HS 30.1.09 Mielipide
Miten lapset ja vanhemmat voivat isoissa perheissä?
Helsingin Sanomissa oli 25.1. kirjoitus lestadiolaisten ehkäisykiellosta. Kirjoituksessa lainattiin arvostettuja lääkäreitä ja todettiin, että varsinaisia synnytyskuolemia ja vammautumisia ei ole todistettavasti Suomessa liittyen suureen lapsilukuun. Varmaakin ihan oikeaa tietoa, mutta kirjoitus ei tuonut esille muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä.
Miten äidit jaksavat paneutua lasten hyvinvointiin perheessä jossa on esimerkiksi 15 lasta?Miten lapsilla ja äidillä ja isällä menee, kun aktiiviset vuodet ovat joko raskautta tai lapsivuodetta ja imetystä päivästä päivään?
Lapsilla on muitakin oikeuksia kuin tulla synnytetyiksi. Riittääkö äidin syli kaikille? Miten jaetaan perheen taloudenpito? Mitä aiheuttaa raskaaksitulon jatkuva pelkonäiden sääntöjen alla eläville nuorille miehille ja naisille?
Vaikka onkin suotavaa, että Suomeen saadaan lapsia ihan omasta takaakin, ei liene oikein, että synnytysikäiset naiset elävät ainaisen raskauden pelossa ja myös pelossa, että ensimmäisen lapsen jälkeen ei synnykään heti toista.
Onko yhteisön puuttuminen ”hoitamalla” painostusta useamman lapsen hankkimiseen, vaikkei pari haluaisikaan heti seuraavaa lasta?
Helena Lauriala
Terveydenhuollon maisteri
Helsinki
Eritäin tärkeää tarkastella suurperheellisyyttä vanhempien ja lasten hyvinvoinnin kannalta, kuten tässä mielipidekirjoituksessa ilmenee. Tätä näkökulmaahan ei tunnetusti juurikaan joissakin uskonnollisissa piireissä suosita. Lisääntyminen on enemmän kuin käsky, kilvoitelkaa kuuliaisuudessa(johtajille), tukekaa vanhemmat toisianne ym. kuuluu puhujien ja "hoitajien" eli vallanpitäjien suusta.
Harvassa on ne uskonnolliset johtajat, jotka kysyvät ihmiseltä, kuinka voit. Ja vielä harvemmassa on ne johtajat, jotka antavat alaiselleen itsemääräämisoikeuden oman ja perheenjäsentensä hyvinvoinnin lisäämiseksi. Pahimmillaan kaikki elämän osa-alueet pitää/pitäisi antaa johtajien mielivaltaisen kontrollin ja toimivallan alaiseksi.
Jostain syystä minulle on tullut mieleeni kertomus, jonka aikoinaan luin Molok Baalista(kirjoitettiinkohan se noin), uskonnosta, jossa papit määräsivät, mitä "jumalalle" piti kulloinkin uhrata.
Miten lapset ja vanhemmat voivat isoissa perheissä?
Helsingin Sanomissa oli 25.1. kirjoitus lestadiolaisten ehkäisykiellosta. Kirjoituksessa lainattiin arvostettuja lääkäreitä ja todettiin, että varsinaisia synnytyskuolemia ja vammautumisia ei ole todistettavasti Suomessa liittyen suureen lapsilukuun. Varmaakin ihan oikeaa tietoa, mutta kirjoitus ei tuonut esille muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä.
Miten äidit jaksavat paneutua lasten hyvinvointiin perheessä jossa on esimerkiksi 15 lasta?Miten lapsilla ja äidillä ja isällä menee, kun aktiiviset vuodet ovat joko raskautta tai lapsivuodetta ja imetystä päivästä päivään?
Lapsilla on muitakin oikeuksia kuin tulla synnytetyiksi. Riittääkö äidin syli kaikille? Miten jaetaan perheen taloudenpito? Mitä aiheuttaa raskaaksitulon jatkuva pelkonäiden sääntöjen alla eläville nuorille miehille ja naisille?
Vaikka onkin suotavaa, että Suomeen saadaan lapsia ihan omasta takaakin, ei liene oikein, että synnytysikäiset naiset elävät ainaisen raskauden pelossa ja myös pelossa, että ensimmäisen lapsen jälkeen ei synnykään heti toista.
Onko yhteisön puuttuminen ”hoitamalla” painostusta useamman lapsen hankkimiseen, vaikkei pari haluaisikaan heti seuraavaa lasta?
Helena Lauriala
Terveydenhuollon maisteri
Helsinki
Eritäin tärkeää tarkastella suurperheellisyyttä vanhempien ja lasten hyvinvoinnin kannalta, kuten tässä mielipidekirjoituksessa ilmenee. Tätä näkökulmaahan ei tunnetusti juurikaan joissakin uskonnollisissa piireissä suosita. Lisääntyminen on enemmän kuin käsky, kilvoitelkaa kuuliaisuudessa(johtajille), tukekaa vanhemmat toisianne ym. kuuluu puhujien ja "hoitajien" eli vallanpitäjien suusta.
Harvassa on ne uskonnolliset johtajat, jotka kysyvät ihmiseltä, kuinka voit. Ja vielä harvemmassa on ne johtajat, jotka antavat alaiselleen itsemääräämisoikeuden oman ja perheenjäsentensä hyvinvoinnin lisäämiseksi. Pahimmillaan kaikki elämän osa-alueet pitää/pitäisi antaa johtajien mielivaltaisen kontrollin ja toimivallan alaiseksi.
Jostain syystä minulle on tullut mieleeni kertomus, jonka aikoinaan luin Molok Baalista(kirjoitettiinkohan se noin), uskonnosta, jossa papit määräsivät, mitä "jumalalle" piti kulloinkin uhrata.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Syntymäseutuni on vahvaa lestadiolaisaluetta,mä oon joskus kyläillyt lestoilla,ja olen huomannut,että monesti vanhemmat sisaret hoivaa nuorempiaan,et ei se varmaan kaikki kaadu äidin niskaan,kun lasten ikähaarukka voi olla 1-18v.Itse olen kylläkin hellari,mutta olen joskus ihaillut lestalapsien tasapainoisuutta,ainakin mitä itse olen vertaillut ei-uskovaisten lapsiin.
Lapsen pitää saada olla lapsi. Lestaperheissä vanhimmat lapset hoitaa nuorempia, kun äidillä on aina käärö kainalossa. Lapsi joutuu myöskin taistelemaan vanhempiensa huomiosta. En usko että heistä kasvaa kovin kokonaisia ihmisiä. Ulkonaisesti esitetään, koska se on heidän velvollisuutensa, mutta henkisesti kolisee pahasti.
Lapsella on oikeus vanhempiinsa! Äidin syliin myöhemminkin, kuin sylivauvana. Oikein säälin heidän lapsiaan, enemmän kuin äitejä.
Ja minäkin puhun kokemuksesta. Tunnen useita lestaperheitä, olen seurannut heitä lapsesta asti.