Suomalaiset Lech-virralla

Kustaa II Aadolfin retki, osa 3.

Talvella oli hetki aikaa virua sotamajoissa, mutta sitten kuningas päätti työntyä katoliseen Baijeriin, uskonsodan ydinalueelle. Tonavaan laskeva Lech oli kevättulvasta turpeana. Kaiken lisäksi Tilly käkki joukkoineen vastarannalla ja piti vahtia.

Tiedustelemalla saatiin virran syvyys. Silta rakennettiin savusuojassa (terva, märät oljet ja tuoreet puut palamaan). Kolme patteria ryhmitettiin suojaamaan ylimeno.

Jos Breitenfeldissä ja Würzburgissa oli jäänyt jokunen pohjalainen tai savolainen henkiin, oli aika yrittää taas. 5.4. 1632 tykit alkoivat paukkua.

Kuningas määräsi 300 suomalaista ottamaan joessa olevan pienen saarelman haltuun. Tämä onnistui, ja suomalaiset alkoivat lapioida vallia. Katoliset ryhmittivät kaikki tykkinsä ampumaan tähän häiritsevään etuasemaan. Ruotsalainen tykistö vastasi. Jyrinä kuului kauas Baijeriin. Tilly pyrki saareen, ja sinne lähetettiin toiset 300 suomalaista avuksi tappelemaan.

Silta saatiin valmiiksi ja sotajoukko otti pian katolisista mittaa vastarannalla. Saaresta irtautuneet suomalaiset etsivät taistelun aikana kahluupaikan ja ilmestyivät ratkaisevalla hetkellä katolisten sivustaan.

Turhaan sisukas Tilly lähetti parhaat miehensä taisteluun. Lopulta hän otti itse sotalipun ja lähti vallooniensa kärjessä rantaan, mutta sai pahasti tykinkuulasta jalkaan. Pimeän tullen katoliset vetäytyivät. Kreivi Johann Tilly kuoli haavoihinsa kahden viikon kuluttua.

Ruotsi levittäytyi Baijeriin ja piti evankeliset kirkonmenot Augsburgissa.

Ei ole tietoa, kunnostautuivatko savolaiset jälleen viinintuntijoina, mutta ainahan sitä sopii epäillä. Koska München oli vallattu, ainakin olutta piisasi - tosin sitä oli omastakin takaa.