahdasmielinen yhden jumalan ihminen.
elämää Sibbe vietti.:-)
Kuuntelen lähes pelkästään klassista musiikkia, erityisesti pidän Bachista ja vanhasta kirkkomusiikista laulettuna. Kuuntelen mielelläni joskus myös virsiä, en kylläkään noita uusjulkkisten naukuvia versioita Deiltä vaan oikein vanhaan tapaan veisattuna. Olen herkkä äänimaailmoille ja puppukanavia hölpöttävine toimittajineen (Nova ym) en pysty kuunteleman ollenkaan. jopa Radio Dei on nykyään liian pinnallinen että kärsisin kuunnella sitä muuten kuin sunnuntai-iltaisin...
Suuria upeita kirkkoja en niinkään ihaile mutta olen heikkona pieniin kreikkalaisiin kappeleihin ja niitä tutkin aina kun vain sellainen kohdalle osuu. Nepalilaiset luostarit kiinnostivat kovasti ja sellaisessa olisin viihtynyt pidempäänkin - olin mukana buddhalaisessa "jumalanpalveluksessa" aamuvarhaisella ja se oli kiinnostava kokemus teetarjoiluineen kaikkineen.
En vain voi mitään sille että kaikenlaiset seremoniat herättävät minussa aina kysymyksiä - miksi juuri noinpäin ja miksi juuri kolme kumarrusta...
En varmaan "ymmärrä" uskonnollista taidetta, sitähän sinä kysyit, sillä se ei saa sieluani lähestymään Jumalaa niinkuin kai pitäisi, mutta yleensä nautin siitä tai ainakin olen kiinnostunut siitä.