Miten maailmankuva vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen?

Onpa vaikeasti hallittavissa oleva teema osunut sulle pohdittavaksi. Pitäisiki kai ensin yrittää määritellä ja jäsentää se, mitä maailmankuvalla tarkoitetaan. Kyse on kai tarkasti ottaen siitä, miten erilaiset maailmankuvat vaikuttavat sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sosiaalisen kanssakäymisen osalta pitää myös suorittaa märittelyjä sekä esim. jako määrällisiin ja laadullisiin aspekteihin.

Ihmisten maailmankuvissa voi helposti erottaa joitain ääripäitä kuten köyhyytt ja erakoitumiseen ihannetta korostava maailmankuva versus materialistista hedonismia ihannoiva maailmankuva. Voidaan esim. kysyä onko Suomen nuorilla erilaisia maailmakuvia vaikka sellaisia, jotka juontuvat nuorisokulttuureista, vanhempien statuksesta, koulumenestyksestä jne. Tässä voidaan sitten nähdä eroja sen suhteen, miten tiivistä sosiaalinen kanssakäyminen on ja keihin se suuntautuu. Oletetaan, että koulussa menestyneillä ja nuorisokulttuurien seuraamisessa aktivoituneilla on paljon sosiaalisia kontakteja ja muilla ryhmillä sitten vähemmän. Kertooko tulos siitä, että kouluun huonosti orientoituneiden ja nuorisokulttuurien suhteen passiivisten nuorten maailmankuva on vaikuttanut siihen, että heillä on suhteellisesti vähemmän sosiaalisia kontakteja. Tottakai tällainen tulos voidaan saada aikaan, jos eri ryhmien koossa on jo selvä epäsuhta. Tämä voi tarkoittaa esim. sitä, että maalla asuvan nuoren on vaikea luoda toisiin nuoriin kontakteja, kun heitä on yksinkertaisesti niin vähän. Edelleen kyse voi olla siitä, että menestymättömien ja passiivisten maailmankuva johtaa näissä ihmisissä itsetunto-ongelmiin, mikä taas estää uusien sosiaalisten kontaktien solmimista.

On varmasti olemassa paljon yhteisöllisyyttä jo sinänsä korostavia maailmankuvia. Nyky-yhteiskunnassa individualismi- ja työorientaatio voivat olla vastakohtia entisaikojen kyläyhteisöille, joissa oli välttämätöntä auttaa naapuria, toimia yhteisten pelisääntöjen maailmassa ja siten solmia kontakteja. Näissä yhteisöissä oli paljon keskinäisiä sukulaissuhteita, mikä lisäsi tällaisten kontaktien määrää. Tässäkin voidaan väittää, että olosuhteet sinänsä olivat otollisia sosiaalisten kontaktien määrällä, ei maailmankuva sinällään. Puhutaanhan myös urbaanista yksinäisyydestä, millä juuri tarkoitetaan tämäntapaista juurettomuutta.

Eri maailmankuvirn moraalikoodistot säätelevät kanssakäymisen suhdetta. Esim. uskonnollisen moraalikoodiston omaksunut ei hakeudu mielellään sosiaalisesti paheksuttavien harrastusten tai rikollisten kanssa tekemisiin. Näin maailmankuva valikoi kanssakävijöiden joukkoa. Samanhenkiset ovat toistensa kanssa tekemisissä. Vastaavasti rikolliset tai nuoret tai alle murrosikäiset pojat ja tytöt ovat suhteissa enimmäkseen keskenään.

Kuten sanoin tehtäväsi on vaikea. Pitäisin tutkimuksellisesti jo erittäin haastavana sitä, jos pitäisi selvittää, mistä maailmakuvat koostuvat. Siis sen jälkeen kun on jotenkin hahmotettu ja tyypitelty joitain maailmankuvia.

Ihmisillä ei ole minkäänlaista maailmaankuvaa!!!!Me vain uskomme toisten paskapuheita ja nielemme kaiken mitä meille uskotellaan. TÄMÄ ON VAIN ILLUUSIO MAAILMASTA! SENKIN HYVÄUSKOISET!