Taitavalla hivutustekniikalla Suomea viedään NATO:on. Herää kysymys: Onko käsky käynyt sieltä Euroopasta? Monet merkit viittaavat siihen, että kyllä on.
Jo ennen EU-kansanäänestystä määräsi saksalaispoliitikko Karl Lamers: "Suomi NATO:on" (Turun Sanomat 5.11.1994).
Toinen saksalainen, sosialidemokraattien vaalijuhlan (24.9.1994) juhlapuhujaksi kutsuttu Klaus Hänsch, sanoi mm.: "Euroopan Unioni on varautunut siihen, että Unionilla on Suomen liittymisen jälkeen tuhat kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Suomen on tehtävä päätös nyt. Toista tilaisuutta ei tule."
Presidentti Mauno Koivisto muutti ulkopolitiikan heti ensimmäisen eurohallituksen, Holkerin hallituksen, aikana. Vaikka ei sitä kansalle sanottu. Suurten valtiomiestemme Paasikiven ja Kekkosen luoma linja mitätöitiin, vaikka se palveli hyvin taloutta, työllisyyttä ja turvallisuutta, ja vaikka valtaosa kansasta kannatti sitä.
"Puolueettomuudesta luopuminen oli huonosti valmisteltu ja hätiköity päätös" sanoi valtiotieteen professori Jan-Magnus Jansson 10.9.1994 esitelmässään Helsingissä.
Suomen kansa ei halua, että maa viedään NATO:on ja annetaan vieraitten voimien käyttöön. Kansa muistaa, että sen jälkeen, kun Suomi sai itsenäisyyden, tänne on tullut "rauhanturvaajia" sieltä Euroopasta kaksi kertaa: vuonna 1918 ja sitten Hitlerin hallitessa. Kummallakin kerralla on Suomen kansan verta vuolaasti vuodatettu. Professori Yrjö Ruutu sanoi kirjassaan "Suomen politiikka 1939 - 44": "Kummallakin kerralla Saksa on vakavasti uhannut Suomen itsenäisyyttä."
"Rauhanturvaajat" ovat halunneet "pohjoista ulottuvuutta", ja "itälaajentumista" on yritetty Suomea hyväksikäyttäen.
Vaikka "rauhanturvaajien" tuhotyöt - saksalaisten aseveljien tekemä tuhopoltto Lapissa - on Suomelle yhä maksamatta, niin nyt vehkeillään taas, ja taas kansan selän takana. Suurilla seteleillä hyvin rasvattu propagandakoneisto paahtaa. Eikä oikeaa tietoa kansan elinehtoja ja turvallisuutta koskevista asioista päästetä kansalle julki. Asioita naamioidaan.
Suomea militarisoidaan määrätietoisesti. Puolustusvoimain ylipäällikkönä Koivisto määräsi ostettavaksi Hornet-hävittäjät NATO-yhteensopivuutta varten. Hämäräperäiset Hornet-kaupat!
Presidentti Ahtisaari halusi hankittavaksi taisteluhelikopterit. Suomen veronmaksajilla maksatetaan NATO-aseita ja -kustannuksia. Sotavarusteluun kyllä riittää miljoonia!
Ulkoministerinä Tarja Halonen sanoi: "Euroopan Unionin merkitys on turvallisuuden kannalta kiistaton. Yhteistyö NATO:n tai WEU:n kanssa on osa Unionin sisäisen kehittämisen kokonaissuunnitelmaa" (Suomenmaa 7.2.1997). Presidenttiehdokkaana Halonen sanoi: " Pohjoinen ulottuvuus on Saksalle tärkeä". Presidenttinä Tarja Halonen ilmeisesti varmistaa, että vieraat voimat saavat käyttöönsä Suomen.
Professori Keijo Korhonen kirjoitti Ilkassa: "Sotilasliiton toimiala on sota". Balkanilla NATO toteutti toimialaansa. Ja pieni Suomi maksaa suuren rauhankumppaninsa sotakustannuksia: NATO-pommituksia ja niiden vaurioita.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Jo ennen EU-kansanäänestystä määräsi saksalaispoliitikko Karl Lamers: "Suomi NATO:on" (Turun Sanomat 5.11.1994).
Toinen saksalainen, sosialidemokraattien vaalijuhlan (24.9.1994) juhlapuhujaksi kutsuttu Klaus Hänsch, sanoi mm.: "Euroopan Unioni on varautunut siihen, että Unionilla on Suomen liittymisen jälkeen tuhat kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Suomen on tehtävä päätös nyt. Toista tilaisuutta ei tule."
Presidentti Mauno Koivisto muutti ulkopolitiikan heti ensimmäisen eurohallituksen, Holkerin hallituksen, aikana. Vaikka ei sitä kansalle sanottu. Suurten valtiomiestemme Paasikiven ja Kekkosen luoma linja mitätöitiin, vaikka se palveli hyvin taloutta, työllisyyttä ja turvallisuutta, ja vaikka valtaosa kansasta kannatti sitä.
"Puolueettomuudesta luopuminen oli huonosti valmisteltu ja hätiköity päätös" sanoi valtiotieteen professori Jan-Magnus Jansson 10.9.1994 esitelmässään Helsingissä.
Suomen kansa ei halua, että maa viedään NATO:on ja annetaan vieraitten voimien käyttöön. Kansa muistaa, että sen jälkeen, kun Suomi sai itsenäisyyden, tänne on tullut "rauhanturvaajia" sieltä Euroopasta kaksi kertaa: vuonna 1918 ja sitten Hitlerin hallitessa. Kummallakin kerralla on Suomen kansan verta vuolaasti vuodatettu. Professori Yrjö Ruutu sanoi kirjassaan "Suomen politiikka 1939 - 44": "Kummallakin kerralla Saksa on vakavasti uhannut Suomen itsenäisyyttä."
"Rauhanturvaajat" ovat halunneet "pohjoista ulottuvuutta", ja "itälaajentumista" on yritetty Suomea hyväksikäyttäen.
Vaikka "rauhanturvaajien" tuhotyöt - saksalaisten aseveljien tekemä tuhopoltto Lapissa - on Suomelle yhä maksamatta, niin nyt vehkeillään taas, ja taas kansan selän takana. Suurilla seteleillä hyvin rasvattu propagandakoneisto paahtaa. Eikä oikeaa tietoa kansan elinehtoja ja turvallisuutta koskevista asioista päästetä kansalle julki. Asioita naamioidaan.
Suomea militarisoidaan määrätietoisesti. Puolustusvoimain ylipäällikkönä Koivisto määräsi ostettavaksi Hornet-hävittäjät NATO-yhteensopivuutta varten. Hämäräperäiset Hornet-kaupat!
Presidentti Ahtisaari halusi hankittavaksi taisteluhelikopterit. Suomen veronmaksajilla maksatetaan NATO-aseita ja -kustannuksia. Sotavarusteluun kyllä riittää miljoonia!
Ulkoministerinä Tarja Halonen sanoi: "Euroopan Unionin merkitys on turvallisuuden kannalta kiistaton. Yhteistyö NATO:n tai WEU:n kanssa on osa Unionin sisäisen kehittämisen kokonaissuunnitelmaa" (Suomenmaa 7.2.1997). Presidenttiehdokkaana Halonen sanoi: " Pohjoinen ulottuvuus on Saksalle tärkeä". Presidenttinä Tarja Halonen ilmeisesti varmistaa, että vieraat voimat saavat käyttöönsä Suomen.
Professori Keijo Korhonen kirjoitti Ilkassa: "Sotilasliiton toimiala on sota". Balkanilla NATO toteutti toimialaansa. Ja pieni Suomi maksaa suuren rauhankumppaninsa sotakustannuksia: NATO-pommituksia ja niiden vaurioita.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.