Ah - kuinka itsenäinen maamme onkaan vallanpitäjien lehtien mukaan! Esittelen seuraavassa muutaman valtalehden taannoisia kannanottoja.
Keskustan "Suomenmaan" päätoimittaja kirjoittaa otsikolla "Itsenäisenä Euroopan unionissa" (5.12. 2000) seuraavasti: "Suomen itsenäisyys Euroopan unionin jäsenmaana on edelleen monia askarruttava ja ahdistavakin kysymys. Voiko tällä tavoin liittoutunut maa ylipäänsä olla itsenäinen, ja kannattaako itsenäisyyttä enää juhlia?" - Hyviä kysymyksiä, mutta miten on vastausten laita?
Pääkirjoittaja lähtee venkoilemaan itsenäisyyskäsitteen suhteellisuudella ja intoutuu väittämään, että "Itsenäisyyttä ei sanan ankarassa mielessä ole edes supervalloilla tai ainoalla jäljelle jääneellä sellaisella." - Mitähän rapakon takana ajatellaan moisesta?
Pääkirjoittajan mukaan itsenäisyyden tarkoitus on palvella kansan turvallisuutta ja hyvinvointia. Ja jatkaa: "Jos se (tuo tarkoitus) toteutuu nyky-Euroopassa parhaiten unionimuodossa, niin sitten ollaan unionissa. Jos päätösvaltaa siirtyykin Brysseliin, niin voimme siellä mukana olemalla vaikuttaa laajemman ympäristömme asioihin, jotka kuitenkin koskevat meitäkin. Jos itsenäisyyden symboli oma raha menee, niin kannattaako itsenäisyydelle enää liputtaa?"
Kuinka tietämättömiä Suomenmaan toimituksessa ollaankaan, kun pitää tuolla tavoin jossitella? On päivänselvää, ettei suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi tule parhaiten turvatuksi EU:n osavaltiona tai EU:n koillisena rajamaakuntana. Ympäristö-, kauppa- ja kilpailu- ym. asiat voimme hoitaa kansainvälisin sopimuksin kuten esim. Kanada ja Norja tekevät. Eikä niiden Suomen tavoin tarvitse murehtia päätösvallan luisumista suurvaltojen kammareihin. Oman rahan menettämisen mukana on jo mennyt paljon muutakin, esim. Suomen omia suhdanteita tasoittava raha- ja valuuttakurssipolitiikka ja perinteinen finanssi- ja rahapolitiikan yhteensovittaminen, joiden avulla euroon kuulumattomat maat voivat hoitaa talouspolitiikkaansa euro-Suomea paremmin.
Lisäksi pääkirjoittaja väittää, että "Euroopan unionissa olo ei ole tahdotonta ajelehtimista." Ja että, "Jos ajelehditaan, sekin on tietoista politiikkaa." Suomen unionipolitiikka voi pääkirjoittajan mukaan olla itsetuntoista, kansalaisten ja oman maaneduista kiinni pitävää toimintaa, sellaista mitä hyvä politiikka on aina ollut - ja vaatii lopuksi, että maamme tarvitsee "itsenäistä unionipolitiikkaa"! - Missähän maailmoissa noin mahdottomia ja realismille vieraita ajatuksia voikaa syntyä?
"Keskisuomalaisen" pääkirjoittaja näyttää ehkä jo haistanee maamme itsenäisyysasiassa "palaneen käryä", sillä hän päättää pääkirjoituksensa "Huomisenuskoinen itsenäinen Suomi" (6.12. 2000) seuraavasti: "Mutta olisiko jo aika kypsä ryhtyä nimittämään joulukuun kuudettakansallispäiväksi, joka täyttää niin itsenäisyyden kuin kansan yhteydentunnot?"
Mutta eivät tämäntyyppiset ajatelmat pyöri vain päätoimittajien kirjoituksissa. Aamulehdessä 6.12.00 julkaistussa toimittaja Kari Klemmin tekemässä haastattelussa Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Seppo Hentilä sanoo, että "Suomi sai vuonna 1995 ensimmäisen kerran todellisen itsenäisyyden. Vasta silloin Suomelle avautui mahdollisuus itse päättää, kenen kanssa se haluaa olla liitossa ja mihin joukkoon se haluaa kuulua." Ja antaa ohjeen, että "Vanhanaikaisesta itsenäisyydestä huolta kantavien pitäisi pelätä enemmänkin markkinavoimia kuin Brysselin direktiivinikkareita."
Koin piston sydämessäni, mutta se meni tuota pikaa ohi, sillä huomasin, että vapaansuomenliittolaisena olen jo kuusi vuotta viettänyt Suomen itsenäisyyden muistojuhlaa Arkadianmäen portailla. Muistaakseni kaikissa näissä muistotilaisuuksissa on taisteltu sekä markkinavoimia että Brysselin direktiivituotantoa vastaan - maamme vallanpitäjien laittomasti luovuttaman itsenäisyyden palauttamiseksi. "Professorilta" voisi kysyä, eikö hän ole perillä siitä, että Euroopan unioni on vain yksi instituutio monista,joka on tarkoitettu palvelemaan markkinavoimia ja palvomaan suuren maailman mammonaa.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Keskustan "Suomenmaan" päätoimittaja kirjoittaa otsikolla "Itsenäisenä Euroopan unionissa" (5.12. 2000) seuraavasti: "Suomen itsenäisyys Euroopan unionin jäsenmaana on edelleen monia askarruttava ja ahdistavakin kysymys. Voiko tällä tavoin liittoutunut maa ylipäänsä olla itsenäinen, ja kannattaako itsenäisyyttä enää juhlia?" - Hyviä kysymyksiä, mutta miten on vastausten laita?
Pääkirjoittaja lähtee venkoilemaan itsenäisyyskäsitteen suhteellisuudella ja intoutuu väittämään, että "Itsenäisyyttä ei sanan ankarassa mielessä ole edes supervalloilla tai ainoalla jäljelle jääneellä sellaisella." - Mitähän rapakon takana ajatellaan moisesta?
Pääkirjoittajan mukaan itsenäisyyden tarkoitus on palvella kansan turvallisuutta ja hyvinvointia. Ja jatkaa: "Jos se (tuo tarkoitus) toteutuu nyky-Euroopassa parhaiten unionimuodossa, niin sitten ollaan unionissa. Jos päätösvaltaa siirtyykin Brysseliin, niin voimme siellä mukana olemalla vaikuttaa laajemman ympäristömme asioihin, jotka kuitenkin koskevat meitäkin. Jos itsenäisyyden symboli oma raha menee, niin kannattaako itsenäisyydelle enää liputtaa?"
Kuinka tietämättömiä Suomenmaan toimituksessa ollaankaan, kun pitää tuolla tavoin jossitella? On päivänselvää, ettei suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi tule parhaiten turvatuksi EU:n osavaltiona tai EU:n koillisena rajamaakuntana. Ympäristö-, kauppa- ja kilpailu- ym. asiat voimme hoitaa kansainvälisin sopimuksin kuten esim. Kanada ja Norja tekevät. Eikä niiden Suomen tavoin tarvitse murehtia päätösvallan luisumista suurvaltojen kammareihin. Oman rahan menettämisen mukana on jo mennyt paljon muutakin, esim. Suomen omia suhdanteita tasoittava raha- ja valuuttakurssipolitiikka ja perinteinen finanssi- ja rahapolitiikan yhteensovittaminen, joiden avulla euroon kuulumattomat maat voivat hoitaa talouspolitiikkaansa euro-Suomea paremmin.
Lisäksi pääkirjoittaja väittää, että "Euroopan unionissa olo ei ole tahdotonta ajelehtimista." Ja että, "Jos ajelehditaan, sekin on tietoista politiikkaa." Suomen unionipolitiikka voi pääkirjoittajan mukaan olla itsetuntoista, kansalaisten ja oman maaneduista kiinni pitävää toimintaa, sellaista mitä hyvä politiikka on aina ollut - ja vaatii lopuksi, että maamme tarvitsee "itsenäistä unionipolitiikkaa"! - Missähän maailmoissa noin mahdottomia ja realismille vieraita ajatuksia voikaa syntyä?
"Keskisuomalaisen" pääkirjoittaja näyttää ehkä jo haistanee maamme itsenäisyysasiassa "palaneen käryä", sillä hän päättää pääkirjoituksensa "Huomisenuskoinen itsenäinen Suomi" (6.12. 2000) seuraavasti: "Mutta olisiko jo aika kypsä ryhtyä nimittämään joulukuun kuudettakansallispäiväksi, joka täyttää niin itsenäisyyden kuin kansan yhteydentunnot?"
Mutta eivät tämäntyyppiset ajatelmat pyöri vain päätoimittajien kirjoituksissa. Aamulehdessä 6.12.00 julkaistussa toimittaja Kari Klemmin tekemässä haastattelussa Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Seppo Hentilä sanoo, että "Suomi sai vuonna 1995 ensimmäisen kerran todellisen itsenäisyyden. Vasta silloin Suomelle avautui mahdollisuus itse päättää, kenen kanssa se haluaa olla liitossa ja mihin joukkoon se haluaa kuulua." Ja antaa ohjeen, että "Vanhanaikaisesta itsenäisyydestä huolta kantavien pitäisi pelätä enemmänkin markkinavoimia kuin Brysselin direktiivinikkareita."
Koin piston sydämessäni, mutta se meni tuota pikaa ohi, sillä huomasin, että vapaansuomenliittolaisena olen jo kuusi vuotta viettänyt Suomen itsenäisyyden muistojuhlaa Arkadianmäen portailla. Muistaakseni kaikissa näissä muistotilaisuuksissa on taisteltu sekä markkinavoimia että Brysselin direktiivituotantoa vastaan - maamme vallanpitäjien laittomasti luovuttaman itsenäisyyden palauttamiseksi. "Professorilta" voisi kysyä, eikö hän ole perillä siitä, että Euroopan unioni on vain yksi instituutio monista,joka on tarkoitettu palvelemaan markkinavoimia ja palvomaan suuren maailman mammonaa.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.