Epäsopivaa kiintymystä

Loron Wade: Elämän käyttöohje

Kymmenes käsky: Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.

Jeesus sanoi: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan”. (Luuk.12:15)

Paavali sanoo, että ahneus on epäjumalanpalvelusta (Kol.3:5). Sekä ahneudessa että epäjumalanpalveluksessa on kyse palvonnasta. Ne kuitenkin eroavat toisistaan: toisessa käskyssä (jumalankuvista puhuttaessa) meitä varoitetaan tekemästä asioista Jumalaa tärkeämpiä. Kymmenennessä käskyssä meille sanotaan, että meidän ei pitäisi tehdä niistä myöskään ihmisiä tärkeämpiä. Tässä käskyssä meitä kielletään laittamasta itsekkäitä halujamme muiden ihmisten oikeuksien edelle tai arvioimasta ihmisiä tai asioita sen mukaan, miten me voimme heistä hyötyä.

”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta”. (Fil.2:3,4) Ahneus on rakkautta, joka esiintyy väärissä mittasuhteissa, väärässä järjestyksessä ja kohdistuu vääriin asioihin. Se tarkoittaa sitä, että kohdistamme kiintymyksemme sinne, minne se ei kuulu, ja laitamme ”asiat” – rahan, menestyksen, henkilökohtaiset saavutukset – olemassaolomme keskipisteeseen uskoen, että voimme perustaa onnemme niille. ”Asioista” tulee tärkeämpiä kuin ihmisistä ja heidän tarpeistaan. Yhdeksännen käskyn tavoin kymmenennessä käskyssä puhutaan yksittäisten tekojen lisäksi myös arvoista ja asenteista. Tähänkään käskyyn ei sisälly pelkkiä määräyksiä, vaan se myös kuvailee, miten meidän tulisi elää, ja paljastaa meille, millainen Jumala on. Hän on ennen kaikkea Jumala, joka palvelee ja antaa epäitsekkäästi itsensäuhraavalla rakkaudella.

”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti”. (Fil.2:5-8)

Todellinen uskonto ei keskity vain käskyihin vaan suhteeseen. Emme keskity itseemme tai käytökseemme vaan Jumalaan ja hänen ikuiseen rakkauteensa. Tällöin sen sijaan, että kymmenen käskyä olisi tikapuut, joita työläästi kiipeämme toivoen eräänä päivänä kapuavamme tarpeeksi korkealle päästäksemme taivaaseen, käskyistä tulee Jumalan tarkoittamia pyhiä periaatteita, joiden tehtävänä on auttaa meitä välttämään loputon kärsimys ja typerät virheet. Ne ovat todella vapauden laki (Jaak.2:12). Uudessa liitossa Jumalan lain pitäminen on myös erilaista, sillä liittoon sisältyy lupaus: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä”. (Jer.31:33) Tähän Paavali viittaa sanoessaan, että uskovat ovat kirjeitä, jotka on kirjoitettu ”elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin” (2 Kor.3:3)

Tässä meillä on avain. Tästä on kyse, sillä kaikki tämä on Jumalan työtä, ei meidän. Kun elämämme keskipisteessä on Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen perustuva rakkaussuhde Jumalan kanssa ja yhteys Pyhään Henkeen, kymmenen käskyä siirtyy kivitauluista sydämeemme. Hyvä käytös – kuuliaisuus – joka syntyy vain siitä, että tiedämme, mikä on oikein, on pinnallista ja parhaimmillaankin puolisydämistä. Pyhän Hengen uudistama sydän voi kuitenkin tarjota kuuliaisuutta aitona ja epäitsekkäänä rakkauden- ja kiitollisuudenilmauksena Jumalalle. Tässä kutsu sinulle: astu viivyttelemättä rauhanliittoon, rakkaussuhteeseen Jumalan kanssa. Tässä on Jumalan lupaus kaikille, jotka vastaavat hänen kutsuunsa: ”Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan”. (Hes. 36:25-27)