Perääntymien -44 kesällä

Olihan se hyvä saada liikkeeseen ja nähdä, mitä se meinaa. Aikomushan se ei ollut, mutta niin kävi. Ja niin kauan se tuli, kun oli tarpeeksi voimaa takana. Kykeni murtoon. Ei olisi sitä pysäytetty "valmiusjoukoilla" sun muilla suojajoukoilla.

"Jälkiviisaan silimä se on somassa paikassa, se kun katsoo taaksepäin." (Veikko Huovinen)

Mistään muualta ei synny noin typerää juttua.

Sota ei ole oikeudenmukainen eikä ainakaan niille, joiden osana oli kokea suurhyökkäyksen alkuvaihe.

Olettaisin, että viivyttävä vetäytyminen oli ollut sodanjohdonkin vara-ajatuksena. Alun rajuus, vain yllätti. Keskeisinta oli, että vetäytymisen jälkeen tilanne saatiin jotakuin pian jonkilaisesti johdettuun hallintaan. Mm. Airo antaa eräässä haastattelussaan näin ymmärtää. Puna-armeija oli keskittänyt hyökkäysalueella sellaisen voiman, että suurempi suomalaisten joukkojen keskitys olisi johtanut vain suurempiin menetyksiin ja sekasortoon. Ilmeisesti neuvostoliittolaisille suomalaisten perääntyminen sopi huonosti. Tavoitteena näyttäisi olleen suomalaisten rintamalohkon tuhoaminen paikalleen ja lähes avoimen aukon murtaiminen siihen.

Kun rintamalinja - tappioita kovin kärsien - kykeni vetäytymään ja jotenkin vastarintaan, ei nopeille, kevyeille etenijoille avautunutkaan riittävää aukkoa. Puna-armeija joutui järjestämään massiivinen uudelleen hyökkäysryhmityksensä raskaine tykistöineen, suorasuuntausaseineen ja panssareineen. Se ei sujunut kovin jouhevasti ja etenemisryhmitystä päästiin jo vakavasti häiritsemäänkin. Eikös sanota "mikä joustaa ei niin helposti murru", luulen, että tämä oppi on upseereillekin opetettu.

Venäläisten Kannaksen suurhyökkäyksen aloittamiseksi salaamisoperaatiot ja joukkojen siirot oli toteutettu tiukkojen Stavkan antamien ohjeiden mukaisesti.

Venäläiset salasivat hyökkäyksensä kaikin mahdollisin keinoin. LeRi kiinnitti erityistä huomiota hyökkäyksen salaamiseen, mm. radiohiljaisuus oli ehdoton. Stalin määräsi että suomalaisille on annettava kuva että hyökkäys tapahtuu Petsamon valtaamiseksi. Puna-armeija suoritti valeliikkeitä ja kun olivat onnistuneet niissä saksalaisia vastaan, niin nyt kokeiltiin samaa kaavaa suomalaisia vastaan. Venäläiset nousivat maihin Norjan rannikkoon liityvällä rannikkoalueella ja täytti näin velvollisuutensa Bodygard-harhautuksessa. Suomalaisia harhautettiin Stavka - Leningradin ja Karjalanrintamille annetuin käskyin. Erityisen tärkeää osaa harhautuksilla haluttiin osoittaa että hyökkäys tapahtuu Narvan kannaksella, Karjalan kannaksen vasemmalla sivustalla. Venäläisten tiedustelutoimintaa kiihdytettiin Narvan suunnalla, sinne perustettiin radioverkkoja sekä siirrettiin tykistöä panssarivaunuja etulinjaan. Kun operaatiot olivat 3.5 valmiit, nämä operaatiot vaativat vielä Stavkan hyväksynnän..

Stavka oletti mm. että suomalaisilla olisi ollut 380 rynnäkkötykkiä ja panssarivaunua. Samoin oli lentokoneiden virhearvio, joka laski suomalaisten koneiden määräksi 350 konetta. Lentokoneylivoima rakentui näin 38-kertaiseksi. Näistä seikoista johtuen, puna-armeija vastasi haasteeseen omalla materiallaan. Vieläpä Mannerheimlinjankin varaan laskeskeltiin - eli venäläiset näkivät kolmannenkin puolustuslinja, jonka LeRi:n esikunta havannoi samojen periaatteiden mukaan rakennetuksi kuin pääasema ja VT-linjalla.
Kun lasketaan puna-armeijan Kannaksen joukkojen vahvuudeksi n. 260 000-280 000 miestä, ylivoima muuttui nelinkertaiseksi. Kannaksella oli suomalaisia n. 75000 miestä. Venäläiset erehtyivät etulinjan jalkaväkisuhtessa suomalaisvahvuudessa n.67 000 miehellä, jolloin voimasuhteet olivat todellisuudessa 1.2,7.
suomalaista jalkaväkisotilasta.



Osa joukkoja tuotiin laivoilla, rautatiet johtivat sisämaasta suoraan Kannakselle. Yölliset kuljetukset tehtiin suljetuin vaunuin hiiren hiljaa. Joukkoja koulutettiin keväästä alkaen Leningradin lähettyvillä samanlaisissa maastoissa kuin mitä oli Kannaksella.

Vuonna 1944 puna-armeija pystyi siirtämään ARMEIJAN rintamalohkolle parissa viikossa, koska he olivat saaneet haltuunsa suuria rautatieverkostoja ja mm. USA:n lähettämiä dodgeja, studebakereita ja ruskiford-kuorma-autoja. Leningradin suunnalla heilla oli toukokuun alussa hyvät rautatieyhteydet Kannakselle. Joukkojen siirtäminen Kannaksen hyökkäyksen lähtöasemiin oli malliesimerkki joukkojen nopean keskittämisen suunnitelmasta ja sen toteuttamisesta myös huoltoa unohtamatta.
Joukkoja kuljetettiin suljetuissa junanvaunuissa. Junat eivät saaneet pysähtyä asemilla, vaan ne ohjattiin sivuraiteille ja metsätaipaleiden ratapihoille. Laivastot purkivat lastinsa öisin. Panssarijoukkoja harjoitettiin rajoitetun näkyvyyden aikaan tai pimeällä. 97.Armeijakunta siirrettiin koulutusalueelta rautateitse. 21.Armeijan joukot (suomalaisille tuntematon) siirrettiin salaamisvalmistelujen puitteissa marssien, rautateitse ja vesitse. 30.Kaartinarmeijakunta ja 109. Armeijakunta kuljetusaluksin Suomenlahden yli, laivojen ruumissa ja naamioituina.

jääräpäisesti vielä I Maailmansotaa eivätkä halunneet uskoa saksalaisia, jotka sentään tiesivät jotain Puna-armeijan toimintatavoista.

Jos olisi uskottu ja vedetty joukot etulinjasta taakse, sakujen neuvon mukaisesti, ennen 10.6 keskitystä niin olisi ensinnäi säästynyt tuhansien ukkojen henki ja terveet joukot olisivat lyöneet luuta kurkkuun hyökkääjille heti linjojen takana.

Nyt puupäitten johtaessa tuhoutuivat varsinaiset joukot ja reservit samassa lihamyllyssä.