Mielestäni lapset ovat jotenkin suht'koht' tasapäistä massaa, josta ei juurikaan erotu mitään erikoisia persoonallisuuksia. Karkeasti voi toki jakaa lapset introvertteihin ja ekstrovertteihin. Mutta vasta murrosiän tienoilla näyttäisi alkavan jonkinlainen kehitys omaksi itsekseen, joka kenties kilahtaa lopulliseen ruotuunsa about 30-vuotiaana, joillakin myöhemminkin.
Pidän reinkarnaatiota todellisuutena. Sikäli minua mietityttää että tuleeko edellisten elämien aikana kehittynyt persoona eli kokemusten summa varsinaisesti esiin vasta kun ihmisen aivot ovat täysi-ikäiset (sanotaan että teinien aivojen poimut eivät ole yhtä runsaat kuin aikuisen)? Vai voiko käydä niin että menneisyydessä koettu ja opittu jääkin täysin peittoon, kun jonkinlainen ympäristön ja geenien aikaansaama "valepersoona" ottaakin vallan? Tällainen valepersoonan vallassa oleva ihminen ei sitten tietenkään voisi millään ilveellä muistaa menneitä elämiään, kun hän on täysin torjunut ne!
Muistatteko olleenne lapsena jotenkin erilaisia kuin nykyisin olette, vai oletteko koko ajan ollut "sama ihminen"? Entä onko teistä kenellekään kerrottu että olisitte lapsena puhuneet arvoituksellisesti vaikkapa "toisesta perheestä jossain muualla" tai sanoneet esim. äidille että "et ole äitini"?
En oikein tiedä mitä tässä haen takaa, joten toivon vain että ajatuksia syntyy. Kohdistan nämä hapuilut kelle tahansa joka on kiinnostunut reinkarnaatiosta täysin siitä huolimatta uskooko buddhalaisittain, hindulaisittain, taolaisittain vaiko jotenkin muuten...
Reinkarnaatio ja persoonan muodostuminen
26
1886
Vastaukset
- Kysyjä
> Pidän reinkarnaatiota todellisuutena.
Millä perusteella? Miten todistat?- Chandi
Miten oletat että tällaisen asian voi todistaa? Minä en oleta. Eiköhän täältä löydy jokin Tiede-osastokin, missä voi vaatia todisteita, tämä kuitenkin on eräs Uskonto-osastoista...
Itselleni olen varannut oikeuden uskoa reinkarnaatioon siksi, että
- olen nähnyt kuvia menneistä elämistäni (välähdyksenomaisia näkyjä)
- pidän loogisena ajatusta että henki käy läpi useita fyys. kehoja kerätessään kokemuksia - Anonyymi
Myös kristinuskossa Jeesus ei myös kertonut ihan kaikkea, koska häntä ei olisi ymmärretty oikein. Raamatussa (Johannes 16 - Raamattu 1992 (KR92) - RAAMATTU.FI)
on teksti, jossa sanotaan:
”Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan”.
Elikkä tieto tuotiin eri kansoille eri aikoina juuri sen mukaan, jota ihmiset juuri sillä hetkellä pystyisivät omaksumaan.
dsa
- Vaisnava
Lapsetko tasapäistä massaa? Olen täysin eri mieltä. Jokainen lapsi on persoonallisuus. Joskin esikouluiän jälkeen lapset mielellään korostavat samanlaisuuttaan muitten lasten kanssa pärjätäkseen porukassa. Ja samanlaisuutta yleensä löytyy, koska uskoakseni ihmiset syntyvät uudelleen kulttuureihin, joihin ovat kiintyneet. Suomessa eläneistä sieluista tulee herkästi uudelleen suomalaisia, jos karma oikeuttaa ihmishahmoon. Uskoisin, monet sielut risteilevät muutaman itselleen mieluisan kulttuurin väliä vuosisadasta toiseen.
Murrosiässä ihminen imee itseensä mahdottoman paljon uutta tietoa, mahdollisesti myös (ja todennäköisesti tietämättään) tietoa omasta menneisyydestä muualla kuin Suomessa. Tämä vaikuttaa identiteettiin ja auttaa ottamaan persoonallista etäisyyttä muihin lapsiin.
Kirjoitit:
[Muistatteko olleenne lapsena jotenkin erilaisia kuin nykyisin olette, vai oletteko koko ajan ollut "sama ihminen"?]
Vahvin, koko lapsuuden ja nuoruuden läpi kantava muistoni on erilaisuuden tunne. Oikeastaan se hälveni vasta kun "löysin omani", sukelsin pakistanilaiseen ystäväpiiriin.
Olin erilainen lapsi, sen sain kuulla kaikilta. Tunsin vahvasti olevani ulkopuolinen ja väärän värisessä ruumiissa. Ajattelin ja ratkoin ongelmia eri tavalla kuin muut koulussa ja kotona, puhetyylini oli omituisen kaunopuheinen, olin kumman uskonnollinen. Ennen kaikkea olin hyvin kiinnostunut ei-länsimaisista kulttuureista ja mitä enemmän luin historiaa ja kulttuuriantropologiaa, sitä enemmän häpesin valkoista nahkaani. Ja koko ajan tunsin sisimmässäni olevani parempi, ylempi kuin muut lapset, vaikka sain osakseni yleensä halveksuntaa. Tämä kaikki siis ala-asteella.
Huomautettakoon, että kasvoin homogeenisen supisuomalaisessa lähiössä ja varsin tavallisessa, maallistuneessa perheessä (veljeni esim. eivät poikkea valtaväestöstä pätkääkään).
Teini-ikään tultaessa aloin löytää vastauksia. Kun vetelin viivoja mieltymysteni väliin itämaisen filosofian kynällä, tajusin, mikä minua riivaa: olen siirtolainen vieraassa maassa kaukana maanmiehistäni. Miksi? Todennäköisesti koska olin niin ylimielinen, koppava ja vihaa täynnä, että tämmöinen kohtalo teki minulle vain hyvää! Olen oppinut paljon täällä Suomessa.
Johtolangoista kokosin karikatyyrit persoonani kannalta tärkeimmistä inkarnaatioistani (jälkimmäinen on tärkeämpi):
- Amerikan intiaani, jonka heimon eurooppalaiset teurastivat.
- Itseään täynnä oleva, ylhäinen hindunainen, joka halveksii länsimaalaisia.
Maistoin intialaista ruokaa ekan kerran 15-vuotiaana. Vaikka kieleni kärähti, ajattelin, että "tältä ruoan pitää maistua, olenko minä ennen ruokaa syönytkään". Ja kun kuulin ensimmäistä kertaa klassista intialaista musiikkia, purskahdin itkuun, niin vahvasti se kuulosti tutummalta kuin mikään musiikki mitä olin koko siihenastisessa elämässäni kuullut.
Ehkä mielenkiintoisin merkki entisestä elämästäni on peräisin englannin luokasta. Puhuin lapsena englantia intialaisella aksentilla, vaikken ollut eläessäni kuullut kenenkään puhuvan sillä tavalla. Minä, joka en osaa imitoida ihmisiä enkä edes puhua muita suomen murteita kuin omaani, vaikka minulle on niitä paljon puhuttu. Itse asiassa tajusin puhuvani englantia niin kuin äidinkieleni olisi hindi vasta kun lukiotoverini kertoivat asiasta minulle.
Kun sain intialaisia ystäviä, he sanoivat: "sinun kanssasi kun juttelee, unohtaa että olet eurooppalainen" ja "olet intialaisempi kuin monet täkäläiset tuttuni". Sen verran tyypillisen intialaisia elämänarvoni olivat jo ennen kuin käännyin hinduksi. Eikä ole ihme, että käännyin; hindulaisuus ja intialaiset elämänarvot tuntuivat omilta ja oikeilta. Kun ensi kertaa perehdyin niihin, tuli monesti mieleen "hei, minä olisin voinut kirjoittaa tuon, olen aina ajatellut noin!"
Synopsis. Jos on tarpeeksi erilainen kuin kulttuuri, jossa elää, erottuu kyllä taatusti joukosta jo muksuna. Ja reinkarnaatio on todellakin todellisuutta :)- Chandi
Koska minullakin on mielikuvia useammasta elämästä, usein sitä kaipaa yhtä sun toista. Erityisesti viimeisin elämäni Englannissa tuo välillä melkein tipan silmään... Suomen luonto on toki kaunista, mutta talvi on ihan liian pitkä, ja joskus tuntuu että Suomen vihreys on jotenkin mitätöntä ja liian kellertävää, ei sellaista sinervän vihreää ja runsaanraikasta kuin voisi olla. Käydessäni -92 Englannissa olinkin onnesta sekaisin...
Minun muistoni sirottuvat melkolailla ympäri palloa, eikä vaikuta siltä että olisin elänyt kovin usein samoissa paikoissa. Voi tietysti olla etten muista kuin highlightsit, elikä ne traagisimmat ja värikkäimmät elämät. En oikein koe enää juuri mitään erityisesti "omakseni", siitä Englanti-haikeudestakin olen yrittänyt päästä tietoisesti poispäin, koska suuntana kuitenkin on tulevaisuus eikä menneen märehtiminen. Muutenhan minä nyt olisin vain jonkinlainen väliminuus kaiken värikkään välillä... Vaikkei minulle nyt tunnukaan sattuvan ja tapahtuvan menneenlailla jatkuvasti, niin tarvitaan sitä sellaisiakin elämiä joissa keskittyy kasvamaan henkisesti eikä olemaan maalitaulu kaikenlaisille kohtaloniskuille... Luulen että kehitykseni on siirtynyt hienovaraisemmalle tasolle menneeseen verrattuna, niin ettei minuuttani tarvitse enää "kirveellä veistää". Nyt käytetään hiekkapaperia.
Niin... minäkin olen aina tuntenut itseni melko erilaiseksi kuin muut. Mutta se on jotain sellaista muunlaisuutta mitä ei selitä edelliset elämät yksittäin, vaan ehkä paremminkin ne kaikki yhdessä. Ulottuvillani on niin paljon enemmän sellaista mistä monet ihmiset eivät piittaa pätkänvertaa, saati osaa aavistaakaan että elämässä sellaistakin on. (Toivottavasti tämä ei kuulosta kovin omahyväiseltä...) Noh, materialismi - spiritualismi -akselia tässä ajattelin! - Vaisnava
Chandi kirjoitti:
Koska minullakin on mielikuvia useammasta elämästä, usein sitä kaipaa yhtä sun toista. Erityisesti viimeisin elämäni Englannissa tuo välillä melkein tipan silmään... Suomen luonto on toki kaunista, mutta talvi on ihan liian pitkä, ja joskus tuntuu että Suomen vihreys on jotenkin mitätöntä ja liian kellertävää, ei sellaista sinervän vihreää ja runsaanraikasta kuin voisi olla. Käydessäni -92 Englannissa olinkin onnesta sekaisin...
Minun muistoni sirottuvat melkolailla ympäri palloa, eikä vaikuta siltä että olisin elänyt kovin usein samoissa paikoissa. Voi tietysti olla etten muista kuin highlightsit, elikä ne traagisimmat ja värikkäimmät elämät. En oikein koe enää juuri mitään erityisesti "omakseni", siitä Englanti-haikeudestakin olen yrittänyt päästä tietoisesti poispäin, koska suuntana kuitenkin on tulevaisuus eikä menneen märehtiminen. Muutenhan minä nyt olisin vain jonkinlainen väliminuus kaiken värikkään välillä... Vaikkei minulle nyt tunnukaan sattuvan ja tapahtuvan menneenlailla jatkuvasti, niin tarvitaan sitä sellaisiakin elämiä joissa keskittyy kasvamaan henkisesti eikä olemaan maalitaulu kaikenlaisille kohtaloniskuille... Luulen että kehitykseni on siirtynyt hienovaraisemmalle tasolle menneeseen verrattuna, niin ettei minuuttani tarvitse enää "kirveellä veistää". Nyt käytetään hiekkapaperia.
Niin... minäkin olen aina tuntenut itseni melko erilaiseksi kuin muut. Mutta se on jotain sellaista muunlaisuutta mitä ei selitä edelliset elämät yksittäin, vaan ehkä paremminkin ne kaikki yhdessä. Ulottuvillani on niin paljon enemmän sellaista mistä monet ihmiset eivät piittaa pätkänvertaa, saati osaa aavistaakaan että elämässä sellaistakin on. (Toivottavasti tämä ei kuulosta kovin omahyväiseltä...) Noh, materialismi - spiritualismi -akselia tässä ajattelin!"En oikein koe enää juuri mitään erityisesti "omakseni", siitä Englanti-haikeudestakin olen yrittänyt päästä tietoisesti poispäin, koska suuntana kuitenkin on tulevaisuus eikä menneen märehtiminen."
Hieno asenne - menneeseen ei pidä takertua (eikä toisaalta nykyiseenkään, josta tulee pian mennyttä) :) Takerrunkohan minä liikaa Intiaan? Toisaalta teini-ikäiseen suhtautumistapaani verrattuna minulla ei ole enää hätää ;)
- Babulos
>Mielestäni lapset ovat jotenkin suht'koht'
>tasapäistä massaa, josta ei juurikaan erotu >mitään erikoisia persoonallisuuksia.
Kerrot ainoastaan itsestäsi ja oman havaintosi epätarkoista ja ennakoluuloisista yleistyksistä. Eli toisin sanoen, sinulle ei ole omia lapsia etkä ole ainakaan päivittäin lasten kanssa tekemisissä.
Ainut mikä sun päässä on oikeasti vikana, on joku kuvitelma jostain erillisestä "omasta itsestä". Muut harhasi seuraa tuosta harhasta.
Skideillä persoonallisuus ei oo fiksoitunut, mut totta kai kaikilla on joitain itselleen tyypillisiä taipumuksia, sitähän yksilöllisyys tarkoittaa eikä muuta. Murrosiän ylittäneet valmiit dirtysomefink persoonallisuudet saattavat toki elätellä vielä voimakkaampia harhakuvia fiksoituneista persoonallisuuksista kuin skidit, mut siks just mä sanon sulle reilusti että haista itse paska.
Lakkaa yleistämästä, lakkaa luulemasta, lakkaa fiksoitumasta. Jos joku uudestisyntyy, se ei kuitenkaan oo sun autistiset itsekeskeisyysharhat. Se ei oo persoonallista, sun persoonaa ei seivaa kukaan. Ihan buddhalaisittain, hindulaisittain ja taolaisittain.- Chandi
Muuten hyvä kirjoitus sinulla, mutta tulee taas mieleen että onkohan siellä taustalla ripaus vimmattua tarvetta suojella niitä omia jälkeläisiä?
On se kumme että vaikka ihminen olisi kuinka edistynyt persoonasta luopumisessaan, silti hänelle tulee paha relapsi aina kun tulee esille vihjaus että niissä omissa pikku nutipäissä ei olekaan mitään ainutlaatuista...
Lapsesi ovat tasan yhtä "tärkeitä" ihmisiä tai persoonallisuuksia kuin kuka tahansa. Kuka tahansa yhdentekevä ihminen. Vaikkapa minä! Hui!
Lapsesi ovat sinun sokea pisteesi. Valitettavasti.
Toki lapsia tulee konkreettisesti suojella, mutta että silloinkin kun niitä ei mikään uhkaa? "Meidän pikku Petteristä ei saa kukaan mennä esittämään mitään sellaista mikä sotisi meidän pikku Petterin verrrattain errrinomaista Suuruutta ja Tärkeyttä vastaan"...
Siirtävätkö tietynlaiset ihmiset oman egonsa lapsiinsa? Eivät enää varjele itseään, mutta lapset ovat se mitä puolustetaan kaikin mahdottomin tavoin.
En tule enkä syö lapsiasi. Älä pelkää... ;) - Chandi
Chandi kirjoitti:
Muuten hyvä kirjoitus sinulla, mutta tulee taas mieleen että onkohan siellä taustalla ripaus vimmattua tarvetta suojella niitä omia jälkeläisiä?
On se kumme että vaikka ihminen olisi kuinka edistynyt persoonasta luopumisessaan, silti hänelle tulee paha relapsi aina kun tulee esille vihjaus että niissä omissa pikku nutipäissä ei olekaan mitään ainutlaatuista...
Lapsesi ovat tasan yhtä "tärkeitä" ihmisiä tai persoonallisuuksia kuin kuka tahansa. Kuka tahansa yhdentekevä ihminen. Vaikkapa minä! Hui!
Lapsesi ovat sinun sokea pisteesi. Valitettavasti.
Toki lapsia tulee konkreettisesti suojella, mutta että silloinkin kun niitä ei mikään uhkaa? "Meidän pikku Petteristä ei saa kukaan mennä esittämään mitään sellaista mikä sotisi meidän pikku Petterin verrrattain errrinomaista Suuruutta ja Tärkeyttä vastaan"...
Siirtävätkö tietynlaiset ihmiset oman egonsa lapsiinsa? Eivät enää varjele itseään, mutta lapset ovat se mitä puolustetaan kaikin mahdottomin tavoin.
En tule enkä syö lapsiasi. Älä pelkää... ;)tätä asiaa niin ettei joku tästä pahasti järkyttyisi. Varsinkin muille kuin Babsille yrittäisin kuvailla, että en todellakaan vastusta kenenkään lapsentekemisiä, mutta ymmärrättekö te että ne teidän lapsenne ovat IHMISIÄ siinä missä kaikki muutkin?
Eivät teidän jatkeitanne. Eivät jotain mitä olette saaneet aikaan. Lapsenne ovat enemmän valinneet teidät vanhemmikseen kuin te olette valinneet tehdä lapsia jotta tuntisitte tyhjän elämänne täydeksi. Jos ja KUN siis kuitenkin katson asiaa reinkarnationaaliselta kannalta. Minulle se ei ole harha, vaan luonnonlaki.
Itsehän minä en tyhjyyttä täytä lapsilla, joten osani on tietyssä mielessä vaikeampi, toisaalta taas helpompi kuin teillä joilla on lapsia. Tämä kuitenkin on vain erilainen tie, ei sen parempi tai huonompikaan. Tältä tieltä näkee ehkä jotain sellaista mitä te ette näe kun ne lapset ovat niin lähellä näköesteenä. En vain osaa kuvata sitä mitä näen siten että siitä ei menisi herneitä nenuun...
No. Ymmärtänette tai ette. Tälviisii. Täältä huis. - Babulos
Chandi kirjoitti:
Muuten hyvä kirjoitus sinulla, mutta tulee taas mieleen että onkohan siellä taustalla ripaus vimmattua tarvetta suojella niitä omia jälkeläisiä?
On se kumme että vaikka ihminen olisi kuinka edistynyt persoonasta luopumisessaan, silti hänelle tulee paha relapsi aina kun tulee esille vihjaus että niissä omissa pikku nutipäissä ei olekaan mitään ainutlaatuista...
Lapsesi ovat tasan yhtä "tärkeitä" ihmisiä tai persoonallisuuksia kuin kuka tahansa. Kuka tahansa yhdentekevä ihminen. Vaikkapa minä! Hui!
Lapsesi ovat sinun sokea pisteesi. Valitettavasti.
Toki lapsia tulee konkreettisesti suojella, mutta että silloinkin kun niitä ei mikään uhkaa? "Meidän pikku Petteristä ei saa kukaan mennä esittämään mitään sellaista mikä sotisi meidän pikku Petterin verrrattain errrinomaista Suuruutta ja Tärkeyttä vastaan"...
Siirtävätkö tietynlaiset ihmiset oman egonsa lapsiinsa? Eivät enää varjele itseään, mutta lapset ovat se mitä puolustetaan kaikin mahdottomin tavoin.
En tule enkä syö lapsiasi. Älä pelkää... ;)"onkohan siellä taustalla ripaus vimmattua tarvetta suojella niitä omia jälkeläisiä"
Olet toki oikeassa. Vimmattua nimenomaan, eikä pilkka ripaus.
Oikeassa paitsi siinä, että oletat että kaikki ovat tärkeitä jotenkin objektiivisesti. Eivät ole, vaan suhteessa johonkin, siihen joka niitä tärkeinä pitää. Ja vanhemmille lapset on tärkeempii kuin kukaan muu, se on luonnonlaki siinä kuin reinkarnaatiokin, ja miks tapella luontoa vastaan?
Lapset eivät ole vanhemmilleen mikään sokea piste (tai no mikä vaan voi olla sokee piste, mut se on eri asia), vaan lapsia, eikä siinä ole mitään valitettavaa. Mikä on oikea tapa kasvattaa lapsia, se on eri kysymys, sitä voidaan jatkaa vaikka vauvalehden palstalla. Mutta vanhemmuus (biologinen tai mikä tahansa vastuunotto) ei tee ihmisistä automaattisesti kusipäitä, vaikka siltä voi tietysti helposti vaikuttaa. Se ei vaan oo semmonen juttu, jota vois kauheesti selittelyllä jakaa, paitsi jaettuna kokemuksena. On ihmisiä, jotka valitsevat lapsettomuuden omasta tahdostaan, ja jotkut pystyy tekemään sen jopa ilman katkeruutta lastentehneitä kohtaan; on ihmisiä, jotka ei saa lasta vaikka tahtois mistä tahansa syystä, se on yksi suurimmista suruista maailmassa; ja sitten tietysti vanhempia, joilla on omat ilonsa ja surunsa ja kaunansa. Nää jutut menee syvimmälle emootiotasolle, ja kommunikaatio eri ryhmien välillä ei oo aina helppoo, kaikenlaiset kielteiset tunteet nousee helposti pintaan.
"Siirtävätkö tietynlaiset ihmiset oman egonsa lapsiinsa? Eivät enää varjele itseään, mutta lapset ovat se mitä puolustetaan kaikin mahdottomin tavoin."
Kaikenlaista egon projisointia voi tietenkin aina tapahtua ja tapahtuu, ja lapset ovat tietysti helppoja ja alttiita uhreja. Ja helvetinmoisia vanhempiensa manipulaattoreita, jos ja kun sen sallii. Mutta nyt näytät sekottavan kaksi asiaa, projisoinnin sekä suojeluvaiston.
Tottakai itteensä varjelee (ja tiukemmin kuin ilman lapsia, koska kuoleminen ja lapsen yksin jättäminen ois tosi vastuutonta), mutta jos syntyy sellainen valintatilanne, että oma henki tai lapsen henki, ei siinä oo mitään miettimistä. Ei tää oo uhoo eikä kehuu eikä mitään sellaista, vaan nii se vaan toimii, niin se vaan on, luonnollisesti. Vanhemman vastuu on kaikista kovin koukku, josta ei koskaan pääse, ja jota ei etukäteen tietenkään tajuu. Tai tajuu ja tajuu, mut ei siitä irtipääse.
- enigma
Minun mielestäni lapset eivät suinkaan ole "tasapäistä massaa" vaan, jokainen on syntymästä lähtien jo omanlainen persoonallisuutensa, joka vain kehittyy ja muuttuu iän myötä.
Ehkä tämä näennäinen samanlaisuus johtuu siitä että lapset ovat syntymänsä jälkeen vielä varsin lähellä Jumalaa.- kysyjä 2
aina ihmiseksi?
Jos ei, niin miten ihmisen psyyke kestää itikkana
tai apinana olon? - enigma
kysyjä 2 kirjoitti:
aina ihmiseksi?
Jos ei, niin miten ihmisen psyyke kestää itikkana
tai apinana olon?En tiedä tapahtuuko uudelleen syntymää edes ihmiseksi. :)
Hypnoosissa edelliseen elämäänsä palanneet eivät tietääkseni koskaan ole olleet eläimiä. Voin olla väärässkin, kun en ole asiaa tutkinut. - Dual
kysyjä 2 kirjoitti:
aina ihmiseksi?
Jos ei, niin miten ihmisen psyyke kestää itikkana
tai apinana olon?Kyllä ihminen syntyy yleensä ihmiseksi.Näin olen sen miettinyt ja tuntuu varsin loogiselta. Ihmisen kasvu ja kehitys yhä paremmaksi(lähemmäksi jumaluutta) on yksi syy syntyä uudelleen. Saattaa olla joitakin erikoistapauksia jolloin on tarpeellista syntyä joksikin eläimeksi, mutta se on jo huonompaa karmaa se, joskin tarpeellista.
- Vaisnava
enigma kirjoitti:
En tiedä tapahtuuko uudelleen syntymää edes ihmiseksi. :)
Hypnoosissa edelliseen elämäänsä palanneet eivät tietääkseni koskaan ole olleet eläimiä. Voin olla väärässkin, kun en ole asiaa tutkinut.Jos hypnoosissa pystyy muistamaan vain ihmiselämiä, se ei tarkoita, etteikö niitä muunlaisiakin olisi. Eläimenä tai ylipäänsäkin eri lajisena oleminen on jo niin erilaista, ettei ihmispsyyke ehkä pysty sitä käsittelemään. Minusta tämä tuntuisi loogiselta.
- Vaisnava
Dual kirjoitti:
Kyllä ihminen syntyy yleensä ihmiseksi.Näin olen sen miettinyt ja tuntuu varsin loogiselta. Ihmisen kasvu ja kehitys yhä paremmaksi(lähemmäksi jumaluutta) on yksi syy syntyä uudelleen. Saattaa olla joitakin erikoistapauksia jolloin on tarpeellista syntyä joksikin eläimeksi, mutta se on jo huonompaa karmaa se, joskin tarpeellista.
Uskoin itsekin nuorempana, että jälleensyntymän kautta ihminen kehittyy yhä paremmaksi. Seurattuani maailman menoa olen tullut toisiin aatoksiin. Toki karman laki ohjaa meitä oikeaan ja parempaan, jos sitä kuuntelemme, mutta kuinka moni todella kuuntelee sitä? Onko maailmasta tulossa koko ajan parempi paikka ja ihmisistä hyveellisempiä?
Ihminen kehittyy ja pääsee sielunvaelluksessa lähemmäs Jumalaa jos sitä toivoo ja on valmis näkemään asian eteen vaivaa, mutta kaikkia ei vaan kiinnosta. Ja kehityskulku voi viedä aivan yhtä hyvin toiseen suuntaan, alaspäin.
Minustakin on loogista, että ihminen syntyy yleensä uudelleen ihmiseksi. Uskon tämän johtuvan siitä, että omat halumme ohjaavat prosessia ja useimmat meistä taitavat haluta koko sydämestään olla ihmisiä. - Ande
Vaisnava kirjoitti:
Uskoin itsekin nuorempana, että jälleensyntymän kautta ihminen kehittyy yhä paremmaksi. Seurattuani maailman menoa olen tullut toisiin aatoksiin. Toki karman laki ohjaa meitä oikeaan ja parempaan, jos sitä kuuntelemme, mutta kuinka moni todella kuuntelee sitä? Onko maailmasta tulossa koko ajan parempi paikka ja ihmisistä hyveellisempiä?
Ihminen kehittyy ja pääsee sielunvaelluksessa lähemmäs Jumalaa jos sitä toivoo ja on valmis näkemään asian eteen vaivaa, mutta kaikkia ei vaan kiinnosta. Ja kehityskulku voi viedä aivan yhtä hyvin toiseen suuntaan, alaspäin.
Minustakin on loogista, että ihminen syntyy yleensä uudelleen ihmiseksi. Uskon tämän johtuvan siitä, että omat halumme ohjaavat prosessia ja useimmat meistä taitavat haluta koko sydämestään olla ihmisiä.>>
useimmat meistä taitavat haluta koko sydämestään olla ihmisiä.
>>
Ehkä useimmat, mutta poikkeuksiakin löytyy. Kun katselee tämän maailman menoa, niin olisin kyllä itse mieluummin jonkun paljon fiksumman lajin edustaja;) Katsellessani kerran erään tutun kanssa luontodokumenttia apinoista, tuumasi kaverini, että minkä ihmeen takia esi-isiemme täytyi joskus tulla alas puusta ja kehittyä ihmiseksi. Hän olisi mieluummin ollut apina, joka elää ilman ihmishuolia ja byrokratian vaikeuksia.
Mielenkiintoista on myöskin ihmiskunnan kehitys kokonaisuutena. Olemme kehittyneet teknisellä tasolla valtavasti, mutta henkinen tasomme, etiikka ja moraali ovat pikemminkin menneet takapakkia...
Ande
- Ande
Ensin täytyy todeta että olen itse huomannut aivan pienten lasten keskuudessa valtavia persoonallisuuseroja. Joku on vuoden iässä varovainen ja toinen taasen menee kuin päätön kana. Toinen on ujo ja toinen hymyilee ja flirttailee kaikille...
Oma muistikuvani menneestä elämästä on hyvin lyhyt välähdys. Olin jotain 2-3 vuotias, kun minut aika ajoin valtasi voimakas hämmennys siitä että olen olemassa fyysisesti. Minun täytyi kosketella itseäni ja ihmettelin suuresti sitä, kuinka minulla voi olla ruumis. Muistan myös että olisin kuollut. Se asia hämmensi minua vieläkin enemmän. Muistikuvani olivat nimittäin selvät että 100% varmuudella tiedostin kuolevani, jonka jälkeen olin "aineeton".
Enempää en muista, mutta mielenkiintoisia asioita. Olen monesti tuntenut olevani "turisti" täällä, mutta en ole löytänyt maata, johon voisin samaistua. Olenkin joskus todennut syntyneeni väärälle planeetalle;)
Ande- Serenity
Lukaisepa tämmöinen kirja:
INDIGOLAPSET
kirjoittajat
LEE CARROLL ja JAN TOBER
Saatat löytää itsesi kirjan sivuilta... - Anonyymi
Serenity kirjoitti:
Lukaisepa tämmöinen kirja:
INDIGOLAPSET
kirjoittajat
LEE CARROLL ja JAN TOBER
Saatat löytää itsesi kirjan sivuilta... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kolmeen ikävuoteen asti lapset joskus muistavat menneitä elämiä, mutta vanhemmat pitävät sitä lapsen mielikuvituksen tuotteena.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kolmeen ikävuoteen asti lapset joskus muistavat menneitä elämiä, mutta vanhemmat pitävät sitä lapsen mielikuvituksen tuotteena.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Ihmisen metafyysinen rakenne
Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Monien kansojen tiedossa on karman laki, vaikka he eivät tietäisikään, että kyse on karman laista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Ihmisen metafyysinen rakenne
Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Monien kansojen tiedossa on karman laki, vaikka he eivät tietäisikään, että kyse on karman laista.Yep.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yep.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Karman laki.
Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yep.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18228999/ihmisen-devoluutio-ja-ihmiskunnan-tuntematon-historia--kirjat
Ihmisen devoluutio ja Ihmiskunnan tuntematon historia. Kirjat
FORBIDDEN ARCHEOLOGY
The Hidden History of the Human Race
by Michael A. Cremo and Richard L. Thompson
"Poikkeuksellisen kattava katsaus ihmiskunnan alkuperää koskevaan todistusaineistoon, mukaan lukien se, joka on jatkuvasti jätetty huomiotta vain siksi, että se ei sovi vallitsevaan oppiin."
Tohtori Philip Johnson, Darwinin oikeudenkäynnin kirjoittaja, Kalifornian yliopisto, Berkeley.
"Jos kirja antaa sysäyksen toisen ammattimaisen tutkimuksen aloittamiseen todisteista, jotka eivät sovi ihmisen evoluution viralliseen käsitykseen, se yksin riittää kunnianosoitukseksi sen kirjoittajille heidän tärkeästä panoksestaan ihmiskunnan historian tuntemukseen."
Tohtori Siegfried Scherer
Biologi, Münchenin ammattikorkeakoulu, Saksa.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1923291Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242151- 242061
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901925Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?701598Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241351- 81251
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361247Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351207Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61198