Vaikka minulle lapsena opetettiinkin vanhempieni uskontoa, en koskaan joutunut niin syvälle uskonnollisen kasvatuksen lumoihin, että se olisi vääristänyt mieleni niin, etten olisi pystynyt näkemään mitään muuta näkökantaa.
Minua ei koskaan opetettu omaksumaan ateismia. Hyväksyin sen aikanaan itsenäisen ajattelun ja itsetutkiskelun tuloksena.
Päädyin johtopäätöksiini moninaisten uskonnollisten oppien ja eri filosofisten systeemien täyden erittelyn ja puolueettoman tutkimisen jälkeen.
Tutkiessani eri ajatusaloja en löytänyt mitään filosofiaa, joka olisi sisältänyt niin monia totuuksia ja inspiroinut niin suurella rohkeudella kuin ateismi. Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma. Se perustuu itse elämän juuriin. Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia. Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.
Ateismi kohoaa uskojen yläpuolelle ja asettaa Ihmiskunnan yhdelle ja samalle tasolle. Ateistisessa filosofiassa ei voi olla mitään 'valittua kansaa'. Ateismissa ei ole polvistumista; ei nöyriä aneluja, ei rukouksia; ei uhrin avulla saatavaa lunastusta; ei 'jumalallisia' ilmoituksia; ei karitsan veressä tapahtuvaa peseytymistä; ei ristiretkiä, ei verilöylyjä, ei pyhiä sotia; ei taivasta, ei helvettiä, ei kiirastulta; ei typeriä palkintoja eikä kostonhimoisia rangaistuksia; ei kristuksia eikä pelastajia; ei paholaisia, ei henkiä eikä jumalia.
Ateismi murtaa kansallisuuksien kohottamat esteet. "Yksi luonnon kosketus tekee koko maailmasta sukulaisia." Uskonnolliset systeemit tekevät ihmisistä kuppikuntaisia ja kiihkoilevia.
Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne.
Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Sen mukaan totuus totuuden itsensä vuoksi on korkein ihanne, ja että hyve on itse oma palkkionsa.
Sen mukaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on korkeampi ihanne kuin rakkaus Jumalaa kohtaan. Emme voi auttaa Jumalaa, mutta voimme auttaa ihmiskuntaa. "Auttavat kädet ovat paremmat kuin rukoilevat." Jumalan rukoileminen on nöyryyttävää; Jumalan palvominen on alentavaa.
Se uskoo suuren Robert G. Ingersollin kanssa näin: "Anna minulle ajatuksen ja teon myrskyt ja rajuilmat ennemmin kuin tietämättömyyden ja uskon kuolleen rauhan. Karkoita minut Eedenistä milloin tahdot, mutta anna minun ensin maistaa Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää."
Ateismi on itseensäluottava filosofia. Se tekee älyllisesti vapaaksi. Yksilö kohoaa innostukseen saakka henkisen vapautumisensa johdosta, ja hän kohtaa maailmankaikkeuden ilman henkien tai jumalien pelkoa. Se opettaa ihmiselle sen, että jollei hän anna voimiaan ja omistaudu täysin sydämin sille tehtävälle jonka tahtoo suorittaa, hän ei saavuta päämääräänsä. Se varoittaa häntä luottamasta rukouksiin tai 'jumalalliseen' apuun, koska sellainen johtaa katkeraan pettymykseen.
Ateismin filosofialle kuuluu myös ansio Kuoleman kauhun riistämisestä. Se sai aikaan helvetin lakkauttamisen.
Jos ateismi piirtääkin kysymysmerkin maailmankaikkeuden liitutaululle, se tekee sen osoittaakseen, että vielä on kysymys vastattavana.
Eikö ole parempi merkitä ongelma kysymysmerkillä samalla etsien vastausta, kuin varustaa se nimilipulla "Jumala" ja pitää asiaa ratkaistuna? Eikö sana 'Jumala' vain hämmennä ja vaikeuta ratkaisemista olettamalla johtopäätöksen, joka on täysin perusteeton ja ilmeisen järjetön?
"Jumala", sanoi Spinoza, "on Tietämättömyyden turvapaikka." Parempaa kuvausta ei ole koskaan lausuttu. Shelley sanoi, että Jumala on hypoteesi ja sellaisena vaatii todistetta. Voiko minkään uskonlahkon yksikään pastori tarjota tuota todistetta? Me vaadimme tosiasioita, emme pelkkiä mielipiteitä. Herkkätunteisuus ei ole totuuden korvike.
Jos ateismia joskus kutsutaan 'negatiiviseksi' filosofiaksi, se johtuu siitä, että elämän ehdot tekevät negatiivisesta filosofiasta parhaiten soveltuvan täyttämään olemassaolon pakottavat tarpeet, ja vain siinä mielessä sitä voidaan kutsua 'negatiiviseksi'. Jotkut uskonnon lähettiläät sanovat tietämättömyydessään ateismia 'negatiiviseksi' filosofiaksi, koska ateismin on ensin tuhottava se valtava tietämättömyys ja alentava taikausko, jolla uskonto kautta aikojen on häpeämättömästi tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn.
Negatiivinen asenne elämään on joskus välttämätön oikealle toiminnalle. Itse elämä riippuu usein kieltämisestä. On negatiivista varoa ylensyömistä. On negatiivista jättää ruokahalunsa tai muut himonsa tyydyttämättä, tai olla päästämättä mielijohteitaan valloilleen. Usein olen nähnyt kuvitettujen pääkirjoitusten saarnaavan siitä tosiseikasta, että kielemme vaikein sana lausua on "Ei!" Vain kun meillä on rohkeutta sanoa EI tietyille kiusauksille voimme välttää noiden kiusauksien aiheuttamia seurauksia. Kehitys sisältää myös hyvin usein kieltämistä.
Ihminen huomaa olevansa olemassa maailmankaikkeudessa täysin valmistautumattomana ja huonosti varustettuna kohtaamaan elämän tosiasiat ja ehdot. Hänen täytyy voittaa Luonnossa aina läsnäolevat illuusiot ja petolliset voimat. Kun älyn valo ensimmäiseksi syttyi ihmisen mieleen, hän löysi itsensä karussa maailmassa; maailmassa, joka löyhkäsi rutolta ja jota asuttivat karjuvat pedot ja raa'at ja sivistymättömät ihmiset. Ei ihme, että ihmisen vinoutunut äly synnytti itsestään sarjan Jumalaa koskevia ideoita, jotka puistattavat ihmistä kauheudellaan. Hänen alkukantainen mielikuvituksensa synnytti jumalia, joilla oli lukuisia päitä, irvokkaita ruumiinosia, useita ruumiita, lukemattomia silmiä ja jalkoja ja käsivarsia. Voidakseen ajatella selvästi ja järkevästi on ihmisen tuhottava kaikki nämä mielikuvat. Tämä on vain yksi ateismin tehtävistä. "Ihmisen vapauttaminen erheestä on antamista, ei ottamista," sanoi Schopenhauer.
Jotkut nykypäivän uskovaiset, jotka ovat sen verran vapautuneita, etteivät enää usko sen kaltaisiin jumaliin kuin "Jehova", vaativat uudenlaista jumalakäsitystä. He haluavat jotakin poisotetun tilalle. Haluavatko he myös korvikkeen helvetille?
Voisiko joku olla niin ystävällinen ja kertoa minulle, mitä me teemme uudella jumalakäsityksellä? Eikö meillä ole ollut tarpeeksi jumalia? Eikö siitä ihmisrotua jo vitsaukseen asti ahdistaneesta rykelmästä eroon pääsemisessä ole ollut tarpeeksi tehtävää? Anon hartaasti, ettemme enää saastuttaisi taivasta näillä uskonnollisten harhanäkyjen kamalilla olioilla ja pelottavilla hirviöillä.
Kirkonpalvelijat myös nauttivat sanoessaan, että ateismi on dogmaattinen ja tuhoava. Jos ateismia voi sanoa dogmaattiseksi, se johtuu siitä, että dogmatismi on luonnon laki. Tosiasia on mitä itsepäisin juttu maailmassa. Materia vaatii tilansa ihan itsekseen, ja liike jatkuu liikkeenä, täysin riippumatta mielipiteistä, jotka sitä koskevat.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Kolumbus oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen maan latteudesta purjehtiessaan yli valtameren ja todistaessaan asuttamamme planeetan pallonmuodon.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Galileo oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen siitä, että oli olemassa vain yksi kuu, kun hän löysi Jupiterin seuralaiset.
Onko lääkäri tuhoava kun hän parantaa potilaansa sairaudesta?
Läpi koko älyllisen kehityksen historian tämä asenne on tosi. Sanokaa sitä kielteiseksi, sanokaa sitä dogmaattiseksi, sanokaa sitä tuhoavaksi, sanokaa sitä miksi haluatte. Se on kehityksen pääponnahduslauta.
Ei ihme, että suuri Buckle tunsi aihetta sanoa:
"Mikään suuri uudistus joka on saatu aikaan ei ole koostunut jostakin uudesta, vaan jonkin vanhan kumoamisesta."
Kuinka tekopyhää onkaan pappien sanoa ateismia kielteiseksi filosofiaksi, kun heidän omat kymmenen käskyään ovat sarja kieltoja: "Sinun ei pidä..."
Mutta ateismi on myös hyökkäävä, taisteleva ja rakentava filosofia. Se on kiinnostunut siitä, mikä on TÄSSÄ ja NYT. Se löytää tarpeeksi välitöntä ratkaisua vaativia ongelmia täällä eikä pakene tuntemattomien ongelmien suojaan.
Ateismi ei voi katsoa toimettomana kun epäoikeudenmukaisuuksia tehdään, eikä sallia vahvojen riistää heikkoja. Sen ihanteena on oikeudenmukaisuuden vakiinnuttaminen, olkoonkin, että sen luovat ihmiset.
Jos ihminen odottaisi Jumalan ruokkivan hänet, hän nääntyisi nälkään.
Ateismi uskoo sivistykseen. Se uskoo tosiseikkojen totuudenmukaiseen paljastamiseen sitä mukaa kuin niitä havaitaan, ottamatta huomioon ketä ne kuohuttavat.
Se on aina valmis hyväksymään uuden ja hylkäämään vanhan. Ateismi ei usko, että ihmisen tehtävä maan päällä on rakastaa ja ylistää Jumalaa, vaan se uskoo tämän elämän elämiseen sillä tavalla, että maailma on oleva entistään parempi koska sinä olet elänyt siinä.
Tämä on ihanne, joka nykyään innoittaa useampia sydämiä kuin koskaan ennen ihmisrodun historiassa auttamaan ihmiskuntaa matkallaan parempaan.
Tämä on ihanne, joka innoitti Brunoa, Galileota ja Kopernikusta, Voltairea, Humboldtia ja Garibaldia, Mark Twainia, John Burroughsia ja Luther Burbankia. Tämä on ihanne, joka innoitti Curien paria keksimään radiumin, Henri Durantia perustamaan Punaisen Ristin, innoitti Albert Einsteinia ja Thomas Edisonia.
Jos ihminen tarvitsee apua, on hänen hylättävä vetoomuksensa Jumalan puoleen. Ne osoittautuvat vain "hänen valittavien huutojensa kaiuiksi".
Ateismi ei pane mitään luottamusta Jumalaan. Lause kolikoissamme on valhe. Henkilöä, joka kielsi henkilökohtaisen Jumalan olemassaolon — joka kieltäytyi hyväksymästä Raamattua jumalallisena ilmoituksena, joka leimasi Jeesuksen sikiämisen ihmeen kautta järjettömäksi, joka luonnehti ylösnousemuksen harhaksi, ja joka merkitsi sielun kuolemattomuuden myytiksi — luonnehtivat papit vain vähän aikaa sitten "ateistiksi". Thomas Painea kutsuttiin "likaiseksi pieneksi ateistiksi" huolimatta todisteista, ettei hän ollut lähimainkaan sellainen. Jos kutsuu itseään miksikään muuksi kuin vapaa-ajattelijaksi tai ateistiksi, kiellettyään nämä uskonnolliset perusteet, pettää omat sanansa.
Ateismi on antanut ihmisrodulle sen älylliset hallitsijat. Kun suuri Darwin keksi lajien synnyn lain, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hän todisti vääräksi käsityksen ihmisen erityisestä luomisesta. Kun kemisti meni laboratorioonsa ja keksi aineen häviämättömyyden, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän todisti Luojan olemassaolon mahdottomaksi. Kun tähtitieteilijä suuntasi kaukoputkensa taivaalle ja löysi rajattoman avaruuden aavat, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän ei löytänyt avaruudesta Jumalaa eikä taivasta tutkimaltaan alueelta. Kun geologi määritteli maapallon iän sen kalliosta ja maaperästä ja muodoista, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hänkin tuhosi uskon erityiseen kuuden päivän sisällä tapahtuneeseen luomiseen, ja paljasti raamatun opin maailman alkuperästä virheelliseksi. Kun historioitsija tutki muinaisia ja esihistoriallisia aikoja ja löysi sivilisaatioita, joilla oli ollut korkea eettinen ja moraalinen kulttuuri sekä älyllisiä saavutuksia, jotka yhä hämmästyttävät meitä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän paljasti Aadamin myytin ja Mooseksen virheet sekä leimasi petokseksi Jehovan käskyt. Kun lääkäri yritti helpottaa ihmisen tuskaa ja kärsimystä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän kieltäytyi hyväksymästä sairautta kostonhimoisen Jumalan erityisenä koettelemuksena.
Jokainen tiedemies, joka ei suostu ahtaiden teologisten rajojen pidättämäksi, tulee ateistiksi millikaneista ja osborneista huolimatta. Sähkön taikuri, tuo itse Prometheus, edesmennyt Charles P. Steinmetz, sanoi, että ateismi on tiedemiesten lopullinen filosofia.
Eikö olekin outoa, että papit, jotka väittävät olevansa Jumalan sijaisia ja tietävänsä Jumalallisen tahdon, eivät paljasta ihmiskunnalle sitä tietoa, jonka epäuskoiset keksivät? On olemassa vanha sanonta: "Missä on kolme luonnon tutkijaa, siinä on kaksi ateistia."
Kun uskonto esittää jalomman tunteen kuin nämä Robert G. Ingersollin sanat sisältävät, silloin, ja vain silloin, se voi ottaa ylemmän asenteen. Hän sanoi:
Sanokaa minua pakanaksi, sanokaa minua ateistiksi tai miksi hyvänsä, aion kohdella lapsiani niin, että he voivat tulla haudalleni ja totuudenmukaisesti lausua, 'Hän joka tässä makaa ei koskaan tuottanut meille tuskaa. Hänen huuliltaan, nyt jo tomua, ei koskaan päässyt meille epäystävällistä sanaa.'
Verratkaa tätä lausumaa Jeesuksen sanoihin ja päättäkää sitten kenen manttelin haluatte periä:
Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.
— Matt. 10:35-37
Tänä päivänä me näemme kuinka uskon riveissä tapahtuu vallankumousta. Me näemme menneiden aikojen suurten vapaa-ajattelijoiden vaikutuksen omaan sukupolveemme sen katkoessa taikauskon kahleet, jotka ovat orjuuttaneet ihmiskunnan alentavan uskonnon valtaan.
Emme nykyään enää taistele teismiä vastaan. Ne väitteet, joita vapaa-ajattelijat käyttivät yli sata vuotta sitten, ovat nyt vapaamielisten pappien käytössä oikeaoppisempia veljiään vastaan. Kukapa voisi kieltää kehityksen, kun papit itse hylkäävät teismin? Kuka tänä päivänä voi saattaa itsensä naurunalaiseksi puolustamalla teismiä sen historiaa ja mainetta vasten? Se on vääristänyt ihmisen mielen ja häpeällisesti saattanut hänet käyttämään väärin elämänsä. Jumalan nimessä ja Jumalan rakkauden tähden helvetti raivossaan päästettiin irralleen maan päällä. Ei ihme, että teismi nykyään hylätään ja kielletään. Vapaamielinen pappikaan ei halua kuulla siitä. Se on kuin Caesar, "kun se eilen saattoi seistä koko maailmaa vastaan, se nyt makaa tässä, eikä kukaan osoita sille kunnioitusta."
Jopa teologisissa opistoissamme näemme, kuinka mahdotonta on yrittää valjastaa älyllinen ihminen teismin suitsilla; ja tämän mahdottoman yhdistelmän tuloksena uskonto ja kaikki, mitä se edustaa, hylätään laajalti. Me olemme todistamassa älyllistä rehellisyyttä, joka tuottaa kunniaa jopa papeille. Vapaa-ajattelun ihanteet ovat menossa eteenpäin positiivisesti ja rajusti. Ei ole kovin kaukana se aika, kun ihmisen nk. sielun rauhan rukoilusta maksun ottavaa pappia syytetään väärien tietojen levittämisestä ja petoksesta aivan samoin kuin muita ihmisiä vangitaan samankaltaisista petollisista juonitteluista.
Kun joku pappi tänään julistaa, ettei hän enää voi uskoa neitseestäsyntymiseen, Jeesuksen ylösnousemukseen tai pyhien kirjoitusten innoitukseen, myöntää, että Mooses oli hyvin usein väärässä, eikä pysty löytämään mitään puolustusta henkilökohtaisen Jumalan olemassaololle, silloin torvisoittokunta soittaa ja liput liehuvat hänen "suurelle rohkeudelleen", kun itse asiassa nämä seikat ovat olleet meille niin ilmeisiä, että katsomme säälien heitä, jotka yhä vielä uskovat niihin.
Me emme taputa käsiämme niille, jotka ovat varastaneet ukkosenjylinän vapaa-ajattelun johtajilta vain pukeakseen sen niinkutsutun "liberaalin uskonnon" kaapuun. Heidän kehityksensä rohkaisee meitä, mutta elleivät he suorita koko matkaa, heitä täytyy vahtia samalla valppaudella ja heitä vastaan täytyy taistella samoin kuin calvineja ja knoxeja vastaan. Puolinaisuus ei koskaan kelpaa. Se osoittautuu poikkeuksetta mitättömäksi.
Mikä täydellinen vallankumous onkaan tehty sitten, kun ihmisten täytyy pyytää anteeksi uskomuksiaan, ja tulkita symbolisesti mielipuolen käsittämättömiä hourailuja — kun heidän täytyy kieltää ja hylätä ne uskomukset, joita vain muutama vuosikymmen sitten tyrannimaisesti tuputettiin kansalle ja joiden vuoksi lukemattomat tuhannet kärsivät kidutusta ja kuoleman!
Onko nykyaika ikuistamassa uskontoa, vai onko se tuomittu samaan paikkaan historiassa kuin orjalaitos? Ja kuinka osuva onkaan tuo uskonnon vertaus orjuuteen! Kautta aikojen on uskonto pitänyt vankina ja kahlehdittuna ja tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn, aivan samoin kuin orjalaitos on sitonut ja kahlehtinut ja repinyt ihmisen ruumista! Kun tätä vihattavaa orjalaitosta yritettiin poistaa, monet vain pitkittivät sen olemassaoloa sovitteluillaan.
Samoin nykyään ne, jotka sovittelevat uskonnon kanssa ja puolustelevat sen menneitä rikoksia, vain pitkittävät sen olemassaoloa ja vaikeuttavat tämän sivilisaation häpeäpilkun poistamisen tehtävää. He häiritsevät tuon ihmisen älyllisen kehityksen pahimman esteen poistamista. Ruusu voi tuoksua yhtä hyvältä toisen nimisenä, ja uskonto voi olla aivan yhtä vastenmielinen toisen otsakkeen alla.
On niitä, jotka väittävät, että uskontoa voidaan sivistää, mutta kuinka voimme sivistää jotakin, joka ei salli sivistämistä? Kuinka voimme sivistää tietämättömyyttä, taikauskoa ja raakuutta? Voimmeko sivistää peukaloruuvin, piinapenkin ja inkvisition tuomitsemiset? Jos voimme sivistää uskonnon, niin alkemistin toive on käynyt toteen. Jos voimme sivistää uskonnon, niin totisesti halpa-arvoinen metalli voidaan muuttaa kullaksi.
Minua ei koskaan opetettu omaksumaan ateismia. Hyväksyin sen aikanaan itsenäisen ajattelun ja itsetutkiskelun tuloksena.
Päädyin johtopäätöksiini moninaisten uskonnollisten oppien ja eri filosofisten systeemien täyden erittelyn ja puolueettoman tutkimisen jälkeen.
Tutkiessani eri ajatusaloja en löytänyt mitään filosofiaa, joka olisi sisältänyt niin monia totuuksia ja inspiroinut niin suurella rohkeudella kuin ateismi. Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma. Se perustuu itse elämän juuriin. Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia. Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.
Ateismi kohoaa uskojen yläpuolelle ja asettaa Ihmiskunnan yhdelle ja samalle tasolle. Ateistisessa filosofiassa ei voi olla mitään 'valittua kansaa'. Ateismissa ei ole polvistumista; ei nöyriä aneluja, ei rukouksia; ei uhrin avulla saatavaa lunastusta; ei 'jumalallisia' ilmoituksia; ei karitsan veressä tapahtuvaa peseytymistä; ei ristiretkiä, ei verilöylyjä, ei pyhiä sotia; ei taivasta, ei helvettiä, ei kiirastulta; ei typeriä palkintoja eikä kostonhimoisia rangaistuksia; ei kristuksia eikä pelastajia; ei paholaisia, ei henkiä eikä jumalia.
Ateismi murtaa kansallisuuksien kohottamat esteet. "Yksi luonnon kosketus tekee koko maailmasta sukulaisia." Uskonnolliset systeemit tekevät ihmisistä kuppikuntaisia ja kiihkoilevia.
Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne.
Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Sen mukaan totuus totuuden itsensä vuoksi on korkein ihanne, ja että hyve on itse oma palkkionsa.
Sen mukaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on korkeampi ihanne kuin rakkaus Jumalaa kohtaan. Emme voi auttaa Jumalaa, mutta voimme auttaa ihmiskuntaa. "Auttavat kädet ovat paremmat kuin rukoilevat." Jumalan rukoileminen on nöyryyttävää; Jumalan palvominen on alentavaa.
Se uskoo suuren Robert G. Ingersollin kanssa näin: "Anna minulle ajatuksen ja teon myrskyt ja rajuilmat ennemmin kuin tietämättömyyden ja uskon kuolleen rauhan. Karkoita minut Eedenistä milloin tahdot, mutta anna minun ensin maistaa Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää."
Ateismi on itseensäluottava filosofia. Se tekee älyllisesti vapaaksi. Yksilö kohoaa innostukseen saakka henkisen vapautumisensa johdosta, ja hän kohtaa maailmankaikkeuden ilman henkien tai jumalien pelkoa. Se opettaa ihmiselle sen, että jollei hän anna voimiaan ja omistaudu täysin sydämin sille tehtävälle jonka tahtoo suorittaa, hän ei saavuta päämääräänsä. Se varoittaa häntä luottamasta rukouksiin tai 'jumalalliseen' apuun, koska sellainen johtaa katkeraan pettymykseen.
Ateismin filosofialle kuuluu myös ansio Kuoleman kauhun riistämisestä. Se sai aikaan helvetin lakkauttamisen.
Jos ateismi piirtääkin kysymysmerkin maailmankaikkeuden liitutaululle, se tekee sen osoittaakseen, että vielä on kysymys vastattavana.
Eikö ole parempi merkitä ongelma kysymysmerkillä samalla etsien vastausta, kuin varustaa se nimilipulla "Jumala" ja pitää asiaa ratkaistuna? Eikö sana 'Jumala' vain hämmennä ja vaikeuta ratkaisemista olettamalla johtopäätöksen, joka on täysin perusteeton ja ilmeisen järjetön?
"Jumala", sanoi Spinoza, "on Tietämättömyyden turvapaikka." Parempaa kuvausta ei ole koskaan lausuttu. Shelley sanoi, että Jumala on hypoteesi ja sellaisena vaatii todistetta. Voiko minkään uskonlahkon yksikään pastori tarjota tuota todistetta? Me vaadimme tosiasioita, emme pelkkiä mielipiteitä. Herkkätunteisuus ei ole totuuden korvike.
Jos ateismia joskus kutsutaan 'negatiiviseksi' filosofiaksi, se johtuu siitä, että elämän ehdot tekevät negatiivisesta filosofiasta parhaiten soveltuvan täyttämään olemassaolon pakottavat tarpeet, ja vain siinä mielessä sitä voidaan kutsua 'negatiiviseksi'. Jotkut uskonnon lähettiläät sanovat tietämättömyydessään ateismia 'negatiiviseksi' filosofiaksi, koska ateismin on ensin tuhottava se valtava tietämättömyys ja alentava taikausko, jolla uskonto kautta aikojen on häpeämättömästi tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn.
Negatiivinen asenne elämään on joskus välttämätön oikealle toiminnalle. Itse elämä riippuu usein kieltämisestä. On negatiivista varoa ylensyömistä. On negatiivista jättää ruokahalunsa tai muut himonsa tyydyttämättä, tai olla päästämättä mielijohteitaan valloilleen. Usein olen nähnyt kuvitettujen pääkirjoitusten saarnaavan siitä tosiseikasta, että kielemme vaikein sana lausua on "Ei!" Vain kun meillä on rohkeutta sanoa EI tietyille kiusauksille voimme välttää noiden kiusauksien aiheuttamia seurauksia. Kehitys sisältää myös hyvin usein kieltämistä.
Ihminen huomaa olevansa olemassa maailmankaikkeudessa täysin valmistautumattomana ja huonosti varustettuna kohtaamaan elämän tosiasiat ja ehdot. Hänen täytyy voittaa Luonnossa aina läsnäolevat illuusiot ja petolliset voimat. Kun älyn valo ensimmäiseksi syttyi ihmisen mieleen, hän löysi itsensä karussa maailmassa; maailmassa, joka löyhkäsi rutolta ja jota asuttivat karjuvat pedot ja raa'at ja sivistymättömät ihmiset. Ei ihme, että ihmisen vinoutunut äly synnytti itsestään sarjan Jumalaa koskevia ideoita, jotka puistattavat ihmistä kauheudellaan. Hänen alkukantainen mielikuvituksensa synnytti jumalia, joilla oli lukuisia päitä, irvokkaita ruumiinosia, useita ruumiita, lukemattomia silmiä ja jalkoja ja käsivarsia. Voidakseen ajatella selvästi ja järkevästi on ihmisen tuhottava kaikki nämä mielikuvat. Tämä on vain yksi ateismin tehtävistä. "Ihmisen vapauttaminen erheestä on antamista, ei ottamista," sanoi Schopenhauer.
Jotkut nykypäivän uskovaiset, jotka ovat sen verran vapautuneita, etteivät enää usko sen kaltaisiin jumaliin kuin "Jehova", vaativat uudenlaista jumalakäsitystä. He haluavat jotakin poisotetun tilalle. Haluavatko he myös korvikkeen helvetille?
Voisiko joku olla niin ystävällinen ja kertoa minulle, mitä me teemme uudella jumalakäsityksellä? Eikö meillä ole ollut tarpeeksi jumalia? Eikö siitä ihmisrotua jo vitsaukseen asti ahdistaneesta rykelmästä eroon pääsemisessä ole ollut tarpeeksi tehtävää? Anon hartaasti, ettemme enää saastuttaisi taivasta näillä uskonnollisten harhanäkyjen kamalilla olioilla ja pelottavilla hirviöillä.
Kirkonpalvelijat myös nauttivat sanoessaan, että ateismi on dogmaattinen ja tuhoava. Jos ateismia voi sanoa dogmaattiseksi, se johtuu siitä, että dogmatismi on luonnon laki. Tosiasia on mitä itsepäisin juttu maailmassa. Materia vaatii tilansa ihan itsekseen, ja liike jatkuu liikkeenä, täysin riippumatta mielipiteistä, jotka sitä koskevat.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Kolumbus oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen maan latteudesta purjehtiessaan yli valtameren ja todistaessaan asuttamamme planeetan pallonmuodon.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Galileo oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen siitä, että oli olemassa vain yksi kuu, kun hän löysi Jupiterin seuralaiset.
Onko lääkäri tuhoava kun hän parantaa potilaansa sairaudesta?
Läpi koko älyllisen kehityksen historian tämä asenne on tosi. Sanokaa sitä kielteiseksi, sanokaa sitä dogmaattiseksi, sanokaa sitä tuhoavaksi, sanokaa sitä miksi haluatte. Se on kehityksen pääponnahduslauta.
Ei ihme, että suuri Buckle tunsi aihetta sanoa:
"Mikään suuri uudistus joka on saatu aikaan ei ole koostunut jostakin uudesta, vaan jonkin vanhan kumoamisesta."
Kuinka tekopyhää onkaan pappien sanoa ateismia kielteiseksi filosofiaksi, kun heidän omat kymmenen käskyään ovat sarja kieltoja: "Sinun ei pidä..."
Mutta ateismi on myös hyökkäävä, taisteleva ja rakentava filosofia. Se on kiinnostunut siitä, mikä on TÄSSÄ ja NYT. Se löytää tarpeeksi välitöntä ratkaisua vaativia ongelmia täällä eikä pakene tuntemattomien ongelmien suojaan.
Ateismi ei voi katsoa toimettomana kun epäoikeudenmukaisuuksia tehdään, eikä sallia vahvojen riistää heikkoja. Sen ihanteena on oikeudenmukaisuuden vakiinnuttaminen, olkoonkin, että sen luovat ihmiset.
Jos ihminen odottaisi Jumalan ruokkivan hänet, hän nääntyisi nälkään.
Ateismi uskoo sivistykseen. Se uskoo tosiseikkojen totuudenmukaiseen paljastamiseen sitä mukaa kuin niitä havaitaan, ottamatta huomioon ketä ne kuohuttavat.
Se on aina valmis hyväksymään uuden ja hylkäämään vanhan. Ateismi ei usko, että ihmisen tehtävä maan päällä on rakastaa ja ylistää Jumalaa, vaan se uskoo tämän elämän elämiseen sillä tavalla, että maailma on oleva entistään parempi koska sinä olet elänyt siinä.
Tämä on ihanne, joka nykyään innoittaa useampia sydämiä kuin koskaan ennen ihmisrodun historiassa auttamaan ihmiskuntaa matkallaan parempaan.
Tämä on ihanne, joka innoitti Brunoa, Galileota ja Kopernikusta, Voltairea, Humboldtia ja Garibaldia, Mark Twainia, John Burroughsia ja Luther Burbankia. Tämä on ihanne, joka innoitti Curien paria keksimään radiumin, Henri Durantia perustamaan Punaisen Ristin, innoitti Albert Einsteinia ja Thomas Edisonia.
Jos ihminen tarvitsee apua, on hänen hylättävä vetoomuksensa Jumalan puoleen. Ne osoittautuvat vain "hänen valittavien huutojensa kaiuiksi".
Ateismi ei pane mitään luottamusta Jumalaan. Lause kolikoissamme on valhe. Henkilöä, joka kielsi henkilökohtaisen Jumalan olemassaolon — joka kieltäytyi hyväksymästä Raamattua jumalallisena ilmoituksena, joka leimasi Jeesuksen sikiämisen ihmeen kautta järjettömäksi, joka luonnehti ylösnousemuksen harhaksi, ja joka merkitsi sielun kuolemattomuuden myytiksi — luonnehtivat papit vain vähän aikaa sitten "ateistiksi". Thomas Painea kutsuttiin "likaiseksi pieneksi ateistiksi" huolimatta todisteista, ettei hän ollut lähimainkaan sellainen. Jos kutsuu itseään miksikään muuksi kuin vapaa-ajattelijaksi tai ateistiksi, kiellettyään nämä uskonnolliset perusteet, pettää omat sanansa.
Ateismi on antanut ihmisrodulle sen älylliset hallitsijat. Kun suuri Darwin keksi lajien synnyn lain, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hän todisti vääräksi käsityksen ihmisen erityisestä luomisesta. Kun kemisti meni laboratorioonsa ja keksi aineen häviämättömyyden, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän todisti Luojan olemassaolon mahdottomaksi. Kun tähtitieteilijä suuntasi kaukoputkensa taivaalle ja löysi rajattoman avaruuden aavat, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän ei löytänyt avaruudesta Jumalaa eikä taivasta tutkimaltaan alueelta. Kun geologi määritteli maapallon iän sen kalliosta ja maaperästä ja muodoista, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hänkin tuhosi uskon erityiseen kuuden päivän sisällä tapahtuneeseen luomiseen, ja paljasti raamatun opin maailman alkuperästä virheelliseksi. Kun historioitsija tutki muinaisia ja esihistoriallisia aikoja ja löysi sivilisaatioita, joilla oli ollut korkea eettinen ja moraalinen kulttuuri sekä älyllisiä saavutuksia, jotka yhä hämmästyttävät meitä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän paljasti Aadamin myytin ja Mooseksen virheet sekä leimasi petokseksi Jehovan käskyt. Kun lääkäri yritti helpottaa ihmisen tuskaa ja kärsimystä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän kieltäytyi hyväksymästä sairautta kostonhimoisen Jumalan erityisenä koettelemuksena.
Jokainen tiedemies, joka ei suostu ahtaiden teologisten rajojen pidättämäksi, tulee ateistiksi millikaneista ja osborneista huolimatta. Sähkön taikuri, tuo itse Prometheus, edesmennyt Charles P. Steinmetz, sanoi, että ateismi on tiedemiesten lopullinen filosofia.
Eikö olekin outoa, että papit, jotka väittävät olevansa Jumalan sijaisia ja tietävänsä Jumalallisen tahdon, eivät paljasta ihmiskunnalle sitä tietoa, jonka epäuskoiset keksivät? On olemassa vanha sanonta: "Missä on kolme luonnon tutkijaa, siinä on kaksi ateistia."
Kun uskonto esittää jalomman tunteen kuin nämä Robert G. Ingersollin sanat sisältävät, silloin, ja vain silloin, se voi ottaa ylemmän asenteen. Hän sanoi:
Sanokaa minua pakanaksi, sanokaa minua ateistiksi tai miksi hyvänsä, aion kohdella lapsiani niin, että he voivat tulla haudalleni ja totuudenmukaisesti lausua, 'Hän joka tässä makaa ei koskaan tuottanut meille tuskaa. Hänen huuliltaan, nyt jo tomua, ei koskaan päässyt meille epäystävällistä sanaa.'
Verratkaa tätä lausumaa Jeesuksen sanoihin ja päättäkää sitten kenen manttelin haluatte periä:
Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.
— Matt. 10:35-37
Tänä päivänä me näemme kuinka uskon riveissä tapahtuu vallankumousta. Me näemme menneiden aikojen suurten vapaa-ajattelijoiden vaikutuksen omaan sukupolveemme sen katkoessa taikauskon kahleet, jotka ovat orjuuttaneet ihmiskunnan alentavan uskonnon valtaan.
Emme nykyään enää taistele teismiä vastaan. Ne väitteet, joita vapaa-ajattelijat käyttivät yli sata vuotta sitten, ovat nyt vapaamielisten pappien käytössä oikeaoppisempia veljiään vastaan. Kukapa voisi kieltää kehityksen, kun papit itse hylkäävät teismin? Kuka tänä päivänä voi saattaa itsensä naurunalaiseksi puolustamalla teismiä sen historiaa ja mainetta vasten? Se on vääristänyt ihmisen mielen ja häpeällisesti saattanut hänet käyttämään väärin elämänsä. Jumalan nimessä ja Jumalan rakkauden tähden helvetti raivossaan päästettiin irralleen maan päällä. Ei ihme, että teismi nykyään hylätään ja kielletään. Vapaamielinen pappikaan ei halua kuulla siitä. Se on kuin Caesar, "kun se eilen saattoi seistä koko maailmaa vastaan, se nyt makaa tässä, eikä kukaan osoita sille kunnioitusta."
Jopa teologisissa opistoissamme näemme, kuinka mahdotonta on yrittää valjastaa älyllinen ihminen teismin suitsilla; ja tämän mahdottoman yhdistelmän tuloksena uskonto ja kaikki, mitä se edustaa, hylätään laajalti. Me olemme todistamassa älyllistä rehellisyyttä, joka tuottaa kunniaa jopa papeille. Vapaa-ajattelun ihanteet ovat menossa eteenpäin positiivisesti ja rajusti. Ei ole kovin kaukana se aika, kun ihmisen nk. sielun rauhan rukoilusta maksun ottavaa pappia syytetään väärien tietojen levittämisestä ja petoksesta aivan samoin kuin muita ihmisiä vangitaan samankaltaisista petollisista juonitteluista.
Kun joku pappi tänään julistaa, ettei hän enää voi uskoa neitseestäsyntymiseen, Jeesuksen ylösnousemukseen tai pyhien kirjoitusten innoitukseen, myöntää, että Mooses oli hyvin usein väärässä, eikä pysty löytämään mitään puolustusta henkilökohtaisen Jumalan olemassaololle, silloin torvisoittokunta soittaa ja liput liehuvat hänen "suurelle rohkeudelleen", kun itse asiassa nämä seikat ovat olleet meille niin ilmeisiä, että katsomme säälien heitä, jotka yhä vielä uskovat niihin.
Me emme taputa käsiämme niille, jotka ovat varastaneet ukkosenjylinän vapaa-ajattelun johtajilta vain pukeakseen sen niinkutsutun "liberaalin uskonnon" kaapuun. Heidän kehityksensä rohkaisee meitä, mutta elleivät he suorita koko matkaa, heitä täytyy vahtia samalla valppaudella ja heitä vastaan täytyy taistella samoin kuin calvineja ja knoxeja vastaan. Puolinaisuus ei koskaan kelpaa. Se osoittautuu poikkeuksetta mitättömäksi.
Mikä täydellinen vallankumous onkaan tehty sitten, kun ihmisten täytyy pyytää anteeksi uskomuksiaan, ja tulkita symbolisesti mielipuolen käsittämättömiä hourailuja — kun heidän täytyy kieltää ja hylätä ne uskomukset, joita vain muutama vuosikymmen sitten tyrannimaisesti tuputettiin kansalle ja joiden vuoksi lukemattomat tuhannet kärsivät kidutusta ja kuoleman!
Onko nykyaika ikuistamassa uskontoa, vai onko se tuomittu samaan paikkaan historiassa kuin orjalaitos? Ja kuinka osuva onkaan tuo uskonnon vertaus orjuuteen! Kautta aikojen on uskonto pitänyt vankina ja kahlehdittuna ja tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn, aivan samoin kuin orjalaitos on sitonut ja kahlehtinut ja repinyt ihmisen ruumista! Kun tätä vihattavaa orjalaitosta yritettiin poistaa, monet vain pitkittivät sen olemassaoloa sovitteluillaan.
Samoin nykyään ne, jotka sovittelevat uskonnon kanssa ja puolustelevat sen menneitä rikoksia, vain pitkittävät sen olemassaoloa ja vaikeuttavat tämän sivilisaation häpeäpilkun poistamisen tehtävää. He häiritsevät tuon ihmisen älyllisen kehityksen pahimman esteen poistamista. Ruusu voi tuoksua yhtä hyvältä toisen nimisenä, ja uskonto voi olla aivan yhtä vastenmielinen toisen otsakkeen alla.
On niitä, jotka väittävät, että uskontoa voidaan sivistää, mutta kuinka voimme sivistää jotakin, joka ei salli sivistämistä? Kuinka voimme sivistää tietämättömyyttä, taikauskoa ja raakuutta? Voimmeko sivistää peukaloruuvin, piinapenkin ja inkvisition tuomitsemiset? Jos voimme sivistää uskonnon, niin alkemistin toive on käynyt toteen. Jos voimme sivistää uskonnon, niin totisesti halpa-arvoinen metalli voidaan muuttaa kullaksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei uskoa,ei toivoa,tekoja.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Tästä on loppujen lopuksi kysymys: Ota itse vastuu elämästäsi ja tekojesi seurauksista.
Miksi haluaisimme olla aivottomia, uskonnollisia robotteja, jotka pelkäävät suurinta filosofista kysymystä kuin ruttoa: MIKSI? On älynlahjan halventamista nostella olkapäitään ja väistää kysymys vain toteamalla: "Jumala loi sen, joten älä kysele!"
Miten uskovainen eroaa alkuperäiskansan yksilöstä, joka kävi antamassa uhrilahjoja Suurelle Kivipaadelle? Ei mitenkään, sama skeida, folio vain eri.
Opit lähimmäisenrakkaudesta, inhimillisyydestä ja armosta ovat puhtaasti filosofisia kysymyksiä, jotka eivät tarvitse toteutuakseen taikauskoa. En myöskään ymmärrä, miksi toiset meistä kuvittelevat näiden ylevien elämänprinsiippien olevan jonkin tietyn uskontosuuntauksen monopoli?
http://www.youtube.com/watch?v=MeSSwKffj9o
Jos et tuota ole tarjonnut mihinkään julkaistavaksi, niin toivon, että teet sen mahdollisimman pian. Olet loistava kirjoittaja, todennäiköisesti kokenut sellainen. Jos kuulut Vapaa-ajattelijoihin, olemme joko sisaruksia tai veljeksiä sitä kautta. Näkemykseni mukaan koko ihmiskunta on sukua keskenään. Sopiiko, että kopioin tekstin koneelleni myöhempää käyttöä varten. Kulttuuritoimittaja ymmärrän tekijänoikeuslain hengen, joten en käytä tekstiä omanani.
mutta samassa suhteessa myös asiaa.
En yleensä jaksa lukea näin pitkiä viestejä loppuun, koska jossain vaiheessa mennään paasaus ja toisto -puolelle, mutta tämä viesti oli hyvää ja kiinnostavaa tekstiä loppuun asti. Kiitos tästä!
No, hieman kommenttia itse sisällöstä vielä. Määritelmäsi ateismista ei ole se tällä palstalla totuttu tiukka: "Ateismi on vain jumaluskon puutetta, ei muuta". Olet lisännyt käsitteen 'ateismi' alle niitä filosofisia piirteitä, joita monet ateistit (minä mukaan lukien) kannattavat.
Tieteen ihannointi, vapaa-ajattelu, humanismi, erilaiset moraaliopit, nämä kaikki ovat usein lähellä ateistien ajatusmaailmaa, mutta eivät varsinaisesti sisälly ateismiin. Kannatta olla tästä jaottelusta tietoinen.
Kuitenkaan, itse asia ei muutu määrittelyistä.
"Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia."
Psykologien mukaan uskovainen paikkaa persoonaansa taikauskolla. Ateistit ovat pääosin itsetietoisia ja sinut itsensä ja maailman kanssa.
No, eipä siinä sen kummempia. Voisin pienin varauksin laittaa oman puumerkkini tekstisi perään.
uskovaisten vastineet? Ei ole Greenistä, H.H.:ta, --GG--:tä, Sherwoodia tai muita hihuja kommentoimassa.
En voi muuta kuin ottaa kuvitteellisen hattuni päästäni ja kumartaa syvään henkilölle, joka niin hienosti kirjoitti sen mitä minäkin olen aina ajatellut, mutta en ole osannut tekstiksi muokata. Kiitos ja ylistys kuukauden tai kenties koko vuoden parhaalle avaukselle.
En yhtään ihmettele ettei kukaan hihhuli ole pystynyt vastaamaan tähän mitään. Tyhjästä ja olemattomasta kun on niin vaikea esittää mitään,
etenkään loogisen ja kriittisen tarkastelun kestävää, eikä hihuilla mitään muuta ole kuin sitä ainaista tyhjänsä kertaamista ja jankuttamista. Mutta nolla plus nolla on aina vaan ja edelleenkin tasan nolla.
tällä palstalla noin vuoden, mutta tämän tasoista kirjoitusta en ole vielä nähnyt. Olen kuitenkin itse ammattikirjoittaja, mutta nostan samalla tavalla kuvittellista hattua kuin sinä.
Mutta oottakaahan kun Uskonnollinen Puppugeneraattori saavuttaa maksimikierrokset...
alla lukee. Se himmentää jutun arvoa huomattavasti.
No hitsi vieköön, kyseessähän oli vain copypastejuttu jostain kaukaa menneisyydestä (taisi muuten olla syntymävuodeltani). Ja vaikka olen itsekin lukenut perusteellisesti tuota Vihreän Rouvan mainiota sivustoa ja jotain sen juttuja tännekin linkittänyt (Giordano Bruno), niin enpäs vaan muistanut/tunnistanut tuota tarinaa, vaan menin halpaan.
Hieno juttu silti, siis aivan erinomainen, mutta lähde ja linkitys olisi tietenkin kuulunut aivan ehdottomasti asiaan. Nyt tämä nimimerkki Sivistäjä ampui itseään nilkkaan jättämällä lähteen mainitsematta. Hattu pysyy päässä.
Tämä on "Ateismin filosofia"
http://www.vihrearouva.net/usko/ateismin_filosofia.html
Joseph Lewisin radiopuhe
Tuo linkki olisi riittänyt tai olisit vähintään voinut korjata väärinkäsitykset :o(
Hyvä se kuitenkin on.
...vaikka lähettäjän olisi ollut kohteliasta liittää mukaan tekstin kirjoittaja ja linkki julkaisusivulle.
Aloittajan lipsahdus (?) ei kuitenkaan yhtään vähennä Joseph Lewisin tekstin arvoa. Tuohon on vaikea lisätä mitään. Juuri noin olen itse kokenut ateistina oloni - osaamatta sitä kuitenkaan noin oivallisesti sanoiksi pukea.
kun itse alan ihmisenä olen joskus joutunut miettimään, että oliko tämä nyt varmasti oma keksintöni, tuntuu varsin ikävältä lukea loistavaa retoriikkaa ja sitten huomata, että sen olikin kirjoittanut joku muu kuin allekirjoittaja. Hyi helvetti.
...joku muu kuin viestin lähettäjä? Totta.
Huonoa käytöstä tuollainen.
Vanhahtava kielenkäyttö paljasti tuon kirjoituksen joksikin muuksi kuin juuri tänään kirjoitetuksi.
Tuollainen monikon ensimmäisen persoonan käyttö oli tyypillistä aikoinaan - nyt sitä harvemmin enää näkee.
Mutta loistava teksti kertakaikkiaan, tuntuu ettei itse voi siihen mitään lisätä tästä aiheesta. Kaikki tuli sanotuksi ja hyvin tulikin!
ongelma. Me emme voi ammattilaisina käyttää toisten kirjoittamia tekstejä omissa nimissämme. Meidän on kerrottava lähde, jos siteeraamme toista kirjoittajaa.
Kyllä se minusta kuuluu hyvään käytökseen ihan jokaisen kohdalla.
Eihän ajatuksia voi kukaan omistaa ja moni ihminen on ajatellut aivan samoja asioita toisistaan tietämättä, mutta suora lainaus on kyllä mielestäni ilmoitettava ilman muuta. Ihan joka paikassa.
Tässä vanha juttu joka on niin hyvä, että se kannattaa nostaa uudelleen ihmisten tietoisuuteen.
Lähde: http://www.vihrearouva.net/usko/ateismin_filosofia.html
Nauttikaa!
Hyvä juttu aloituksessa paitsi että ateismi ei ole filosofiaa.
Aloitus otti esille ateismin sen puolen, joka usein unohdetaan. Ihminen on aina yhteiskuntaihminen ja tällä on luonnollisesti moraali, siveelliset ja kulttuurikäsitykset ja suhde tieteisiin.
Ateismi, materialistinen filosofia ja tiede ovat veljeksiä ja jos ei niin ainakin serkuksia. Nämä kolme pitäytyvät kaikessa tosiasioihin, eivät ole dogmaattisia, muuttuvat tieteiden tulosten mukana. Toisin sanoen ihmisen maailmankuva ja sen hahmottamistaju laajenee aikojen saatossa.
Ateismi on kaikkien uskontojen jalostunein muoto.
Ihminen ilmeisesti aina tarvitsee jonkunlaisen elämän ohjeita sisältävän oppirakennelman osatakseen elää muiden ihmisten kanssa.
"Ihminen ilmeisesti aina tarvitsee jonkunlaisen elämän ohjeita sisältävän oppirakennelman osatakseen elää muiden ihmisten kanssa."
Oikeastaan se ei ole noin. Elämän ohjeita kasvatetaan lapsille kehdosta alkaen ja aikuisena eletään yhteisöissä ja opitaan hautaan saakka.
Se on tahdosta riippumatonta toimintaa. Pikemminkin, jos ei haluta oppia tai opettaa, silloin täytyy olla jonkinlainen vapaan kasvatuksen oppi ja jossa kenellekään ei opeteta mitään.
Näin ei voi olla. Oppimisprosessi on aivan käytännöllinen uskomuksista riippumatta. Lapselle on välttämätöntä opettaa elämisen alkeet, koska hän ei niitä peri. Jos ei opeteta, se oli rikos lasta kohtaan.
Aikuisena seuraamme ajattelematta ympärillä olevaa elämää ja teemme johtopäätöksiä käyttäytymisestämme.
Sinänsä moraaliin ei tarvita erityisiä oppeja. Käytännössä on hyvä tuntea lähimmän elinympäristön käytöstavat ja ihmisen itsensä psykologiaa, koska ne auttavat ongelmatilanteissa.