Hellareiden ylimielisyys osa 2

rakentava vastaus.Vaikea on tietenkin auttaa sellaista joka ei edes tajua tarvitsevansa apua.

ja kerrankin kirjoitti:

rakentava vastaus.Vaikea on tietenkin auttaa sellaista joka ei edes tajua tarvitsevansa apua.

mukavalla palautteella. Kiitos siitä. Lähimmäisemme, jotka eivät näe hätäänsä ja olevansa uhreja, tarvitsevat paljon rakkautta, jotta muurit murtuvat. T. Miina

myös nöyryyttä.

>Helluntailaiset eivät anteeksi pyytele, koska heillä ei ole syntiä senjälkeen, kun ovat ottaneet aikuiskasteen.<

Väite ei pidä paikkaansa.
Helluntailiikkeessä ei opeteta eikä uskota tuolla tavalla.
Väite ei osoita niinkään helluntailaisten vaan helluntailaisuutta arvostelevan asenteellisuutta. Mutta en ryhtyisi sanomaan esimerkiksi että luterilaiset ajattelevat tuolla tavalla, koska silloin sortuisin itse samanlaiseen yksioikoiseen leimaamiseen. Kokemukseni mukaan myös luterilaisissa on uskovia jotka eivät ylimielisesti ja ennakkoluuloisesti leimaa helluntailaisia vaikka oppikysymyksissä ajattelevatkin toisin kuin he.

>En tunne yhtään helluntailaista, jota voisin arvostaa ihmisenä ja Kristittynä.<
Sitten voi tietysti miettiä onko syynä helluntailaisten ylimielisyys vai oma ylimielisyys?
Ja kuinka monta helluntailaista kirjoittaja tuntee... on edes pyrkinyt tuntemaan ja ymmärtämään?

Sitä minun on mahdoton sanoa.
Lähimmäisenä kuitenkin toivon, että Kristus olisi kirjoittajalle kirkkoa ja oppia tärkeämpi, valaisten asenteita niin että Hänen armonsa varassa on tutkittu omaa sisintä ja käyttäytymistä.

Aloittajan kysymyksiin muutama kommentti.

1.

* Onko tämä helluntailaisuudessa yleinen eli tyypillinen käsitys vai enemmänkin yksityisten helluntailaisten ajatus:
-Uskosta osattomat eivät tajua helluntalaisia!

Aloittajan kysymys:
>Siis eikö helluntailiikkeen ulkopuolella ole oikeita kristukseen uskovia??<

Alkuperäisessä väitteessä esitetään, että uskosta osattomat eivät ymmärrä helluntailaisia. Ei sanota että helluntailiikkeen ulkopuolella ei olisi oikeita Kristukseen uskovia. Mielestäni väite on asiallista tulkita niin että kaikki oikeat Kristukseen uskovat, siis henkilöt joille Jeesus Kristus ja seurustelu Hänen kanssaan on elämän tärkein asia, ymmärtävät helluntailaisia. Muut eivät.

Kyse ei ole pelkästään helluntailaisuudesta.
Raamatun mukaan ei-hengellinen ihminen (uudestisyntymätön) ei kykene tutkistelemaan hengellistä ihmistä. Jokaisen uskovan sisäisin todellisuus on Hengestä syntynyt eli Pyhän Hengen eläväksi tekemä henki. Ainoastaan sen valossa voidaan kokea asioita Kristuksen viisaudesta käsin. Sananlaskujen mukaan ihmisen henki on Herran lamppu, ja UT kehottaa meitä tuntemaan sisällisen ihmisen mukaan, ei ulkonaisesti eli lihan mukaan.

Monissa asioissa voidaan uskovinakin olla eri mieltä mutta se ei ole lainkaan olennaisinta. Olennainen on Jeesus Kristus ja Hänen vaikutuksensa ihmisessä. Hänen rakkautensa. Totuutensa. Pyhyytensä. Viisautensa.

Jumalan sovitustyö Jeesuksessa on kaiken perusta.

2.

* Onko tämä helluntailaisuudessa yleinen eli tyypillinen käsitys vai enemmänkin yksityisten helluntailaisten ajatus:
-Mormonit ovat pakanoita!

Aloittajan kysymys:
>Ja ketkä muut, katoliset, JT:t, VL:t??<

Pieni täsmennys asiaan.
Raamatun mukaan kaikki paitsi juutalaiset ovat pakanoita. Raamatullisesta näkökulmasta on olemassa kahdenlaisia kristittyjä: messiaanisia juutalaisia (Jeesukseen uskovia juutalaisia, jotka tunnustavat hänet Herraksi) ja pakanakristittyjä (ei-juutalaisia Jeesukseen uskovia, jotka tunnustavat hänet Herraksi). Raamatun mukaan nämä kaksi ryhmää ovat Kristuksessa yksi. Hengellisesti on siis olemassa vain yksi paimen, joka on Jeesus, ja vain yksi oikea lauma, joka muodostuu kaikista uudestisyntyneistä ovat he juutalaisia tai pakanoita. Kristuksessa ei ole erotusta.

Käsittääkseni tämä on yleinen opetus myös helluntailiikkeen piirissä.
Siinä jo onkin vastaus kysymykseen ketkä ovat pelastettuja ja ketkä eivät. Sitähän tässä ilmeisesti tarkoitetaan, että ovatko katoliset, Jehovan todistajat ja lestadiolaiset helluntailaisten mielestä automaattisesti pelastumattomia?

En voi vastata helluntailaisten puolesta, mutta mielestäni asia on niin, että kaikki jotka eivät ole uudestisyntyneitä eli Jeesusta tunnustavia ja Hänen omiaan, ovat pelastumattomia eli kadotettuja kunnes tulevat tuntemaan Herran. Mitään välimuotoa ei ole olemassa. Henkilökohtainen näkemykseni on, että katolilaisten joukossa voi hyvinkin olla pelastettuja, samoin lestadiolaisten ja myös - sanon varauksellisesti: Jehovan todistajien joukossa. Täysi mahdottomuus se ei ole. Jehovan todistajat eivät kuitenkaan ole kristittyjä vaan selkeä harhaoppi, joten ainakin siinä tapauksessa syntyy kysymys, miksi sitten henkilö vielä pysyy väärässä, sitovassa antikristillisessä opetuksessa, jos on uudestisyntynyt?

Olen vakuuttunut että helluntailaisuus (yleisesti ottaen) ei ole siinä määrin harhautunut että uskova ei voisi siellä olla ja elää kristillistä uskoaan todeksi. Keskeisissä kysymyksissä eli pelastuskysymyksissä helluntailailiike on raamatullisesti terve.

3.

* Onko tämä helluntailaisuudessa yleinen eli tyypillinen käsitys vai enemmänkin yksityisten helluntailaisten ajatus:
-Minne on valtavassa omahyväisyydessä kadonnut oikea kristillisyys opetuksistanne?

Nyt en ymmärrä väitettä.
Siis onko helluntailaisuudessa yleinen asenne että syytetään toisia kristillisiä liikkeitä että niiltä valtavan omahyväisyyden tähden on kadonnut oikea kristillinen opetus? Esimerkiksi, että helluntailaiset yleisesti leimaavat luterilaisia tai katolilaisia että niiltä niiden omahyväisyyden tähden on kadonnut oikea kristillinen opetus?

En osaa sanoa. Varmaan siinä on monenlaista tuulta ja aaltoliikettä. Enemmänkin lienee yksilökohtaista että jotkut helluntailaiset jyrkästi tuomitsee vaikkapa luterilaisia. Samoin kuin luterilaiset helluntailaisia. Kuinka tyypillistä esimerkiksi luterilaisuuden piirissä on tuomita helluntailaisia omahyväisiksi ja missä määrin se on vain joidenkin yksittäisten luterilaisten näkemys helluntailaisista, sitä sopii miettiä.

Tai sitten aloittaja tarkoittaakin juuri tätä, kohdistaen helluntailaisiin, että heiltä on omahyväisyyden tähden kadonnut oikea opetus?

Jos väite on aloittajan helluntailaisiin kohdistama, ei helluntailaisten väite minkä aloittaja nostaa esiin, sanon taas, että syytä olisi hiljaa Jumalan edessä pohtia omaa mahdollista ylimielisyyttä.

EI KYSE KIRKKOKUNNASTA, VAAN YKSILÖKRISTITYSTÄ

Mielestäni kyse siis on enemmän yksilöistä kuin kirkkokunnasta tai yhteisöstä. Kaikissa kristillisissä yhteisöissä missä on pelastettuja, toisilleen veljiä ja sisaria mukaan luettuna luterilaiset ja helluntailaiset, myös on lahkolaisuutta ja ylimielisyyttä, siis oman ryhmän korottamista ja pilkallisuutta muita kohtaan. Kokemukseni mukaan se ei ainakaan helluntailaisuudessa ole niin suuri, leimaa antava ongelma, että sitä voitaisiin sanoa helluntailaisuuden ominaispiirteeksi. Aivan liikaa sellaista kyllä on helluntailaistenkin keskuudessa, mutta kokemukseni mukaan on myös valtavan paljon aitoa ja sydämellistä kristillisyyttä, missä tunnetaan hengen mukaan ja tunnustetaan uskoviksi kaikki uudestisyntyneet.

Yleinen opetus helluntailaisuudessa on että kirkko ei pelasta, ei mikään kristillinen yhteisö. Ainoastaan Jeesus Kristus pelastaa. Tässä olen täysin samaa mieltä helluntailaisten kanssa.

Jeesus tuntee vain yhden "morsiamen" raamatullista kuvakieltä käyttääkseni. Se muodostuu kaikista Hänen omistaan jotka Hän on saanut verellään pestä ja Pyhä Henki on uudestisynnyttänyt ELÄVÄÄN toivoon. Se on ihanaa. Se on suloista. Se on suurenmoista.

Kiitos rakas Jeshua armostasi.

- - -

Ilmestyskirjassa on vakava sana "laodikealle" eli uskoville jotka ajattelevat itsessään olevansa jo rikkaita ja tietävänsä kaiken paremmin kuin muut. Toisia syyttäessään eivät huomaa juuri omaa kurjuuttaan ja köyhyyttään?

Voidaan ajatella, että silloin uskova on enemmän omien näkemystensä tai kirkkonsa tai yhteisönsä opin kuin Jeesuksen ja Hänen tuntemisensa varassa?

Joka tapauksessa Jeesuksen sanat laodikean seurakunnasta ovat vakavaa puhuttelua jokaiselle kristitylle yksilökohtaisesti.
Siinä ei ole varaa osoittaa ensisijaisesti toisia, jotka ovat sitä tai tätä, vaan on syytä itse mennä köyhänä ristin juurelle, ja pyytää Hengen valoa asenteisiinsa.

Hengen maailmassa kun on sillä tavalla, että vain köyhä on rikas ja köyhänä pysyessään myös pysyy rikkaana, jolloin ainoa kerskaus on Kristus. Niin kuin oksa itsessään on täysin köyhä eikä koskaan voi kerskata mahtavuudestaan vaan antaa kaiken kunnian rungolle, josta siihen virtaa puun ihmeellinen luonto, niin että puun yhteydessä se saa ottaa vastaan ja kantaa voimaa, kirkkautta ja hyvyyttä mikä siihen vuodatetaan, niin myös kristitty, uudestisyntynyt ihminen. Väitän, että kun tämä oikealla tavalla toimii, seurauksena on armollinen, rakkaudellinen nöyryys.

mamabeard kirjoitti:

myös nöyryyttä.

>Helluntailaiset eivät anteeksi pyytele, koska heillä ei ole syntiä senjälkeen, kun ovat ottaneet aikuiskasteen.<

Väite ei pidä paikkaansa.
Helluntailiikkeessä ei opeteta eikä uskota tuolla tavalla.
Väite ei osoita niinkään helluntailaisten vaan helluntailaisuutta arvostelevan asenteellisuutta. Mutta en ryhtyisi sanomaan esimerkiksi että luterilaiset ajattelevat tuolla tavalla, koska silloin sortuisin itse samanlaiseen yksioikoiseen leimaamiseen. Kokemukseni mukaan myös luterilaisissa on uskovia jotka eivät ylimielisesti ja ennakkoluuloisesti leimaa helluntailaisia vaikka oppikysymyksissä ajattelevatkin toisin kuin he.

>En tunne yhtään helluntailaista, jota voisin arvostaa ihmisenä ja Kristittynä.<
Sitten voi tietysti miettiä onko syynä helluntailaisten ylimielisyys vai oma ylimielisyys?
Ja kuinka monta helluntailaista kirjoittaja tuntee... on edes pyrkinyt tuntemaan ja ymmärtämään?

Sitä minun on mahdoton sanoa.
Lähimmäisenä kuitenkin toivon, että Kristus olisi kirjoittajalle kirkkoa ja oppia tärkeämpi, valaisten asenteita niin että Hänen armonsa varassa on tutkittu omaa sisintä ja käyttäytymistä.

Aloittajan kysymyksiin muutama kommentti.

1.

* Onko tämä helluntailaisuudessa yleinen eli tyypillinen käsitys vai enemmänkin yksityisten helluntailaisten ajatus:
-Uskosta osattomat eivät tajua helluntalaisia!

Aloittajan kysymys:
>Siis eikö helluntailiikkeen ulkopuolella ole oikeita kristukseen uskovia??<

Alkuperäisessä väitteessä esitetään, että uskosta osattomat eivät ymmärrä helluntailaisia. Ei sanota että helluntailiikkeen ulkopuolella ei olisi oikeita Kristukseen uskovia. Mielestäni väite on asiallista tulkita niin että kaikki oikeat Kristukseen uskovat, siis henkilöt joille Jeesus Kristus ja seurustelu Hänen kanssaan on elämän tärkein asia, ymmärtävät helluntailaisia. Muut eivät.

Kyse ei ole pelkästään helluntailaisuudesta.
Raamatun mukaan ei-hengellinen ihminen (uudestisyntymätön) ei kykene tutkistelemaan hengellistä ihmistä. Jokaisen uskovan sisäisin todellisuus on Hengestä syntynyt eli Pyhän Hengen eläväksi tekemä henki. Ainoastaan sen valossa voidaan kokea asioita Kristuksen viisaudesta käsin. Sananlaskujen mukaan ihmisen henki on Herran lamppu, ja UT kehottaa meitä tuntemaan sisällisen ihmisen mukaan, ei ulkonaisesti eli lihan mukaan.

Monissa asioissa voidaan uskovinakin olla eri mieltä mutta se ei ole lainkaan olennaisinta. Olennainen on Jeesus Kristus ja Hänen vaikutuksensa ihmisessä. Hänen rakkautensa. Totuutensa. Pyhyytensä. Viisautensa.

Jumalan sovitustyö Jeesuksessa on kaiken perusta.

2.

* Onko tämä helluntailaisuudessa yleinen eli tyypillinen käsitys vai enemmänkin yksityisten helluntailaisten ajatus:
-Mormonit ovat pakanoita!

Aloittajan kysymys:
>Ja ketkä muut, katoliset, JT:t, VL:t??<

Pieni täsmennys asiaan.
Raamatun mukaan kaikki paitsi juutalaiset ovat pakanoita. Raamatullisesta näkökulmasta on olemassa kahdenlaisia kristittyjä: messiaanisia juutalaisia (Jeesukseen uskovia juutalaisia, jotka tunnustavat hänet Herraksi) ja pakanakristittyjä (ei-juutalaisia Jeesukseen uskovia, jotka tunnustavat hänet Herraksi). Raamatun mukaan nämä kaksi ryhmää ovat Kristuksessa yksi. Hengellisesti on siis olemassa vain yksi paimen, joka on Jeesus, ja vain yksi oikea lauma, joka muodostuu kaikista uudestisyntyneistä ovat he juutalaisia tai pakanoita. Kristuksessa ei ole erotusta.

Käsittääkseni tämä on yleinen opetus myös helluntailiikkeen piirissä.
Siinä jo onkin vastaus kysymykseen ketkä ovat pelastettuja ja ketkä eivät. Sitähän tässä ilmeisesti tarkoitetaan, että ovatko katoliset, Jehovan todistajat ja lestadiolaiset helluntailaisten mielestä automaattisesti pelastumattomia?

En voi vastata helluntailaisten puolesta, mutta mielestäni asia on niin, että kaikki jotka eivät ole uudestisyntyneitä eli Jeesusta tunnustavia ja Hänen omiaan, ovat pelastumattomia eli kadotettuja kunnes tulevat tuntemaan Herran. Mitään välimuotoa ei ole olemassa. Henkilökohtainen näkemykseni on, että katolilaisten joukossa voi hyvinkin olla pelastettuja, samoin lestadiolaisten ja myös - sanon varauksellisesti: Jehovan todistajien joukossa. Täysi mahdottomuus se ei ole. Jehovan todistajat eivät kuitenkaan ole kristittyjä vaan selkeä harhaoppi, joten ainakin siinä tapauksessa syntyy kysymys, miksi sitten henkilö vielä pysyy väärässä, sitovassa antikristillisessä opetuksessa, jos on uudestisyntynyt?

Olen vakuuttunut että helluntailaisuus (yleisesti ottaen) ei ole siinä määrin harhautunut että uskova ei voisi siellä olla ja elää kristillistä uskoaan todeksi. Keskeisissä kysymyksissä eli pelastuskysymyksissä helluntailailiike on raamatullisesti terve.

3.

* Onko tämä helluntailaisuudessa yleinen eli tyypillinen käsitys vai enemmänkin yksityisten helluntailaisten ajatus:
-Minne on valtavassa omahyväisyydessä kadonnut oikea kristillisyys opetuksistanne?

Nyt en ymmärrä väitettä.
Siis onko helluntailaisuudessa yleinen asenne että syytetään toisia kristillisiä liikkeitä että niiltä valtavan omahyväisyyden tähden on kadonnut oikea kristillinen opetus? Esimerkiksi, että helluntailaiset yleisesti leimaavat luterilaisia tai katolilaisia että niiltä niiden omahyväisyyden tähden on kadonnut oikea kristillinen opetus?

En osaa sanoa. Varmaan siinä on monenlaista tuulta ja aaltoliikettä. Enemmänkin lienee yksilökohtaista että jotkut helluntailaiset jyrkästi tuomitsee vaikkapa luterilaisia. Samoin kuin luterilaiset helluntailaisia. Kuinka tyypillistä esimerkiksi luterilaisuuden piirissä on tuomita helluntailaisia omahyväisiksi ja missä määrin se on vain joidenkin yksittäisten luterilaisten näkemys helluntailaisista, sitä sopii miettiä.

Tai sitten aloittaja tarkoittaakin juuri tätä, kohdistaen helluntailaisiin, että heiltä on omahyväisyyden tähden kadonnut oikea opetus?

Jos väite on aloittajan helluntailaisiin kohdistama, ei helluntailaisten väite minkä aloittaja nostaa esiin, sanon taas, että syytä olisi hiljaa Jumalan edessä pohtia omaa mahdollista ylimielisyyttä.

EI KYSE KIRKKOKUNNASTA, VAAN YKSILÖKRISTITYSTÄ

Mielestäni kyse siis on enemmän yksilöistä kuin kirkkokunnasta tai yhteisöstä. Kaikissa kristillisissä yhteisöissä missä on pelastettuja, toisilleen veljiä ja sisaria mukaan luettuna luterilaiset ja helluntailaiset, myös on lahkolaisuutta ja ylimielisyyttä, siis oman ryhmän korottamista ja pilkallisuutta muita kohtaan. Kokemukseni mukaan se ei ainakaan helluntailaisuudessa ole niin suuri, leimaa antava ongelma, että sitä voitaisiin sanoa helluntailaisuuden ominaispiirteeksi. Aivan liikaa sellaista kyllä on helluntailaistenkin keskuudessa, mutta kokemukseni mukaan on myös valtavan paljon aitoa ja sydämellistä kristillisyyttä, missä tunnetaan hengen mukaan ja tunnustetaan uskoviksi kaikki uudestisyntyneet.

Yleinen opetus helluntailaisuudessa on että kirkko ei pelasta, ei mikään kristillinen yhteisö. Ainoastaan Jeesus Kristus pelastaa. Tässä olen täysin samaa mieltä helluntailaisten kanssa.

Jeesus tuntee vain yhden "morsiamen" raamatullista kuvakieltä käyttääkseni. Se muodostuu kaikista Hänen omistaan jotka Hän on saanut verellään pestä ja Pyhä Henki on uudestisynnyttänyt ELÄVÄÄN toivoon. Se on ihanaa. Se on suloista. Se on suurenmoista.

Kiitos rakas Jeshua armostasi.

- - -

Ilmestyskirjassa on vakava sana "laodikealle" eli uskoville jotka ajattelevat itsessään olevansa jo rikkaita ja tietävänsä kaiken paremmin kuin muut. Toisia syyttäessään eivät huomaa juuri omaa kurjuuttaan ja köyhyyttään?

Voidaan ajatella, että silloin uskova on enemmän omien näkemystensä tai kirkkonsa tai yhteisönsä opin kuin Jeesuksen ja Hänen tuntemisensa varassa?

Joka tapauksessa Jeesuksen sanat laodikean seurakunnasta ovat vakavaa puhuttelua jokaiselle kristitylle yksilökohtaisesti.
Siinä ei ole varaa osoittaa ensisijaisesti toisia, jotka ovat sitä tai tätä, vaan on syytä itse mennä köyhänä ristin juurelle, ja pyytää Hengen valoa asenteisiinsa.

Hengen maailmassa kun on sillä tavalla, että vain köyhä on rikas ja köyhänä pysyessään myös pysyy rikkaana, jolloin ainoa kerskaus on Kristus. Niin kuin oksa itsessään on täysin köyhä eikä koskaan voi kerskata mahtavuudestaan vaan antaa kaiken kunnian rungolle, josta siihen virtaa puun ihmeellinen luonto, niin että puun yhteydessä se saa ottaa vastaan ja kantaa voimaa, kirkkautta ja hyvyyttä mikä siihen vuodatetaan, niin myös kristitty, uudestisyntynyt ihminen. Väitän, että kun tämä oikealla tavalla toimii, seurauksena on armollinen, rakkaudellinen nöyryys.

Lue lisää

Ihan lyhyesti, kyse ei ole siitä etteikö muut kristityt tulisi toimeen helluntalaisten kanssa, vaan siitä etteivät helluntalaiset tahdo ymmärtää muita. Eräs jo helluntalaisista eronnut ihminen kertoi minulle kuinka hellarit jakavat kirjasia joissa on tietoa (lähinnä negatiivista)mm.Jehovista(en siis kuulu heihin) ja myös mormoneista, miksi? Kuuluuko tuollainen kristityn käytökseen, jaatteko myös kirjasia muslimeista jne..?

vastauksestasi. kirjoitti:

Ihan lyhyesti, kyse ei ole siitä etteikö muut kristityt tulisi toimeen helluntalaisten kanssa, vaan siitä etteivät helluntalaiset tahdo ymmärtää muita. Eräs jo helluntalaisista eronnut ihminen kertoi minulle kuinka hellarit jakavat kirjasia joissa on tietoa (lähinnä negatiivista)mm.Jehovista(en siis kuulu heihin) ja myös mormoneista, miksi? Kuuluuko tuollainen kristityn käytökseen, jaatteko myös kirjasia muslimeista jne..?

Lue lisää

Kristityn ensisijainen tehtävä on julistaa evankeliumia, ei varoitella harhaopeista. Mutta kyllä kristityt (mukaan luettuna helluntailaiset) sitten jakavat lehtisiä joissa kerrotaan Jehovan todistajista ja mormoneista, erityisesti koska nuo liikkeet itse tahtovat esiintyä kristinuskona ja niiden edustajat kristittyinä vaikka kyseessä on toisenlainen evankeliumi joka vain yrittää esiintyä kristinuskona käyttämällä samoja sanoja.

Yleensä kristityt ovat yhtä mieltä ainakin keskeisimmissä perusasioissa, miltä pohjalta voidaan tehdä yhteistyötä vaikka muuten ajateltaisiin eri tavoin, mutta Jehovan todistajien ja mormonien oppi on jo perusasioissa toinen. Ne eivät edusta raamatullista kristillisyyttä vaan sen väärennöstä.

Muhamettilaisuus ei myöskään sovellu yhteen kristillisen evankeliumin kanssa.

Ei kyse ole siitä mihin olisi kivaa uskoa, ja että olisiko humaania myöntää että kaikki ovat yhtä hyviä jos vain niitä toteutetaan rauhanomaisesti, niin että jokainen saa valita oman tiensä, sillä ei toki Jumala ole niin pikkumainen että tarrautuisi meidän muotoihimme - vaan yksinkertaisesti kyse on siitä, pitääkö kristillinen evankeliumi paikkansa vai ei: onko Jeesus Kristus pelastuksen tie jonka Jumala valmisti?

Yhtä lailla tietysti muhamettilaiset sanovat omaavansa ehdottoman totuuden ja että kristityt ovat väärässä. Samoin Jehovan todistajat ja mormonit arvostelevat perinteistä kristillisyyttä. Mormonit esimerkiksi väittävät, että Jumalan pelastusteko menee eteenpäin apostolisen jatkumon kautta ja että se katkesi keskiaikana ja on jälleen palautettu Joseph Smithin toimesta, niin että nyt ainoastaa MAP-kirkolla (mormonit) on välitettävänään alkuperäinen siunaus. En ihan tarkalleen muista mutta jotenkin tuolla tavalla se menee.

Mielestäni tärkeintä on, että rehellinen ja vilpitön etsijä kaikkien näiden keskenään ristiriitaisten väitteiden edessä myöntää oman rajallisuutensa ja haluaa ehdottomasti löytää totuuden, mikä se sitten onkaan. Ja on valmis myös rukoilemaan että Jumala auttaisi löytämään parhaan tien.

Loppuviimeksi kaikki kristillisyydessä kulminoituu Jeesukseen.
Siksi olisi hyvä miettiä suhdettaan Häneen, ei jonain ajatusrakennelmana vaan että onko minulla persoonallinen suhde Vapahtajaan vai ei, ja että voiko sellaista suhdetta olla.
Siitä olisi hyvä pyrkiä pääsemään selvyyteen...

Tässä on vähän omaa kertomustani mitä Jeesus juuri minulle merkitsee. Rekisteröin nimimerkin tarkoitusta varten että ajattelin laittaa mielestäni hyviä musiikkivideoita tuon nimimerkin kautta mutta asia on nyt jäänyt. Sellainen seikka täsmennyksenä, että ahdistus ja sisäinen lukkiutuneisuus ei parantunut heti sadekokemuksen jälkeen minkä Mäntyluodon Kallossa sain. Siitä meni vielä joitain kuukausia ennen kuin koin Jumalan rakkauden ja lohdutuksen todellisuuden, konkreettisena ja voimallisena. Tapaus kuitenkin oli merkittävä ja uskon sen olleen Jumalan rohkaisua minulle:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000037584793

mamabeard kirjoitti:

Kristityn ensisijainen tehtävä on julistaa evankeliumia, ei varoitella harhaopeista. Mutta kyllä kristityt (mukaan luettuna helluntailaiset) sitten jakavat lehtisiä joissa kerrotaan Jehovan todistajista ja mormoneista, erityisesti koska nuo liikkeet itse tahtovat esiintyä kristinuskona ja niiden edustajat kristittyinä vaikka kyseessä on toisenlainen evankeliumi joka vain yrittää esiintyä kristinuskona käyttämällä samoja sanoja.

Yleensä kristityt ovat yhtä mieltä ainakin keskeisimmissä perusasioissa, miltä pohjalta voidaan tehdä yhteistyötä vaikka muuten ajateltaisiin eri tavoin, mutta Jehovan todistajien ja mormonien oppi on jo perusasioissa toinen. Ne eivät edusta raamatullista kristillisyyttä vaan sen väärennöstä.

Muhamettilaisuus ei myöskään sovellu yhteen kristillisen evankeliumin kanssa.

Ei kyse ole siitä mihin olisi kivaa uskoa, ja että olisiko humaania myöntää että kaikki ovat yhtä hyviä jos vain niitä toteutetaan rauhanomaisesti, niin että jokainen saa valita oman tiensä, sillä ei toki Jumala ole niin pikkumainen että tarrautuisi meidän muotoihimme - vaan yksinkertaisesti kyse on siitä, pitääkö kristillinen evankeliumi paikkansa vai ei: onko Jeesus Kristus pelastuksen tie jonka Jumala valmisti?

Yhtä lailla tietysti muhamettilaiset sanovat omaavansa ehdottoman totuuden ja että kristityt ovat väärässä. Samoin Jehovan todistajat ja mormonit arvostelevat perinteistä kristillisyyttä. Mormonit esimerkiksi väittävät, että Jumalan pelastusteko menee eteenpäin apostolisen jatkumon kautta ja että se katkesi keskiaikana ja on jälleen palautettu Joseph Smithin toimesta, niin että nyt ainoastaa MAP-kirkolla (mormonit) on välitettävänään alkuperäinen siunaus. En ihan tarkalleen muista mutta jotenkin tuolla tavalla se menee.

Mielestäni tärkeintä on, että rehellinen ja vilpitön etsijä kaikkien näiden keskenään ristiriitaisten väitteiden edessä myöntää oman rajallisuutensa ja haluaa ehdottomasti löytää totuuden, mikä se sitten onkaan. Ja on valmis myös rukoilemaan että Jumala auttaisi löytämään parhaan tien.

Loppuviimeksi kaikki kristillisyydessä kulminoituu Jeesukseen.
Siksi olisi hyvä miettiä suhdettaan Häneen, ei jonain ajatusrakennelmana vaan että onko minulla persoonallinen suhde Vapahtajaan vai ei, ja että voiko sellaista suhdetta olla.
Siitä olisi hyvä pyrkiä pääsemään selvyyteen...

Tässä on vähän omaa kertomustani mitä Jeesus juuri minulle merkitsee. Rekisteröin nimimerkin tarkoitusta varten että ajattelin laittaa mielestäni hyviä musiikkivideoita tuon nimimerkin kautta mutta asia on nyt jäänyt. Sellainen seikka täsmennyksenä, että ahdistus ja sisäinen lukkiutuneisuus ei parantunut heti sadekokemuksen jälkeen minkä Mäntyluodon Kallossa sain. Siitä meni vielä joitain kuukausia ennen kuin koin Jumalan rakkauden ja lohdutuksen todellisuuden, konkreettisena ja voimallisena. Tapaus kuitenkin oli merkittävä ja uskon sen olleen Jumalan rohkaisua minulle:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000037584793

Lue lisää

omaat edes perustiedot asioista, kaikki nimittäin eivät omaa :-)

Etsin itselleni uutta kotiseurakuntaa pitkään,
kävin monissa tilaisuuksissa, sen jälkeen kun aloin tuntea Jumalan ikäänkuin kutsuvan minua.

Oli kotikirkkoani luterilaista, vapaaseurakuntaa, helluntai jne..

Miksi noin monta? Ja sama asia kuitenkin kyseessä.
Mikä voi olla oikeassa, tai edes lähinnä totuutta, kaikkiko?

Näitä asioita pyörittelin pitkään mielessäni.

Kunnes löysin palautetun evankeliumin sellaisena kuin Jeesus sen oli tarkoittanut meille.

Sellaisen tarjosi vain MAP kirkko eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.

Pienenä tarkistuksena tietoihisi apostolinen jatkumo Jeesuksen ajoista katkesi jo paljon ennen keskiaikaa, se katkesi kun viimeinenkin apostoli kuoli.Sen jälkeen kuten kaikki tiedämme, tuli mukaan paljon ihmisoppeja, kuten kolminaisuusoppi jolle ei ole mitään raaamatullista perustaa, sekä pahimpana kärjistymänä kaikki kristinuskon nimissä tehdyt historian verityöt jne..

Sain kerran käsiini helluntalaisten tilaisuudessa, mormoneita moittivan (suorastaan haukkuvan) lehtisen, se itse asiassa osaltaan sai minut kiinnostumaan ko.kirkosta, että kiitos vaan. Ei tuollaisella toimilla saa muuta aikaan kuin sabotaatiota Kristuksen työtä vastaan.

Samaa Jeesusta Kristusta kaikki palvovat.

Kun tutustuu asioihin avoimin mielin,huomaa usein kuin vähän oikeastaan tiesi, vaikka muuta luulikin.

Ps.MAP kirkko on muuten kristillinen kirkko, sen tunnustavat jo mm.Luterilainen kirkkokin, esim. uusimmassa "Uskonnot Suomessa" kirjassa :-)