Mulla on todella pahaolo, kun en käynyt katsomassa läheistäni moneen kuukauteen ennen hänen kuolemaansa, koska mulla oli aina tunne, että hän ei arvosta mua tai pitää mua jotenkin epäonnistuneena ja aina oli moittimassa ulkonäköäni tai tekemisiäni/tekemättömyyttäni.
Tosin tiedän, että hän rakasti mua, mutta hän oli neljänsukupolven päässä minusta, niin meillä oli aivan erilainen käsitys miten ihmisiä tulee kohdella eli hänestä nuoremmille sukulaisille sai puhua mitätahansa päin naamaa ja vieraita sekä vanhempia sukulaisia piti kunnioittaa ja "mielistellä".
Rakastin kuitenkin häntä, mutta tuskin unohdan ikinä katkeria kyyneleitäni mitkä hän sai sanoillaan usein aikaan.
Tosin tiedän, että hän rakasti mua, mutta hän oli neljänsukupolven päässä minusta, niin meillä oli aivan erilainen käsitys miten ihmisiä tulee kohdella eli hänestä nuoremmille sukulaisille sai puhua mitätahansa päin naamaa ja vieraita sekä vanhempia sukulaisia piti kunnioittaa ja "mielistellä".
Rakastin kuitenkin häntä, mutta tuskin unohdan ikinä katkeria kyyneleitäni mitkä hän sai sanoillaan usein aikaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.