Isot, vaanivat koirat

Kyllä näin on jostain syystä käynyt aika monta kertaa. Ja useimmiten on kyseessä ollut isompi koira. Sakemannia, rotikkaa, jotain isoja paimenkoiria ja tänään kai viimeksi oli berninpaimenpoika.

Ei tätä toki kovin usein tapahdu, mutta senverran usein on käynyt näin että olen jo oppinut hiukan ennakoimaan että noinkin voidaan reagoida.

Ja oma tulkintani siitä miksi koira ylipäätään asettuu makaamaan on sama kanssasi; että omistaja ei pysty vetämään pois paikalta ja tilanteesta. Ja toisaalta että se haluaisi osoittaa vastaantulevalle että on vaaraton.

Mutta vaikka tuohon osaa jo vähän varautuakin, niin aina se pikkusen yllättää, kun toisaalta koiran muusta elekielestä ei pysty lukemaan mikä siellä on odottamassa. Jotenkin ristiriitaista viestintää.

Tänäänkin oltiin päivälenkiltä palaamassa ja bussipysäkillä joukko ihmisiä odottamassa, joukossa tämä berniläinen. Tämä sitten huomasi meidät ja asettui makuulle keskelle jalkakäytävää tuijottamaan meitä. Oma koira aina innokas tutustumaan uusiin tuttavuuksiin, joskus jopa liiaksikin. Varoittelin omaani että tuossa kohdassa ei välttämättä pystytä tervehtimään ja päätin kiertää vähän kauempaa ajoradan kautta, kuitenkin siten että jos tilanne sallii niin voivat tervehtiä. Samalla tämä berniläinen naapuri ryntäsi pystyyn ja haukahti, eikä omani jää näissä tilanteissa sanattomaksi ja se oli sitten siinä. Kolmas koirien maailmansota. Ja omistaja oli pieni ja hento naisihminen, hätää kärsimässä.

En tosiaankaan voi käsittää mikä tuossakin tilanteessa sen laukaisi. Näyttikö omani kuitenkin jotenkin "keskisormea" tälle naapurille, vai mistä kaikki oikein johtui?

Tätä asiaa mielessäni pohdiskelin kun aloitusta kirjoitin, enkä tosiaan tarkoittanut että se olisi yleinen hyökkäystapa koirilla, vaan ainoastaan joillakin, ja että ne ovat olleet lähes poikkeuksetta näitä isompia rotuja.

ap. kirjoitti:

Kyllä näin on jostain syystä käynyt aika monta kertaa. Ja useimmiten on kyseessä ollut isompi koira. Sakemannia, rotikkaa, jotain isoja paimenkoiria ja tänään kai viimeksi oli berninpaimenpoika.

Ei tätä toki kovin usein tapahdu, mutta senverran usein on käynyt näin että olen jo oppinut hiukan ennakoimaan että noinkin voidaan reagoida.

Ja oma tulkintani siitä miksi koira ylipäätään asettuu makaamaan on sama kanssasi; että omistaja ei pysty vetämään pois paikalta ja tilanteesta. Ja toisaalta että se haluaisi osoittaa vastaantulevalle että on vaaraton.

Mutta vaikka tuohon osaa jo vähän varautuakin, niin aina se pikkusen yllättää, kun toisaalta koiran muusta elekielestä ei pysty lukemaan mikä siellä on odottamassa. Jotenkin ristiriitaista viestintää.

Tänäänkin oltiin päivälenkiltä palaamassa ja bussipysäkillä joukko ihmisiä odottamassa, joukossa tämä berniläinen. Tämä sitten huomasi meidät ja asettui makuulle keskelle jalkakäytävää tuijottamaan meitä. Oma koira aina innokas tutustumaan uusiin tuttavuuksiin, joskus jopa liiaksikin. Varoittelin omaani että tuossa kohdassa ei välttämättä pystytä tervehtimään ja päätin kiertää vähän kauempaa ajoradan kautta, kuitenkin siten että jos tilanne sallii niin voivat tervehtiä. Samalla tämä berniläinen naapuri ryntäsi pystyyn ja haukahti, eikä omani jää näissä tilanteissa sanattomaksi ja se oli sitten siinä. Kolmas koirien maailmansota. Ja omistaja oli pieni ja hento naisihminen, hätää kärsimässä.

En tosiaankaan voi käsittää mikä tuossakin tilanteessa sen laukaisi. Näyttikö omani kuitenkin jotenkin "keskisormea" tälle naapurille, vai mistä kaikki oikein johtui?

Tätä asiaa mielessäni pohdiskelin kun aloitusta kirjoitin, enkä tosiaan tarkoittanut että se olisi yleinen hyökkäystapa koirilla, vaan ainoastaan joillakin, ja että ne ovat olleet lähes poikkeuksetta näitä isompia rotuja.

Lue lisää

Minulla on nuori melko iso narttukoira, joka on pienestä pennusta saakka lyönyt maihin aina muita koiria nähdessään. Kouluttaja sanoi, että se on hyvä ominaisuus; koira viestittää toiselle olevansa vaaraton (pentu). Missään nimessä se ei ole aggressiivinen ele, näin olen ymmärtänyt. Eikö aggressiivinen koira oppikirjojen mukaan seiso jalat jäykkinä, karvat pystyssä ja olemus ojossa toista kohti? Se mikä näyttää vaanimiselta on siis vallan muuta.

Kun toinen koira tulee lähemmäs, lähtee omani kuin raketti kohti toista. Ei hauku, mutta ampaisee täysillä. Jos se pääsee toisen lähelle, ovat eleet ystävällisiä, jopa alistuvia. Olen käsittänyt asian niin, että koirat ovat jo kauempaa viestineet, että ovat sopuisalla mielellä ja sopii tulla moikkaamaan lähempää.

Miksi sitten teillä tulee haukkusota? Saattaisiko koirasi kumminkin pelästyä toisen äkkinäistä ja äänekästä päällesyöksyä? Ehkä tilanne olisi toinen ilman taluttimia. En oikein jaksa uskoa, että innokkaaksi tutustujaksi luonnehtimasi koirasi olisi lähettänyt jotenkin negatiivisia signaaleja.

En sano, että tämä olisi kovinkaan mukava järjestely meidän taluttajien näkökulmasta... Pystyn kyllä voimalla kiskomaan koirani mukaan, mutta se mieluusti jatkaa äkkiarvaamattomia syöksyjään toista koiraa kohti, höpsö nuori kun on.

ap. kirjoitti:

Kyllä näin on jostain syystä käynyt aika monta kertaa. Ja useimmiten on kyseessä ollut isompi koira. Sakemannia, rotikkaa, jotain isoja paimenkoiria ja tänään kai viimeksi oli berninpaimenpoika.

Ei tätä toki kovin usein tapahdu, mutta senverran usein on käynyt näin että olen jo oppinut hiukan ennakoimaan että noinkin voidaan reagoida.

Ja oma tulkintani siitä miksi koira ylipäätään asettuu makaamaan on sama kanssasi; että omistaja ei pysty vetämään pois paikalta ja tilanteesta. Ja toisaalta että se haluaisi osoittaa vastaantulevalle että on vaaraton.

Mutta vaikka tuohon osaa jo vähän varautuakin, niin aina se pikkusen yllättää, kun toisaalta koiran muusta elekielestä ei pysty lukemaan mikä siellä on odottamassa. Jotenkin ristiriitaista viestintää.

Tänäänkin oltiin päivälenkiltä palaamassa ja bussipysäkillä joukko ihmisiä odottamassa, joukossa tämä berniläinen. Tämä sitten huomasi meidät ja asettui makuulle keskelle jalkakäytävää tuijottamaan meitä. Oma koira aina innokas tutustumaan uusiin tuttavuuksiin, joskus jopa liiaksikin. Varoittelin omaani että tuossa kohdassa ei välttämättä pystytä tervehtimään ja päätin kiertää vähän kauempaa ajoradan kautta, kuitenkin siten että jos tilanne sallii niin voivat tervehtiä. Samalla tämä berniläinen naapuri ryntäsi pystyyn ja haukahti, eikä omani jää näissä tilanteissa sanattomaksi ja se oli sitten siinä. Kolmas koirien maailmansota. Ja omistaja oli pieni ja hento naisihminen, hätää kärsimässä.

En tosiaankaan voi käsittää mikä tuossakin tilanteessa sen laukaisi. Näyttikö omani kuitenkin jotenkin "keskisormea" tälle naapurille, vai mistä kaikki oikein johtui?

Tätä asiaa mielessäni pohdiskelin kun aloitusta kirjoitin, enkä tosiaan tarkoittanut että se olisi yleinen hyökkäystapa koirilla, vaan ainoastaan joillakin, ja että ne ovat olleet lähes poikkeuksetta näitä isompia rotuja.

Lue lisää

että tapaamasi berniläinen tulkitsi lähettämäsi signaalit kuten koirilla on tapana. Huomasi epäröivän käytöksesi (samoin kuin omasikin) ja ryhtyi puolustamaan (jolloin oma koirasi rythyi puolustuskannalle myös sinusta). Eli syyksi näkisin sinun tiedostamatta tai tietoisesti lähettämäsi eleet: oho, koira, nyt pitää olla tarkkana, kiertäisinkö vai jatkanko vain jne.. Molemmat koirat huomaavat kyllä tämän, vaikka itse et sitä eleistäsi huomaakkaan ;)

sei-sei kirjoitti:

Minulla on nuori melko iso narttukoira, joka on pienestä pennusta saakka lyönyt maihin aina muita koiria nähdessään. Kouluttaja sanoi, että se on hyvä ominaisuus; koira viestittää toiselle olevansa vaaraton (pentu). Missään nimessä se ei ole aggressiivinen ele, näin olen ymmärtänyt. Eikö aggressiivinen koira oppikirjojen mukaan seiso jalat jäykkinä, karvat pystyssä ja olemus ojossa toista kohti? Se mikä näyttää vaanimiselta on siis vallan muuta.

Kun toinen koira tulee lähemmäs, lähtee omani kuin raketti kohti toista. Ei hauku, mutta ampaisee täysillä. Jos se pääsee toisen lähelle, ovat eleet ystävällisiä, jopa alistuvia. Olen käsittänyt asian niin, että koirat ovat jo kauempaa viestineet, että ovat sopuisalla mielellä ja sopii tulla moikkaamaan lähempää.

Miksi sitten teillä tulee haukkusota? Saattaisiko koirasi kumminkin pelästyä toisen äkkinäistä ja äänekästä päällesyöksyä? Ehkä tilanne olisi toinen ilman taluttimia. En oikein jaksa uskoa, että innokkaaksi tutustujaksi luonnehtimasi koirasi olisi lähettänyt jotenkin negatiivisia signaaleja.

En sano, että tämä olisi kovinkaan mukava järjestely meidän taluttajien näkökulmasta... Pystyn kyllä voimalla kiskomaan koirani mukaan, mutta se mieluusti jatkaa äkkiarvaamattomia syöksyjään toista koiraa kohti, höpsö nuori kun on.

Lue lisää

tästä on monenlaisia tulkintoja, enemmän olen kuitenkin törmäänyt tähän että vaaniminen ei ole suotavaa, siinähän koira nimenomaan vaanii toista (ei ole viraasta koirasta kivaa) ja hyökkää kohti (on agressiota herättävä).

jos koira meneen maihin, eikä vilkaisekkaan toiseen koiraan, asia on aivan erilainen kun se että koira rupeaa kyttäämään vastaantulija ja jää vielä maahan vaanimaan ja odottamaan tilaisuutta että voi hyökätä kohti.

Omassa koirassani ihan jo tuijottelu nostaa karvoja, ja tuo tuijotteluhan on agressiivista, haaste vieraalle koiralle ja liitty myös tuohon vaanimiseen.

tämän saisi tiedoksi myös niille isojen, vaanivien koirien omistajille?

Omani kyllä kulkee 97% ajasta jo täsmälleen käskyjeni ja toiveideni mukaan. Poikkeuksena nyt sitten tietysti nämä vähän yllättävät tilanteet, sekä ne muutamat harvat haukut tässä lähiseudulla, joihin ei ole saanut koskaan tutustua. Kehen mistäkin syystä.

Eli en oikein kyllä jaksa uskoa että meillä(minulla ja koirallani) olisi mitään johtajuustaistoa meneillään. Ne ajat ovat ohi kun rekku luontoani kokeili.

ap. kirjoitti:

tämän saisi tiedoksi myös niille isojen, vaanivien koirien omistajille?

Omani kyllä kulkee 97% ajasta jo täsmälleen käskyjeni ja toiveideni mukaan. Poikkeuksena nyt sitten tietysti nämä vähän yllättävät tilanteet, sekä ne muutamat harvat haukut tässä lähiseudulla, joihin ei ole saanut koskaan tutustua. Kehen mistäkin syystä.

Eli en oikein kyllä jaksa uskoa että meillä(minulla ja koirallani) olisi mitään johtajuustaistoa meneillään. Ne ajat ovat ohi kun rekku luontoani kokeili.

Lue lisää

isojen koirien omistajille että voisikohan koulutus auttaa tuohon ongelmaan? Selkähän siinä menee taluttajalta kun iso koira hyökkää jotain kohti. Minä olen ja ison koiran omistaja, ja lenkillä menee paljon namua kun yritetään kitkeä tämä ilkeä tapa pois. Koirakurssilla ollaan käyty ja parempaan suuntaan siis koko ajan. Mutta aikaa tuntuu menevän etenkin kun koira on murrosikäinen ja tuntuu että tuo kuulo on välillä valikoiva....

Viesti omistajalta:

Ota rauhallisesti, kaikki hyvin.

Sitten mennään ohi tai jäädään hiukka tutustumaan.

Tai ei.

Koira muuten vaistoaa montaa juttua. Kuulin eilen surullisia uutisia. Koira tuntia myöhemmin ulkona mörisi tavallaan ja vahti ja piti välillä ääntä vaikka kaikki sitä ulkoiluttaneet ovat ihailleet kuinka ihana sen kanssa on mennä hihnassa ja kuinka lunkisti se ottaa uudet asiat vastaan.

Maate menevä suuri koira saattaa vain tehdä tykö. Asennosta näkee onko se väijyssä samoin omistajan hihnasta.

menee maate kirjoitti:

Viesti omistajalta:

Ota rauhallisesti, kaikki hyvin.

Sitten mennään ohi tai jäädään hiukka tutustumaan.

Tai ei.

Koira muuten vaistoaa montaa juttua. Kuulin eilen surullisia uutisia. Koira tuntia myöhemmin ulkona mörisi tavallaan ja vahti ja piti välillä ääntä vaikka kaikki sitä ulkoiluttaneet ovat ihailleet kuinka ihana sen kanssa on mennä hihnassa ja kuinka lunkisti se ottaa uudet asiat vastaan.

Maate menevä suuri koira saattaa vain tehdä tykö. Asennosta näkee onko se väijyssä samoin omistajan hihnasta.

Lue lisää

Minulla on taas enemmän sellaisia kokemuksia että enemmistönä on pienet koirat jotka räksyttää, murisee ja kiskoo remmissä kun mennään ohi. Voisikohan olla että ne isot koirat näkyy paremmin ja siksi tuntuu että niitä on paljon huonosti käyttytyviä...

No joo, on isoja ja pieniä koiria jotka käyttäytyvät hyvin ja huonosti. Vikahan on ensisijaisesti aina omistajassa. Nykyihmiset ovat usein melko "pehmoisia" omistajia ja laumanjohtajan paikka on koetuksella...

Minulla on kaksi isoa koiraa ja täytyy myöntää että sain eilen kävellä rinta rottingilla, kun talutin molempia koiria samassa kädessä ja pelkkä matala "ei" riitti kun ohitettiin suht. kapealla pyörätiellä muutama rähisevä koirakko. Mainiten että rähisijänä oli pari lattialuutua, bokseri ja sakemanni. =) Nyt on tämän päivän itsekehuminen täynnä :D

Näin minäkin sen olen aiemmin tulkinnut ja luullut olevan. Siksi se onkin niin metkaa että näin on meille tapahtunut useamman kerran, ja useammin suurten kuin pienempien koirien kanssa.

Ensin iso koira jää odottamaan, kaikki näyttää olevan ok, ja oletan että koira viestittää että tulkaa vain ja ettei ole mitään hämminkiä. Ja sitten kuitenkin yhtäkkiä hyppää siitä ylös kuin nato-ohjus ja haukahtaa. Omalle se naapurin haukahdus on melko varma merkki siitä että nyt aletaan kunnon riekkujaisiin "pohojanmaan tyyliin"... En tosin ymmärrä miksi, mutta näin on ollut aina.

Voisi toki olla että meno siitä rauhoittuisi, jos vain saisivat uuden tilaisuuden lähestymiseen. Mutta kun tosiaan usein on siellä narun toisessa päässä hento naisihminen jolla muutenkin on tuskaa koiran pitämisessä aloillaan. Niin silloin ei oikein viitsisi lisätä toisen taakkaa sillä että antaisi koirille toisen tilaisuuden päästä toistensa kurkulle(jos olisi mennäkseen). Mieluummin sitä silloin vain jatkaa matkaa vähin äänin.

Koira ei ole ollut minulla pennusta saakka vaan tuli kodinvaihtajana, joten ei ole tietoa siitä miten sitä on ensimmäisen elinvuoden aikana totutettu muihin koiriin. Voi siis siksi olla että tässä on juuri tällainen väärinymmärrys. Ja enemmän sitä pohdiskelin kirjoittaessani tuota aloituskysymystä muiden kokemuksista.

Eikä siis ollut missään tapauksessa tarkoitus mollata näitä "hyökänneiden" saati kaikkien isojen koirien omistajia, vaikka siitä ehkä saattoi tulla joillekin sellainen kuva. Että taas jonkun lattiamoppi-räksyttimen omistaja haluaa purkaa paineitaan haukkunsa tahallaan ärsytettyä isoa koiraa, ilman mitään itsesuojeluvaistoa.

ap. kirjoitti:

Näin minäkin sen olen aiemmin tulkinnut ja luullut olevan. Siksi se onkin niin metkaa että näin on meille tapahtunut useamman kerran, ja useammin suurten kuin pienempien koirien kanssa.

Ensin iso koira jää odottamaan, kaikki näyttää olevan ok, ja oletan että koira viestittää että tulkaa vain ja ettei ole mitään hämminkiä. Ja sitten kuitenkin yhtäkkiä hyppää siitä ylös kuin nato-ohjus ja haukahtaa. Omalle se naapurin haukahdus on melko varma merkki siitä että nyt aletaan kunnon riekkujaisiin "pohojanmaan tyyliin"... En tosin ymmärrä miksi, mutta näin on ollut aina.

Voisi toki olla että meno siitä rauhoittuisi, jos vain saisivat uuden tilaisuuden lähestymiseen. Mutta kun tosiaan usein on siellä narun toisessa päässä hento naisihminen jolla muutenkin on tuskaa koiran pitämisessä aloillaan. Niin silloin ei oikein viitsisi lisätä toisen taakkaa sillä että antaisi koirille toisen tilaisuuden päästä toistensa kurkulle(jos olisi mennäkseen). Mieluummin sitä silloin vain jatkaa matkaa vähin äänin.

Koira ei ole ollut minulla pennusta saakka vaan tuli kodinvaihtajana, joten ei ole tietoa siitä miten sitä on ensimmäisen elinvuoden aikana totutettu muihin koiriin. Voi siis siksi olla että tässä on juuri tällainen väärinymmärrys. Ja enemmän sitä pohdiskelin kirjoittaessani tuota aloituskysymystä muiden kokemuksista.

Eikä siis ollut missään tapauksessa tarkoitus mollata näitä "hyökänneiden" saati kaikkien isojen koirien omistajia, vaikka siitä ehkä saattoi tulla joillekin sellainen kuva. Että taas jonkun lattiamoppi-räksyttimen omistaja haluaa purkaa paineitaan haukkunsa tahallaan ärsytettyä isoa koiraa, ilman mitään itsesuojeluvaistoa.

Lue lisää

maahan odottamaan vastaantulijaa. Selvästi tekee itsensä "pieneksi" eli haluaa viestittää vastaantulijalle (joka epäröivä, varuillaan, agressiivinen, stressaantunut, arka), että kaikki ok, en ole vaarallinen, mene rauhassa ohi vain. Tämähän on koiralta fiksua käytöstä.

Vielä kun kaikki taluttajatkin ymmärtäisivät huomioida itseään, eli eivät alkaisi nykymään hihnasta, kiristämään sitä, olemaan itse jäykkänä, pidättämään jännityksestä hengitystään, jne. Koirahan on elekielen kuningasa ja huomaa kyllä tuollaiset ja sitä kautta taluttaja viestittää koiralle, että nyt on paha paikka edessä, kun toinen koira tulee vastaan.

Suosittelen kaikille kirjaa T. Rugaas : Rauhoittavat signaalit. Eli mitä tarkoittaa, kun koira menee maahan, kääntää kylkensä, kääntää päänsä pieneksi hetkeksi, jne.

olen kyllä lukenyt rauhoittavista signaaleista, kuten huulten nuolemisesta, haistelemisesta ja katseen pois kääntämisestä, mutta jos koira käy maahan ja tuijottaa toistaa, odottaa että se tulee lähemmäksi, rynnätäkseen sitten hiljaa äkkiarvaamatta toisen luokse, niin ei se kyllä mitää rauhoittelua ole vaan vaanimista.

Jos oikein ajattelee, niin olisiko siinä eläin joka näkee saaliin, jää hiljaa odottamaan, seuraa katsellaan saalista ja äkkiä, hiljaa ja varoittamatta käy saaliin kimppuun. Kuulostaa ikiaikaiselta käytösmallin osaselta, jossa tulos voi olla aika ikävää, jos eläin saa viedä käytöksen loppuun saakka.

Näitä kannattaa ilman muuta pohtia useammalta kannalta.

ap. kirjoitti:

Näin minäkin sen olen aiemmin tulkinnut ja luullut olevan. Siksi se onkin niin metkaa että näin on meille tapahtunut useamman kerran, ja useammin suurten kuin pienempien koirien kanssa.

Ensin iso koira jää odottamaan, kaikki näyttää olevan ok, ja oletan että koira viestittää että tulkaa vain ja ettei ole mitään hämminkiä. Ja sitten kuitenkin yhtäkkiä hyppää siitä ylös kuin nato-ohjus ja haukahtaa. Omalle se naapurin haukahdus on melko varma merkki siitä että nyt aletaan kunnon riekkujaisiin "pohojanmaan tyyliin"... En tosin ymmärrä miksi, mutta näin on ollut aina.

Voisi toki olla että meno siitä rauhoittuisi, jos vain saisivat uuden tilaisuuden lähestymiseen. Mutta kun tosiaan usein on siellä narun toisessa päässä hento naisihminen jolla muutenkin on tuskaa koiran pitämisessä aloillaan. Niin silloin ei oikein viitsisi lisätä toisen taakkaa sillä että antaisi koirille toisen tilaisuuden päästä toistensa kurkulle(jos olisi mennäkseen). Mieluummin sitä silloin vain jatkaa matkaa vähin äänin.

Koira ei ole ollut minulla pennusta saakka vaan tuli kodinvaihtajana, joten ei ole tietoa siitä miten sitä on ensimmäisen elinvuoden aikana totutettu muihin koiriin. Voi siis siksi olla että tässä on juuri tällainen väärinymmärrys. Ja enemmän sitä pohdiskelin kirjoittaessani tuota aloituskysymystä muiden kokemuksista.

Eikä siis ollut missään tapauksessa tarkoitus mollata näitä "hyökänneiden" saati kaikkien isojen koirien omistajia, vaikka siitä ehkä saattoi tulla joillekin sellainen kuva. Että taas jonkun lattiamoppi-räksyttimen omistaja haluaa purkaa paineitaan haukkunsa tahallaan ärsytettyä isoa koiraa, ilman mitään itsesuojeluvaistoa.

Lue lisää

Itse olen hento ja pieni nais ihminen.Koirani painaa yhtä paljon kuin minä eli sen voi kevyesti luokitella vasikaksi..uros sellainen vielä...meillä oli pentuna juuri tämä samainen ongelma (ja kyllä,koirassani on sakemannia) että maastouduttiin kun toinen koira tuli vastaan..vaaniva ilme naamalla ja koirani näytti aina siltä että hähhää tuuppas tänne..ja jos toinen tuli,niin sitä loikattiin "isoksi" ja tilanne oli sitten siinä..sitten rauhallista tutustumista ja haistelua..(itse tulkitsin siis eleen leikkiin kutsuksi)mutta koska koirani oli jo pentuna "vasikka" oli vastapuolen rektio yleensä suunnilleen tällainen:o-ou,pieni nainen iso koira,ei se sitä varmasti hallitse/oman koiran remmi ihan kireäl(hyvä et raukoilla jalat osui maahan) ja ilkeämielistä mutinaa"miksi ottaa vasikka jota ei hallitse"..koirani tulkitsi tämän eleen epävarmuudeksi ja oli siis itsekkin tilanteessa varuillaan.

On totta että "vasikat" maastoutuu,omani tosin lopetti sen muutaman herkkupala koulutuksen jälkeen(nykyään kuljetaan rinta rottingilla kun ihmiset ihmettelee miten hyvin koira käyttäytyy ohitustilanteissa) Otan vastuun koirani käytöksestä ja niin pitäisi tehdä kaikkien. On totta että itse olen useimmiten kohdannut ongelmia kun pikkukoirien annetaan mennä remmi pitkänä ja rähistä (koska mitäpä ne nyt vasikalleni voisi tehä) mutta vastuu on aina omistajan. Huomasin että koirani leikkiinkutsu aiheutti pelkoa ja epävarmuutta koirani aikeista joten kitkin tavan pois. Ja näin tulisi tehdä muidenkin. Vaikka siitä ei haittaa olisikaan, niin ison koiran omistajalla on vastuu siitä,ettei oma koira aiheuta "pelkoa" oli se sitten aiheetonta tai ei.

Pitkä tarina mutta tämä on asiaan mielipiteeni.

jää välillä kirjoitti:

maahan odottamaan vastaantulijaa. Selvästi tekee itsensä "pieneksi" eli haluaa viestittää vastaantulijalle (joka epäröivä, varuillaan, agressiivinen, stressaantunut, arka), että kaikki ok, en ole vaarallinen, mene rauhassa ohi vain. Tämähän on koiralta fiksua käytöstä.

Vielä kun kaikki taluttajatkin ymmärtäisivät huomioida itseään, eli eivät alkaisi nykymään hihnasta, kiristämään sitä, olemaan itse jäykkänä, pidättämään jännityksestä hengitystään, jne. Koirahan on elekielen kuningasa ja huomaa kyllä tuollaiset ja sitä kautta taluttaja viestittää koiralle, että nyt on paha paikka edessä, kun toinen koira tulee vastaan.

Suosittelen kaikille kirjaa T. Rugaas : Rauhoittavat signaalit. Eli mitä tarkoittaa, kun koira menee maahan, kääntää kylkensä, kääntää päänsä pieneksi hetkeksi, jne.

Lue lisää

Kannattaa kuitenkin muistaa,että niitä eleitä ja signaaleita kannattaa tulkita kokonaisvaltaisesti.

Vähän kun niin,että kun se häntä heiluu,niin se ei aina tarkoita samaa.

Maahan meno voi olla rauhoittava signaali,mutta se voi olla myös ihan muuta.Riippuen koiran muusta elekielestä.

jää välillä kirjoitti:

maahan odottamaan vastaantulijaa. Selvästi tekee itsensä "pieneksi" eli haluaa viestittää vastaantulijalle (joka epäröivä, varuillaan, agressiivinen, stressaantunut, arka), että kaikki ok, en ole vaarallinen, mene rauhassa ohi vain. Tämähän on koiralta fiksua käytöstä.

Vielä kun kaikki taluttajatkin ymmärtäisivät huomioida itseään, eli eivät alkaisi nykymään hihnasta, kiristämään sitä, olemaan itse jäykkänä, pidättämään jännityksestä hengitystään, jne. Koirahan on elekielen kuningasa ja huomaa kyllä tuollaiset ja sitä kautta taluttaja viestittää koiralle, että nyt on paha paikka edessä, kun toinen koira tulee vastaan.

Suosittelen kaikille kirjaa T. Rugaas : Rauhoittavat signaalit. Eli mitä tarkoittaa, kun koira menee maahan, kääntää kylkensä, kääntää päänsä pieneksi hetkeksi, jne.

Lue lisää

Kaikissa kirjojen luvussa pitää olla kriittinen, mutta varsinkin kyseisen kirjan kanssa pitää olla tosi tarkkana. Jokainen voi lukiessaan saada paljonkin, mutta aina kannattaa muistaa, että myös oma arvostelukyky on olemassa. ei kannata niellä aivan kaikkea... Jos jokin tuntuu,e ttä meidän korian kohdalla ei taida olla näin, niin luota mielumin siihen omaan tunteeseen, älä ala vääntämään koirasi käyttäytymistä Rugaasin mukaiseksi väkisin...

jää välillä kirjoitti:

maahan odottamaan vastaantulijaa. Selvästi tekee itsensä "pieneksi" eli haluaa viestittää vastaantulijalle (joka epäröivä, varuillaan, agressiivinen, stressaantunut, arka), että kaikki ok, en ole vaarallinen, mene rauhassa ohi vain. Tämähän on koiralta fiksua käytöstä.

Vielä kun kaikki taluttajatkin ymmärtäisivät huomioida itseään, eli eivät alkaisi nykymään hihnasta, kiristämään sitä, olemaan itse jäykkänä, pidättämään jännityksestä hengitystään, jne. Koirahan on elekielen kuningasa ja huomaa kyllä tuollaiset ja sitä kautta taluttaja viestittää koiralle, että nyt on paha paikka edessä, kun toinen koira tulee vastaan.

Suosittelen kaikille kirjaa T. Rugaas : Rauhoittavat signaalit. Eli mitä tarkoittaa, kun koira menee maahan, kääntää kylkensä, kääntää päänsä pieneksi hetkeksi, jne.

Lue lisää

Meillä päin (Saksassa) lähes kaikki koirat kohtaavat toisensa vapaina ulkoillessaan. Ja tosi monet menevät makuulle odottaessan toisen koiran tulevan vastaan. Varsinkin isot koirat tekevät näin, kun pieni koira tulee vastaan. Hyökkäyksen saa aikaan varmaan omistajan remmin kiristys.

Tämä keskisormen näyttäminen askarruttaa koska yleensä ei pääse näkemään oman koiran pärstää juuri sillä hetkellä kun se hyökkäys siitä alkaa.

Mutta tuossa ylempänä joku sanoi että se voisi olla myös sitä että kun toinen ylösrynnätessään samantien haukahtaa, niin oma voisi kyllä myös pelästyä tätä haukahdusta ja siksi haukahtaa itse ja se taas aiheuttaa ketjureaktion toisessa.

Tää kyseinen berniläistapaus saattoi olla juurikin sellainen, että näin tapahtui. Sitä ihmettelin kun siitä berniläisestä ei tosiaan pystynyt mitenkään päättelemään että hän olikin haastamassa riitaa. Katse oli ystävällisen levollinen ja koira näytti rentoutuneelta, vaikka ei tietysti välinpitämättömältä, vai kiinnostuneelta tulijasta eli meistä.

Tilanteessa oli sitten tietysti myös muita ihmisiä, joita väistäessämme oma koiruus tietysti vähän stressaantui. Ei ole kovin tottunut suuriin ihmisjoukkoihin, maalta kun on kotoisin. Joten myös tällä saattoi olla oma vaikutuksensa tilanteen myöhempään kehitykseen.

Olen myös huomannut saman että pienistä koirista löytyy se enemmistö näistä jotka käyvät makuulle toisen lähestyessä. Mutta jostain syystä näitä agressiivisen oloisia hyökkäyksiä on tapahtunut enimmäkseen isompien kanssa.

Kaikkiaan enemmistö näistä vaanijakoirista silti ei tosiaankaan ole agressiivia, vaikka joku saattoi ajatella että olisin tämän käsityksen saanut. Vaan enimmäkseen tosiaan sen jälkeen alkaa iloinen riehuminen, erityisesti silloin jos ja kun koirat tuntevat ennestään ja tunnistavat toisensa.

Ja korostan vielä tässä yhteydessä kaikille että en todellakaan syyllistä ketään, enempää ison kuin pienenkään "vaanijakoiran" omistajaa tästä. Ihmettelin vain aloituksessa että onko jotain jäänyt itseltäni huomaamatta. Kiitän kaikkia vastanneita pohdinnoista.

ap. kirjoitti:

Tämä keskisormen näyttäminen askarruttaa koska yleensä ei pääse näkemään oman koiran pärstää juuri sillä hetkellä kun se hyökkäys siitä alkaa.

Mutta tuossa ylempänä joku sanoi että se voisi olla myös sitä että kun toinen ylösrynnätessään samantien haukahtaa, niin oma voisi kyllä myös pelästyä tätä haukahdusta ja siksi haukahtaa itse ja se taas aiheuttaa ketjureaktion toisessa.

Tää kyseinen berniläistapaus saattoi olla juurikin sellainen, että näin tapahtui. Sitä ihmettelin kun siitä berniläisestä ei tosiaan pystynyt mitenkään päättelemään että hän olikin haastamassa riitaa. Katse oli ystävällisen levollinen ja koira näytti rentoutuneelta, vaikka ei tietysti välinpitämättömältä, vai kiinnostuneelta tulijasta eli meistä.

Tilanteessa oli sitten tietysti myös muita ihmisiä, joita väistäessämme oma koiruus tietysti vähän stressaantui. Ei ole kovin tottunut suuriin ihmisjoukkoihin, maalta kun on kotoisin. Joten myös tällä saattoi olla oma vaikutuksensa tilanteen myöhempään kehitykseen.

Olen myös huomannut saman että pienistä koirista löytyy se enemmistö näistä jotka käyvät makuulle toisen lähestyessä. Mutta jostain syystä näitä agressiivisen oloisia hyökkäyksiä on tapahtunut enimmäkseen isompien kanssa.

Kaikkiaan enemmistö näistä vaanijakoirista silti ei tosiaankaan ole agressiivia, vaikka joku saattoi ajatella että olisin tämän käsityksen saanut. Vaan enimmäkseen tosiaan sen jälkeen alkaa iloinen riehuminen, erityisesti silloin jos ja kun koirat tuntevat ennestään ja tunnistavat toisensa.

Ja korostan vielä tässä yhteydessä kaikille että en todellakaan syyllistä ketään, enempää ison kuin pienenkään "vaanijakoiran" omistajaa tästä. Ihmettelin vain aloituksessa että onko jotain jäänyt itseltäni huomaamatta. Kiitän kaikkia vastanneita pohdinnoista.

Lue lisää

Tuosta toisten ärsyttämisestä tuli mieleen oma koira. Noutaja siis harrastaa tällaista. ei kiinnitä huomiota vastaantuleviin koiriin siis minkään vertaa. Mutta kun lenkkeillään tietenkin tutussa lähinaapurustossa, niin on kolme kohtaa yleisimmän lenkkipolun varrella, jossa se käyttyäytyy aivan ääliömäisesti.

Eli koirien ulkohäkkejä talojen pihassa. Kun tullaan häkin kohdalle, koirani nsotaa hännän pystyyn ja katselee uteliaana sinne päin. Kun häkissä oleva koira liikahtaa, tulee siis katsomaan, ottaa meidän koira loikkia neljällä jalalla, kaikki ilmassa yhtäaikaa, hyppii siis kuin kauris ja öhkää. Tämä tietnekin laukaisee häkissä oelvat koirat hirveään huuto kuoroon ja sitten koirani laskee heti hännän ja jatkaa matkaa vilakisemattakaan huutajiin...

saman lenkin varrella on siis useita ulkohäkkejä, maalla kun ollaan. Parissa häkissä on usein koira, mutta eivät lähde haukkumaan, joten koirani ei muuta normaalia käytöstään mitenkään näiden häkkien kohdalla. Eli vuosia sitten alkuun yritti loikkia ja öhkiä, mutta on jo tajunnut,e ttä nämä eivät innsotu, vaikkakin tulevat tietenkin aktsomaan kuka tiellä menee.

Mutta tuo ihmetyttää. Minkä helkatin tyydytyksen se saa, että muut alkavat kiljua? Ihan tyytyväiseltä se näyttää, häntä heiluu vieläkin selän päällä, mutta laskee hännän heti haukun alettua työskentely asennosta normaaliin tollerin lenkkeilyasentoon. Ja kun se ei edes vilkaise enää sinne häkkiin päin, kun on ne muutamat loikat tehnyt ja saanut aikaiseksi sekasorron häkeissä.

Häkeissä on uroksia ja narttuja, sukupuolella ei siis ole väliä. Meidän koira tekee saman kuvion oli juoksut tai ei. Saattoi olla, että ensimmäisllä kerroilla kun koiralta kyseisen shown näin nauroin ja lepertelin sille "höperöstä...", ainakin uskoisin niin, olisi se niin minun tyylistä... Mutta ei koira selvsätikään tee asiaa minua hauskuuttaakseen. Hypyt on samanlaisia kuin saalistaessa, monet ovat varmaan nähneet televisioissa miten ketut hyppii saalistaessaan tai liikkuessaan lumessa, tollerit harrastavat näitä samoja loikkauksia. Ainut muulloin kun koiran olen nähnyt näitä tekevän on metsällä työskennellessään. Mutta eihän se voi olettaa metsästävänsä häkissä olevia koiria, miksi se tällaisen metsästystanssinsa tähän toisi?

Onko kellään ideoita, onko koira vain auttamattoman tyhmä?

... kirjoitti:

Tuosta toisten ärsyttämisestä tuli mieleen oma koira. Noutaja siis harrastaa tällaista. ei kiinnitä huomiota vastaantuleviin koiriin siis minkään vertaa. Mutta kun lenkkeillään tietenkin tutussa lähinaapurustossa, niin on kolme kohtaa yleisimmän lenkkipolun varrella, jossa se käyttyäytyy aivan ääliömäisesti.

Eli koirien ulkohäkkejä talojen pihassa. Kun tullaan häkin kohdalle, koirani nsotaa hännän pystyyn ja katselee uteliaana sinne päin. Kun häkissä oleva koira liikahtaa, tulee siis katsomaan, ottaa meidän koira loikkia neljällä jalalla, kaikki ilmassa yhtäaikaa, hyppii siis kuin kauris ja öhkää. Tämä tietnekin laukaisee häkissä oelvat koirat hirveään huuto kuoroon ja sitten koirani laskee heti hännän ja jatkaa matkaa vilakisemattakaan huutajiin...

saman lenkin varrella on siis useita ulkohäkkejä, maalla kun ollaan. Parissa häkissä on usein koira, mutta eivät lähde haukkumaan, joten koirani ei muuta normaalia käytöstään mitenkään näiden häkkien kohdalla. Eli vuosia sitten alkuun yritti loikkia ja öhkiä, mutta on jo tajunnut,e ttä nämä eivät innsotu, vaikkakin tulevat tietenkin aktsomaan kuka tiellä menee.

Mutta tuo ihmetyttää. Minkä helkatin tyydytyksen se saa, että muut alkavat kiljua? Ihan tyytyväiseltä se näyttää, häntä heiluu vieläkin selän päällä, mutta laskee hännän heti haukun alettua työskentely asennosta normaaliin tollerin lenkkeilyasentoon. Ja kun se ei edes vilkaise enää sinne häkkiin päin, kun on ne muutamat loikat tehnyt ja saanut aikaiseksi sekasorron häkeissä.

Häkeissä on uroksia ja narttuja, sukupuolella ei siis ole väliä. Meidän koira tekee saman kuvion oli juoksut tai ei. Saattoi olla, että ensimmäisllä kerroilla kun koiralta kyseisen shown näin nauroin ja lepertelin sille "höperöstä...", ainakin uskoisin niin, olisi se niin minun tyylistä... Mutta ei koira selvsätikään tee asiaa minua hauskuuttaakseen. Hypyt on samanlaisia kuin saalistaessa, monet ovat varmaan nähneet televisioissa miten ketut hyppii saalistaessaan tai liikkuessaan lumessa, tollerit harrastavat näitä samoja loikkauksia. Ainut muulloin kun koiran olen nähnyt näitä tekevän on metsällä työskennellessään. Mutta eihän se voi olettaa metsästävänsä häkissä olevia koiria, miksi se tällaisen metsästystanssinsa tähän toisi?

Onko kellään ideoita, onko koira vain auttamattoman tyhmä?

Lue lisää

Minulle tulee mieleen ihan lähinnä opittu käyttäytyminen.
Varsinkin jos on nokkela koira,niin on nopeasti oppinut,miten saa toisen ja kenen melskaamaan,ja siitä sitten saanut jatkuvan toiminnan.

En tunne koiraasi,mutta ei se aggressiivisuudelta vaikuta,ja varsinkin kun sitten oitis laskee hännänkin.Eli tuntuu,että se viime kädessä hakee vaan reaktiota,ja mitä se ei välttämättä ehkä tulkitse edes toisen puolelta uhaksi.

Minulla teki jossain vaiheessa tää nykyinen iso "murkku" vähän noin pikkukoirille,jotka vastantullessa räksytti sille.
Tai siis tuon suuntaisesti.Se meni ihan nätisti melkein ohi,sitten kohdalla teki kauhean kenguruloikan ilmaan ja putosi pers pystyssä kohti toista naama leviänä.

Eli saattoi olla joku sijaistoiminta,josta yritti kehittää tavan.Tosin lopetin sen nopeaan,vaikkei mikään aggressio ollutkaan(päinvastoin tuo pitää ylikaiken kaikista kirpunkokoisista,vaikka ne yrittäisi syödä sen),mutta enpä halunnut,että olis vahingossa mäjähtänyt jonkun kirpun päälle tehden siitä pannukakkua o_O

Ai niin,ja jos olet siihen alussa jotenkin "positiivisesti" viestitellyt,niin voi olla kuitenkin vahvistanut toimintaa.

Eli eipä muuta,kuin opettaa sille noihin tilanteisiin joku uusi tapa toimia,minkä sitten haluaakin,tai sitten kielto (ja palkka siitä).

Minä nyt käytin tuossa tilanteessa ihan kieltoa ystävälliseen sävyyn.Loppu lyhyeen,mitä nyt välillä kun oikein kiva rähjä tulee vastaan :),niin hieman saattaa pompahtaa minua lähemmäs hännän viuhtoessa oikein iloisesti :O).
Hupaisa tyyppi.

Tyhmältä ei vaikuta,päinvastoin.

molossi kirjoitti:

Minulle tulee mieleen ihan lähinnä opittu käyttäytyminen.
Varsinkin jos on nokkela koira,niin on nopeasti oppinut,miten saa toisen ja kenen melskaamaan,ja siitä sitten saanut jatkuvan toiminnan.

En tunne koiraasi,mutta ei se aggressiivisuudelta vaikuta,ja varsinkin kun sitten oitis laskee hännänkin.Eli tuntuu,että se viime kädessä hakee vaan reaktiota,ja mitä se ei välttämättä ehkä tulkitse edes toisen puolelta uhaksi.

Minulla teki jossain vaiheessa tää nykyinen iso "murkku" vähän noin pikkukoirille,jotka vastantullessa räksytti sille.
Tai siis tuon suuntaisesti.Se meni ihan nätisti melkein ohi,sitten kohdalla teki kauhean kenguruloikan ilmaan ja putosi pers pystyssä kohti toista naama leviänä.

Eli saattoi olla joku sijaistoiminta,josta yritti kehittää tavan.Tosin lopetin sen nopeaan,vaikkei mikään aggressio ollutkaan(päinvastoin tuo pitää ylikaiken kaikista kirpunkokoisista,vaikka ne yrittäisi syödä sen),mutta enpä halunnut,että olis vahingossa mäjähtänyt jonkun kirpun päälle tehden siitä pannukakkua o_O

Ai niin,ja jos olet siihen alussa jotenkin "positiivisesti" viestitellyt,niin voi olla kuitenkin vahvistanut toimintaa.

Eli eipä muuta,kuin opettaa sille noihin tilanteisiin joku uusi tapa toimia,minkä sitten haluaakin,tai sitten kielto (ja palkka siitä).

Minä nyt käytin tuossa tilanteessa ihan kieltoa ystävälliseen sävyyn.Loppu lyhyeen,mitä nyt välillä kun oikein kiva rähjä tulee vastaan :),niin hieman saattaa pompahtaa minua lähemmäs hännän viuhtoessa oikein iloisesti :O).
Hupaisa tyyppi.

Tyhmältä ei vaikuta,päinvastoin.

Lue lisää

Melko varmasti kyseessä on opittu käyttäytminen, mutta pohdituttaa,e ttä mitäs e sillä saavuttaa?

En ole muulloin huomannut,e ttä se mitenkään anuttisi toisten rähentelyistä tai haukkumisesta, mutta miksi ihmeessä muut pitää sada sijoiltaan noissa tilanteissa? Varsinkin kun se ei sitten edes huomioi mitenkään sitä aikaan saamaansa räksytystä, eli nautiskele työnsä tuloksista?

Ok, minusta se on hauskaa. En ole nähnyt vaivaa opettaa tapaa pois. Onhan oltava meidän koiralla joku ilo ja onpahan häkkikoirillekin jotain virikettä, uskon, että ne odottavat meidän lenkkejä ihan yhtä innolla. Jouduin kuvioon puuttumaan heti alkujaan, kun yksi häkki on tien väärällä puolella ja koira loikkiessaan loikki tielle päin ja turvallisuus syistä pptuin, koira loikkii nyt omassa reunassaa. Eli helposti tavan saisi varmasti poiskin, mutten ole nähnyt syytä miksi.

Koira ei saa palkkiota, ellei minun naurahtamistani sellaiseksi lasketa. Eli jotain sen pitää saada niiden tositen koirien reakoinnista?

Ja kyseinen koira ei ole oppinut mitään kerrasta, eli kyseessä on kova koira, jonka kanssa väännetään edelleen monien asioiden kanssa. Se on nämä samat häkit hyppinyt nyt ehkä kuutisen vuotta, häkeissä olevat koirat ovat osa vaihtuneet osa ei, eli tapa on täysin paikkasidonnaien, ei koira sidonnainen. Yhtä paikkaa loikki varmaan puoli vuotta viikoittain, kunnes tajusi, että enää siellä ei ole koiraa ja häkkikin hävisi noin kuukauden koiran jälkeen... Edelleen silloin tällöin se tekee kuvionsa kyseisen talon kohdalla, mutta hillitymmin, eli varmaan elää toivossa, että se koira olisi kuitenkin tullut takaisin... Tai oikeastaan, ehkä se tekee sen varmistaakseen, että hän on valmis, jos sinne olisi koira ilmestynyt, niin hän olisi se ensimmäinen öhkäjä, ei pääse toinen yllättämään. Eli vähän kuin virittäytyy tunnelmaan, siltä varalta jos siellä olisikin koira... Hmmm. ehkä siis jonkinlaista epävarmuutta kuitenkin. Ehkä koira rauhoittuu sen takia äkkiä, kun tietää jo entuyudestaan, että ne ei sieltä tule, ne vain haukkuvat. Voisiko se muuten varmistaa, että ne eivät tänäänkään sieltä tule, eli kun saa ne haukkumaan tietää niiden tarkan sijainnin, haukku ei lähene tänäänkään, turvallsita mennä.

Hmmm... pohdin siis kirjoittaessani, ei ihme että kirjoittamista pidetään hyvänä tapana järjestää ajatuksiaan... Ei ole aiemmin tullut tilannetta jossa olisin miettinyt voiko tuo olla epävarma jostain... En kyllä muista sille koskaan käyneen,e ttä pihasta olisi rynnännyt irtokoira, jotta sen olisi tarve olla epävarma, mutta voihan niin olla käynyt kun se on lenkkeillyt jonkun muun kanssa...

... kirjoitti:

Melko varmasti kyseessä on opittu käyttäytminen, mutta pohdituttaa,e ttä mitäs e sillä saavuttaa?

En ole muulloin huomannut,e ttä se mitenkään anuttisi toisten rähentelyistä tai haukkumisesta, mutta miksi ihmeessä muut pitää sada sijoiltaan noissa tilanteissa? Varsinkin kun se ei sitten edes huomioi mitenkään sitä aikaan saamaansa räksytystä, eli nautiskele työnsä tuloksista?

Ok, minusta se on hauskaa. En ole nähnyt vaivaa opettaa tapaa pois. Onhan oltava meidän koiralla joku ilo ja onpahan häkkikoirillekin jotain virikettä, uskon, että ne odottavat meidän lenkkejä ihan yhtä innolla. Jouduin kuvioon puuttumaan heti alkujaan, kun yksi häkki on tien väärällä puolella ja koira loikkiessaan loikki tielle päin ja turvallisuus syistä pptuin, koira loikkii nyt omassa reunassaa. Eli helposti tavan saisi varmasti poiskin, mutten ole nähnyt syytä miksi.

Koira ei saa palkkiota, ellei minun naurahtamistani sellaiseksi lasketa. Eli jotain sen pitää saada niiden tositen koirien reakoinnista?

Ja kyseinen koira ei ole oppinut mitään kerrasta, eli kyseessä on kova koira, jonka kanssa väännetään edelleen monien asioiden kanssa. Se on nämä samat häkit hyppinyt nyt ehkä kuutisen vuotta, häkeissä olevat koirat ovat osa vaihtuneet osa ei, eli tapa on täysin paikkasidonnaien, ei koira sidonnainen. Yhtä paikkaa loikki varmaan puoli vuotta viikoittain, kunnes tajusi, että enää siellä ei ole koiraa ja häkkikin hävisi noin kuukauden koiran jälkeen... Edelleen silloin tällöin se tekee kuvionsa kyseisen talon kohdalla, mutta hillitymmin, eli varmaan elää toivossa, että se koira olisi kuitenkin tullut takaisin... Tai oikeastaan, ehkä se tekee sen varmistaakseen, että hän on valmis, jos sinne olisi koira ilmestynyt, niin hän olisi se ensimmäinen öhkäjä, ei pääse toinen yllättämään. Eli vähän kuin virittäytyy tunnelmaan, siltä varalta jos siellä olisikin koira... Hmmm. ehkä siis jonkinlaista epävarmuutta kuitenkin. Ehkä koira rauhoittuu sen takia äkkiä, kun tietää jo entuyudestaan, että ne ei sieltä tule, ne vain haukkuvat. Voisiko se muuten varmistaa, että ne eivät tänäänkään sieltä tule, eli kun saa ne haukkumaan tietää niiden tarkan sijainnin, haukku ei lähene tänäänkään, turvallsita mennä.

Hmmm... pohdin siis kirjoittaessani, ei ihme että kirjoittamista pidetään hyvänä tapana järjestää ajatuksiaan... Ei ole aiemmin tullut tilannetta jossa olisin miettinyt voiko tuo olla epävarma jostain... En kyllä muista sille koskaan käyneen,e ttä pihasta olisi rynnännyt irtokoira, jotta sen olisi tarve olla epävarma, mutta voihan niin olla käynyt kun se on lenkkeillyt jonkun muun kanssa...

Lue lisää

Saavuttaako varsinaisesti mitään,mene ja tiedä.

Mutta silti se on saattanut vaan yhdestä kerrastakin oppia tietyn käytöksen.
Ja tavallaan tuo muitten vastaaminen on jonkinsortin,jos ei palkkio,niin yllyke sille,joka taas lisää sitä "opittua" käytöstä.
Epäselvästi sanottu,mutta ehkä voi tosiaan puhua jostain ketjureaktiosta,joka kuitenkin tavallaan vie itseään eteenpäin.

Ja toisaalta,olisi mielenkiintoista tietää,koska ja missä tilanteessa,se on eka kertaa noin tehnyt.Sekin voisi kertoa jotain.
Eli onko sille joku ohikulkeissa ensin pärähtänyt,miten se on reagoinut tai onko se itse tehnyt aloitteen,ja missä tilanteessa ym.
Miten se reagoi niitten "häkkien" ohituksissa,ottaako kuitenkin samalla välimatkaa ym.

Se sitten miten muut reagoi,on oma juttunsa.
Tai muut koirat.

Itse en välttämättä pitäisi,jos joku koira rutisisi turhaan liian lähellä,kun itse yrittää,että hurtat olisi hiljaa.Meillä kun on kuitehkin ehkä eri tilanne,eli koirat on omalla pihalla aidan takana,ja ohi kulkee koiria.Ja kun on niitä,jotka aivan liki päästää koirat rutisemaan aitaa,niin ei ole ihan helppo juttu yrittää opettaa omiaa olemaan hiljaa...