Loppujen lopuksi talousvaikeudet ovat vain ahneuden syytä ja seurausta.
Tekniikka, työ ja tuotantomenetelmät tekevät tavaroiden ja palveluiden tuotannosta nykypäivänä tehokkaampaa kuin koskaan. Kuten jokainen voi todeta ympärilleen katsomalla, kaupat tursuavat tavaraa ja sitä saadaan tehtyä nopeasti lisää vaikka yli kansan tarpeen.
Tuotantosektorilla ei siis ole ongelmaa, kunhan vain järjestetään kulutussektorille eli kansalle ostovoimaa, jolla tuotantosektorin (myös kansa) tuottamat tavarat voidaan ostaa.
Ongelmaksi muodostuu ahneus. Tuotannon välineet ovat yhä harvempien hallussa ja niiden omistajat haluaisivat itselleen yhä enemmän ja enemmän rahaa. Mutta raha on vain vaihdon väline, keino mitata ostovoimaa. Paljon rahaa harvojen käsissä on hyödytöntä, koska he eivät voi kuluttaa kuin mitättömän osan suuren rahan mahdollistamasta ostovoimasta. Myöskin investointeihin tarvittava rahamäärä on rajallinen ja verrannollinen kokonaistuotantoon nähden. Investointitarpeen yli menevä raha on vain haitaksi kansan- ja maailmantaloudessa. Se etsii epätoivoisesti tuottoisia sijoituskohteita, mutta eihän todellista tuottoa synny muuta kuin työn kautta tuotetulla lisäarvolla, joka taasen on rajallinen, maailman kokonaistuotanto. Yli investointitarpeen oleva raha vain nostaa keinotekoisesti olemassa olevien omaisuusmassojen arvoa, synnyttää kuplia, keinotekoisia arvonnousuja.
Ahneus siis estää jakamasta laajoille kansanosille palkkoina, eläkkeinä, tulonsiirtoina, erilaisin keinoin ostovoimaa tarpeeksi, jotta suuret kansanjoukot voisivat ostaa kaiken minkä työnsä kautta yhdessä tuottavat. Koska kansalaisten ostovoima ei riitä kuluttamaan sitä, mitä he työllään tuottavat, suurpääoman omistajat yrittävät hakea tuottoa antamalla ostovoimaa velaksi. Mutta eihän se ilo kauaa kestä, eikä anna pääomien omistajille pysyvää tuottoa.
Kestävä ja vaka talous edellyttää sitä, että kansalle tulee ostovoimaa yhtä paljon, mitä he työllään kykenevät tuottamaan tavaroita ja palveluita. Pieni joukko voi siinä elää omistuksen kautta toisten työn tuloksilla, mutta vain siinä määrin, mitä he kykenevät kuluttamaan toisten tekemiä tavaroita ja palveluita. Sen yli menevä kansalaisten ostovoiman panttaaminen kaataa talouden.
Ahneus on kaiken takana. Kuka muuttaisi talousjärjestelmän sellaiseksi, että ostovoimaa tulee tavalla tai toisella kansalle niin paljon, että he voivat ostaa ja kuluttaa kaikki ne tavarat ja palvelut, jotka he kykenevät normaali työmääränä puitteissa yhdessä tuottamaankin.
Tekniikka, työ ja tuotantomenetelmät tekevät tavaroiden ja palveluiden tuotannosta nykypäivänä tehokkaampaa kuin koskaan. Kuten jokainen voi todeta ympärilleen katsomalla, kaupat tursuavat tavaraa ja sitä saadaan tehtyä nopeasti lisää vaikka yli kansan tarpeen.
Tuotantosektorilla ei siis ole ongelmaa, kunhan vain järjestetään kulutussektorille eli kansalle ostovoimaa, jolla tuotantosektorin (myös kansa) tuottamat tavarat voidaan ostaa.
Ongelmaksi muodostuu ahneus. Tuotannon välineet ovat yhä harvempien hallussa ja niiden omistajat haluaisivat itselleen yhä enemmän ja enemmän rahaa. Mutta raha on vain vaihdon väline, keino mitata ostovoimaa. Paljon rahaa harvojen käsissä on hyödytöntä, koska he eivät voi kuluttaa kuin mitättömän osan suuren rahan mahdollistamasta ostovoimasta. Myöskin investointeihin tarvittava rahamäärä on rajallinen ja verrannollinen kokonaistuotantoon nähden. Investointitarpeen yli menevä raha on vain haitaksi kansan- ja maailmantaloudessa. Se etsii epätoivoisesti tuottoisia sijoituskohteita, mutta eihän todellista tuottoa synny muuta kuin työn kautta tuotetulla lisäarvolla, joka taasen on rajallinen, maailman kokonaistuotanto. Yli investointitarpeen oleva raha vain nostaa keinotekoisesti olemassa olevien omaisuusmassojen arvoa, synnyttää kuplia, keinotekoisia arvonnousuja.
Ahneus siis estää jakamasta laajoille kansanosille palkkoina, eläkkeinä, tulonsiirtoina, erilaisin keinoin ostovoimaa tarpeeksi, jotta suuret kansanjoukot voisivat ostaa kaiken minkä työnsä kautta yhdessä tuottavat. Koska kansalaisten ostovoima ei riitä kuluttamaan sitä, mitä he työllään tuottavat, suurpääoman omistajat yrittävät hakea tuottoa antamalla ostovoimaa velaksi. Mutta eihän se ilo kauaa kestä, eikä anna pääomien omistajille pysyvää tuottoa.
Kestävä ja vaka talous edellyttää sitä, että kansalle tulee ostovoimaa yhtä paljon, mitä he työllään kykenevät tuottamaan tavaroita ja palveluita. Pieni joukko voi siinä elää omistuksen kautta toisten työn tuloksilla, mutta vain siinä määrin, mitä he kykenevät kuluttamaan toisten tekemiä tavaroita ja palveluita. Sen yli menevä kansalaisten ostovoiman panttaaminen kaataa talouden.
Ahneus on kaiken takana. Kuka muuttaisi talousjärjestelmän sellaiseksi, että ostovoimaa tulee tavalla tai toisella kansalle niin paljon, että he voivat ostaa ja kuluttaa kaikki ne tavarat ja palvelut, jotka he kykenevät normaali työmääränä puitteissa yhdessä tuottamaankin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on normaalia, eli auto, hieno talo jne, mutta jos jollain on helvetisti enemmän muuttuu se ahneudeksi..
Mitä meillä on, mitä 100v sitten ihmisillä vielä ei ollut, kuinka paljon paremmin oli asiat silloin ja entä nyt, ja missä asioissa?
ahneutta löytyy miltei jokaisesta ihmisestä, vaikka olisi kuinka normaali "tavallinen" pulliainen. meillä yksinkertaisesti vain on liikaa ja lisää vain halutaan.
juuri noin asiat kulkee, täydellisen oikein kerrot.
kun tarpeet on moneen kertaan hankittu/kulutettu,tarpeen yläraja väistämättä tulee vastaan...mutta tuotanto syytää rompetta aina vain enemmän kehityksen ansiosta.
jospa ahneet vie/antaa/myy loput romppeet kiinaan,siellä on "tarvetta" kaikelle, toistaiseksi. tulee edes täytetyksi KLOPAALI-LUPAUS.
loppu...piste