paljastavat myös EU:n mädännäisyyden
Perustulain vastaisen EU-jäsenyytemme johdosta Saksan lahjusskandaalitkin koskevat myös meitä. Tulilinjalla oli erityisesti ollut Saksan entinen hallitseva puolue Kristillisdemokraatit, CDU, ja sen entinen johtaja ja Saksan entinen liittokansleri Helmut Kohl.
CDU sai vallassa ollessaan miljoonia
Näyttää siltä, että ilmitulleiden puolueen saamien lahjusten määrä kasvaa päivä päivältä. Vähintäänkin voidaan puhua 36 miljoonan DEM:n lahjuksista viimeisen 10 vuoden aikana. (1 DEM on noin 3 FIM). Kohl on myöntänyt saaneensa 2 miljoonaa DEM:aa, mutta ei kerro lahjoittajan nimeä. Raha on joka tapauksessa viety salaiselle pankkitilille Sveitsiin.
Tuskin kukaan ulkopuolinen tietää miten paljon lahjusrahoja on virrannut CDU:lle aikaisempina vuosikymmeninä. Joitain paljastuksia 1980-luvulta on kuitenkin tehty. Kohlin tuolloin johtaman Hessenin osavaltion CDU:n sanotaan saaneen lahjusrahoja noin 20 miljoonan DEM:n arvosta. Saksalaisen Der Spiegel -lehden mukaan lahjoitusten yhteydessä on mm. käytetty Paraguayssa asuville siirtolaisille tehtyjä väärennettyjä kuolintodistuksia rahalähteiden peittämiseksi. Väärennetyissä testamenteissa rahat on määrätty lahjoitettaviksi CDU:lle.
CDU:ta ravistelevien lahjussyytösten yhteydessä on ollut hyvin dramaattisiakin piirteitä. Kohlin entinen sisäministeri Manfred Kanther erosi aikoinaan häneen kohdistuneiden epäilyjen vuoksi. Toinen korkea-arvoinen puoluevirkailija Wolfgang Hüllen taas löydettiin kuolleena pian tämän jälkeen. Hänen sanottiin tehneen itsemurhan, koska hän pelkäsi puoluerahoituksen tarkemman tutkimisen osoittavan, että hän on kavaltanut CDU:n rahoja itselleen.
Saksalaiset lehdet ovat kertoneet myös presidentti Johannes Raun saaneen ilmaisia lentoja yksityistarkoituksiin.
Lahjusten antajista on paljastuksissa mainittu nimeltä asekauppias Karlheinz Schreiber. Vuonna 1991 hän verotutkijoiden mukaan lahjoi Kohlia noin miljoonalla DEM:lla. Hiljattain paljastui, että myös CDU:n nykyinen johtaja Wolfgang Schäuble on saanut häneltä rahaa. Schäuble on myöntänyt sitä tulleen 100 000 DEM:aa.
Asekaupalla lienee näin ollen ollut suuri sanavalta Saksan politiikkaa määriteltäessä. Saksalla taas on johtava asema EU:ssa, joten melkoisen hämärät taustavoimat ohjaavat Suomenkin poliitikkoja.
Jos kaikki CDU:n saamat lahjukset pystytään näyttämään toteen, puolue joutuu maksamaan valtiolle kolminkertaiset korvaukset kaikesta, mikä taas veisi puolueelta taloudellisen pohjan pois.
Hallitseva Sosiaalidemokraattinen puolue, SPD, pääsisi näin eroon pahimmasta kilpailijastaan. SPD ei tosin ole itsekään mikään puhdas pulmunen lahjusten suhteen. Ilmeisesti vallassa olevaa puoluetta pyritään aina lahjomaan.
Erityisen hätkähdyttävä taannoinen uutinen oli ollut ARD-televison paljastus, jonka mukaan Ranskan entinen presidentti François Mitterand kavalsi 30 miljoonaa DEM:aa vuonna 1994 Helmut Kohlin vaalirahoitukseen. Nämä miljoonat olivat osa 85 miljoonan DEM:n lahjoituksesta, jolla varmistettiin Itä-Saksan puolella sijainneen valtion omistaman Leuna öljynjalostamon siirtyminen ranskalaiselle Elf Aquitainelle.
Ilmeisesti kyse oli ollut suuremmistakin asioista kuin pelkästään Kohlin uudelleenvalinnasta. Nähtävästi Saksa saatiin tällä tavalla hyväksymään myös EU:n talous- ja rahaliitto EMU. Ilman Saksan päätöstä ajatukset Euroopan keskuspankista ja yhteisvaluutta eurosta olisivat kaatuneet. Jos koko EMU näin ollen perustuu lahjonnalle, se vie pohjan pois koko järjestelmältä.
Lahjusten kulkeminen sekä valtioiden että puolueiden rajojen ylitse antaa jonkinlaisen aavistuksen tavasta, jolla Ranskan ja Saksan akseli hallitsee Euroopan Unionia ja päättää sitä koskevista asioista.
Määräysvallan keskittyminen Saksalle ja Ranskalle on pitänyt Ison Britannian pois EMU:sta. Onhan selvää, että nimenomaan EMU-maista tulee EU-liittovaltion ydin ja sen kaikkein epäitsenäisin osa. EMU olosuhteissa ei enää ole mahdollista toteuttaa sen paremmin itsenäistä yhteiskuntapolitiikkaa kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaakaan. Britannian kaltaisen suurvallan johto ei voi tyytyä samanlaiseen nuoleskeluun kuin esim. Suomen johto, joka mukisematta tottelee EU:sta tulevia määräyksiä ja muuttaa lainsäädäntöään komission tahdon mukaiseksi.
Saksan lahjusskandaalit ovat eräs esimerkki siitä miten suuri raha hallitsee EU-maita. Mitä luultavimmin salainen lahjonta on yleistä muissakin EU-maissa. Poliitikkojen lahjonta on kuitenkin vain yksi tapa, jolla suuri raha hallitsee maailmaa.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Perustulain vastaisen EU-jäsenyytemme johdosta Saksan lahjusskandaalitkin koskevat myös meitä. Tulilinjalla oli erityisesti ollut Saksan entinen hallitseva puolue Kristillisdemokraatit, CDU, ja sen entinen johtaja ja Saksan entinen liittokansleri Helmut Kohl.
CDU sai vallassa ollessaan miljoonia
Näyttää siltä, että ilmitulleiden puolueen saamien lahjusten määrä kasvaa päivä päivältä. Vähintäänkin voidaan puhua 36 miljoonan DEM:n lahjuksista viimeisen 10 vuoden aikana. (1 DEM on noin 3 FIM). Kohl on myöntänyt saaneensa 2 miljoonaa DEM:aa, mutta ei kerro lahjoittajan nimeä. Raha on joka tapauksessa viety salaiselle pankkitilille Sveitsiin.
Tuskin kukaan ulkopuolinen tietää miten paljon lahjusrahoja on virrannut CDU:lle aikaisempina vuosikymmeninä. Joitain paljastuksia 1980-luvulta on kuitenkin tehty. Kohlin tuolloin johtaman Hessenin osavaltion CDU:n sanotaan saaneen lahjusrahoja noin 20 miljoonan DEM:n arvosta. Saksalaisen Der Spiegel -lehden mukaan lahjoitusten yhteydessä on mm. käytetty Paraguayssa asuville siirtolaisille tehtyjä väärennettyjä kuolintodistuksia rahalähteiden peittämiseksi. Väärennetyissä testamenteissa rahat on määrätty lahjoitettaviksi CDU:lle.
CDU:ta ravistelevien lahjussyytösten yhteydessä on ollut hyvin dramaattisiakin piirteitä. Kohlin entinen sisäministeri Manfred Kanther erosi aikoinaan häneen kohdistuneiden epäilyjen vuoksi. Toinen korkea-arvoinen puoluevirkailija Wolfgang Hüllen taas löydettiin kuolleena pian tämän jälkeen. Hänen sanottiin tehneen itsemurhan, koska hän pelkäsi puoluerahoituksen tarkemman tutkimisen osoittavan, että hän on kavaltanut CDU:n rahoja itselleen.
Saksalaiset lehdet ovat kertoneet myös presidentti Johannes Raun saaneen ilmaisia lentoja yksityistarkoituksiin.
Lahjusten antajista on paljastuksissa mainittu nimeltä asekauppias Karlheinz Schreiber. Vuonna 1991 hän verotutkijoiden mukaan lahjoi Kohlia noin miljoonalla DEM:lla. Hiljattain paljastui, että myös CDU:n nykyinen johtaja Wolfgang Schäuble on saanut häneltä rahaa. Schäuble on myöntänyt sitä tulleen 100 000 DEM:aa.
Asekaupalla lienee näin ollen ollut suuri sanavalta Saksan politiikkaa määriteltäessä. Saksalla taas on johtava asema EU:ssa, joten melkoisen hämärät taustavoimat ohjaavat Suomenkin poliitikkoja.
Jos kaikki CDU:n saamat lahjukset pystytään näyttämään toteen, puolue joutuu maksamaan valtiolle kolminkertaiset korvaukset kaikesta, mikä taas veisi puolueelta taloudellisen pohjan pois.
Hallitseva Sosiaalidemokraattinen puolue, SPD, pääsisi näin eroon pahimmasta kilpailijastaan. SPD ei tosin ole itsekään mikään puhdas pulmunen lahjusten suhteen. Ilmeisesti vallassa olevaa puoluetta pyritään aina lahjomaan.
Erityisen hätkähdyttävä taannoinen uutinen oli ollut ARD-televison paljastus, jonka mukaan Ranskan entinen presidentti François Mitterand kavalsi 30 miljoonaa DEM:aa vuonna 1994 Helmut Kohlin vaalirahoitukseen. Nämä miljoonat olivat osa 85 miljoonan DEM:n lahjoituksesta, jolla varmistettiin Itä-Saksan puolella sijainneen valtion omistaman Leuna öljynjalostamon siirtyminen ranskalaiselle Elf Aquitainelle.
Ilmeisesti kyse oli ollut suuremmistakin asioista kuin pelkästään Kohlin uudelleenvalinnasta. Nähtävästi Saksa saatiin tällä tavalla hyväksymään myös EU:n talous- ja rahaliitto EMU. Ilman Saksan päätöstä ajatukset Euroopan keskuspankista ja yhteisvaluutta eurosta olisivat kaatuneet. Jos koko EMU näin ollen perustuu lahjonnalle, se vie pohjan pois koko järjestelmältä.
Lahjusten kulkeminen sekä valtioiden että puolueiden rajojen ylitse antaa jonkinlaisen aavistuksen tavasta, jolla Ranskan ja Saksan akseli hallitsee Euroopan Unionia ja päättää sitä koskevista asioista.
Määräysvallan keskittyminen Saksalle ja Ranskalle on pitänyt Ison Britannian pois EMU:sta. Onhan selvää, että nimenomaan EMU-maista tulee EU-liittovaltion ydin ja sen kaikkein epäitsenäisin osa. EMU olosuhteissa ei enää ole mahdollista toteuttaa sen paremmin itsenäistä yhteiskuntapolitiikkaa kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaakaan. Britannian kaltaisen suurvallan johto ei voi tyytyä samanlaiseen nuoleskeluun kuin esim. Suomen johto, joka mukisematta tottelee EU:sta tulevia määräyksiä ja muuttaa lainsäädäntöään komission tahdon mukaiseksi.
Saksan lahjusskandaalit ovat eräs esimerkki siitä miten suuri raha hallitsee EU-maita. Mitä luultavimmin salainen lahjonta on yleistä muissakin EU-maissa. Poliitikkojen lahjonta on kuitenkin vain yksi tapa, jolla suuri raha hallitsee maailmaa.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset 1
Vanhimmat
isoja kuvioita tunnen vähemmän. Tuli kuitenkin joskus Saksassa opiskellessani mieleen, että Saksan kuuluisa laatu perustuu myös lahjontaan: Vientiyritysten ulkomaille maksamat lahjukset, jotka eivät tietenkään virallisesti ole lahjuksia, on oikeus vähentää verotuksessa vienninedistämiskuluina.