Nuhteluva ja haukkuva

SYNNISTÄ NUHTELU
Me ihmiset kovin mielellämme muodostamme mielipiteitä oman ajattelumme ja mielihalujemme mukaan. Jumalan sana ei ole aina oman tahtomme kanssa sopusoinnussa.

Totuus loukkaa aina ylpeää ihmistä kun hän havaitsee olleensa väärässä. Nöyrä Jumalan tahtoa hakeva iloitsee ja tahtoo muuttua jatkuvasti Herralle mieluisaksi ja täyttää paikkansa kristittynä velvollisuuksineen. Nöyrä hakee halukkaasti totuutta, ja edistyy kristillisessä elämässään saamansa valon mukaisesti jatkuvasti. Hän ei lähde hakemaan puolustusta synnilleen, vaan taistelee synnistä ja turmeltuneen luonteensa heikkouksista eroon. (Gal 5:17, 1 Piet 2:11) Jokaisella sielulla on etuoikeus ja miellytävä velvollisuus jatkuvasti edistyä kristillisyydessä ja kasvaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Jokainen kristitty toimii uuden liiton pappina (1 Piet 2:9) ja on velvollinen Jumalan tahdosta kertomaan, ja varoittamaan hukkuvia sieluja synnistä ja kadotuksen tiestä.

Kautta vuosituhansien totuuden puhujat ovat loukanneet ihmisiä totuuksilla joita he rakkaudesta lähimmäisiinsä ja Jumalaan ovat tahtoneet kertoa. Totuuden ja Herran tahdon vuoksi heitä on vihattu monin tavoin, teljetty vankilohin, heiltä on viety oikeuksia yhteiskunnassa, ja monet ovat kokeneet marttyyrikuomankin Raamatun Jumalan tahdon opettamisen vuoksi. Evankeliumin palvelijoiden ja Herralle pyhittyneiden velvollisuuksiin kuuluu pyrkiä saattamaan hukkuvia sieluja synnintuntoon ja pelastukseen rakkaudessa Jeesuksessa Kristuksessa. (2 Tim 3:16, Hebr 4:12) Paavali kehottaa: "Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti, kehota, aina kärsivällisesti opettaen." (2 Tim 4:2-5) Henki muistuttaa omantunnon kautta kaikesta puhutusta ja kirjoitetusta sanasta mitä sananpalvelijat esittävät. (2 Kor 7:9, Room 2:15)

Pyhä Henki on kristityn tärkein nuhtelija. Henki puhuu ihmisten kautta (Matt 10:20, 13:11) näyttää maailmalle synnin, vanhuskauden ja tuomion (Joh 16:8-11) kirkastaa Kristusta ja kutsuu Kristuksen luo (Joh 16:14, Ilm 22:17) muuttaa Herran kaltaiseksi (2 Kor 3:18) johtaa ja opettaa (1 Kor 2:13, Jes 63:14) uudistaa (Tiit 3:5) muuttaa elämän (2 Kor 3:18) ja johdattaa. (Joh 16:13) Pyhän Hengen jatkuva vastustaminen erottaa Jumalasta ja Henki vetäytyy pois kun sitä jatkuvasti vastustetaan. Valitettavan usein ihminen torjuu nämä Jumalan lähestymiset saattaa syntinen Luojansa kanssa sopusointuun. (Ef 4:30, Apt 7:51, Ps 106:33, Mark 3:29, Apt 5:3, 9, Room 8:9, 1 Tess 5:19, Hebr 10:29)

Herra nuhtelee pakanoita ja Jumalan unohtajia (Ps 9:6, 50:21) ja kaikkia rakkaitansa ja lapsiansa. (Hebr 12:5, Ilm 3:19) Herra nuhtelee ihmisten kovuuden vuoksi (Matt 11:20, Luuk 13:34) synnin ja kurittomuuden vuoksi (Luuk 3:19, 1 Tim 5:20, 1 Tess 5:14) ja myös seurakunnan penseyden vuoksi. (1 Kor 11:31-32, Hebr 5:11, Ilm 3:16-19) Herra nuhtelee koska Hän haluaa antaa viisautta ja tietoa (Snl 29:15, 19:25) oikeaa oppia (1Tim 1:3) ja Hän tahtoo Jumalan pelon säilyvän, ja uskomme tervehtyvän. (1 Tim 5:20, Tiit 1:13)

Profeetat ja sananpalvelijat kaikki ovat nuhdelleet koko kansaa ja ihmisjoukkoja. Veljellinen nuhtelu tulee tapahtua henkilöön katsomatta (Neh 5:7, Gal 2:11-14) ja uskon rakennukseksi, ei ihmisen kukistamiseksi (2 Kor 13:10) kahden kesken (Matt 18:15) yhden tai kahden avulla (16) ja koko seurakunnan avulla (17) ja joskus myös kaikkien kuullen. (1 Tim 5:20)

Seurakunnissa on erilaisia kurinpitomenetelyjä rikkojia kohtaan, mutta evankeliumin palvelija nuhtelee rakkaudessa kaikkia joiden hän huomaa olevan Jumalan tahdon kanssa ristiriidassa. Kaikki nuhtelu on rakkautta, kun taas välinpitämättömyys ei rakkautta ole, jos antaa toisen vapaasti kulkea kohti tuhoaan. (Jaak 5:19-20) Veljeys vallitsee yli seurakuntarajojen Herrassa Jeesuksessa ja Jumalan lapsia (vilpittömiä) on kaikissa kristillisissä piireissä sen valon mukan minkä omistavat. Eri kristillisten piirien oppinäkemyksistä tulisi puhua aina yksimielisinä eli rakkaudessa Herrassa, ja ennakkoluulottomasti etsiä Raamatun sanasta Jumalan tahtoa.

Evankeliumin palvelijat joutuvat taistelemaan pahoja henkiä vastaan, ja pahojen henkien vaivaamia vastaan. Jeesus ei koskaan säästellyt totuuden sanoja, mutta Hän puhui ne aina rakkaudessa. Jeesus ei tuominnut, vaan halusi johtaa katumukseen ja parannukseen. Monet kuitenkin tahtovat selittää kaikki nuhteen sanat tuomitsemiseksi. Tuomitseminen tarkoittaa ihmisen julistamista kadotetuksi, mutta kukaan ei voi niin tehdä, koska ihmisellä on koko elämä aikaa muuttaa elämänsä suuntaa. Evankeliumin palvelijoiden on kuitenkin aina paljastettava synti. Näin on Jumalan tahto että mahdollisimman moni pelastuisi. (Room 6:23) Rauhaa ei voi ostaa totuuden hinnalla. Rauha on Herrassa. (Joh 16:33)

Omahyväisen ja pilkkaajan nuhteluun täytyy suhtautua varovaisesti koska hän syyttää nuhtelusta ja vihastuu. Salomo kehotti nuhtelemaan viisasta. "Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu Sinuun. Nuhtele viisasta niin hän rakastaa Sinua. Neuvo viisasta, hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, hän oppii lisää. Herran pelko on viisauden alku. Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta." (San 9:8-10)

http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

Jumalan siunausta päiväänne i dag
jari laurila