Mantumme riittänyt reviiriksi!

Jo historiamme alkeita lukiessa on helppo huomata, että meille Tarton raja olisi riittänyt reviiriksi ilman kaipausta lisävalloituksiin. Pieni ryhmä oli tosin eri mieltä, mutta sekin saatiin aisoihin helposti. Emme ole havitelleet ulkomaiden tanhuvia, vaikka naapurimme ovat koko ajan pyrkineet meidän hallitsijoiksi.

Supisuomalaiset eivät ole syyllistyneet kaiketi terroritekoihinkaan, vaan muut ruotsikot ja slaavit ovat keskenään murhanneet joko toisiaan tai suomalaisiakin. Reviiriksemme on riittänyt oma alueemme, ja olemme antaneet vähemmistöjen myös saada valtaa jopa enemmän kuin tarpeeksi.

Aina en ole edes varma siitä, haluammeko kenties alistua ikuisuuksiin toisten päsmäröimiksi. Kai olemme vuosisatojen aikana menettäneet kyvyn olla itsenäisiä, eivätkä edes suuryrityksemme pyri suosimaan suomalaisuutta. Sattumien oikkujen vuoksi olemme säilyneet kansakuntana kansakuntien joukossa niin kauan, että meidät voitiin hyväksyä Euroopan Unionin jäseniksi.

Olemme olleet sitkeitä sotilaina ja ahkeria rakentajina, mutta emme ole saaneet aikaiseksi sellaista yhteyttä, mikä esimerkiksi ruotsalaisilla on kolmeen kruunuunsa. Kuka voi kuvitella, että ruotsalaiset antaisivat henkisen terrorin vaikuttaa lainsäädäntöönsä? Mieluummin hyväksyvät pääministeriensä murhat kuin antavat väkivallan vaikuttaa päätöksiinsä.

Meidän oli helppo luopua markastamme, mutta isänmaamme vakituisten asukkaiden valvonnasta ei. Tullit ja muut rajoitteet pitivät ja pitävät pintansa yhä, kuten henkinenkin valvonta, jota suuryritykset voivat jatkossa ylläpitää vaivattomasti uusien lakien vuoksi.