Surullinen

tarinani

Haluan jakaa surullisen tarinani kaikkien kanssa toivoen, että olen varoittavana esimerkkinä muille. En haluaisi kenellekkään tällaista tilannetta.

Olen 25- vuotias naimisissa oleva nainen ja olen velkaantunut pahasti. Asia ahdistaa minua ensimmäisenä, kun aamulla herään ja viimeisenä, kun menen nukkumaan. En tiedä onko tästä tilanteesta ulospääsyä ja minulla alkaa olla jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Minulla on siis velkoja, paljon. Asuntolaina, jota maksan mieheni kanssa yhdessä. Sitten minulta löytyy kahdesta eri pankista kulutusluottoja sekä Visa & Mastercard. Näiden lisäksi minulla on Citibankista n. 4000 euron laina ja Ge moneysta noin 5000 euron laina. Niin ja tietysti yhtiövastike mikä on n. 220 eur/kk.
Velat ovat kertyneet pikkuhiljaa ja vasta nyt olen tajunnut millainen idiootti olen ollut ottaessani erilaisia lainoja.

Olen vakituisessa työsuhteessa ja nettotuloni on noin 1500 euroa/kk. Onneksi minulle on sentään työ. Mutta tuloni laskevat kesällä huomattavasti, sillä meille on tulossa vauva. Se on tietysti iloinen asia ja olemme mieheni kanssa onnellisia tästä. Minua on kuitenkin ruvennut ahdistamaan se, miten pärjään taloudellisesti, kun lapsi syntyy. Kun en pärjää nytkään.
Eilenkin itkin taas itseni uneen, kun vihaan itseäni niin paljon. Haluaisin antaa lapselleni vain parasta.

En ole puhunut tästä tilanteestani kenellekkään. Edes mieheni ei tiedä veloistani. En tiedä miksi en ole pystynyt puhumaan, sillä mieheni on maailman ihanin ihminen.

Minulla on tasan kaksi syytä sille, miksi en ole tappanut itseäni. Ensimmäinen syy on vauva. En voisi ikinä tappaa lastani, jota olemme hartaasti toivoneet. Toinen syy on rakas aviomieheni. En halua, että hän joutuu maksamaan tyhmiä velkojani. Hän ei ole niistä vastuussa millään tavalla.

Ihmiset, miettikää, ennenkun otatte lainoja. Ette halua tähän tilanteeseen missä minä olen: korviani myötrn veloissa :(

24

4450

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • korvia myöten

      veloissa. Se vaan on niiin suhteellista. Viime laman aikana meni ulosottoon 10,000 euron opintolaina.Olin korvia myöten veloissa ja oli itsetuhoiset ajatukset. Nykyään minulla ja vaimollani vielä 116,000 asuntolainaa ja 13,000 autolainaa ja ei olla korvia myöten veloissa. Luulen että suurimmat paineesi tulee siitä etä kannat tiedon veloista vain itselläsi. Kannattaa jutella miehesi kanssa. Sen minkä sinä nyt koet ylipääsemättömältä ongelmalta itsetuho ajatuksilla saattaa miehesi korvilla kuullostaa pikkuasialta. Luuletko että hän 9000 euron takia haluaa päästä sinusta tai tulevasta lapsesta eroon.

      • sitä velkaa on..

        Enemmän kuin 9000 euroa. Laskin että asuntolainan (100 000) lisäksi noin 20 000- 30 000. Asuntolainaa maksamme yhdessä, mutta muita lainojani maksan yksin.


      • oli niitten
        sitä velkaa on.. kirjoitti:

        Enemmän kuin 9000 euroa. Laskin että asuntolainan (100 000) lisäksi noin 20 000- 30 000. Asuntolainaa maksamme yhdessä, mutta muita lainojani maksan yksin.

        velkojen kanssa. Siis 120-130,000 yhteistä lainaa ei ole ongelmasi vaan se salattu oma velka. Jos tosiaan ne mainitsemasi 4 5 tonnia niin hävettävää myönnän. Itselläkin liiton aikana otettu joitain aivan typeriä luottoja. Mutta puhu nyt ihmeessä miehesi kanssa sillä muuten asiat vain pahenevat. Ei ole hintaa mistä voisin itsetuhoisin ajatuksin luopua pojastani.Heh, vaimon hinnasta voisin ehkä vähän tinkiä:). Ryhdistäydy ja ota ensi viikonloppuna asia miehesi kanssa puheeksi. En usko että hän juoksee karkuun mutta asia helpottaa sinun olotilaasi ratkaisevasti. Toki miehelläsi on oikeus olla vihainen mutta uskon että leppyy. Hänelle/sinulle tulossa rahaa suurempaa asia. Se.. se no huomaat kun se vaipparumba alkaa:) Nooh täytyy hetkeksi lopettaa lähden tuosta 7- vuotiaan poikani katsomaan läheistä koirapuistoa. On tulossa koiranpentu perheelle huhtikuussa. Tsemppiä....


      • Missä kaikki tavarat??
        sitä velkaa on.. kirjoitti:

        Enemmän kuin 9000 euroa. Laskin että asuntolainan (100 000) lisäksi noin 20 000- 30 000. Asuntolainaa maksamme yhdessä, mutta muita lainojani maksan yksin.

        Tässä taas erittäin hyvä esimerkki miten euron tulo on sumentanut joidenkin ihmisten rahantajun täysin.

        Et pysty laskemaan velkojasi tuon suuremmalla tarkkuudella?

        Ei kai kukaan markka-aikana olisi sanonut "Velkaa on minulla 120 000 - 180 000" markkaa. Erohan on valtava!

        Lisäksi tuo summa on muutenkin älytön. Mitä noilla rahoilla on ostettu? Onhan tuollaisesta summasta pakko olla jäänyt jotain konkreettista tavaraa jäljelle. Miten miehesi ei ole mitenkään ihmetellyt että teille ilmestyy tavaroita joiden arvo on reippaasti yli vuoden nettopalkkasi?

        Miten muuten noilla tuloilla olet edes saanut nuo kulutusluotot yms? Tai jos ne olivat ensin, niin miten ihmeessä sait asuntolainan? Valehtelitko pankille rahatilanteesi?


      • SuuriKupla
        Missä kaikki tavarat?? kirjoitti:

        Tässä taas erittäin hyvä esimerkki miten euron tulo on sumentanut joidenkin ihmisten rahantajun täysin.

        Et pysty laskemaan velkojasi tuon suuremmalla tarkkuudella?

        Ei kai kukaan markka-aikana olisi sanonut "Velkaa on minulla 120 000 - 180 000" markkaa. Erohan on valtava!

        Lisäksi tuo summa on muutenkin älytön. Mitä noilla rahoilla on ostettu? Onhan tuollaisesta summasta pakko olla jäänyt jotain konkreettista tavaraa jäljelle. Miten miehesi ei ole mitenkään ihmetellyt että teille ilmestyy tavaroita joiden arvo on reippaasti yli vuoden nettopalkkasi?

        Miten muuten noilla tuloilla olet edes saanut nuo kulutusluotot yms? Tai jos ne olivat ensin, niin miten ihmeessä sait asuntolainan? Valehtelitko pankille rahatilanteesi?

        Valitettavasti ne kaikista pahiten velkaantuneet eivät välttämättä tiedä tarkkaa velkasummaansa. Jos sen olisivat tiedostaneet koko ajan, ei velkaantuminen olisi luultavasti karannut lapasesta... Ainakin minun miehelläni tuli sellainen vaihe, että ei jaksanut enää välittää ja sitten vaan yritti sumplia asioita jollain lailla eteenpäin eikä halunnutkaan tietää lopullista velkasummaa, koska tuntui ettei sille mitään kuitenkaan voinut. Erillisiä velkoja saattaa ihmisillä olla jopa 5-7, joten ei niistä kaikista pysy automaattisesti selvillä. Saattaa olla että vain yhdellä tai kahdella lainalla on ostettu jotakin oikeaa ja loput on otettu paikkaamaan muita velkoja eli vastineena ei ole mitään, mutta korot sen kun juoksevat. Ensimmäinen askel tilanteen haltuun ottamisessa on juuri se, että ottaa eteensä laskimen ja ruutupaperin tai avaa excel-taulukon, kaivaa kaikki mahdolliset laskut ja osamaksuerät esiin ja laskee kaikki velat yhteen. Sitten voi miettiä voiko velkoja yhdistellä niin, että olisi jonkinlainen mahdollisuus saada niitä lyhennettyä pikku hiljaa, ilman että yksikään laina ehtii ulosottoon saakka. Sen tehtyään moni tulee katuneeksi, ettei ole tarttunut toimeen jo 1, 2, 3 tai 10 vuotta sitten...


      • SuuriKupla
        SuuriKupla kirjoitti:

        Valitettavasti ne kaikista pahiten velkaantuneet eivät välttämättä tiedä tarkkaa velkasummaansa. Jos sen olisivat tiedostaneet koko ajan, ei velkaantuminen olisi luultavasti karannut lapasesta... Ainakin minun miehelläni tuli sellainen vaihe, että ei jaksanut enää välittää ja sitten vaan yritti sumplia asioita jollain lailla eteenpäin eikä halunnutkaan tietää lopullista velkasummaa, koska tuntui ettei sille mitään kuitenkaan voinut. Erillisiä velkoja saattaa ihmisillä olla jopa 5-7, joten ei niistä kaikista pysy automaattisesti selvillä. Saattaa olla että vain yhdellä tai kahdella lainalla on ostettu jotakin oikeaa ja loput on otettu paikkaamaan muita velkoja eli vastineena ei ole mitään, mutta korot sen kun juoksevat. Ensimmäinen askel tilanteen haltuun ottamisessa on juuri se, että ottaa eteensä laskimen ja ruutupaperin tai avaa excel-taulukon, kaivaa kaikki mahdolliset laskut ja osamaksuerät esiin ja laskee kaikki velat yhteen. Sitten voi miettiä voiko velkoja yhdistellä niin, että olisi jonkinlainen mahdollisuus saada niitä lyhennettyä pikku hiljaa, ilman että yksikään laina ehtii ulosottoon saakka. Sen tehtyään moni tulee katuneeksi, ettei ole tarttunut toimeen jo 1, 2, 3 tai 10 vuotta sitten...

        Olisi kyllä sinänsä kiinostavaa kuulla, mistä ap:n velkaantuminen on alkanut. 20-30 000 on melkoisen suuri summa noin nuorelle naiselle. Minun miehelläni meni samansuuruisen potin keräämiseen n. 15 vuotta. Muutenkin olisi kivaa kuulla kuulumisia, joko aloittaja on saanut otettua härkää sarvista ja kerrottua miehelle tilanteesta. Se on kuitenkin tehtävä jossain vaiheessa ja mitä nopeammin, sitä parempi.


    • Mä vaan

      Hei,
      heti huomenna varaat itsellesi velkaneuvojalta ajan. Saatat saada sen jopa ennen kuin vauva syntyy. Odotteluaikana laitat paperille kaikki velat, korot ja lyhennysmäärät sekä maksupäivät ja aikataulut.

      Kun nämä on tehty, alat järjestelmällisesti maksamaan pienintä lainaa pois jossa yleensä kaikkein suurimmat kulut.

      Osan tämän hetkisestä tulosta laitat säästötilille, esim. 10% jokaisesta lantista, joka tulee tilille. Alat sinne säästämään sitä aikaa, kun olet kotona vauvalomalla. Kolikot laitat myös possuun ja pullopanttirahat.

      MUTTA, jos joudut ennakoimaan sosiaaliturvaan turvautumista, nostelet rahaa käteisenä "tyynyn alle". Mutta tuskin joudut sossun pakeille, koska miehesi on kuitenkin töissä. Ne tulorajat ovat äärialhaalla, joten jos jompikumpi töissä, ei rahaa tule mistään.

      Lisäkeinot; katkaiset luottokortit, paitsi vaikka Visa. Kännykkään laitat estoluokat päälle, ettet hätätilassakaan ota lisälainaa sieltä.

      Ilman muuta kaikki kääntyy hyvin, mutta nyt sinun on ryhdistäydyttävä ja saatava talous kuntoon.

      Kun vauva syntyy, pyydät vauvalahjat rahana ja pyydät sukulaisilta käytettyjä vauvanvaatteita.
      Ja sitä ennen kierrätät äitiysvaatteita itse.

      Älä stressaa raha-asioilla, ne ovat turhia huolia, mutta ryhdistäydyttävä sinun on siitä huolimatta, mutta ilman aamu-ja ilta ajatuksia velasta. Jokaisella on velkaa, kenellä mitäkin varten.

      Tsemppiä ja iloista mieltä!

      • paljon :)

        Kannustavista mielipiteistänne. Ehkä tästä jotenkin selvitään. Onneksi minulla on perjantaina vapaapäivä töistä ja silloin ajattelin hoidella noita raha-asioita. Soitella maksusuunnitelmista jne.

        Olisi vaan niin ihanaa, jos voisi keskittyä täysin rinnoin tämän vauvan odotukseen, ilman ylimäärästä huolta ja murhetta. Sitä on vain itselleen niin vihainen, kun omaa syytähän tämä kaikki on.


      • suuresti
        paljon :) kirjoitti:

        Kannustavista mielipiteistänne. Ehkä tästä jotenkin selvitään. Onneksi minulla on perjantaina vapaapäivä töistä ja silloin ajattelin hoidella noita raha-asioita. Soitella maksusuunnitelmista jne.

        Olisi vaan niin ihanaa, jos voisi keskittyä täysin rinnoin tämän vauvan odotukseen, ilman ylimäärästä huolta ja murhetta. Sitä on vain itselleen niin vihainen, kun omaa syytähän tämä kaikki on.

        1) Miksi ihmeessä et kertonut miehellesi taloudellisesta tilanteestasi??? Se on sellainen asia, joka pitäisi ehdottomasti käydä läpi ennen avioitumista. Jos sinulla on ollut velkaa ennen avioitumista, miehesi olisi kuulunut saada tietää se. Sitten kun hän (luultavasti) olisi halunnut edelleen jatkaa sinun kanssasi, olisitte voineet yhdessä käydä läpi eri vaihtoehtoja, miten hoidatte nuo asiat. Ongelmasta olisi tavallaan tullut teidän yhteinen asianne ja sinun henkinen taakkasi olisi helpottunut. Se ei todellakaan tee suhteelle hyvää, jos salaa noin suuren asian. Jos olet velkaantunut suhteenne aikana, tilanne on vielä hullumpi, mutta ei siitä sen enempää kuin että miehesi on luultavasti parempi raha-asioissa ja sinun olisi pitänyt pitää hänet ajan tasalla oli tilanne mikä hyvänsä.

        2) Miksi hankkiuduit raskaaksi juuri nyt, selvittelemättä ensin tätä ongelmaa? Kun vauvaa ollaan panemassa alulle, on asiallista uhrata hetki sille, miten toimeentulo järjestetään. Olisit voinut vaikka hakeutua velkajärjestelyyn tai yrittää yhdistellä lainoja. Raskauskin tuntuisi varmaan aivan erilaiselta, jos siitä voisi nauttia ilman katastrofin odotusta. Se on ihan eri asia, jos tietää että tulee olemaan tiukkaa, kuin se, että tietää tilanteen koko ajan vaan pahenevan ja lopputulosta ei tiedä kukaan.

        En kirjoita näitä ilkeyksissäni. Menin itse pari vuotta sitten naimisiin velkaisen miehen kanssa. Mieheni oli tyrinyt raha-asiansa taitamattomuuttaan ja niitä velkoja maksellaan nyt korkojen kanssa. Tällä hetkellä mies on vielä työtön ja elämä on aika ahdistavaa, mutta tätä jaksaa, kun olemme saaneet velat niputettua järjellisiin klöntteihin ja on tulo-, meno- ja velkataulukot. En jaksaisi hetkeäkään tätä, jos mieheni salailisi asioita, enkä tietäisi missä mennään. Me emme luultavasti pysty hankkimaan lasta ollenkaan (minulla alkaa ikä tulla vastaan, mutta ei ole varaa jäädä äitiyslomalle), mutta sen kanssa pystyn elämään.


      • Papa-75
        suuresti kirjoitti:

        1) Miksi ihmeessä et kertonut miehellesi taloudellisesta tilanteestasi??? Se on sellainen asia, joka pitäisi ehdottomasti käydä läpi ennen avioitumista. Jos sinulla on ollut velkaa ennen avioitumista, miehesi olisi kuulunut saada tietää se. Sitten kun hän (luultavasti) olisi halunnut edelleen jatkaa sinun kanssasi, olisitte voineet yhdessä käydä läpi eri vaihtoehtoja, miten hoidatte nuo asiat. Ongelmasta olisi tavallaan tullut teidän yhteinen asianne ja sinun henkinen taakkasi olisi helpottunut. Se ei todellakaan tee suhteelle hyvää, jos salaa noin suuren asian. Jos olet velkaantunut suhteenne aikana, tilanne on vielä hullumpi, mutta ei siitä sen enempää kuin että miehesi on luultavasti parempi raha-asioissa ja sinun olisi pitänyt pitää hänet ajan tasalla oli tilanne mikä hyvänsä.

        2) Miksi hankkiuduit raskaaksi juuri nyt, selvittelemättä ensin tätä ongelmaa? Kun vauvaa ollaan panemassa alulle, on asiallista uhrata hetki sille, miten toimeentulo järjestetään. Olisit voinut vaikka hakeutua velkajärjestelyyn tai yrittää yhdistellä lainoja. Raskauskin tuntuisi varmaan aivan erilaiselta, jos siitä voisi nauttia ilman katastrofin odotusta. Se on ihan eri asia, jos tietää että tulee olemaan tiukkaa, kuin se, että tietää tilanteen koko ajan vaan pahenevan ja lopputulosta ei tiedä kukaan.

        En kirjoita näitä ilkeyksissäni. Menin itse pari vuotta sitten naimisiin velkaisen miehen kanssa. Mieheni oli tyrinyt raha-asiansa taitamattomuuttaan ja niitä velkoja maksellaan nyt korkojen kanssa. Tällä hetkellä mies on vielä työtön ja elämä on aika ahdistavaa, mutta tätä jaksaa, kun olemme saaneet velat niputettua järjellisiin klöntteihin ja on tulo-, meno- ja velkataulukot. En jaksaisi hetkeäkään tätä, jos mieheni salailisi asioita, enkä tietäisi missä mennään. Me emme luultavasti pysty hankkimaan lasta ollenkaan (minulla alkaa ikä tulla vastaan, mutta ei ole varaa jäädä äitiyslomalle), mutta sen kanssa pystyn elämään.

        Tietenkin on myöhäistä rypistellä jne. mutta sinun olisi _ehdottomasti_ ollut syytä ottaa nämä velat puheeksi miehesi kanssa ennen tuota lapsiasiaa. Teit todella väärin miestäsi kohtaan, sillä hän nyt joutuu tosiaan miettimään perheensä ja raha-asioiden hoitamisen välillä.

        Puhu niistä asioista nyt, siis tänään. TVaikka hänellä onkin täysi syy olla vihainen, niin tuskin tulet selviämään veloistasi täysin yksin, joten joudut jossain vaiheessa tilanteen paljastamaan.


    • ihan lopussa

      Olen samassa tilassa ja vielä pahemassakin,kui ei oo töitä.Olen ollut sairauslomalla jo yli puoli vuotta.Ei mistäänpäin näkee valoa.Masentunut,ahtistunud,paniikkissa.Olen neuvoton,olen tuloton.

    • Satuin lukaisemaan juttusi...

      Ei maailma onneksi ihan velkoihinkaan lopu. Uskon, että selviydyt veloistasi. Mutta vaikka et selviäisikään, elämä on kuitenkin ihan muissa asioissa kuin siinä, että oletko veloissa vai et. Viime lamassa velkaloukkuun jääneitä on edelleen. He ovat kantaneet taakkojaan jo 15-20 vuotta. Silti he elävät elämäänsä ja moni on vasta ongelmien kautta löytänyt todellisen elämän. Moni on tullut uskoon ja sitä kautta ymmärtänyt, missä ihmiselämän perusteet oikeasti ovat. Silloin laman mustimpina hetkinä, ja sen jälkeenkin, tapahtui itsemurhia. Näistä uskon niin, että monelle ne olivat pikaistuksissa tehtyjä ratkaisuja siinä "mustimmalla hetkellä". Mutta kun ihminen ottaa aikaa ja saa asioihin hieman perspektiiviä, sitä kautta elämä taas avautuu. Vaikka olisi kuinka mustaa, ei se ole elämän loppu. Ihminen, joka on (fyysisesti) sokea, elää koko ajan pimeyttä, mutta harvapa sokeutensa vuoksi ottaa henkeä itseltään. Sama neuvo sinulle: mikään velkakaan ei saa asioita niin pimeäksi, etteikö valo voittaisi pimeyttä. Elämä voittaa!

    • on totta?

      Heräsi useita kysymyksiä. Miten olet kyennyt salaamaan laskut mieheltäsi jo sen vuoksi, että kai mieskin joskus näkee mitä posti tuo?

      Pitää olla aika tietämätön jos ei kykene erottamaan laskukirjeitä? Näkeehän siitä päältä ja on luettava kenelle osoitettu ja mikä taho lähettäjänä. Logot ovat kuitenkin tunnetut niin citibankilla kuin Gemoneylla.

      Joka tapauksessa sinulla ei ole muuta mahdollisuutta selvitä, kuin kertomalla miehellesi. Suotta laahaata mukanaa luurankokaappia. Se vaan on avattava kävi miten kävi. Ja otettava opiksi. Tuon summan veloissa pitäsi olla jotain jäljellä, eli mitä olet niillä rahoilla hankkinut? Vastaisuudessa laskin käteen ja suu säkkiä myöten.

      • Äiti kanssa

        Eihän sitä vauvan tekoa nyt niin voi aina suunnitella, että vasta kun kaikki raha-asiat on kunnossa, on vakkari työt, autot sun muut maalliset mammont. Se voi olla jo ikä vastassa, kun tuolle tasolle pääsisi.
        Sitäpaitsi eikös juuri lapsen syntyessä oteta sitä lainaa enmmän jotta voidaan muuttaa suurempaan kotiin?
        Lapsi on suurin lahja ja tärkeintä elämässä. Kyllä sen nyytin kanssa touhutessa alkaa rahahuolet unhoittua, usko pois.
        Nyt vaan sinne velkaneuvojalle sen miehesi kanssa, kyllä te siitä selviätte.
        Tosi paljon voimia ja onnea lapsen johdosta!


      • besserwisserille
        Äiti kanssa kirjoitti:

        Eihän sitä vauvan tekoa nyt niin voi aina suunnitella, että vasta kun kaikki raha-asiat on kunnossa, on vakkari työt, autot sun muut maalliset mammont. Se voi olla jo ikä vastassa, kun tuolle tasolle pääsisi.
        Sitäpaitsi eikös juuri lapsen syntyessä oteta sitä lainaa enmmän jotta voidaan muuttaa suurempaan kotiin?
        Lapsi on suurin lahja ja tärkeintä elämässä. Kyllä sen nyytin kanssa touhutessa alkaa rahahuolet unhoittua, usko pois.
        Nyt vaan sinne velkaneuvojalle sen miehesi kanssa, kyllä te siitä selviätte.
        Tosi paljon voimia ja onnea lapsen johdosta!

        Useimmilla ihmisillä on niin, että turhaan lykkäävät lapsen hankintaa, mutta haluaisin kuulla mikä sinun neuvosi olisi meille, jotka emme saa mitään apua mistään raha-asioihimme. Mies on työtön ja hänellä on velkaa (omistusasuntoa ei ole tai muutakaan rahaksi muutettavaa omaisuutta). Elämme aivan nälkärajalla, mutta velkaneuvonta ei auta meitä, koska velkajärjestelyä tai takuusäätiön lainaa varten miehellä pitäisi olla vakituinen työpaikka. Sosiaalitoimistosta emme saa toimeentulotukea, koska minun pieni palkkani ja mieheni ansiosidonnainen päivärä, joka menee kokonaan velkojen maksuun, ovat yhdessä niin suuri tuloerä, että emme ole oikeutettuja tukeen. Jos minä nyt laittautuisin raskaaksi ja jäisin 9 kuukaudeksi äitiyspäirahalle, emme alustavien laskelmieni mukaan siltikään saisi toimeentulotukea. Millä me sitten ostaisimme ruokaa? Miehen velkojen olisi sitten pakko antaa mennä ulosottoon eikä hän saisi niitä luultavasti maksettua ennen eläkeikää (summathan suurenevat heti, kun ollaan ulosotossa saakka).

        "Lapsi tuo leivän tullessaan" sanotaan, mutta haluaisin että joku valaisisi minua miten me tulisimme toimeen äitiyslomani ajan...

        Ap on vielä nuori, joten olisiko ollut liikaa odottaa puoli vuotta ja selvittää raha-asiat ensin? Minusta ei todellakaan varsinkin kun asia aiheuttaa tulevalle äidille valtavaa ahdistusta.


      • olin ulosotossa
        besserwisserille kirjoitti:

        Useimmilla ihmisillä on niin, että turhaan lykkäävät lapsen hankintaa, mutta haluaisin kuulla mikä sinun neuvosi olisi meille, jotka emme saa mitään apua mistään raha-asioihimme. Mies on työtön ja hänellä on velkaa (omistusasuntoa ei ole tai muutakaan rahaksi muutettavaa omaisuutta). Elämme aivan nälkärajalla, mutta velkaneuvonta ei auta meitä, koska velkajärjestelyä tai takuusäätiön lainaa varten miehellä pitäisi olla vakituinen työpaikka. Sosiaalitoimistosta emme saa toimeentulotukea, koska minun pieni palkkani ja mieheni ansiosidonnainen päivärä, joka menee kokonaan velkojen maksuun, ovat yhdessä niin suuri tuloerä, että emme ole oikeutettuja tukeen. Jos minä nyt laittautuisin raskaaksi ja jäisin 9 kuukaudeksi äitiyspäirahalle, emme alustavien laskelmieni mukaan siltikään saisi toimeentulotukea. Millä me sitten ostaisimme ruokaa? Miehen velkojen olisi sitten pakko antaa mennä ulosottoon eikä hän saisi niitä luultavasti maksettua ennen eläkeikää (summathan suurenevat heti, kun ollaan ulosotossa saakka).

        "Lapsi tuo leivän tullessaan" sanotaan, mutta haluaisin että joku valaisisi minua miten me tulisimme toimeen äitiyslomani ajan...

        Ap on vielä nuori, joten olisiko ollut liikaa odottaa puoli vuotta ja selvittää raha-asiat ensin? Minusta ei todellakaan varsinkin kun asia aiheuttaa tulevalle äidille valtavaa ahdistusta.

        90-luvulla niin kyllä summat pienenivät maksujen yhteydessä""(summathan suurenevat heti, kun ollaan ulosotossa saakka)."" Toki korot olivat siihen aikaan hurjat.


      • paranis
        besserwisserille kirjoitti:

        Useimmilla ihmisillä on niin, että turhaan lykkäävät lapsen hankintaa, mutta haluaisin kuulla mikä sinun neuvosi olisi meille, jotka emme saa mitään apua mistään raha-asioihimme. Mies on työtön ja hänellä on velkaa (omistusasuntoa ei ole tai muutakaan rahaksi muutettavaa omaisuutta). Elämme aivan nälkärajalla, mutta velkaneuvonta ei auta meitä, koska velkajärjestelyä tai takuusäätiön lainaa varten miehellä pitäisi olla vakituinen työpaikka. Sosiaalitoimistosta emme saa toimeentulotukea, koska minun pieni palkkani ja mieheni ansiosidonnainen päivärä, joka menee kokonaan velkojen maksuun, ovat yhdessä niin suuri tuloerä, että emme ole oikeutettuja tukeen. Jos minä nyt laittautuisin raskaaksi ja jäisin 9 kuukaudeksi äitiyspäirahalle, emme alustavien laskelmieni mukaan siltikään saisi toimeentulotukea. Millä me sitten ostaisimme ruokaa? Miehen velkojen olisi sitten pakko antaa mennä ulosottoon eikä hän saisi niitä luultavasti maksettua ennen eläkeikää (summathan suurenevat heti, kun ollaan ulosotossa saakka).

        "Lapsi tuo leivän tullessaan" sanotaan, mutta haluaisin että joku valaisisi minua miten me tulisimme toimeen äitiyslomani ajan...

        Ap on vielä nuori, joten olisiko ollut liikaa odottaa puoli vuotta ja selvittää raha-asiat ensin? Minusta ei todellakaan varsinkin kun asia aiheuttaa tulevalle äidille valtavaa ahdistusta.

        Sinun ansiot laskis vähäsen,mutta perheeseen tulee uusi perheenjäsen. Tällöin asuntotuki nousis. Voi olla että saisitte vähän toimentulotukea myös. lapsilisä tulee myös. Jos mehesi ei voi sopia lainojen maksumäärät kohtuullisemmaksi (taitaa olla iso laina) on ehkä parempi antaa velkojen mennä ulosottoon. Ei kannata noin pihistellä ja elää nälkärajalla ellei näy mitään valoa tunnelissakaan. Yleensä voi kylläkin työttömyyteen vedoten saada lainanmaksut pienemmiksi.


      • silleesti
        paranis kirjoitti:

        Sinun ansiot laskis vähäsen,mutta perheeseen tulee uusi perheenjäsen. Tällöin asuntotuki nousis. Voi olla että saisitte vähän toimentulotukea myös. lapsilisä tulee myös. Jos mehesi ei voi sopia lainojen maksumäärät kohtuullisemmaksi (taitaa olla iso laina) on ehkä parempi antaa velkojen mennä ulosottoon. Ei kannata noin pihistellä ja elää nälkärajalla ellei näy mitään valoa tunnelissakaan. Yleensä voi kylläkin työttömyyteen vedoten saada lainanmaksut pienemmiksi.

        Emme saa asumis- emmekä toimeentulotukea. Miehen ansiosidonnainen on niin suuri (sitä on vielä 1,5 vuotta jäljellä). Lainoja on 6 kpl, joten vaikka niistä maksaisi pelkästään korkoja, maksettavaa olisi silti liian paljon. Lainoja ei pysty enempää yhdistelemään, koska mies ei saa työttömänä uutta lainaa ja minä olen sen verta itsekäs (tai viisas) etten ota enempää miehen tekemiä velkoja niskoilleni (yksi laina minulla jo on hänen puolestaan). Nyt pystymme lyhentämään lainoja sellaista vauhtia, että pääsemme niistä n. 3 vuodessa (miehen on kyllä pakko löytää töitä ennen kuin ansiosidonnainen lakkaa), mutta jos minä jäisin äitiyslomalle, lainat menisivät luultavasti ulosottoon ja sitten niitä makseltaisiin xx vuotta. Vauvan takia tarvitsisimme myös isomman asunnon. Nyt asumme pienessä asumisoikeusasunnossa, josta emme voi muuttaa, koska asumisoikeusmaksu on kahden(!) lainan panttina.

        Elämä on jo nyt raskasta kamppailua, ei saa tulla mitään ylimääräisiä menoja, mikään ei saa hajota, eikä kumpikaan saa sairastua, enkä usko että vauva tätä stressiä ainakaan vähentäisi. Mietin vauva-asioita vähintään kerran viikossa, että jos sittenkin, mutta en varmaan pystyisi olemaan onnellinen vauvasta näissä olosuhteissa.

        Jos olisin 10 tai 20 vuotta nuorempi, mahdollisuuksia olisi paljon enemmän päästä kiinni normaaliin perhe-elämään, mutta kun en ole ja mies on vielä minuakin vanhempi. Tavoitteena on, ettei ainakaan eläkkeestä tarvitsisi enää maksaa velkoja...


      • rahajooseppi
        Äiti kanssa kirjoitti:

        Eihän sitä vauvan tekoa nyt niin voi aina suunnitella, että vasta kun kaikki raha-asiat on kunnossa, on vakkari työt, autot sun muut maalliset mammont. Se voi olla jo ikä vastassa, kun tuolle tasolle pääsisi.
        Sitäpaitsi eikös juuri lapsen syntyessä oteta sitä lainaa enmmän jotta voidaan muuttaa suurempaan kotiin?
        Lapsi on suurin lahja ja tärkeintä elämässä. Kyllä sen nyytin kanssa touhutessa alkaa rahahuolet unhoittua, usko pois.
        Nyt vaan sinne velkaneuvojalle sen miehesi kanssa, kyllä te siitä selviätte.
        Tosi paljon voimia ja onnea lapsen johdosta!

        Tämäntyyppisiltä ihmisiltä tuntuu puuttuvan kyky suunnitella asioita pidempiaikaisesti. Jo ammatinvalinta, ja päätös ostaa asunto vaikuttavat todella paljon kykyyn huolehtia vauvasta taloudellisesti.

        Lapsen hankinta ei nyky-Suomessa ole pakollista, ja on kertakaikkiaan vastuutonta synnyttää lasta velkahelvettiin kun jo muutaman vuoden suunnitelmallinen taloudenpito ja velkojen poismaksaminen voivat muuttaa tilanteen aivan erilaiseksi.

        Talous on suurimpia yhteisiä asioita parisuhteessa. Lapsen tuominen noin sotkuiseen tilanteeseen on lapsellista ja vastuutonta mutta eikai sille enää mitään mahda.

        Nyt ainoa vastuullinen tapa hoitaa asia on pistää kaikki paperille ja ottaa aviomies mukaan asian purkamiseen.


    • mies--26

      Ikävää on että velkakierteeseen olet joutunut. Älä nyt kuitenkaan tuollaisen summan takia edes mieti elämäsi päättämistä. Onhan vaikka 30 000€ toki isohko summa, mutta jos tarkastelet asiaa vähän laajemmasta perspektiivistä, niin ei se nyt loppujenlopuksi niiin suuri kuitenkaan ole että siitä kannattaisi vaipua epätoivoon.

      Valkaneuvontaa suositeltiinkin jo, ja se on varmasti paras vaihtoehto. Heti miehelle kertomisen jälkeen. Sitten alkaa budjetin tarkastelu ja kaikkien turhien menojen leikkaus. Lapsi osuu tietysti pahaan saumaan, eikä lapsen osalta kuluja tietenkään voi minimoida samalla tavalla kuin omia menojaan mutta kyllä se siitä järjestyy. Ajan kanssa.

      Mihin raha on mennyt? Ilmeisesti ei mihinkään omaisuuteen minkä voisi myydä?

      • Tuonkinkokenut

        että monet turhaan pelkäävät ulosottoon joutumista. Halutaan sinnitellä velkojen kanssa ja elämästä nauttimeen ei jää yhtään rahaa. Kuitenkin UO jättää ihmisille monesti enemmän rahaa käteen kuin ennen sitä. On jopa varaa käydä esim. elokuvissa. Jos pariskunnalta vaan toiselta menee luottotiedot ei se juurikaan elämään vaikuta. Kehoitan muuten tekemään ne lapset kuitenkin jos niitä haluaa, siitä se elämänmaku tulee!


      • sikksiiih
        Tuonkinkokenut kirjoitti:

        että monet turhaan pelkäävät ulosottoon joutumista. Halutaan sinnitellä velkojen kanssa ja elämästä nauttimeen ei jää yhtään rahaa. Kuitenkin UO jättää ihmisille monesti enemmän rahaa käteen kuin ennen sitä. On jopa varaa käydä esim. elokuvissa. Jos pariskunnalta vaan toiselta menee luottotiedot ei se juurikaan elämään vaikuta. Kehoitan muuten tekemään ne lapset kuitenkin jos niitä haluaa, siitä se elämänmaku tulee!

        Tämä on jälkiviisautta, mutta ei lapsia kannata tehdä valheeseen perustuvaan suhteeseen. Pahempi kuin mikään velka sinänsä, on se ettei siitä kerro elämänkumppanille. Asuntolainaa hakiessakin kysytään muista veloista ja nuo olisi ehdottomasti pitänyt kertoa siinä tilanteessa, muuten kyseessä on petos.

        Oletan että ap on jo kertonut miehelleen ja ovat sitten lähteneet rakentamaan talouttaan ja suhdettaan siltä pohjalta. Hope so... Se on ainoa tie tässä asiassa.


      • Vielä paistaa aurinko
        Tuonkinkokenut kirjoitti:

        että monet turhaan pelkäävät ulosottoon joutumista. Halutaan sinnitellä velkojen kanssa ja elämästä nauttimeen ei jää yhtään rahaa. Kuitenkin UO jättää ihmisille monesti enemmän rahaa käteen kuin ennen sitä. On jopa varaa käydä esim. elokuvissa. Jos pariskunnalta vaan toiselta menee luottotiedot ei se juurikaan elämään vaikuta. Kehoitan muuten tekemään ne lapset kuitenkin jos niitä haluaa, siitä se elämänmaku tulee!

        Olen täysin samaa mieltä ulosotosta. Taistelin aikani myös usean eri velan kanssa ja yöunet menivät ja terveys kärsi. Lopulta luovutin ja annoin kaiken mennä ulosottoon. Nyt kaikki on tavallaan yhdessä nipussa ja vouti perii palkastani joka kuukausi 250 eur. Pitkä ja kivinen tie on edessä, mutta toivon kipinä elää, että joskus selviän tästä suosta. Luottotiedot meni ja varmasti vaikeita tilanteita tulee vielä vastaan, mutta asioihin on tullut kuitenkin jonkinlainen selvyys.


    • Mihin lainarahta on huvenneet?

      Saanko kysyä mihin te ootte ottaneet näitä eri velkoja ja lainoja?? Taulutelkkariin? Autoihin jotka on sitten vaan kolaroitu? muotilaukkuihin? etelän lomiin? Konkurssiin päättyneeseen yritystoimintaan? Mihin ihmeeseen???? En minä vaan keksi??
      Nimim. Vain asuntovelkainen, pienet tulot, ruosteiset autot, vanhat huonekalut.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka paiskasi vauvan betoniin Oulussa?

      Nimi esiin.....
      Oulu
      72
      4657
    2. Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa

      Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h
      Maailman menoa
      71
      4449
    3. Jos vedetään mutkat suoraksi?

      Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar
      Sinkut
      111
      2977
    4. Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan

      Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv
      Maailman menoa
      73
      2873
    5. Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p
      Maailman menoa
      22
      2186
    6. Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia

      Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.
      Maailman menoa
      58
      2008
    7. Anteeksipyyntöni

      Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska
      Järki ja tunteet
      15
      1699
    8. Miten must tuntuu

      et sä ajattelet mua just nyt
      Ikävä
      32
      1513
    9. Sydämeni valtiaalle

      En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden
      Ikävä
      112
      1389
    10. Kun et vain tajua että

      sua lähestytään feikkiprofiililla :D Hanki aivot :D m-n
      Ikävä
      185
      1298
    Aihe