http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Ennen Suomi kuului niihin maihin, joissa presidentillä oli erittäin vahvat valtaoikeudet. Näitä oikeuksiaan presidentit käyttivät vaihtelevassa määrin ja tarpeen mukaan. Esim. Urho Kekkosta on pidetty vahvana presidenttinä, joka mm. hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit pidettäviksi useampaankin kertaan,
Presidentin valtaoikeuksia on kavennettu jo ennen uutta perustuslakiakin. Mauno Koiviston kauden lopulla rajattiin presidentin oikeutta hajottaa eduskunta ja presidentin toimikaudet rajattiin kahteen. Uuden perustuslain mukaan presidentti voi hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit pääministerin aloitteesta, eduskuntaryhmiä kuultuaan ja eduskunnan ollessa koolla. Tällainen tilanne ei helposti syntyne, ainakaan enemmistöhallituksen aikana.
Kuitenkin myös presidentin vaalitapaa muutettiin ennen Martti Ahtisaaren valintaa. Kun nyt presidentti valitaan suorissa kansanvaaleissa eikä valitsijamiesten tai eduskunnan toimesta, on tämän arvovaltakin periaatteessa suurempi.
Seuraava presidentti luo sen käytännön millä tavoin Suomen presidentti tehtäviään hoitaa. Hän voi painottaa tehtäviensä edustuksellisuutta tai toimia vallankäyttäjänä, mikä sekin on uuden perustuslain mukaan vielä mahdollista. Pelkkään edustamiseen keskittyvä presidentti vie koko presidentti-instituutiolta sen poliittisen merkityksen. Se taas kaventaisi kansanvaltaa, koska silloin kansa olisi enemmän muiden päättäjien armoilla, jos nämä esim. puoluekurin ohjaamina toimivat kansan enemistön tahtoa vastaan.
Presidentille jää valtaa esim. ulkopolitiikassa, jota hän johtaa yhdessä hallituksen kanssa. EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sitoo kuitenkin presidentin kädet, jos hän itse niin haluaa.
Uusi perustuslaki kuitenkin erottaa ulkopolitiikan ja EU-politiikan. Viimeksi mainitusta päättää hallitus. Jos Suomi eroaa EU:sta mitään EU-politiikkaa ei tarvita, vaikka esim. kaupalliset suhteet unioniin säilytettäisiinkin.
Kaventuva presidentinvalta on hyvin todennäköisesti ainakin EU:n tahto, koska se ei yleensäkään halua kansallisia päättäjiä oman valtakoneistonsa harmiksi. Näin ollen vaikuttaa siltä, että EU-mieliset presidenttiehdokkaamme myös tyytyisivät edustukselliseen rooliin ja ottaisivat kyselemättä käskyjä vastaan EU:n päättäjiltä
Ennen Suomi kuului niihin maihin, joissa presidentillä oli erittäin vahvat valtaoikeudet. Näitä oikeuksiaan presidentit käyttivät vaihtelevassa määrin ja tarpeen mukaan. Esim. Urho Kekkosta on pidetty vahvana presidenttinä, joka mm. hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit pidettäviksi useampaankin kertaan,
Presidentin valtaoikeuksia on kavennettu jo ennen uutta perustuslakiakin. Mauno Koiviston kauden lopulla rajattiin presidentin oikeutta hajottaa eduskunta ja presidentin toimikaudet rajattiin kahteen. Uuden perustuslain mukaan presidentti voi hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit pääministerin aloitteesta, eduskuntaryhmiä kuultuaan ja eduskunnan ollessa koolla. Tällainen tilanne ei helposti syntyne, ainakaan enemmistöhallituksen aikana.
Kuitenkin myös presidentin vaalitapaa muutettiin ennen Martti Ahtisaaren valintaa. Kun nyt presidentti valitaan suorissa kansanvaaleissa eikä valitsijamiesten tai eduskunnan toimesta, on tämän arvovaltakin periaatteessa suurempi.
Seuraava presidentti luo sen käytännön millä tavoin Suomen presidentti tehtäviään hoitaa. Hän voi painottaa tehtäviensä edustuksellisuutta tai toimia vallankäyttäjänä, mikä sekin on uuden perustuslain mukaan vielä mahdollista. Pelkkään edustamiseen keskittyvä presidentti vie koko presidentti-instituutiolta sen poliittisen merkityksen. Se taas kaventaisi kansanvaltaa, koska silloin kansa olisi enemmän muiden päättäjien armoilla, jos nämä esim. puoluekurin ohjaamina toimivat kansan enemistön tahtoa vastaan.
Presidentille jää valtaa esim. ulkopolitiikassa, jota hän johtaa yhdessä hallituksen kanssa. EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sitoo kuitenkin presidentin kädet, jos hän itse niin haluaa.
Uusi perustuslaki kuitenkin erottaa ulkopolitiikan ja EU-politiikan. Viimeksi mainitusta päättää hallitus. Jos Suomi eroaa EU:sta mitään EU-politiikkaa ei tarvita, vaikka esim. kaupalliset suhteet unioniin säilytettäisiinkin.
Kaventuva presidentinvalta on hyvin todennäköisesti ainakin EU:n tahto, koska se ei yleensäkään halua kansallisia päättäjiä oman valtakoneistonsa harmiksi. Näin ollen vaikuttaa siltä, että EU-mieliset presidenttiehdokkaamme myös tyytyisivät edustukselliseen rooliin ja ottaisivat kyselemättä käskyjä vastaan EU:n päättäjiltä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.