Olen hoitoalalla töissä, ja luonnollisesti törmännyt kärsiviin ihmisiin. Sellainen ihmisriepu, joka haluaa kuolla ja jonka sekavasta puheesta saa jotenkin selvää: " Minut on hylätty. Kumpa jo kuolisin.", tai sellainen olento, joka ei puhu, vaan ainoat äänteet ovat tuskan huutoja, ovat arkipäivää vanhainkodeissa ja terveyskeskuksissa. Kuitenkin heitä pidetään elossa kaiken maailman pillereillä ja ties millä hienon terveydenhuollon aikaansaannoksilla.
Jos ihmislapsi syntyy niin vaikeasti vammaisena, että hän ei syö, ei näe, ei kuule eikä pysty liikuttamaan raajojaan, hänet halutaan pitää kynsin hampain elossa ja on suorastaan tabu ajatella, että eikö tuon lapsen olisi parempi kuolla.
Sitten ihmiset sanovat, että mikä oikeus meillä on määrätä kenenkään elämästä ja kuolemasta. Näin moni perustelee eutanasiaa VASTAAN. Eikö se ole luonnotonta, että ihmisiä pidetään väkisin elossa, eikä heidän anneta kuolla luontaisesti?
Nyky-yhteiskunta on jotenkin ihan hullu.
Jos ihmislapsi syntyy niin vaikeasti vammaisena, että hän ei syö, ei näe, ei kuule eikä pysty liikuttamaan raajojaan, hänet halutaan pitää kynsin hampain elossa ja on suorastaan tabu ajatella, että eikö tuon lapsen olisi parempi kuolla.
Sitten ihmiset sanovat, että mikä oikeus meillä on määrätä kenenkään elämästä ja kuolemasta. Näin moni perustelee eutanasiaa VASTAAN. Eikö se ole luonnotonta, että ihmisiä pidetään väkisin elossa, eikä heidän anneta kuolla luontaisesti?
Nyky-yhteiskunta on jotenkin ihan hullu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elämän luonnollisuutta ei hyväksytä, luonto on merkillisen julma. Eipä kai ole vielä kuitenkaan niin, että että kärsimystä osattaisiin poistaa.
Jos eläin kituu/kärsii, se lopetetaan, ja on yleisessä tiedossa, että on itsekästä pitää lemmikkiä, joka kärsii, eli siis eläinrääkkäystä.
Rakkaita lemmikkejä viedään eläinlääkäriin piikille, kun se on tullut niin vanhaksi tai sairaaksi ettei se elä enää mielekästä elämää. Miksei ihmisille tehdä samoin?
En myöskään ymmärrä, miksi pitää yhteiskunnan tehdä näin armottomia sääntöjä: niille jotka eivät voi puolustautua. Sukulaiseni sairasti vaikean, liki 10 -vuoden sairauden. Ei enään kyennyt puhumaan, liikkumaan, mutta sai viestitettyä, että nyt riittää. Lopetti itse lääkkeet, ja pyysi voimakasta kivunlievitystä. Hän sitten pääsi pois noin 3 pvn:n jälkeen. Hän oli onnekas, kaikki eivät ole samassa asemassa, ja sitten toiset sanovat, että vain pitää jatkaa.. En tiedä, kenen on valta toisesta päättää?