Kristillisyys!

Kristillisyys on uskonto "for dummies"

Kristillisyyden halpahintainen ”jeesusmyytti” myy ihmisille harhaanjohtavia mielikuvia ja illuusioita.
Tieteellisesti tutkimattomat ja vahvalta ”mutu” pohjalta ponnistavat markkinalauseet rahansäästöstä siirtymällä kristillisyyden materialistiseen maailmankuvaa ovat vailla mitään historiallista pohjaa.

Kysymyksessä on rahavarojen hallinta, jossa kristillisyys tahtoo saada itselleen vieläkin enemmän ja saattaa ihmiset orjuutukseen ponnistelemaan sen tavoitteiden mukaisesti.

Kristillisyyden mukanaan tuomat helpot ”pakettiratkaisut” ja ”vakioselitykset” pyrkivät antamaan ihmisille ”pikavastauksia” ihmiselämän tarkoituksesta, ettei ihmisten tarvitsisi nähdä sitä vaivaa, että he joutuisivat pohtimaan oman olemassa olonsa perustavaa laatua olevia kysymyksiä syvällisesti.

Kristillisyys vääristää ihmiskunnan käsitystä elämästä monella tavalla. Osaa ihmisistä se sortaa antamatta heidän ajatella, että he itsestään mistään muusta riippumatta ovat sellaisessa asemassa, että heistä voidaan sanoa, että he ovat menestyneitä. Varsin usein kuitenkin tällainen kristillisyyden mukanaan tuoma menestyksen mittari on kuitenkin sisällöltään äärimmäistä pelkoa siitä, että jokin seikka omassa elämässä olisikin sellaista, että se antaisi yleiselle mielipiteelle mahdollisuuden sanoa jotain negatiivista. Samoin tällaiseen kristillisyyteen mukaiseen menestykseen useasti liittyy harha siitä, että muut, jotka eivät näitä mittareita täytä tai niille anna omassa elämässään painoarvoa. Ovat toissijaisia toimijoita ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa. Tämä on uskonnon ensimmäinen kahle, jolla se rajoittaa ihmisten vapautta toimia avoimesti.

Toisena, isompana kristillisyyden uhrijoukkona voidaan esittää kaikki ne, jotka eivät ole kiinnostuneet tai eivät pärjää uskovaisten mukanaan tuomassa selän takana vaikuttamisen toimintatavassa. Lähtökohdiltaan kristillisyys pyrkii estämään ihmisten tiedonsaantia nimittelemällä heitä syntiseksi, ketkä eivät usko jumalaan mitä erilaisimmilla nimillä. Ja pyrkien vaikeuttamaan ihmisten tiedonhankkimista sensuurilla.

Varsin usean jeesukseen uskovan kirjoituksista voimme lukea, että heidän mielestään ihmisten pääsyä sellaisen kirjallisuuden pariin, jossa kerrotaan Kristuksesta ja Hänen merkityksestään luomakunnassa, sekä yksilöihmisten keskellä tulisi väkisin levittää. Eikö ihmisillä tulisikaan olla oikeus kaikkeen tietoon ja siitä itse valita yleiseen tunnettuun tietouteen perustuen sitä mitä he haluavat lukea? Vai onko niin, että kaikkien tuleekin lukea ruusunpunaisten lasien läpi esiluettua sensuroitua tekstiä jota on muunneltu vuosien varrella jotta se uppoaa hölmöihin helpommin?

Vaikka kristinusko olisi uskonnollisena suuntauksena voinut tarjota, monien muiden kaltaistensa ohella mahdollisuuden vertailla asioita toisiinsa kuten muut abrahamilaisiin uskontoihin. Ei se kuitenkaan ole tähän kyennyt. Varsin pian, voi olla, että ehkä näemme ajan jolloin kristinusko kehäpäätelmät saavat ajattelevat ihmiset hymynkare suupielissään pohtimaan kaikkea sitä minkä tutkiminen ja päätteleminen kristinuskon taholta yritettiin estää.