En löytänyt Uudesta liitosta sapattikäskyä niin kuin se löytyy Mooseksen kirjasta.
Ap. t. 6:14
sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että JEESUS, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja MUUTTAVA ne SÄÄDÖKSET, jotka Mooses on meille antanut"
Mitä sapattia koskevia säädöksiä Uudesta liitosta löytyy?
Vaikka vietänkin sapattia niin en suinkaan kerskaa siitä.
Ap. t. 6:14
sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että JEESUS, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja MUUTTAVA ne SÄÄDÖKSET, jotka Mooses on meille antanut"
Mitä sapattia koskevia säädöksiä Uudesta liitosta löytyy?
Vaikka vietänkin sapattia niin en suinkaan kerskaa siitä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
ADVENTTIKIRKON PASTORAALISESSA TYÖSSÄ TEHDÄÄN VIISIPÄIVÄISTÄ TYÖVIIKKOA
VUONNA 1999 tuli voimaan uusi laki
"Suomessa adventtikirkon naisteologeille, joilla on pastorin valtuus myönnettiin avioliittoon vihkimisoikeus. Pastoraalisessa työssä toimiville kaksi vapaapäivää kalenteriviikossa."
JUMALA KEHOITTAA KUUSIPÄIVÄISEEN TYÖVIIKKOON
2. Moos. 20:9
KUUSI PÄIVÄÄ TEE TYÖTÄ ja toimita kaikki askareesi;
2. Moos. 23:12
KUUSI PÄIVÄÄ TEE TYÖTÄSI, mutta lepää seitsemäs päivä,
2. Moos. 31:15
KUUSI PÄIVÄÄ TEHTÄKÖÖN TYÖTÄSI, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla.
2. Moos. 34:21
KUUSI PÄIVÄÄ TEE TYÖTÄSI, mutta lepää seitsemäs päivä; kyntö-ja elonleikkuuaikanakin sinun on levättävä.
KUUSI PÄIVÄÄ TEHTÄKÖÖN TYÖTÄSI, mutta seitsemäs päivä olkoon teille pyhä sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä silloin työtä tekee, se surmattakoon.
3. Moos. 23:3
KUUSI PÄIVÄÄ TEHTÄKÖÖN TYÖTÄ, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin.
KUUSI PÄIVÄÄ TEE TYÖTÄ ja toimita kaikki askareesi;
Luuk. 13:14
Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "KUUSI PÄIVÄÄ ON, JOINA TULEE TEHDÄ TYÖTÄ; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä"
Ilmestyskirjassa ei ollut yhtään mainintaa että sunnuntai olisi pedonmerkki.
Adventismi on todistetusti kulttiuskonto.
...ja sen lahkon päämies on Jeesus, siis
raamatun mukaan.....
##Mlnusta se on lahko,
Kirjoittanut: Benedi-IDENEB= siunattu##
Oletko omavahurkaisen profeetanhenkisen fariselaisuuden huippu?
Olkoon adventismi sitten profeetan henkinen lahko.
Eipä se ole uskovien päänsärky.
" Siunatut ovat ne jotka pitävät Jumalan käskyt, he pääsevät porteista sisälle kaupunkiin ja saavat oikeuden syödä elämän puusta" Ilm 22: 14
" Ilman minua te ette voi mitään tehdä" Jeesus!
Kun uusi liitto , laki on sydämessä, ja Jeesus Pyhän Henkensä kautta sitä pitämässä siellä, niin väkisinkin on siunattu!
Yleisesti käytetty nimi kirkko esim. AdventtiKIRKKO tai katolinenKIRKKO ei ole raamatullinen koska Raamatussa ei ole mitään mainintaa kirkosta tai adventistista.
Jumalan seurakunta on seurakunta, eikä kirkko. Niin VT: kuin UT:kin käyttää Jumalan kansasta nimitystä seurakunta, VT:n puolella; qahal(seurakunta, ihmisjoukko), qehillah(seurakunta, kokoontuminen), edah(seurakunta), maqhel(seurakunta, joukko). UT:n puolella; ekklesia (seurakunta, uloskutsuttu joukko, kansankokous). Ekklesia tulee sanoista ek= ulos ja kaleoo= kutsua. Niin hebrean kuin kreikankielestäkin nousee esille sama ajatus nimestä seurakunta, joka tarkoittaa kokoontumista ja uloskutsua.
Jumalan seurakunta on kutsuttu ulos saatanan ja synnin aiheuttamasta orjuudesta, vaeltamaan Jumalan Hengen ja sanan valkeudessa. Jeesus on ovi; jos joku Jeesuksen kautta menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Jeesus on tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Jeesus on se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Saatana on tullut synnin kautta varastamaan ihmiselämän , joka kuuluu Jumalalle.
Miten on?
Erikoinen tuo ellenistinen sunnuntai pedonmerkkioppi.
Tätä sanankohtaa olen etsinyt löytämättä.
Kiitos Herralle, että toit sen foorumille.
KUUSI PÄIVÄÄ TEE TYÖTÄ ja toimita kaikki askareesi;
Luuk. 13:14
Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä,
että Jeesus paransi sapattina,
rupesi puhumaan ja sanoi kansalle:
"KUUSI PÄIVÄÄ ON, JOINA TULEE TEHDÄ TYÖTÄ;
tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne,
älkääkä sapatinpäivänä"
Alkuajan ylifariseukset sallivat sentään Jeesuksen
parantaa, toisin kuin nyjyajan ylipapitar.
Arkipäiväthän on ihmistä varten .. tuokaa silloin,
sunnuntaista perjantaihin, sairaanne parannettaviksi.
Mutta sapatti on Jumalan päivä, älkää silloin
tulko ihmisten asioiden kanssa kirkkoon.
Voi voi voi kuinka tekopyhää. Eivät teologit
olleet todellakaan ihmistä varten.
Ihmekös että Jeesus lupasi ottaa niiltä vallan
pois ja perustaa kristillisen kansanvallan eli
antaa seurakunnan jäsenille suoraan sen
auktoriteetin, mikä oli teologeilla vielä.
LAKI VAINOAA VAPAAKSI SYNTYNEITÄ ..
Luuk. 19.
46 Hän sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan."
[Jes. 56:7; Jer. 7:11]
47 Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä.
[Luuk. 21:37,38, 22:53, 24:53; Ap. t. 2:46, 5:42]
48 He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.
Matt. 21.
43 "Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.
44 Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa."
[Jes. 8:14,15; Dan. 2:34; Sak. 12:3; Room. 9:33; 1. Piet. 2:8]
45 Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä.
46 He olisivat halunneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana. [Matt. 14:5]
Armoliiton puolesta
Ideneb
" Minä olen syntisistä suurin" Paavali
" Minä olen syntisistä toiseksi suurin, koska en ole ketään tappanut, enkä vartioinut surmaajien vaatteita, surmatöiden aikaan, etteivät ne likaantuisi!
Paavali, enkä minäkään nuorempana tajunnut, ettei vaatteita kannata suojella, vaan sydäntä!!!
"Sillä sieltä elämä lähtee"...oletko nyt tyytyväinen vastaukseeni??
Raamatulla että uusi liitto on täsmälleen
sama kuin vanha liittokin, se oli tuolloinkin kirjoitettu ihmisen mieleen ja sydämeen, mutta
he rikkoivat sen, tekemällä epäjumalan!
Nyut tämä sama liitto eli Jumalan laki on kirjoitettu hengellisen israelin sydämeen ja mieleen, myös sapatti,...siksi sitä ei välttämättä ole kirjoitettu Raamattuun!
Synti, eli lain ,liiton rikkominen kun ei lähde Raamatustam vaan ihmismielestä, siksi koko laki sapatteineen on kirjoitettu sinne!!
Yätä lun eivät ole ymmärtäneet tomppelit eivätkä edes adventistit....,minäkö olen jäänyt yksin
jäljelle??
Tiedän mitä vastaatte?
"on helppo todistaa
Benedi-IDENEB 2.2.2009 klo 23.33
Raamatulla että uusi liitto on täsmälleen
sama kuin vanha liittokin."
Ei Uusi liitto ole sama kuin Vanha liitto.
Kaikki adventistipastorit ovat rikkoneet tietoisesti sapattilain.
..kuinka kauan minun pitää olla teidän parissanne, että ymmärrätte jumalan valtakunnan salaisuudet?
Pitääkös taas Raamattuun turvata?
Liitoissa ei ole mitään muuta eroa, kuin se että Israelin kansa rikkoi liittonsa Jumalan kanssa!!
Kyllä siitä sopimuksesta eli liitosta tuli sen jälkeen vanha!
... Päivät tulevat, jolloin minä...teen heidän kanssaan uuden liiton,...en sellaista jonka he rikkoivat, ...kirjoitan lakini heidän sydämeensä ja mieleensä ...
Eikö siinä laissa sanota: " Älä tee itsellesi jumalan kuvaa"??
Eikö siinä liitossa, jonka Jumala teki heidän kanssaan ollut samat sanat!!?? Lue, siellähän ne ovat liiton sanat!!
Je eikös se liitto rikkoudu jos joku onttopäinen aasi tekee jumalan kuvan????
Siitä vaan ottamaan sydämestä ajatus:" Teempäs jumalan kuvan"...katsohan mihin se johtaa??
Eikö uuden liiton rikkomukseen??
Eihän Jumala liittoaan riko, ..mutta kun hän selkänsä kääntää sinä olet sen jo rikkonut!!
Silloinhan uusiliittokin on kaput sulle!
" Kumpi on parempi sapatinpäivänä? " Pelastaako henki vai tappaa se"???
Puhetta rittää sapattipäivästä ja jopa kerskaukseen asti muttta mitä syntiä sinä teet sapattiyönä?
Miten on sapattiyön laita lainnoudattamisen kannalta?
Kuinkas on oma laita?
Rakastatko Jeesusta?
Jeesus ei opettanut sapattikerskausta eikä lailla kerskailua.
Jehovan todistajissakin löytyy vilpittömiä uskonnollisia ihmisiä joilla on amerikasta ohjatut raamatuntutkiskelut.
Jehovan todistajat eivät tosin kerskaa niin paljon kuin adventistit.
Kysyin, et antanut vastausta.
Kuinkas on oma laita?
Rakastatko Jeesusta?
Jumaloin enkeleitä ja sisar Whiteä.
Ne riittivät Jeesuksen kanssa.
Kunnes löysin Jeesuksen ja lain muutoksen.
Hepr. 7:12
Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.
Jesus on rakkaimpani ja Herrani :D
on kirjoitettu sinun mieleesi..." kirjoitan lakini
heidän mieleensä...niin tottakait sinun vihasi ymmärtää!
Ethän sinä saa sitä uutta liittoa joka on sama kuin vanhakin liitto, pois aivoistasi millään....ainoa mitä voit tehdä, on joko rikkoa se, tai olla rikkomatta!!
Jumalan kirjoittamaa uutta liittoa et saa lähtemään millään, vaikka tulessa kieriskelisit!
Se, joka lain alaisena syntiä tekee se lain mukaan, eli uuden liiton mukaan tuomitaankin!!
Ymmärrän hyvin että raivostuttaa....ei se sanoilla ja kirjoittelemalla pois lähde, tilanne on ihan sama kuin että aivojasi et voi vaihtaa ja siellä se uusi liitto on!
Tatuoinnin saat ehken pois, mutta tää liitto ei lähe, keräät vain syntiä synnin päälle kun sitä vastaan riekut, ka silti se on sinussa ja omatunto soimaa
Pya Kristus vastaan,,," Ilman Minua te ette voi mitään tehdä"!!
niin sapatti yötä ei päivän jälkeen ole, sillä sapatti päättyy jo auringon laskuun!!
hih!
"Vaikka vietänkin sapattia niin en suinkaan kerskaa siitä."
Tuossapa näkyy jotain jumalallista luonnetta
Pyhän Hengen voimasta. Oikea asenne.
Alkuajan sapatti olikin luomisen muistomerkki.
Sittemmin se pyhitettiin Israelin Jumalan ja
Israelin välisen liiton merkiksi, ikuiseksi.
Uudessa liitossa se on ennen kaikkea ihmistä
varten ja uskovan määränpää on ikuinen sapatinlepo.
Sapatit täällä katoavaisuudessa siis ovat vain
maamerkkejä ja symbooleja, ihmisen parhaaksi.
Ei Jumala käytä sapattia mihinkään vaan yhäti
paiskii töitä, kunnes seurakunta pääsee siihen
ikuiseen sapatinlepoon.
Hepr. 4:9
Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
Ideneb
Ihminen on LUOMISEN muistomerkki eikä sapatti.
Jumala LOI ihmisen omaksi kuvakseen.
Kysy vaikka omalta äidiltäsi ja lapsiltasi jos he lienevät uskossa.
rekisteröinyt itsesi naiseksi?
" Minä kerron sinulle tuon naisen salaisuuden" enkeli
" Niin on Jumalan kansalle sapatin lepo vielä jäljellä" Heb 4:9
Ei kait sinua voi tekstin väärentämisestä syyttää, kun et ole sitä itse tehnyt,...mutta tyhmyydestä nyt kuitenkin!! terv. benedi
Olemisen tuskaa ...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000041379478
Pitäkää kielenne kurissa
Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin
Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.
Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana.Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut:
- Minun on kosto, minä olen maksava,
sekä myös:
- Herra on tuomitseva kansansa.
.......
Jeesus ja laki
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset,
te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.
(pidätkö sapattia vähäisimpänä oppikappaleena)?
Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.
Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
TAIVAS JA MAA VIELÄ ON, JA PIENINKIN PIIRTO.
Haluatko kiitoksen opetuksesta taivasten valtakunnasta?
Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
Mutta rienaajan valtakunnasta käydään tätä oppia vastaan, oikein henkien erottajan nimikkeellä.
Eli henki on erotettu taivaasta jos jatkat tätä rataa.
Eihän teillä ole kirkon nimessäkään lain pienintä piirtoa.
Ilmeisesti niin on.
Asiasta kolmanteen.
Joku advari (Stork?) väitti, että apostolit
lepäsivät sapattina ja sitten viikon ensimmäisenä
päivänä viettivät ehtoollista. No joo, mutta eivät
vissiin katsoneet kelloa lauantaina klo 18, että
halleluja, sapatti päättyi ja voi, voi, nyt täytyy
laittaa pystyyn ehtoolliskokus.
Kyllä he erottivat viimeisen päivän ensimmäisestä.
Vasta yön yli nukuttuaan totesivat, että nyt on
ylösnousemusaamu ikäänkuin.
Ei mitään ylösnousemusiltaa la klo 18.00
Juutalaisuudessa suurta sovituspäivää sanottiin
myös 8. päiväksi. Mielenkiintoista, sillä tuntuu
siltä, että apostolitkin mielsivät soveltaa sitä
viikon ensimmäiseen päivään, sapatinjälkeiseen,
sovitus- eli ylösnpusemuspäivähän se.
Ap. t. 20:7
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka. [Ap. t. 2:46 ]
7 1=8
Adventismi on parasta mielialalääkettä joka on keksitty maan päällä.
Apostoli Paavalin matkakertomuksesta käy ilmi, että myöskin hänen päivinään, apostolisen alkuseurakunnan aikana ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutkimaan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta (Ap.t.17:1-4; 18:1-4). Sapatinpäivänä Filippin kaupungissa tuli ensimmäinen "eurooppalainen", purppuranmyyjä Lyydia, Tyatiiran kaupungista, uskoon ja hänet kastettiin.
Historiallisista lähteistä tiedämme, että alkuseurakunnan uskovat, varsinkin messiaaniset juutalaisuskovat, kokoontuivat yhdessä juutalaisten kanssa sapatinpäivinä synagoogiin kuulemaan Tooran ja muiden vanhan liiton kirjoitusten lukemista ja Sanan selitystä. Seurakunnan ja synagoogan tiet erkanivat lopullisesti vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan (132-135 jKr.), jolloin kuuluisa rabbi Akiva julisti Bar Kochban messiaaksi. Alkuseurakunnan uskovat eivät voineet tätä hyväksyä, koska he uskoivat, että Jeshua on Messias ja niin seurakunnan ja synagoogan tiet erosivat (Sapatti oli kuitenkin vuosisatojen ajan uuden liiton uskovien lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä ja vasta luopumus ja Rooman kirkon valta muuttivat sapatin sunnuntaiksi). Vasta viimeisinä vuosikymmeninä ne ovat alkaneet uudelleen lähentyä, kun pakanakristillisyys on alkanut etsiä kristinuskon juutalaisia juuria ja juutalaisten uskoontulon myötä, vallankin USA:ssa, on perustettu juutalaisuskovien messiaanisia synagoogia, jolloin seurakunta kokoontuu messiaanisissa synagoogissa sapatteina (ja muinakin päivinä).
Kumosiko Jeshua sapatin?
"Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut (hepr. UT: חלל chilel = häväistä pyhä, rikkoa sapatti, rikkoa sapatin pyhyyttä), vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi" (Joh.5:18).
"Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: 'Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?' Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?' Ja hän sanoi heille: 'Ihmisen Poika on sapatin Herra'." (Luuk.6:1-5).
Monet ajattelevat pakanakristillisessä maailmassa, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Tooraa, jonka käskyt, sapattikäsky mukaan lukien, ovat voimassa niin kauan kuin taivaat ja maa pysyvät (Mat.5:17-19). Jeshua itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivinä synagoogiin, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita (Luuk.4:15-16; 6:6-11; 13:10-17).
Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kahdeksantoista, suomalaisen käännöksen mukaan, väitetään, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä on kuitenkin alkutekstien valossa käännösvirhe, sillä alkutekstin mukaan Jeshua ei kumonnut sapattia, vaan Hänen vastustajiensa mielestä rikkoi sapatin pyhyyttä. Todellisuudessa Jeshua ei koskaan rikkonut sapatin pyhyyttä, mutta Hänen vastustajansa ajattelivat niin ja syytivät siitä Häntä. Monet fariseukset olivat nimittäin tehneet Jumalan alkuperäisistä käskyistä pikkumaisia tulkintoja ja raskaita taakkoja ihmisille. Kun Jumala esim. kielsi kyntämisen sapatinpäivänä, näiden tulkinnan mukaan ei saanut vetää edes kengän syrjällä viivaa maahan, koska se oli muka kyntövako ja rikkoi sapattikäskyn (2.Moos.34:21).
Jumala ei alunperin antanut sapattikäskyä ihmistä orjuuttaakseen, vaan levoksi ja ihmisen parhaaksi, niin että ihmisen hyvinvointi työn ja rasituksen maailmassa olisi paras mahdollinen. Kun esim. Jumala antoi israelilaisille määräyksen olla sytyttämättä tulta sapattina, sen tarkoitus oli antaa perheenemännillekin, joiden tehtäviin kuului ruuan valmistus tulella, mahdollisuus lepopäivään (2.Moos.35:1-3; 12:8; Jes.44:15). Nykyäänkin Israelissa perheenemännät valmistavat sapattiateriat valmiiksi viikolla tai viimeistään sapatin aattona, jotta he voivat myös levähtää sapatinpäivänä taloustöistään, joissa he ovat koko ajan kiinni.
Jeshua ei koskaan kumonnut sapattia eikä rikkonut sen pyhyyttä, mutta hänellä oli alituinen riita monien fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa (huom! ei kaikkien) sapatin vieton sisällöstä ja alkuperäisestä tarkoituksesta, koska Jeshua halusi palauttaa sapatinvietonkin merkityksen alkuperäiseen vapauteen ja lepoon eikä ihmistulkintojen orjuuteen. Hyvin usein Jeshualla oli riitaa esim. siitä, oliko luvallista parantaa sapattina ihmisiä ja Jeshuan mukaan se oli täysin Kirjoitusten mukaista, koska hengen pelastaminen sapattina oli luvallista ja sairaiden parantaminen kuului tämän tulkinnan piiriin.
Toinen tällainen riita koski tähkäpäiden katkomista ja hiertämistä sapatinpäivänä viljapellolla. Jeshuan aikaan oli useita koulukuntia rabbiineissa, jotka tulkitsivat kukin omalla tavallaan sapatin sisälltöä esim. tähkäpäiden hiertämisen suhteen. Juutalaisen teologin, professori Pinhas Lapiden, kirjan "Hän saarnasi heidän synagoogissaan" mukaan esim. rabbi Jehuda edusti samaa kantaa kuin Jeshuakin:
"Rabbi Jehuda on todennut: 'Hedelmien hienontaminen käsin syötäväksi on sallittua (sapattina), mutta työkalulla hienontaminen on kiellettyä’ (b Sabb 128a). On enemmän kuin todennäköistä, että Jeesus, joka viimeksi mainitun rabbi Jehudan tapaan oli galilealainen, edusti vapaamielistä kantaa pitäen jyvien hieromista ja syömistä nälän tyydyttämiseksi sapattina sallittuna...Tarkastellessamme nyt asiaa taaksepäin voimme todeta, että Talmudin käytännössä, joka tuolloin vielä vaihteli kirjallista muotoa hakiessaan, Jeesuksen tulkinta on päässyt voitolle. Näin se, mikä vielä hänen elinaikanaan oli kiistanalaista, on tähän mennessä jo kauan sitten muuttunut elämänohjeeksi erityisesti siksi, että Tooran tulkinnat ovat muistuttaneet usein Nasaretilaisen elämänohjeita" (lainaukset sivuilta 65 ja 66).
Juutalaisen professosri Lapiden kirja kokonaisuudessaan osoittaa, että Jeshua Nasaretilainen oli kokosydäminen juutalainen, eikä missään vaiheessa kumonnut Tooran käskyjä eikä rikkonut sapattikäskyäkään, vaikka hänellä olikin riitaa aikalaistensa kanssa sapativieton sisällön tulkinnasta. On kuitenkin huomattava se tosiseikka, että vain osa Jeshuan ajan uskonnollisista johtajista oli tulkinnoissaan eri mieltä Nasaratilaisen kanssa ja monet fariseukset, kirjanoppineet ja rabbit olivat Nasaretin rabbin, Jeshuan, kanssa samaa mieltä Tooran käskyjen tulkinnasta. Rabbi Jeshuan tulkinnat ovatkin tulleet monelta osin nykyjuutalaisuuteen vallitsevaksi käytännöksi Talmudin mukaan, kuten professori Lapide kirjassaan toteaa.
Kumosiko Paavali sapatin?
"Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Ap.t.13:13-14).
"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..." (Ap.t.17:1-2).
"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan" (Ap.t.18:1, 4).
"Ja sapatinpäivänä me (Paavali seuralaisineen) menimme kaupungin portin ulkopuolelle (Filippissä Makedoniassa), joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).
"Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan" (Luuk.23:55-56).
Olemme jo aiemmin todenneet, että Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa (Ap.t.24:14; 26:22). Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja (Ap.t.21:18-25; 25:8; 28:17). Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeshuaan, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa, ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeshua ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä.
Paavalin matkakertomus Apostolien teoissa osoittaa selvästi, että pakanain apostoli noudatti tapansa mukaan sapatinviettoa, mennen juutalaisen tavan mukaan sapatinpäivinä synagoogaan kuuntelemaan Tooran ja muiden kirjoitusten lukua ja myös itse osallistumaan synagogajumalanpalvelukseen. Tilaisuuden tullen hän astui esille sapattijumalanpalveluksissa ja selitti kirjoituksista sekä juutalaisille että kreikkalaisille (pakanasyntyisille) kuulijoilleen, että Jeshua oli Messias. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatinviettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseurakunnan uskovilla. (Sunnuntai tuli vasta myöhemmin lepopäiväksi kristikuntaan).
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Viikon ensimmäinen päivä
"Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa" (Mark.16:1-2).
"Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka" (Ap.t.20:7).
"Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. Mutta kun olen saapunut teidän tykönne, lähetän minä ne henkilöt, jotka siihen sopiviksi katsotte, kirjeet mukanaan, viemään teidän rakkaudenlahjanne Jerusalemiin; ja jos asia on sen arvoinen, että minunkin on lähteminen, niin saavat he lähteä minun kanssani" (1.Kor.16:1-4).
Kristikunta viettää perinteisesti viikon ensimmäistä päivää Kristuksen ylösnousemuksen muistopäivänä, jota se UT:n kirjoitusten mukaan onkin. Tässä on kuitenkin otettava huomioon kaksi seikkaa. Ensinnäkin, Raamattu ei missään kohdassa käske tai kehoita meitä viettämään viikon ensimmäistä päivää lepopäivänä sapatin sijaan. Tällainen viikon ensimmäistä päivää lepopäivänä pyhittävä käytäntö ei siis perustu Jumalan Sanaan, vaan on ihmisoppi ja itsevalittu jumalanpalvelus (Kol.2:22-23).
Toiseksi on huomattava, että aivan tarkkaan ottaen sunnuntai ei ole sama kuin viikon ensimmäinen päivä. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-iltana ja päättyy sunnuntai-iltana, mutta sunnuntai alkaa ja loppuu noin kuusi tuntia myöhemmin puolenyön aikaan, roomalaisen käytännön mukaan. Myöhemmin tarkastelemme sitä, että Messias mitä ilmeisimmin nousi kuolleista viikon ensimmäisen päivän alkaessa lauantai-iltana, oltuaan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Tämän perusteella on ilmeisesti niin, että sunnuntaita tarkalleen ottaen ei voida viettää Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska se tapahtui lauantai-iltana, viikon ensimmäisen päivän alkaessa.
Alkuseurakunnan päivinä viikon ensimmäistä päivää, erityisesti sen iltaa, vietettiin uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Paavalin matkakertomus osoittaa, että uskovat kokoontuivat Trooaassa viikon ensimmäisen päivän iltana eli lauantai-iltana murtamaan leipää eli ehtoollista viettämään (Jos he olisivat kokoontuneet sunnuntai-iltana, niinkuin monet ovat virheellisesti ymmärtäneet, olisi leivän murtaminen silloin jäänyt maanantain eli viikon toisen päivän puolelle, koska Paavali puhui yli puolenyön ja vasta sitten mursi leipää uskovien kanssa; katso: Ap.t.20:7-11). Siihen, että juuri tuo ilta oli sopiva leivänmurtoilta, on ainakin kaksi taustatekijää. Ensinnäkin, perinteisesti sapatin päättyessä ja viikon ensimmäisen päivän alkaessa (kun kolme keskivahvaa tähteä on tullut näkyviin taivaalle), lauantai-iltana, juutalaiset viettävät sapatin päättämisseremonian, Havdalan (Havdala merkitsee erottamista; sapatti ja viikon ensimmäinen arkipäivä erotetaan tällä seremonialla), rukouksineen joko kotona tai synagoogassa kokoontuneena. Toisekseen, viikon ensimmäisen päivän ilta on mitä ilmeisimmin Messiaan ylösnousemuksen hetki ja siksi oli sopivaa viettää tätä iltaa uskovien kokoontumiseen ja leivänmurtoon.
Viikon ensimmäinen päivä oli myöskin yhteinen keräyspäivä Jerusalemin pyhiä varten (Room.15:25-27). Kukin laittoi silloin kotonaan jotakin talteen, menestymisensä mukaan, sitä varten, että uskovien lähetystö voisi viedä pakanauskovien rakkaudenlahjan Jerusalemin köyhyydessä eläville pyhille.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Mistä sunnuntai on peräisin?
"Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (Dan.7:25).
Sunnuntain historia alkaa itse asiassa jo Baabelin valtakunnan ja Baabelin tornin ajoilta. Raamattu kertoo meille, kuinka maailman ensimmäinen valtias, Nimrod, rakensi Baabelin (1.Moos.10:8-12). Sinearin lakeudelle rakennettiin myös Baabelin torni, maailman ensimmäisen väärän jumalanpalvelusjärjestelmän keskuspaikka, jota johti Nimrodin puoliso Semiramus (1.Moos.11:1-9). Semiramus kehitti uskonnollisen järjestelmän, Baabelin uskonnon, jonka symbolina oli Semiramus-äiti Tammus-lapsi käsivarsillaan. Historiallisten tietojen mukaan Semiramus korotti itsensä taivaan kuningattareksi, jonka kautta tuli pelastus ja elämä. Uskontoon kuului puhdistus synneistä veden vihmonnan kautta (lapsikasteopin alku). Kuoleman jälkeen seurasi puhdistus synneistä tulessa (kiirastuliopin alku). Baabelin uskontoon kuului myös taivaan kuningattaren ja hänen poikansa Tammuksen palvonta mm. aurinkoa kumartamalla, koska auringosta tuli Tammuksen symboli (tarkastelemme asiaa vielä tarkemmin myöhemmin).
Tämä Baabelin uskonto levisi ympäri maapallon eri kulttuureihin ja kansoihin. Nimet vaitelivat eri kulttuureissa, mutta äiti-lapsi asetelma ja auringon palvonta pysyi samana. Iisebelin aikana Baabelin uskonto turmeli Israelin kansaa Baalin ja Astarten palvontana ja Jahve vihastui kansaansa, jossa taivaankuningataroppi ja Tammuksen palvonta sekä auringon kumartaminen olivat saaneet aikaan luopumuksen Jahvesta, Israelin Jumalasta (1.Kun.16:29-34; Jer.7:17-20; 44:15-30; Hes.8:14-18).
Ilmestyskirjassa on varoitus Tyatiiran seurakunnalle, että se sietää Iisebeliä, väärää profeettaa, joka turmelee monien uskon (Ilm.2:18-29). Varoitus ei ollut turha, sillä Baabelin uskonnon luopumus tuli myös uuden liiton Jumalan seurakuntaan. Jeshuan kuoleman, ylösnousemuksen, taivaaseenastumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen seurakunta oli puhdas ja noudatti kaikessa Jumalan Sanaa ja Tooran käskyjä, apostolien valvoessa seurakuntia. Apostolien kuoltua laittomuuden salaisuus pääsi vaikuttamaan ja tekemään työtään (2.Tes.2:1-12). Hajaannus, oppiriidat, luopumus ja harhaopit alkoivat vaikuttaa uskovien keskuudessa. Ratkaisevimmat tapahtumat olivat 300-luvulla, kun keisari Konstantinus Suuri tuli valtaan. Hän nosti kristinuskon suosituimmuusasemaan, tehden siitä tasavertaisen uskonnon muiden pakanauskontojen kanssa, joita oli Rooman valtakunnassa. Myöhemmin kristinuskosta tuli Rooman imperiumin valtionuskonto ja alkoi katolisen kirkon historia.
Pakanalliset roomalaiset, jotka olivat tottuneet harjoittamaan Baabelista alkanutta uskontoa, joka oli heidän keskuudessaan mm. Mitras-kultin nimellä ja Saturnaalia-juhlana, palvoivat aurinkoa, kuuta, muita planeettoja ja epäjumalia. Jotta pakanalliset roomalaiset saataisiin omaksumaan uusi voimallinen "kristinusko", tehtiin kompromissejä raamatullisen kristinuskon ja Rooman pakanuuden uskontojen välillä. Tuolloin sai alkunsa roomalaiskatolinen uskonto, joka on sekoitus raamatullista kristinuskoa ja Baabelin tornista alkanutta kulttia. Semiramus-Tammus asetelman tilalle tehtiin neitsyt-Maria-Jeesus-lapsi asetelma. Maria korotettiin taivaan kuningattareksi, jonka kautta tulee pelastus ja elämä sekä vastaus rukouksiin. Alettiin viettää juhlapäiviä Marialle ja palvomaan pyhimysten kuvia. Tammuksen syntymäpäivästä keskitalvella, joulukuun 25. päivänä, tehtiin Kristuksen syntymäjuhla. Raamatullisen juutalaisen pääsiäisen sijaan Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. otettiin roomalainen pääsiäinen, Konstantinuksen johdolla. Näin Rooman pedon sarvi teki työtään Danielin profetian mukaisesti.
Kun tämä Rooman pedon sarvi muutteli aikoja ja Jumalan Tooran käskyjä, ei luonnollisesti Jumalan antama lepopäivä, sapatti, saanut olla rauhassa. Viikon seitsemäntenä päivänä ollut lepopäivä, sapatti, siirrettiin viikon ensimmäiselle päivälle, sunnuntaille eli aringon päivälle, koska roomalaiset olivat tottuneet palvomaan aurinkoa Mitras-kultissaan ja viettämään auringon päivää. Kehityksen kulun historiasta kertoo osuvasti Kööpenhaminan yliopiston kirkkohistorian professorin Fredrik Nilsenin kirjoittama Kristillisen kirkon historia I, jonka suomeksi on toimittanut ja täydentänyt Jaakko Gummerus (painettu Otavan kirjapainossa 1913):
"Toisen vuosisadan kuluessa tuli kristittyjen tavaksi kutsua kokouspäivää Herran päiväksi. Kun uskon puolustajat pakanoille aiotuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät nimitystä 'auringon, Helioksen päivä', koettivat he kaikin tavoin vältää väärinkäsitystä. Niinpä Tertullianus sanoo, että kristityt pyhittävät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä, kuin auringon palvelijat, ja Justianus marttyyri selittää tämän päivän nimen viittaamalla maailman luomisen alussa tapahtuneeseen pimeyden karkoittamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta. Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä auringonpäivä. Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät lukusanoilla; 2. 3. jne. Pakanallisia, kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin. (sunnuntai, maanantai) Kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi. Perjantaita kutsuttiin usein valmistuksen päiväksi ja lauantaita sapatiksi. Oli yksityisiä, juutalaisyntyisiä kristittyjä, jotka edelleenkin pyhittivät sapatin, joko yksinään tai sunnuntain ohella. Ja keisarikirkon aikana tuli lauantaistakin pyhäpäivä useissa kreikkalaisissa ja syyrialaisissa seurakunnissa. Se seikka, että koko Israelin vanha lepopäivä oli sunnuntain aatto, se arvattavasti sai useita kristittyjä pyhittämään sapatinpäivän iltaa. Mutta turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainaa lausuntoa, joka tukisi käskyn soveltamista sunnuntain pyhittämiseen, mikä myöhempinä aikoina on tullut niin yleiseksi" (lainaus sivulta 173).
"Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita kauniiksi kaksivaljakoksi. Konstantinuksen jälkeisinä aikoina oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina. Orjien piti saada levätä ja jumalanpalvelusta pidettiin ja pyhiä kirjoituksia luettiin. Sapatin pyhittämisen sunnuntain ohella todistaa, ettei kristittyjen mieleen vielä ollut johtunut soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaihin. Konstantinus oli kuitenkin jo. v. 321 julkaissut lain, joka teki auringon kunnianarvoisen päivän kaikkien tuomarien ja kaupunkilaisten käsityöläisten lepopäiväksi" (lainaus sivulta 324).
Edellä olevat kirkkohistorian lainaukset ja monet muutkin kirjalliset tietolähteet yhtäpitävästi todistavat, että Konstantinus v. 321 jKr. teki sunnuntaista eli auringonpäivästä lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous määräsi v. 364: "Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea Kristuksesta".
Sunnuntain eli auringonpäivän pyhittämiseen sapatin asemesta liittyy myös jo ensimmäisten vuosisatojen aikana esiintullut antisemistismi, viha juutalaisia, Kristuksen murhaajia kohtaan, niinkuin heitä on haukuttu kautta vuosisatojen. Pakanakristikunta halusi erottautua kokonaan kirotuista juutalaisista (samalla myös kristinuskon raamatullisista juutalaisista juurista) ja myöskin sentähden luopui juutalaisten sapatista ja otti auringon päivän eli sunnuntain tilalle. Kesti kuitenkin monia vuosisatoja, ennenkuin sapatti jäi pois kristtyjen käytännöstä ja sunnuntai pääsi lopullisesti voitolle. Siksi tarvittiin monien kirkolliskokousten päätökset asiaa vahvistamaan.
Historia alkoi siis v. 321, jolloin Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous sulki 364 sapatin pyhittäjät Kristuksen ulkopuolelle. Itä-Rooman keisari Leo I:sen laissa kiellettiin maataloustyöt sunnuntaina. Maconin synodi kielsi v. 585 peltotyöt sunnuntaina ja se vahvistettiin Chalonsin synodissa v. 649. Bonifacen synodi antoi määräyksiä sunnuntain pyhittämiseksi v. 680 ja samoin Frankfurtin synodi v. 794. Rooman synodi v. 826, Pariisin synodi v. 829 ja paavi Leo IV:en aikana määrättiin kirkolliskokouksessa v. 853 jKr., että sunnuntaita oli noudatettava "Herran päivänä".
Näin Rooman pedon sarvi (keisarinistuin ja sitä seurannut paavinistuin) on muuttanut sapatin, Jumalan antaman lepopäivän, viikon seitsemänneltä päivältä sunnuntaille eli auringon päivälle. Sapatin ja samalla vuorokausien vaihtuminen on muutettu auringonlaskusta keskiyölle. Voidaan sanoa, että lähes koko ns. kristillisessä maailmassa 800-luvulta alkaen, Rooman pedon sarvi on saanut sunnuntain lepopäiväksi sapatin tilalle. Ainoastaan Israelin kansa ei ole noudattanut Rooman pedon sarven määräystä, sillä juutalaiset (muutamaa Baabelin valheen sokaisemaan juutalaista lukuunottamatta) pyhittävät edelleen sapatin lepopäivänä, kuten he ovat tehneet sitä vuosituhansien ajan Jumalan Tooran säädöksien mukaan.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Sapatin pyhittämisen siunaus pakanauskoville
"Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni lähestyy. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa. Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: 'Herra erottaa minut peräti kansastansa', älköön kuohittu sanoko: 'Minä olen kuiva puu'. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi" (Jes.56:1-7).
Jesajan kirjassa on ihanat lupaukset ja siunaukset niille pakanauskoville, jotka rakkaudesta Herraan haluvat vapaaehtoisesti pyhittää sapatin, alkuperäisen raamatullisen lepopäivän, aina kun se on mahdollista. Sapatin pyhittämisestä, niinkuin muidenkin Herran käskyjen noudattamisesta, tulee suuri palkka jokaiselle pakanauskovallekin Herran Jeshuan tulemuksessa (1.Joh.5:3; Ps.19:8-12; Mat.5:17-19; Luuk.19:11-28). Suokoon hyvä Jumala rakkauden Herraan meille kaikille myös sapatin viettämisessä.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Hepr. 4:12
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse,
kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Hepr. 7:12
Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.
Room. 7:2
Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
Room. 7:6
mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
Eronnut Mooseksesta
(mooseksen auktoriteetin kuolemisen kautta)
- On tultu jo roppakaupalla.
"Muista pyhittää lepopäiväsi" on selvä käsky.
Matt 5:18, Ilm 14:12.
Lyhemmin ei asiasta voi kirjoittaa, katso nuo jakeet.
Lisää:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Siunausta
jari laurila