Olen syvällisesti perehtynyt JT -oppeihin olematta itse todistaja. Ovelleni tuli hiljan mummukaksikko, jotka eivät selvästikään olleet saaneet tietoa minusta.
(Eivätpä olleet "huomanneet" myöskään VT -lehden aloitussivun "uskontunnustuksen" täysin vaihtuneen jokin aika sitten...)
Siinä keskustellessa kävi ilmi, ettei heillä ollut vähintäkään tietoa siitä millä prosessilla Hallintoelin tekee päätöksensä, jotka suurimmillaan vaikuttavat jopa kymmenien tuhansien elämän ja kuoleman välillä
(esim. suhtautuminen totalitaariseen hallitukseen ym).
EIKÖ MITÄÄN KERROTA? Nämä olivat olleet 35 vuotta todistajina!
Hallintoelinhän äänestää enemmistöpäätöksen, ja teologisissa päätöksissä sekä kaikissa muutoksissa, äänestää määräenemmistöpäätöksen.
(Eivätpä olleet "huomanneet" myöskään VT -lehden aloitussivun "uskontunnustuksen" täysin vaihtuneen jokin aika sitten...)
Siinä keskustellessa kävi ilmi, ettei heillä ollut vähintäkään tietoa siitä millä prosessilla Hallintoelin tekee päätöksensä, jotka suurimmillaan vaikuttavat jopa kymmenien tuhansien elämän ja kuoleman välillä
(esim. suhtautuminen totalitaariseen hallitukseen ym).
EIKÖ MITÄÄN KERROTA? Nämä olivat olleet 35 vuotta todistajina!
Hallintoelinhän äänestää enemmistöpäätöksen, ja teologisissa päätöksissä sekä kaikissa muutoksissa, äänestää määräenemmistöpäätöksen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Todennäköisesti ei kerrota, jos kohta tällaiset asiat pystyy kyllä seuran kirjallisuudestakin saamaan selville, mikäli itse tutkii riittävän perusteellisesti. Yleisesti ottaen hallintoelintä tuntuu kuitenkin ympäröivän jonkinlainen salaperäisyyden aura, jota ei mielellään raoteta. Ilmeisesti ajatellaan, että liiallinen tieto tekisi Jehovan nimissä puhuvasta ja hallitsevasta hallintoelimestä jotenkin liian "maallisen" ja arkipäiväisen. Ajatus siitä, että päätökset tehdään enemmistöpäätöksinä, voisi lisäksi hyvinkin horjuttaa uskoa hallintoelimen asemaan Jumalan äänitorvena. Korostaahan seura itse mielellään, että Jumalan tahto on ikuinen eikä se oli alisteinen millekään enemmistöpäätöksille.
olet peretnyt J.T. opprihn muuten kuin lukemalla luopioiden netti sivuja. Ei ne edusta mitään J.T. opetusta vähäisimmässäkään määrin. Tuon äänetyskäyttäytyminen esim. on peräisin hallinto elimestä jo kymmenniä vuosia sitten erotetun luopparin väitöksiä.
Joten ei ihme, että kauan mukana olleet vanhat ihmiset eivät olleet asiasta kuulleet ja syy on yksinkertainen, se ei ole J.T. opetus. Eivätkä nämä henkilöt ammenna opetusta luopiosivuilta kuten en minäkään. Itse olen tästä kuullut ainoastaan täällä vierailevilta luoppareilta, jos se olisi J.T. opetus niin olisin ollut siitä tietoinen kauan sitten.
Apostolien teoissa 15 luvussa voit tutustua sen aikaisen hallintoelimen päätöksen tekoon vaikeassa kysymyksessä ja myös lopputulokseen.
Kohta Apostolien tekojen 15. luvussa, jolla Vartiotorniseuran hallintoelin tahtoo olemassaoloaan puolustaa kertoo, että:
Juudeasta tuli muutamia harhaopin levittäjiä, jotka väittivät, ettei usko riittänyt, vaan tarvittiin lain tekoja.
Tämä aiheutti riitaa joten asiaa päätettiin lähteä selvittämään sinne, mistä harha oli peräisin.
Jerusalemin seurakunnassa oli fariseuksia, jotka tahtoivat, että myös pakanat oli ympärileikattava
Paavali kertoi koko seurakunnalle, mitä Jumala oli tehnyt pakanoiden keskuudessa ja mikä oli hänen käsityksensä lakivahurskaudesta.
Jerusalemin vanhimmat tajusivat vihdoin Pietarin puheen jälkeen olleensa väärässä.
Tämä harhaoppi haluttiin heti oikaista lähettämällä arvostettuja veljiä juutalaisten vaikutuspiirissä olleisiin seurakuntiin.
Mietitään, oliko Jerusalemissa pysyvä hallintoelin, jota Vartiotorniseura pitää esikuvanaan. Tukeeko Raamattu tätä käsitystä?
Tämä oli yksi ainoa kerta, kun 'hallintoelin' oli koolla opillisen kysymyksen takia. (ei tue)
'Hallintoelin' kuunteli eriävää mielipidettä. (ei tue)
Keskustelu oli julkista. (ei tue)
'Hallintoelin' myönsi olleensa väärässä. (ei tue)
Opetuksen muutoksesta tiedotettiin aktiivisesti. (ei tue)
Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: 'Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?' niin huomaa: kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä." (5Moos.18:21,22)
Demokratia?:lle :
Tämä demokratia -sana oli vain lyhyt otsikointi jolla viittasin tähän pikku ryhmän äänestykseen.
Kiinan byrookin äänestää.
Tuskin:lle:
Käytän vain tietolähteitä jotka ovat saatavissa.
Anna niitä lisää.
Olen JT -jäsenistölle (en niinkään johdolle)myötämielinen ja olen usein "tietävänä" joutunut puolustaen vastaamaan luterilaisten JT -kysymyksiin. JT -jäsenistö on enimmiltään tosi hyvään pyrkiviä ihmisiä (riippumatta siitä käsitetäänkö heidät harhaanjohdetuiksi vai ei) ja jos heidän ei-teologisia elintapojaan noudatettaisiin laajalti, maailma olisi paljon parempi. Kunnioitan myös kaikkia pyrkimyksiänne ennallistaa alkukristillisyyttä, vaikka hutejakin tulisi. Lue vaikka Suo24.fi kirjoitukseni: Uskonto/Jeesus/Joulu, rienausta/vastaus:Faktaa. Olen siinä kannallanne.
Mitä tulee eronneen hall.elimen jäsenen kirjaan, en pidä sitä JT -vastaisena. Tämä kirja on esim. ainoa syy, miksi en usko väitteeseen jonka mukaan johto ei olisi itse pitkään aikaan uskonut omiin juttuihinsa, vaan pitäisi vain "bisnestä" pystyssä. Kirja paljastaa että he uskovat. Tämä lyö kyllä monet ällikällä.
Jos Sinulla on parempaa tietoa päätöksenteosta, kuulisimme mielellämme miten se tapahtuu. Et halunnut kertoa.
Näkevätkö kaikki jäsenet saman ilmestysunen?
Tuleeko enkeli tai muu kokoukseen kertomaan mitä pitää päättää?
Kuuluuko pöydälle asetetusta Raamatusta ääni, joka kertoo?
Vedetäänkö pitkää tikkua niinkuin Mattiaan, 13. apostolin valinnassa?
Nämä eivät ole pottuilua, vaan arvailua tiedon puutteessa.
Teokratia tarkoittaa Jehovan johtamaa. Valitsin vain sen ainoan metodin, äänestyksen, jota on minulle tämän toteuttamistavaksi tarjottu. On itsestään selvää että äänestystä edeltää massiivinen tutkimustyö.
Itsekin pitäisin Raymond Franzin kirjaa tässä erittäin luotettavan tietolähteenä - hänhän on itse ollut hallintoelimen jäsenenä. Tämä äänestyskäyttäytyminen tosiaankin selittää sen "soutamisen ja huopaamisen", joita seuran oppikäsityksissä välillä ilmenee.
En sitä paitsi ymmärrä, mitä pahaa tällaisessa äänestyskäyttäytymisessä olisi. Sehän on aivan normaali käytäntö, ja 2/3 määräenemmistö haluaa taata juuri sen, ettei mikä tahansa oppimuutos pääse läpi ohuen enemmistön turvin (vrt. Suomen ev.lut.-kirkon kirkolliskokouksessa vaaditaan jopa 3/4 määräenemmistö!). Voihan sitä paitsi ajatella Jehovan ohjaavan hallintoelintä niin, että määräenemmistö saavutetaan, mikäli tämä tekee asian omaksumisen helpommaksi.
Yllätys minulle ja monelle muulle!
Rutherford kertoi 1941 "Comfort to all that mourn" -puheessaan uudesta teokratiatavastaan:
Jehova paljasti suoraan hänelle totuudet (ne silloiset) enkelin välityksellä!
Hän sai "ajatuksia" "inaudibly", eli niin ettei enkelin ääntä kuulunut.
Onkos tämä tapa käytössä edelleen, ja kuinka moni siitä tietää?
Se oli sitä aikaa se. Esimerkiksi Woodworth kertoi olleensa kolme päivää henkien vallassa:
http://www.premier1.net/~raines/woodworth.html
Eivät aikoinaan salailleet tuota pimeää puolta. Vasta vuonna 1953 seura sanoutui irti spiritismistä, paljastamatta kuitenkaan sitä kiinteää sidettä mikä spiritismiin oli ollut aikaisemmin:
http://www.premier1.net/~raines/ruthoccult.html
Rutherford kertoi, että liikkeen nimenkin (Jehovah's Witnesses) hän sai julkaisemista edeltäneenä yönä henkiyhtedessä.
Seuran edesmennyt oraakkeli Fred Franz oli seko viimeiset 10 elinvuottaan ja sai ilmestyksiä (se ei kuitenkaan haitannut presidenttiyttä.)
Nyt kaikki kielletään ja nykyjullet kiistävät mielellään okkultismiosuuden, kuten suurimman osan muustakin seuran menneisyydestä.
Ei yllätä minuakaan. Itse asiassa muistelen lukeneeni jossain aiemminkin, että Rutherford kertoi ainakin jossain yhteyksissä saavansa uuden oppinsa "enkelien palveluksen" tai "ilmoituksen" kautta, "valona Jehovalta temppelistä".
Kultainen aika (nyttemmin Herätkää!) -lehden perustaja Woodworth oli hyvin omintakeinen persoona, ilmeisestikään (vaikka mitään varmaa diagnoosia en halua tehdä) hän ei ollut psyykkisesti aivan terve. Hänellä tuntui olevan jonkinlainen fiksaatio okkultismiin ja pahoihin henkiin. Toisaalta Vartiotorniseura opettaa toki vieläkin (samoin kuin esim. katolinen kirkko), että henkilö - myös uskova - voi joutua pahojen henkien valtaan ja riivaamaksi.
Fred Franzin ilmestyksistä en ole aiemmin kuullut. Hän oli kymmenen viimeistä elinvuottaan (hän eli 99-vuotiaaksi) poissa julkisuudesta, ja on toki mahdollista, että fyysisen terveyden (elämänsä lopulla hän oli sokea ja lähes kuuro) lisäksi myös hänen henkinen terveytensä karisi.
Russelin kuoleman jälkeen oli seuran julkaisuissa monta mainintaa siitä, kuinka hän edelleen johti elonkorjuuta. Olihan hän todella uskollinen ja ymmärtäväinen jos Jeesuskin valitsi hänet (jt-opetuksen mukaan), kuolemastaan huolimatta jakamaan ruokaa vielä elossa oleville.
>Fred Franzin ilmestyksistä en ole aiemmin kuullut.
Entisten beeteliläisten kertomusten mukaan asia oli julkinen salaisuus. Oli aikoja, jolloin häntä ei saanut/voinut tavata jne.
No huhhuh! Vaikka olenkin skeptinen niin puolesta kuin vastaankin oleviin dokumentteihin nähden.
Mitä enemmän tutkii, sitä hurjempia vanhoja juttuja paljastuu. Sama homma tuli aikoinaan eteen Hare Krishna -tutkimuksissa.
JT:llä on suuri ongelma, kun vertaa useimpiin muihin lahkoihin.
Useimmat muut voivat, mikäli rikkeen tekijä ei ole aivan keskeisin auktoriteettihahmo, vedota siihen että teologis/metodillinen pohja on silti "aito ja puhdas". Virhe on ollut vain tietyissä johtohenkilöissä. Nämä on nyttemmin joko saatettu haudan lepoon, tai kuten HK:ssa, liike on itse tehnyt vallankumouksen, heittänyt heidät ulos, ja puhdistunut (vaihtelevalla menestyksellä).
JT -seuran olemassaolo kuitenkin lepää täysin sen väitteen varassa, että sn johto on ollut teokraattinen, Jehovan suoranaisesti johtama, vähíntään vuodesta 1918.
Jos voidaan tämä pitävästi osoittaa vääräksi, romahtaa koko auktoriteetti. Vääräksi osoittamiseen on kaksi mahdollisuutta: joko tekstit ovat osoittautuneet aivan virheellisiksi, tai johtohenkilöt ovat menetelleet tuomittavalla tavalla liikkeessä (muualla kuin yksityiselämässään).
Kumpikin tapa todistaisi päätösten tulleen totaalisiin erehdyksiin kykenevältä taholta, jota JT -johto ei mitenkään voi myöntää olevansa.
Ensinmainitulle tavalle JT on näköjään lähes immuuni, lukuunottamatta 1925 ja 1976 romahduksia!
"Kumpikin tapa todistaisi päätösten tulleen totaalisiin erehdyksiin kykenevältä taholta, jota JT -johto ei mitenkään voi myöntää olevansa."
"Nykyajan Jehovan todistajat tunnustavat, että uskollinen ja ymmärtäväinen orja käyttää Vartiotornia ja sen kaltaisia julkaisuja hengellisen ruoan jakamiseen. He eivät väitä tätä orja-luokkaa erehtymättömäksi, mutta he pitävät sitä ainoana kanavana, jota Herra käyttää tämän asiainjärjestelmän viimeisinä päivinä." (Jehovan Todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia, sivu 626. Vantaa, 1993)
>JT -seuran olemassaolo kuitenkin lepää täysin sen väitteen varassa, että sn johto on ollut teokraattinen, Jehovan suoranaisesti johtama, vähíntään vuodesta 1918.
Väitetty 1918/1919 valinta on sikälikin ihmeellinen, että heidän saarnaamansa uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija (Russell) johti maanpäälistä työtä kuolemastaan (1916) huolimatta aina vuoteen 1927. Ja tästä on useita mainintoja sen ajan materiaalissa, spiritismistähän sanoutuivat irti vasta vuonna 1953.
>Jos voidaan tämä pitävästi osoittaa vääräksi, romahtaa koko auktoriteetti.
Tuo vuosiluku perustuu Vt-seuran sinnikkäästi hellimään ajanlaskuharhaan. Joten vuodelle 607 perustuvaa korttitaloa pidetään pystyssä jatkuvalla epärehellisyydellä.
>Ensinmainitulle tavalle JT on näköjään lähes immuuni, lukuunottamatta 1925 ja 1976 romahduksia!
Jehovantodistajat sulkevat hyvin helposti korvansa ja silmänsä kun kyseessä on seuran vanha historia. Vuoden 1925 Harmagedon oli vaiettu kuoliaaksi muutamassa vuodessa. Nykypolvi väittää vuoteen 1975 liittyvistä tapahtumista aivan totuudenvastaisia asioita.
Kiitos asiallisesta oikaisusta. En ollutkaan odottanut että JT -johto olisi ilmoittautunut erehtymättömäksi, selvin sanoin, mutta oli yllätys että he, tässä kohtaa, ilmoittautuvat erehtyviksi.
Mutta tämä johtaa seuraavaan:
"Meille voi tulla erehdyksiä.
Emme erikseen väitä, että ne olisivat kaikki mitättömän pieniä.
Ne voivat siis olla suurempia, keskeisiäkin.
Koska levitimme erheellistä tietoa, on joko Jehova erehtynyt (vaikea kuvitella) tai
Hän on lähettänyt viestinsä lähetysmetodilla joka on huono, sisällön turmeleva (vaikea kuvitella) tai
käyttänyt väärää, viestin sisällön vahingossa turmelevaa vastaanottokanavaa, Hallintoelin-neuvostoa. (Sen sijaan että kommunikoisi yksiselitteisen selvästi vaikka JT:n sähköpostilla tai JT:n kaapeliTV:ssä)"
Jehova siis käyttää ainoastaan (!) viestin sotkevaa vastaanottokanavaa. Ja tämä myönnetään. Ohhoh. Pisteitä rohkeudesta.
Rivitodistajalta voi kyllä mennä kysymään ovatko tekstit edelleen (-93 - 2003) täysin luotettavia; miksi niihin kannattaa uskoa enemmän kuin muuhun informaatioon? Tiedämme vastauksen: Ne sanellaan Jehovan suorassa ohjauksessa. Yhä.
Nykyään kun maailma ja viestimet paisuvat, näyttää olevan jopa niinkin kontrolloidussa datapankissa kuin JT -julkaisut, monia yhtaikaisia versioita jopa kaikkein keskeisimmistäkin asioista. JT: n suomalaissivuilla on edelleen täysin voimassa "Miljoonat, jotka nyt (1914)elävät, eivät kuole..." ! ! ! :O
Päivitysaikaa on ollut 5-8 vuotta tämän kaikkien aikojen suurimman perusperiaatemuutoksen päivitykseen!
Onneksi uusintapainosten, ja vuosikertojen CD -versioiden, orwellilainen sensurointi on saatu hyvin alkuun. Muuten nuoret todistajat saisivat ei-toivottua historiaa selville. Voi kyllä olla että netti tappaa koko liikkeen jatkuvuuden...
On tainnut "proffalla" käsitykset mennä sekaisin. Demokratialla ei ole mitään tekemistä siinä yhteisössä. Jos on jotenkin tuttu käsite "teokratia" niin alahan siitä tutkimaan kenen siellä odotetaan tekevän päätökset! Jos ei ole käsite tuttu niin sitten olis aika alkaa tutustumaan siihenkin!
Raymond Franzin mukaan hallintoelimessä vaadittiin hänen aikanaan päätöksien toteuttamiseen 2/3:n enemmistö hallintoelimen täydestä miesluvusta. Jos 2/3:n enemmistöä ei saavutettu, jäi voimaan entinen käsitys (status quo). En näe mitään syytä epäillä hänen todistuksensa oikeellisuutta tässä.
Tämä nimittäin selittäisi sen, miksi jokin käsitys kuten Sodoman ja Gomorran tuhossa kuolleiden ylösnousemuksen mahdollisuuskäsitys on muuttunut useita kertoja juu-ei-juu-ei -tyyliin. Jos kummallakin kannalla on ollut puoltajansa ja joskus on päästy tuon 2/3:n yli, käsitys on vaihtunut.
Hallintoelin pyrkii ensin keskustelemaan asioista perusteellisesti ja pyrkii yksimielisyyteen - tämän kertoi jo hallintoelimen jäsen Albert Schroeder 1975 Helsingissä puheessaan "Ole lujasydäminen Jehovan puolesta" - mutta otaksun, että se joutunee äänestämään asiasta, ellei täyttä yksimielisyyttä saavuteta. Tuo 2/3-pykälä saattaa löytyä hallintoelimen toimintaohjeista, mutta niistä tavallisen JT:ien on vaikea saada mitään tietoa.
Eikä äänestys mitenkään poikkeuksellinen menettely voi olla. Ei siellä kukaan henkiolento kokouksessa istu ja päätä asioista kaikkien puolesta, vaikka JT:t uskovatkin hyvien henkivoimien ohjaavan JT:ien saarnaamis- ja opettamistyötä nykyään. Kyllä ihmisen asia on myös hoitaa oma osuutensa maan lakien mukaan.
Voimme arvella myös, että koska hallintoelimen jäsenten asioiden valmisteluaika jäi usein vähiin, se päätti luopua hallinnollisista toimista kokonaan (mm. presidentin ja varapresidentin ja sihteerin tehtävistä) ja keskittyä täysin työn johtoon ilman hallintovastuita, koska näin jäi enemmän aikaa kaikkein tärkeimpiin asioihin.
Jos joku kysyy, että noudattavatko haaratoimistot ja seurakuntien vanhimmistot samanlaista äänestyskäytäntöä kuin hallintoelin, niin kysyjähän voi yrittää arvata asian: oikeassa olemisen todennäköisyys on 0,5 eli 50%.
Siteeraaja
..vaikuttaa objektiiviselta näkökulmalta. Rehellisyyttä ilmassa. Kuitenkin minua hämmästyttää se, että miksi noista toimintamenettelyistä ei voi olla avointa tiedotusta tuon hallintoelimen suunnalta?
Ei tarvitsisi seurakuntalaisten olla epätietoisia lahkonsa toimintatavoista.
Tavalliselle rivijulistajalle ei kerrota koskaan miten päätökset hallintoelimessä tehdään. He eivät tiedä YHTÄÄN MITÄÄN heidän toiminta tavoistaan, saati äänestämisestä.
Tästä tietävät ainoastaa R.Franzin kirjaan perehtyneet ihmiset. Ja kuten Juhanip tekikin tuossa ylempänä, heille voidaan heti kohdistaa vastakysymys, "oletkos lueskellut luopioiden valheita?" ...vastaamatta kuitenkaan alkuperäiseen kysymykseen.
eli paskat on mitään teokratiaa. enemmistön päätös ratkaisee kuten demokratiassa. sama homma pelaa seurakunnassa, jossa esim äänestetään monista asioista.
MITÄ, onko tosiaan joku ihminen maan päällä, joka ei ollu saanu tietoa SINUSTA, ja niin SYVÄLLISESTI olet kuitenkin asioihin perehtynyt???
Älä viitti kiusata mummuparkoja. Ei vanhat ihmiset JAKSA olla kiinnostuneita kaikenmaailman hallinnollisista asioista. Ei kiinnosta nuoriakaan... kunhan rattaat pyörii.
Suomen demokraattinen tasavaltakin kaatuis aika nopeesti, jos sun kaltaiset "kaikkitietävät" rohvessoorit pääsis haihattelemaan elämään ja kuolemaan" vaikuttavissa asioissa
Kuinka moni Suomenmaassakaan tietää ev.lut.kirkon äänestyksistä. Kerropas meille oi kaikentietävä valopää, miten asia hoidetaan OMASSA uskonnossasi. (Jos nimittäin et sattumoisin kuulu mihinkään uskontoon, niin taidat olla IIIIIIIIIIIHAN väärällä keskusteluosastolla)
1. Yleensä JT:t pitävät kirjaa asunnoista, joihin ei enää kannata mennä. Nyt ei tiedotus pelannut.
2. "Syvällinen " on vain lyhyt sana jolla ilmaistaan että tieto tästä asiasta ei ole pinnallista. Ei se tarkoita mitään esoteerista viisauden kristalloitumaa.
3. JT:t (toisin kuin minä) kiertävät julistamassa tästä yhdestä huoneesta tulevien päätösten suvereenia viisautta. Joskus he joutuvat kuolemaankin näiden viisaiden päätösten sanamuodon takia. Joten olisi oikein heitä kohtaan tietää mistä ne tulevat. Pitkällä kokemuksellakaan nämä eivät tienneet mikä on metodi: ilmestys, kultalevyt kuin mormoneilla, vai mikä.
1. Yleensä JT:t pitävät kirjaa asunnoista, joihin ei enää kannata mennä. Nyt ei tiedotus pelannut.
---Tottakai pitävät, eikai sun kaltasiin kannata haaskata aikaa. Kaikilla 20000:lla JT:llä on tieto juuri sinusta, oi suuri persoona.
2. "Syvällinen " on vain lyhyt sana jolla ilmaistaan että tieto tästä asiasta ei ole pinnallista. Ei se tarkoita mitään esoteerista viisauden kristalloitumaa.
---Loistavaa, kristallinkirkasta. Kirjaviisaushan on kaiken a & o? Tieto, ilman että sitä osaa soveltaa elämäänsä, on kohtuullisen hyödytöntä. Mutta hienoa, kun kuitenkin jaksat yrittää laajentaa elämänkatsomustasi iskemällä jauhot suuhun vanhoille mummo-paroille.
3. JT:t (toisin kuin minä) kiertävät julistamassa tästä yhdestä huoneesta tulevien päätösten suvereenia viisautta. Joskus he joutuvat kuolemaankin näiden viisaiden päätösten sanamuodon takia. Joten olisi oikein heitä kohtaan tietää mistä ne tulevat. Pitkällä kokemuksellakaan nämä eivät tienneet mikä on metodi: ilmestys, kultalevyt kuin mormoneilla, vai mikä.
---Onpahan varmaan parempi syy kuolla kuin esim. "isänmaan puolesta". Yhdestä huoneestahan nekin päätökset tulevat. Ei kai kukaan ole NIIN tyhmä, että ei tajuaisi jokaisella organisaatiolla olevan JOSSAKIN se "huone", missä tehdään lopulliset päätökset. Ehkä sinullakaan, oi viisaampaakin viisas ystäväiseni, ei ole kuitenkaan IHAN tarkkaa tietoa kaikesta, jos uskot pelkästään ihmisten päättävän asioistaan tällä planeetalla. Avarru.
Voisiko tavalliselle JT:lle tiedottaa mistä opillisista asioista kulloikin äänestetään? Myös niiden jotka äänestävät enemmistöä vastaan perusteluja olisi hyvä kuulla.
Näinhän se toimii esimerkiksi Suomessa eduskunnan äänestyksissä. Minä en usko teokratiaan järjestössä, vaan diktatuuriin. Kyseessä on tyypillinen diktatuuri, joka ilmoittaa päätökset yksipuolisesti, ja oppositiota ei ole tai se vaiennetaan.
Ray Franz oli uransa loppupuolella useimmiten oppositiossa. Päätösten sanotaan olevan yksimielisiä, koska kaikkien tulee kääntyä äänestystuloksen taakse.
--
Onpahan varmaan parempi syy kuolla kuin esim. "isänmaan puolesta". Yhdestä huoneestahan nekin päätökset tulevat.
--
Nih, nythän vain on niin että isänmaan puolesta kuoleminen on sankaruutta. Mutta uskonnon veren siirtokiellon takia kuoleminen koetaan murhaksi uskonon taholta.
Tänä päivänä meitä on monia, jotka ajattelevat että minkä tahansa ihanteen vuoksi kuoleminen on typeryyttä.
On se kuitenkin hyvä että suomessa oikeus ottaa JT lapset huostaan, jotta heille voidaan antaa tarvittaessa verta. 18v täytettyään saavat sitten halutessaan kuolla ihanteensa puolesta. Liekö sekään sitten oikein?
enigmalle:
"Onpahan varmaan parempi syy kuolla kuin esim. "isänmaan puolesta". Yhdestä huoneestahan nekin päätökset tulevat."
Totta. Useimmat, kenties kaikki "isänmaan puolesta" -kuolemispäätökset ovat idioottien tekoa. Poikkeuksena ehkä juuri Suomi viime sodissa, koska oli annettu käsky "tyhjentää Suomi ja asuttaa venäläisillä".
"... uskonnon veren siirtokiellon takia kuoleminen koetaan murhaksi uskonon taholta....Tänä päivänä meitä on monia, jotka ajattelevat että minkä tahansa ihanteen vuoksi kuoleminen on typeryyttä."
En ole puhunut sanaakaan verikiellosta, vaan maininnut nimenomaan ISOT päätökset: valtiohallituksia koskevat. Ihanteen vuoksi kuoleminen voi olla ylevää.
Verikiellon voidaan selvästi osoittaa perustuvan sekä VTestamenttiin, UT.hen ja alkukrist. käytäntöön. Luther oli tästä tietoinen ja kirjoitti siitä. Hyväksyn suonensisäisargumentinkin; se on riittävän looginen. (Kannan muuten itsekin Pohjoismaiden ulkopuolella kieltokorttia, koska minulla on hyvin vaarallinen harrastus. Alle 4 pussia en ota edes Suomessa.)
"On se kuitenkin hyvä että suomessa oikeus ottaa JT lapset huostaan, jotta heille voidaan antaa tarvittaessa verta."
HÄH? Ja vielä 18 -vuotiaaksi? Karmeaa.
Zaaritar:
"Kaikilla 20000:lla JT:llä on tieto juuri sinusta, oi suuri persoona. "
Riittäisi että olisi niillä kahdella jotka meidän talossamme käyvät. Ei kai täällä 20 000 kierrä. Eikä se ole mitenkään niin kauheaa silti. Ovikello soi vaan joka lauantaiaamu aamiaisaikaan.
Puhuimme muustakin, mutta muuta kummaa ei tullut esiin. En erityisesti nauti jauhohommista, tai edes keskustelusta, muiden kuin sanavalmiiden tietopankkien kanssa. Silloin saa itsekin jauhoja, ja se on kivaa.
Tosin yleensä keskustelut eivät silloin mene jauhotteluksi kumminkaan puolin, koska kummallakin on eksegeettistä annettavaa ja paljon yhteistä löytyy. Lue vaikka se kirjoitukseni johon viittasin, niin huomaat.
(Jauhoja löytyy kyllä eniten siitä voimakkaan antijuutalaisesta julkaisusta, jota JT -johto käski jäsenten levittää joka kotiin Natsi-Saksassa juuri ennen järjestön kieltämistä. Niitä on vieläkin museoissa vaikka kuinka. Se, ja senaikainen sovitteleva ylistyslausuma natsijohdolle ovat tosi hyytävää luettavaa. Hmm... hyvä idea, kiitos! Odotas kun otamme SEN puheeksi! )
"Ei kai kukaan ole NIIN tyhmä, että ei tajuaisi jokaisella organisaatiolla olevan JOSSAKIN se "huone", missä tehdään lopulliset päätökset."
Niin, mutta onko siellä puhuva arkku, niinkuin muinaisilla juutalaisilla oli? Vai mikä kristallipallo siellä on?
Ei homma koske sitä, että mummujen "pitäisi" uskoa äänestyksien olemassaoloon, vaan olen ällistynyt siitä, että näköjään MITÄÄN metodia ei ole esitetty.
Tervehdys, arvon Proffa!
Luin viestisi suurella mielenkiinnolla. Minulla olisi pari pientä huomiota asian vierestä:
Suonensisäisargumentti: Toisin kuin sinä, minä en pidä suonensisäisargumenttia loogisena. Pitää paikkansa, että Vanha testamentti kieltää veren nauttimisen ruokana, ja että apostolikonsiili vahvisti tämän päätöksen Ap.t. 15. luvun mukaan. Tämä koski kuitenkin vain veren käyttöä ravintoaineena. Verensiirto on aivan eri asia. Nautittaessa verta ruokana se pilkkoutuu ruoansulatuskanavassa muun ruoan tavoin ja se käytetään elimistön energiantuotantoon. Verensiirrossa suoneen laskettu veri sekoittuu potilaan omaan vereen ja tulee osaksi verenkiertoelimistöä. Kyseessä on elinsiirto. Se on fysiologisesti aivan erilainen tapahtuma kuin ruoansulatus.
Julistus juutalaisia vastaan: Seuran vuonna 1933 Berliinissä hyväksymä julistus, jossa se etsi kompromissia Saksan uuden valtakunnanhallituksen kanssa ja otti myös kantaa juutalaiskysymykseen, on epäilemättä sävyltään epäviisas. Jehovan todistajat itsekin ovat myöhemmin myöntäneet tämän. Toisaalta julistus ei kuitenkaan tuominnut juutalaisia rotuna ja kansana, kuten kansallissosialistit, vaan se tyytyi lähinnä valittelemaan juutalaisten kohtuuttoman suurta vaikutusvaltaa taloudessa ja yhteiskunnassa. Tätä asiaa valittelivat 1920- ja 1930-luvulla monet muutkin, aina Henry Fordista ja Robert Kennedystä alkaen. Väite ei lisäksi ollut täysin tuulesta temmattu, mikäli tarkastelee juutalaisten suhteellista osuutta vaikkapa USA:n talouselämän johtavilla paikoilla.
On huomattavaa, että Julistus otti etäisyyttä ajatukseen juutalaisista jotenkin alempana tai vahingollisena rotuna. Rotuoppi oli tuolloin hyväksytty ja vakavasti otettu tieteellinen oppi, johon uskottiin laajalti myös Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja USA:ssakin. Julistus olisi helposti voinut viitata tähän, täysin tieteellisenä pidettyyn teoriaan ja saada itselleen jopa enemmän tieteellistä vakavuutta. Kuitenkaan se ei tehnyt sitä.
Julistus torjui lisäksi jyrkin sanakääntein väitteet Raamatuntutkijoiden yhteyksistä juutalaisiin. Tämä olikin sisällöllisesti aivan oikein, juutalaiset eivät rahoittaneet Raamatuntutkijoiden toimintaa eivätkä he muutenkaan olleet tekemisissä Raamatuntutkijoiden kanssa.
Julistus pyrki siis yhtäältä osoittamaan sen väitteen vääräksi, että Raamatuntutkijoiden toiminta olisi jotenkin juutalaisten masinoimaa ja toisaalta etsimään yhteistä pohjaa Saksan uuden hallituksen kanssa. Se pyrki osoittamaan, että se ainakin osittain pystyy ymmärtämään Saksan hallituksen kannan juutalaiskysymyksessä. Tässä pyrkimyksessään eivät Raamatuntutkijat olleet millään lailla yksin. Kaikki kristilliset kirkot joutuivat määrittelemään suhteensa uuteen valtakunnanhallitukseen ja sen politiikkaan, ja suurin osa etsi kompromisseja vähintään yhtä innokkaasti kuin Raamatuntutkijat. Tämä siitä huolimatta, että niitä ei suinkaan valtion taholta vainottu niin kuin Raamatuntutkijoita.
Lisäksi on otettava huomioon, että kansallissosialistien juutalaisvastaiset toimet olivat vuonna 1933 vielä lapsenkengissään. Ne rajoittuivat muutamiin toimenpiteisiin, joilla juutalaiset pyrittiin rajaamaan pois julkisesta elämästä. Tuen ilmaus heidän juutalaispolitiikalleen vuonna 1933 ei siis missään mielessä tarkoita tuen ilmausta juutalaisten joukkomurhalle tai muille myöhemmille toimenpiteille. Nämä asiat olivat vielä kaukana edessäpäin eikä niiden tuloa vielä mitenkään voinut aavistaa.
"Verikiellon voidaan selvästi osoittaa perustuvan sekä VTestamenttiin, UT.hen ja alkukrist. käytäntöön. Luther oli tästä tietoinen ja kirjoitti siitä. Hyväksyn suonensisäisargumentinkin; se on riittävän looginen."
Haluan tuoda nyt pari seikkaa esille sekä VT:stä että UT:stä, koskien tätä veriasiaa.
VT: 3.Moos 17:15 antaa luvan syödä eläintä, joka oli itsellään tai pedon tappamana kuollut. Seurauksena tästä oli vain tilapäinen epäpuhtaus, ei sentään kuoleman rankaisu, vaikka eläimen veri oli vuodattamatta.
Eikö verenkarttamis-sääntö ollutkaan ehdoton???
UT: Apostolien teot 15:29. Siinä käsketään karttamaan ”epäjumalille uhrattua ja verta..” Jos tämä oli ehdoton käsky, miksi sitten Paavali antaa toimia sitä vastoin 1. Kor 8:1-13 salliessaan epäjumalille uhratun syömisen?
Eivätkö ne säännöt olleetkaan ehdottomia???
Raamattu on täynnä ristiriitoja, joten sen pohjalta on ihan turha elämäänsä elää. Se on kansantaru ei muuta.
Olet aivan oikeassa huomiossasi, että Paavali ei tunne tai ainakaan tunnusta apostolikonsiilin Ap.t. 15. luvun mukaan antamia rajoituksia. Tämä käy ilmi 1 Kor 8:1-13:sta, jossa Paavali nimenomaisesti sallii epäjumalille uhratun lihan nauttimisen (jos kohta hänen mielestään voi jossain tilanteissa olla parempi pidättäytyä moisesta, mikäli jonkun omatunto voisi loukkaantua), minkä Ap.t. 15:29 taas kieltää. Kertoessaan apostolikonsiilista Gal 2:1-10:ssä Paavali toteaa nimenomaan, että hänelle annettiin tehtäväksi viedä evankeliumia pakanoiden keskuuteen ilman mitään ehtoja (2:6), vain Jerusalemin seurakunnan köyhiä hänen tuli muistaa (2:10). Paavali siis sanoo, että hänelle ei annettu mitään rajoituksia, ei veren eikä muunkaan suhteen.
On mahdollista, että Paavali oli niin varma oman asiansa oikeutuksesta, että hän silmää räpäyttämättä syrjäyttää apostolikonsiilin päätöksen ja jopa antaa siitä harhaanjohtavaa tietoa. Toinen, ja ehkä todennäköisempi vaihtoehto on, että apostolikonsiilin päätökset oli alun alkaenkin tarkoitettu - tai ainakin Paavali ymmärsi ne tarkoitetun - vain eräänlaisiksi siirtymäkauden määräyksiksi. Niiden tarkoituksena oli säädellä siirtymistä juutalaisuudesta universaaliin kristinuskoon, eikä niitä ollut alun alkaenkaan tarkoitettu yleispäteviksi määräyksiksi.
"vaihtoehto on, että apostolikonsiilin päätökset oli alun alkaenkin tarkoitettu...... vain eräänlaisiksi siirtymäkauden määräyksiksi. Niiden tarkoituksena oli säädellä siirtymistä juutalaisuudesta ...kristinuskoon, eikä niitä ollut alun alkaenkaan tarkoitettu yleispäteviksi määräyksiksi. "
Voihan se olla noinkin. Siinä tapauksessa jää ihmetyttämään, miksi kaikkein myöhimmissäkin "vainoissa" käytettiin
oikeudenkäynnin ja pikaoikeudenkäynnin
todistusmenettelynä veriruoista kieltäytymisen testaamista. Jos söi, ei voinut olla kristitty.
(Tietysti "minikokoinen uhritoimitus Rooman jumalille - testi" oli myös käytössä. Muttei aina, sillä havaittiin eräiden kristittyjen pitävän Jupiteria ei-olemassaolevana entiteettinä, jolloin uhri voitiin antaa "leikisti".)
Verikielto säilyi pitkään vaihtelevalla teholla kristinuskon virallistamisen jälkeenkin. "Väliaikaisuudesta" ei kai ole dokumentteja?
Apostolikonsiilista Paavali antaa paljon uskottavamman kuvan kuin Luukas.
Varhaiskristillisyys oli paljon monimuotoisempaa kuin nykyfundamentalistit toivoisivat sen olleen.
Esimerkiksi Paavalikin kertoo, että ehtoollinen oli isompi ateria, joka meni joiltain ihan mässäilyksi. Samoin hän ei paheksu itsensä kastattamista kuolleiden puolesta vaan käyttää sitä perusteluna väitteilleen.
Takuulla siellä syötiin verimakkaraakin jossain. Salaa. Tai sääntö oli erilainen juutalaisperäisille kuin muille. Tai ja tai...ota näistä nyt enää selvää...
Minun käsittääkseni - tosin en ole mikään kristittyjen vainojen asiantuntija - testauskeinona käytettiin yleensä juuri tuota uhritoimitusta Rooman jumalille tai keisarin geniukselle eli suojelushengelle. Tätä pidettiin kristittyjen keskuudessa epäjumalille uhraamisena. Toki oli kristittyjä, jotka kuolemanvaaran edessä uhrasivat ja selittivät myöhemmin uhranneensa vain "leikisti", tietoisina siitä, ettei mitään epäjumalia oikeasti olekaan. Heidän toimintansa tuomittiin kristittyjen keskuudessa kuitenkin yleisesti.
Veriruokien nauttimistakin tiedän koetinkivenä käytetyn, ainakin alkuaikoina, jolloin kristityt vielä miellettiin juutalaiseksi lahkoksi. Tämä osoittautui kuitenkin hankalaksi kriteeriksi, koska jotkut söivät ja toiset eivät.
Väliaikaisuudesta ei minulla ole sen kummoisempia todisteita kuin se, että jotkut Raamatun kirjat sitä opettavat (siis tarkemmin sanottuna Ap.t. 15) ja toiset eivät (Paavali ei, ei myöskään Markus, joka 7. luvussaan kertoo Jeesuksen julistaneen kaikki ruoat puhtaiksi). Väliaikaisuus oli vain eräs mieleeni juolahtanut selitysvaihtoehto. Toinen vaihtoehto on tietysti, että eri kristikunnan osissa oli eri käytäntö ja että Ap.t. 15 kuvaa juutalaiskristillistä käytäntöä.
Tiedän veriruokien syömisen säilyneen kirkossa pitkään kiistan aiheena ja kuten itsekin mainitsit, myös Luther oli asiassa epäilevällä kannalla. Toisaalta kiistakysymyksenä oli nimenomaan veren käyttö ravintoaineena. Verensiirrot ovat eri asia.
puhuu Zaaritar, osuit jälleen asian ytimeen :-)
Tarkoin silmin olen teksityksiänne seurannut ja alkaa jo vaikuttamaan siltä, että olette tosiaan asiaanne perehtynyt.
Proffa:
Nöyrin anteeksipyyntö! Erehdyin pitämään sinua tavallisena suunsoittajana, joka luulee tietävänsä kaiken. Olisi oikeastaan ihan kiva olla JT ja törmätä ovellesi, keskustelusta voisi tulla mielenkiintoista. Arvostan ihmisiä, joilla on tietoa väitteidensä pohjaksi. Seuraan/kommentoin jatkossa hieman kunnoittavampaan sävyyn :)
Jari:
Olisi kiva tietää, mitä Luther vastaisi kysyttäessä eroa suolensisäiseen ja suonensisäiseen verenkäyttöön? Raamatun mukaan (sekä esim. historioitsija Josephuksen mukaan) varhaiskristityt (kuten myös juutalaiset) kunnioittivat verta juuri sen elämää ylläpitävän ominaisuuden takia. Sanatarkasti Raamattua lainatakseni: veri on sielu. Veren käyttäminen muuhun kuin uhritarkoitukseen oli kuolemanvakava asia.
Kuulostaa mieheltä, joka lääkärin kiellettyä käyttämästä voita leivän päällä, siveli voin leivän alle. Kysehän on kuitenkin yleisperiaatteesta.
Voi rakas "Enigma", ihanaa kun Suomenmaasta vielä löytyy ihmisiä, jotka ovat NOIN huolissaan Jehovan todistajien lasten hyvinvoinnista. Onhan se hyvä, että lapsille (joutuisikohan verensiirtokysymyksen eteen ehkä arviolta 3 lasta vuodessa) annetaan verta, jotta voisivat kasvaa terveiksi ja vahvoiksi Jehovan todistajiksi, jotka voivat sitten tulla ovellesi kertomaan hyvää uutista. Toivottavasti rakastat heitä silloinkin yhtä paljon...
Otatko seuraavaksi huolenaiheeksi vaikkapa ne TUHANNET luterilaisten lapset, jotka TAPETAAN jo ennen kuin ehtivät edes syntyä?? Pliis?? Sussa olis potentiaalia hoitamaan toi aborttimurha-asia kuntoon, kun olet kuitenkin isänmaallista sankariainesta.
By the way... olen samaa mieltä kanssasi: isänmaan puolesta kuoleminen ON sankarillista, jos persidentti niin käskisi, voisin niin itsekin tehdä (tosin mielestäni VIELÄ ylevämpää on kuolla noudattaessaan JUMALAN käskyjä).
Isänmaan puolesta TAPPAMISESSA puolestaan EI ole mitään kunniakasta! Tehdään nyt ero näidenkin asioiden välille...
Jos Jumala antaisi minulle käskyn niin noudattaisin sitä varmasti. Eipä ole antanut. Esimieheni ovat antaneet minulle käskyjä ja olen noudattanut niitä. Olenko sankari vai en? Ei sodassa tapeta isänmaan puolesta vaan siksi, ettei tultaisi itse tapatuksi.
Minäkin olisin kiinnostunut tietämään Lutherin kannan verensiirtoihin, ihan vaan kiinnostuksen vuoksi. Tämä kysymys on tietysti anakronistinen, koska sen enempää Raamatun kuin Lutherinkaan aikaan verensiirtoja ei tunnettu. Ensimmäiset yritelmät tehtiin 1700-luvulla, mutta varsinaisesti niiden lääkinnällinen käyttö yleistys vasta 1910-luvulta lähtien, jolloin veriryhmien havaitseminen teki niistä turvallisia terapiamuotoja.
Lääkäri on kieltänyt minua syömästä voita (tai kehottanut olemaan syömättä), enkä sitä pistä sen enempää leipäni ylle kuin allekaan. Tässä kohtaahan on sama, missä voi on, koska se kuitenkin joutuu ruoansulatuskanavaan ja pilkkoutuu.
Sen sijaan veren suhteen ei ole sama, syödäänkö sitä vai annetaanko sitä verisuoneen. Syöty veri pilkkoutuu sokereiksi, ja se käytetään elimistön energiatuotantoon. Verensiirrossa siirretty veri tulee osaksi verenkiertoelimistöä, se ei pilkkoudu. Kyseessä on elinsiirto, ei ravinnon nauttiminen. Raamattu ei puhu veren lääkinnällisestä käytöstä, ainoastaan sen syömisestä.
Rinnastus olisi ehkä parempi, mikäli puhutaan lääkäristä, joka kieltää potilaaltaan alkoholijuomien nauttimisen, ja potilas kieltäytyisi tähän perustuen käyttämästä alkoholia sisältäviä desinfektioaineita ihon puhdistukseen.
Saman vastaväitteen olisin sanonut muuten myös Lutherille, jos hän olisi kieltänyt verensiirrot.
Oot mun sankari ;)
Tottahan se on, oman henkiriepunsa takiahan sodissa tapellaan. Isoisän kertomusten mukaan siitä on isänmaallisuus kaukana, kun vihollinen keskittää ja omat kädet on niin jäässä, ettei pysty edes asetta pitelemään :(
Sotia tulee olemaan niin kauan kuin yksikin ihminen on valmis tappamaan oman henkensä pelastamiseksi. Onneksi löytyy ihmisiä, jotka välittävät toisen ihmisen henkirievusta enemmän kuin omastaan. Jeesus on hyvä esimerkki (ilman että alan jeesustelemaan) :)
Minun on pakko olla, heitä kun on lähipiirissänikin. Ja ilmeisesti minulla on siis kunnia tuntea myös yksi näistä kolmesta.
Tuttava perheeni lapset ovat vanhinta lukuunottamatta niin pieniä etten voi heille näistä asioista puhua. Toivottavasti "maallisen" ihmisen seura ja ystävyys auttaa heitä tulevaisuudessa siten, että he huomaavat järjestön ulkopuolellakin olevan ystävällisiä ja rakastavia ihmisiä.
Ehkä se helpottaa lähtöä joskus!
Huomasitko muuten puolustelevasi tapamista ja murhaa sillä verkkuueella kun muutkin tappavat?
Ja verensiirrosta kieltäytymisen vuoksi kuoleminen ei ole raamatun opetus vaan teidän johtajienne keksintöä. Tapatte siis itsenne ihmisten käskyjen vuoksi.
Kirjoitan tästä veriasiasta myöhemmin tänne palstalle lisää, mutta nyt perjantain viettoon...
sisaresi enigma :)
"Huomasitko muuten puolustelevasi tapamista ja murhaa sillä verkkuueella kun muutkin tappavat?"
Pakkohan sitä on jotain verukkeita keksiä, että voisin puolustella luterilaisten sisarteni/veljieni positiivista suhtautumista tappamiseen.
Ja oikeassa olet: "verensiirrosta kieltäytymisen vuoksi kuoleminen ei ole raamatun opetus"
Missään osassa Raamattua ei opeteta KUOLEMAAN verensiirron vuoksi. Raamattu ainoastaan käskee karttaa verta, ts. sitä ei pitäisi itseensä mennä lisäilemään, jos kerta jo pelkkä SYÖMINENKIN on kiellettyjen listalla.
En usko, että ainoakaan JT HALUAA kuolla joutuessaan suurten kysymysten eteen. Silloinhan ei tarvitsisi edes mennä sairaalaan saamaan hoitoa, jäisi vain kotiin ja homma hoituisi itsestään?
Verensiirrot ovat hoitomuotona jo aikansa eläneet lääketieteessä ja auttamattomasti vanhentunut hoitomuoto. Keskiajalla käytettiin suoneniskentää tautiin kuin tautiin ja 1900-luvulla kumarrettiin verensiirtoja.
Onneksi yhä harvempi lääkäri käyttää verensiirtoa ja yhä harvempi pitää niitä ainoana hengenpelastustapana. Plasmavolyyminkohottajatkin on keksitty ja tietous verensiirtojen lääkinnällisistä riskeistä on jo tavallistenkin pulliaisten tiedossa. Fakta on, että potilas toipuu nopeammin ilaman verta tehdyistä leikkauksista.
Nyt kun olet tullut viikonlopun vietosta, voisitkin avata keskustelun aiheesta: "Annoin lapselleni verensiirron ja tartutin AIDSin ja hepatiitin"
Jokaista "verensiirrotonta" lasta kohti tartutetaan suoraan verensiirrolla tai välillisesti SATOJA viattomia lapsia AIDSilla tai jollakin muulla vakavalla, valtavia elimellisiä tuhoja tekevällä taudilla.
Verensiirroissa käytettävä veri ei KOSKAAN ole 100% varmasti puhdasta, edes Suomessa. Puhumattakaan hylkimisreaktioista, joita vieras orgaaninen neste elimistössä aiheuttaa.