Kuuntelin tuossa männäpäivänä töissä mpkolmosestani Sinead O'Connorin kappaletta "The Emperor's New Clothes".
Kaikkihan tietävät tarinan juonen.
Petkuttajat huijaavat keisaria ja koko porukkaa väittämällä osaavansa valmistaa maailman ihaninta kangasta. Lisäksi vaatteissa, jotka tästä kankaasta valmistettiin,oli kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä niitä.
Kaikki petkuttajien luona käyneet näkivät, ettei mitään kangasta ole, mutta eivät uskaltaneet sanoa sitä ääneen, koska pelkäsivät tulevansa leimatuksi typeriksi ja kykenemättömiksi hoitamaan virkaansa.
Lopulta, kun keisari esittelee uusia vaatteitaan kansalle, hurraa ja ihastelee kansa näiden vaatteiden kauneutta. Lopulta pieni lapsi sanoo ääneen isälleen:"Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään!" Nyt alkavat muutkin todeta, ettei keisarilla ole vaatteita. Lopulta keisarin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa, mutta hän ajatteli:- Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti. Ja hän ojentui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat kantoivat laahusta, jota ei ollut ensinkään.
Minulle tuli kappaletta kuunnellessani sellainen olo, että me ateistit olemme kuin tuo pieni lapsi. Me pystymme hyvin näkemään, että jumalat, joita ihmisille tarjoillaan ovat tällaisten petkuttajien luomia maailman ihanimpia kankaita kaikkine uhkauksineen, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Me ateistit vain odotamme, että muut ymmärtäisivät asian todellisen laidan.
Aika turhauttavaa välillä. Joka päivä saa hämmästyä, kuinka idioottimaisia asioita ihmiset uskovat ilman hetken epäilyä.
Kuka ei satua tunne, voi käydä lukemassa sen seuraavassa osoitteessa: http://www.hca.eu/index.php?option=com_content&task=view&id=39&Itemid=63&lang=fi
Kaikkihan tietävät tarinan juonen.
Petkuttajat huijaavat keisaria ja koko porukkaa väittämällä osaavansa valmistaa maailman ihaninta kangasta. Lisäksi vaatteissa, jotka tästä kankaasta valmistettiin,oli kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä niitä.
Kaikki petkuttajien luona käyneet näkivät, ettei mitään kangasta ole, mutta eivät uskaltaneet sanoa sitä ääneen, koska pelkäsivät tulevansa leimatuksi typeriksi ja kykenemättömiksi hoitamaan virkaansa.
Lopulta, kun keisari esittelee uusia vaatteitaan kansalle, hurraa ja ihastelee kansa näiden vaatteiden kauneutta. Lopulta pieni lapsi sanoo ääneen isälleen:"Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään!" Nyt alkavat muutkin todeta, ettei keisarilla ole vaatteita. Lopulta keisarin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa, mutta hän ajatteli:- Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti. Ja hän ojentui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat kantoivat laahusta, jota ei ollut ensinkään.
Minulle tuli kappaletta kuunnellessani sellainen olo, että me ateistit olemme kuin tuo pieni lapsi. Me pystymme hyvin näkemään, että jumalat, joita ihmisille tarjoillaan ovat tällaisten petkuttajien luomia maailman ihanimpia kankaita kaikkine uhkauksineen, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Me ateistit vain odotamme, että muut ymmärtäisivät asian todellisen laidan.
Aika turhauttavaa välillä. Joka päivä saa hämmästyä, kuinka idioottimaisia asioita ihmiset uskovat ilman hetken epäilyä.
Kuka ei satua tunne, voi käydä lukemassa sen seuraavassa osoitteessa: http://www.hca.eu/index.php?option=com_content&task=view&id=39&Itemid=63&lang=fi
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mainio esimerkki. Huvittavaksi asian tekee se, että hihhulit vielä kuvittelevat meidän olevan niitä ahdasmielisiä :D
Siltä juuri tuntuu! Itse näkee selvästi, miten toiset palvovat näkymätöntä ja ovat sekaisin.
Kun nämä uskossaan sokaistuneet eivät näe selvää asiaa...
"Petkuttajat vaativat yhä enemmän rahaa, silkkiä ja kultaa. Niitä tarvittiin muka kankaaseen. Mutta he pistivät kaikki omiin taskuihinsa. Kankaaseen ei tullut ainoatakaan lankaa, mutta miehet kutoa helskyttivät minkä ehtivät tyhjää."
Olen käyttänyt samaa vertausta useinkin, mm. tässä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000041465940
Saduissa on usein opetus. Samanlaisia opetuksia löytyy seemiläisten satukokoelmasta jota Suomessa Raamatuksi kutsutaan. Tosin jotkut tosikot ottavat tarinat kirjaimellisesti ja tekevät alastomasta keisarista jumalan.
Mitä jos ihmisen on kuitenkin uskottava hurmoksessaan jumalan kaltaiseen olentoon, mitä voisi tehdä hänen parantamisekseen - vai onko mitään tehtävissä. Alkoholisti on Alkoholisti loppuun asti? Uskovainen... Miksi minä olen sisarusparveni ainoa uskomaton?