Meille suomalaisille on tosiaan ollut melko paljon hyötyäkin slaaveista, kun olemme pyrkineet kohti itsenäisyyttä. Venäjän keisarinna Elisabeth oli yksi ensimmäisistä isokenkäisistä, joka ehdotti meille autonomiaa, vaan siihen ei silloin suostuttu. Olikin propagandaa, vaan silti muokkasi meidän suomalaisten toiveita.
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/mikkelinpaikallishistoria/sotahistoria/hattujensota
Slaavit vihasivat ennen vanhaan erityisesti ruotsalaisia, joten he eivät kaiketi halunneet yhteistä rajaa länsinaapurimme kanssa, vaan toivoivat kamaramme asukkaille itsenäistä asemaa kahden riitaisan kansan välissä. Onneksi meidän äidinkielemme kehittyi viimein autonomian aikana kirjoitettavaksi, mikä osaltaan yhdisti kansamme eri kerrokset ymmärtämään toisiaan.
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/mikkelinpaikallishistoria/sotahistoria/hattujensota
Slaavit vihasivat ennen vanhaan erityisesti ruotsalaisia, joten he eivät kaiketi halunneet yhteistä rajaa länsinaapurimme kanssa, vaan toivoivat kamaramme asukkaille itsenäistä asemaa kahden riitaisan kansan välissä. Onneksi meidän äidinkielemme kehittyi viimein autonomian aikana kirjoitettavaksi, mikä osaltaan yhdisti kansamme eri kerrokset ymmärtämään toisiaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kansa joka pystyy säilyttämään kielensä ja/tai identiteettinsä rajamaana, itsenäistyy ennenmin tai myöhemmin.
Tämän opetuksen olisi syytä jysähtää nykyistenkin kansanjohtajien nuppiin.
Ruotsalaisia emme ole venäläisiksi emme tule olkaamme siis suomalaisia.
Eipähän välttämättä synny uutta valtiota, vaikka kansa pystyisi säilyttämään identiteettinsä. Baskit ja kurdit ovat hyviä esimerkkejä päinvastaisista tapauksista.
suomen kielen kirjoitusasun. Se ei siis suinkaan tapahtunut vasta 1800-luvulla.
Äidinkielemme kehitys on ollut monivaiheista, mutta autonomian aikana suomen kielen kehitys oli valtaisaa. Onneksi oli Elias Lönnrot ja Alexis Kivi kaikkien muiden lisäksi, eikä pidä unohtaa Agricolaa tai muitakaan. Pidän juuri autonomian aikaa äidinkielemme kannalta erittäin tärkeänä ajanjaksona, vaan sepäs siitä sitten.
Venäjän tsaarihan myönsi Suomelle autonimian ja plautti ns. vanhan Suomen (paakkoluovutetun Karjalan) suomalaisten vanhana asuinalueena Suomen suurruhtinaskunnan yhteyteen ja venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden suurruhtinaskunnan rajoissa.
Sitten syntyi tämä Neuvosto-fucking-liitto, joka vallanhimossaan ja imeprialismissaan ei kunnittanut mitään sopimuksia.
Myönsivät ensimmäisenä Suomen itsenäisyyden, vaan olivat todella sotaisten ajatusten kannattajia. Lenin huomasi jo elinaikanaan, ettei suunnitelmatalous toimi, minkä vuoksi hän alkoi suosia talonpoikien maan yksityistämistä. Oli nk. NEP-kausi, jonka Stalin lakkautti.
Peijakkaan Hitler piti tuleman vastapeluriksi Stalinille, minkä vuoksi Suomi menetti paljon kamaraansa itänaapurille, eikä niitä alueita suostuta edes palauttamaan, vaikka monille muille on annettu periksi.
1500-luvulta 1700-luvulle Ruotsi oli Eurooopan nähdäkseni pahin roistovaltio.
Maa havitteli suurvalta-asemaa ryöstämällä toisten maita ja kuninkaat tekivät rauhansopimuksia vain rikkoakseen ne ihan kohta, mikä jo sopimuksen tekohetkellä tiedettiin.
Heikki Kirkisen Karjalan historioita lukiessa tulee väkisinkin mieleen että Ruotsi oli noihin aikoihin se osapuoli, jonka edustajat tänä päivänä istuisivat Haagissa tuomittavina, ja jota vastaan YK tehtailisi tuomitsevia julkilausumia.
Venäjä,Englanti ,Ranska, tuohon aikaan olisi Haagiin menijöitä riittänyt. Koko euroopan historiaan perehtyminen avartaisi katsantoa,
"roistoja" löytyy
Harvapa tietää, että japanilaiset joutuivat aikoinaan kansainvälisen tuomioistuimen eteen toisen maailmansodan jälkeen. Haagissahan on syytettynä ollut jo useita johtohahmoja, joten ajat ovat tosiaan muuttuneet viime vuosina entisiin verrattuina. Meillä Suomessakin tuomittiin hatarin perustein sotasyyllisiä, joten hävinneiden osa on usein vaikea, jos muut pääsevät vaikuttamaan tuomioihin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tokion_kansainvälinen_sotarikostuomioistuin
Hiroshima ja Nakasagi olivat vielä tuoreessa muistissa, kun japanilaisia tuomittiin kuolemaan rikoksistaan, joten meidän suomalaisten lisäksi muutkin ovat joutuneet häviäjinä nielemään karvasta kalkkia.
Minä en ymmärrä tätä uuden muodin 5.kolonnin taistolaisajattelua.
Ennen sitä ihannointiin Neuvostoliittoa, mutta kun se romahti, niin nyt sitten ollaan taas nuolemassa tsaarin p:tä.
Ja ruotsalaiset (lue:länsimaat) on taas roistoja.
Ettekö te koskaan viisastu?
Historiallisesti katsoen ruotsalaiset ovat olleet slaavien kanssa napit vastakkain aina, mutta meitä on höynäytetty milloin minkäkin valtion alaisuuteen. Olemme nykyään itsenäinen kansakunta, joka ei kumarra tai pyllistä suotta mihinkään suuntaan, vaan seisoo omillaan.
Suomessakin on heikkoja yksilöitä, jotka eivät rohkene ajatella omin aivoin, vaan syyttävät mielistelystä enimmäkseen itänaapurin suuntaan. Vaan turha kumartaa ketään, jos on kykyä seistä omilla jaloilla. Taistolaiset ovat nykyään rahamiehiä, joilla on rkp-läinenkin tausta.
Sanoisin asian sillä tavoin, ettei kannata aukoa ovia henkselit paukkuen, vaan rauhallisesti ja samalla kertoen, että nyt olemme päättäneet liittoutua läntiseen puolustukselliseen järjestöön eli Natoon. Huomasin Jäätteenmäen epäilevän Naton pehmentymistä, vaan en tajua, miksi epäillä sitä, koska eurooppalaiset ovat toimijoina rauhallisempia kuin rapakontakaiset.
Ehkäpä poliitikoilla on paremmat tiedot siitä kuin muilla, vaan tottakin lienee, ettei Nato voi olla kuin kova, koska vastustajatkin ovat häikälemättömiä - osa terroristeja.
Ilman politiikkaa, Natot ja Jäätteenmäet kuuluu eri palstalle.
Saat hörhöillä vapaasti, mutta tokihan jutuissa saa olla nykyajan tapahtumia, kunhan tukeutuu historialliseen tietoon.
Tätä olen miettinyt. Oliko kehitys joka tapauksessa Euroopassa kohti kansallisvaltioita?Suomalainen yläluokkahan halusi jo irtautua Ruotsista - onko Venäjän kehuminen sittenkin hiukan yksioikoista?
Tie kohti itsenäisyyttä alkaa jo valistusaikana, emmekä täysin oikeudenmukaisesti voi väittää, etteikö kehityksemme olisi joka tapauksessa ollut tämä. Jo Porthan, Ganander ja Topelius vanhempi keräsivät Suomen kansan menneisyyttä koskevaa suullista aineistoa: Ruotsin itäinen veroalue haki itseään, ja kovin uskollisia kuninkaalle ei oltu. Kaikki olivat asuneet täällä liian kauan. Kuka 1800-vuotta, kuka 1000 vuotta. Anjalan kapina kertoo tästä hingusta irti kuninkaasta.
Suomenruotsalaisilla fennomaaneilla oli merkittävä osuutensa kansakunnan synnyssä.
Hegeliläinen kansallisromantiikka, yleinen eurooppalainen kulttuuri- ja aatevirtaus, tavoitti Turun akatemian nuoret. Vuonna 1827 valmistui pro exercition tehneitä "philosophiae doctor ac magistereita" uskomaton ikäluokka kärkiniminään Runeberg, Nervander, Borg, Rabbe, Elfving ja Lönnrot.
Turun akatemian kirjasto paloi syyskuussa samaisena vuonna ja melkein kaikki korvaamaton menneisyytemme sen mukana. Lönnrotin tehtävä oli selkeä: hän lähti ensimmäiselle keruumatkalle odottaessaan syksyllä Helsingissä alkavia lääketieteen opintojaan.
Lönnrot oli ensimmäinen maisteri täysin suomenkielisestä perheestä. Hänelle lankesi jumalaton urakka snellmanilaisella vuosisadalla. Kalevalan jälkeen hän sai kehittää kasvitieteen, lakiopin ja lääketieteen oppisanaston suomeksi. Kaikki muutkin käsitteet tarvittiin. Agricola oli käyttänyt koko tuotannossaan 8000 sanaa, Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa oli 200 000 sanaa, kun viimeinen vihko ilmestyi 1884.
Nykysuomen sanakirjassa 1960-luvulla oli 220 000 sanaa.
Forsmanin komitea (Lönnrot rivijäsenenä) ehdotti keisarille suomen ottamista ruotsin rinnalle. Kieliasetus tulee 1863. Murros on tapahtunut!
Vuosisadan lopussa meillä oli suomenkielinen kirjallisuus, teatteri ja suomenkielisiä kouluja.
Mutta on väärin sanoa, että tämä olisi ollut pelkästään venäläisten hyväntahtoisuutta. Sitä mukaa, kun Suomi vahvistui ja sai itsetuntoa, alkoi ote kiristyä. Keisarista riippui paljon. Manifesti 1899 ja venäläistämistoimenpiteet palauttivat muistot isovihan ajoilta suojasään läpikin.
1800-luvun kehitys oli sivistyneitten ihmisten taistelu. On sanottu, että Lönnrot teki kansakunnan kirjoituspöydällä. Ja ettei ilman Kalevalaa itse asiassa olisi itsenäisyyttä. Mutta ei sitä Pietarista johdettu, vaan aluksi Turusta ja sittemmin Helsingistä (Lauantaiseura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura). Eikä näissä istunnoissa Suomea puhuttu.
Sodissa piti sitten lunastaa yhteiskuntamalli ja myöhemmin olemassaolon oikeus. Vuodesta 1899 saimme taas sen Venäjän, joka vanhastaan tunnettiin. Aleksanterin suojasää jäi pieneksi välivaiheeksi.
omaakin sukuani tutkineeni tiedän, että on tullut sukuun Ruotsin vallan ajan herraskansaa, kuten melkein meillä kaikilla supisuomalaisilla.
Silti olen sitä mieltä, että Suomi olisi itsenäistynyt Ruotsinkin vallan alta.
Heh! Kiva leikkiä joskus hörhön kanssa!
Jatka esityksiäsi, sillä oikein hauska huomata, kuinka pikkumainen tyyppi olet.