Kristillisellä kirkolla ja seurakunnilla on aina näihin päiviin saakka ollut tahokkaat keinot estää historiallinen Raamatun ja Jeesuksen tutkimus. Historiallinen tutkimus on estetty vanhojen lakisäädösten turvin. Nämä lait sisältävät ankarat rangaistukset Jumalanpilkasta. Jo se, että on yritetty keskustella tai aloittaa raamatun tai peräti Jeesuksen historiallinen tutkimus on johtanut Jumalanpilkkatuomioihin: viraltapanoihin ja vankeustuomioihin; aiemmin kuolemantuomioihin.
Tällaiset lait ovat todella naiiveja, suorastaan absurdeja, ne osoittavat laatijoittensa alkeellisen henkisen tason ja kääntyvät säätäjiään vastaan: vain epäjumalat tarvitsevat ihmisten tukea! Yksi ja ainoa Jumala, Maailmankaikkeuden Luoja ei tarvitse ihmisten apua, Hän on Todellinen Jumala. Ihmiset tarvitsevat Jumalan, Maailmankaikkeuden Luojan apua joka hetki.
Tällaiset lait ovat todella naiiveja, suorastaan absurdeja, ne osoittavat laatijoittensa alkeellisen henkisen tason ja kääntyvät säätäjiään vastaan: vain epäjumalat tarvitsevat ihmisten tukea! Yksi ja ainoa Jumala, Maailmankaikkeuden Luoja ei tarvitse ihmisten apua, Hän on Todellinen Jumala. Ihmiset tarvitsevat Jumalan, Maailmankaikkeuden Luojan apua joka hetki.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulin sattumalta autoradiosta ohjelmapätkän, jossa haastateltiin suomalaissyntyistä, naispuolista Uppsalan tuomiorovastia. Käsiteltiin uskonasioita, kuinkas muuten, myös uskonnollisuuden eri tasoja. Heristin korviani, kun toimittaja kertoi, kuinka eräs iäkäs naishenkilö oli sanonut kyenneensä säilyttämään lapsuuden kodissaan ja pyhäkoulussa muodostuneen lapsenuskonsa. Toimittaja kysyi lääninrovastilta, että eikö olekin hieno asia, että nykypäivänä edes jotkut ihmiset kykenevät säilyttämään lapsenuskonsa. Lääninrovasti vastasi, että hänestä on surullista, mikäli vanhalla ihmisellä vielä on lapsen usko, koska se osoittaa, ettei ihminen ole kyennyt uskonnollisessa, eikä kenties muussakaan mielessä kasvamaan. Pappi perusteli näkemystään sillä, että lapsena, niin kotona kuin pyhäkoulussakin, saatu uskonto on lapsen mielelle sovitettua, sadunomaista Raamatun tulkintaa; ja että aikuistumiseen kuuluu persoonan kasvu joka mielessä, myös hengellisessä mielessä; ja että tällöin sadunomaisen uskontokäsityksen tulisi uudistua ja muuttua ihmisen oman pohdinnan kautta eläväksi uskoksi, ei muiden sanomisien matkimiseksi. Vastaus osoitti tämän luterilaisen papin omaavan syvällistä, hengellistä viisautta. Arvelen, ettei monikaan suomalainen pappi yllä vastaavaan henkisen viisauden tasoon, eipä ihme, että kyseinen naispappi toimiikin Ruotsissa.
mutta ehkä hän tarkoitti lapsen uskolla jotain muuta - usein ihmiset tarkoittavat sitä että luottamus Jumalaan on säilynyt läpi elämän.. harvemmin että he uskovat johonkin harmaa partaiseen ukkoon joka istuu pilven reunalla. :)
En kuullut tuota mutta eikös täällä ole (asun Ruotsissa ja Uppsalaankaan ei ole ihan mahdottoman pitkä matka) yksi naispappi joka ehdolla piispan asemaan..
Muuten olen itse luterilaisen kirjon jäsen - vaikka rehellisesti sanoen alkaa arveluttaa kirkon luopumus joka vain kasvaa päivä päivältä.
Kirkko tekee paljon hyvääkin ihmisille mutta Raamattu alkaa jäämään perinteiden ja ihmioppien varjoon yhä enemmän.
Kari Kuula tunnusti tämän suoraan kun sanoi että kirkon oppi on kuin kärjellään seisova pyramiidin muotoinen kartio. Sen kärki on Raamatun päällä mutta sen oppiin on sisällytetty aikojen kuluessa kaikenlaista mitä kirkko-isät ovat asioista ajatelleet.. ja juuri niin se on ja sama jatkuu tänäänkin - esimerkiksi ei riittänyt että homosekaaliset parit siunataan - nyt heidät vihitäänkin evl-kirkossa kirkossa ..
ai ai ...