Mikä tekee ihmiselämästä niin arvokkaan?

Olen hoitoalalla töissä, ja luonnollisesti törmännyt kärsiviin ihmisiin. Sellainen ihmisriepu, joka haluaa kuolla ja jonka sekavasta puheesta saa jotenkin selvää: " Minut on hylätty. Kumpa jo kuolisin.", tai sellainen olento, joka ei puhu, vaan ainoat äänteet ovat tuskan huutoja, ovat arkipäivää vanhainkodeissa ja terveyskeskuksissa. Kuitenkin heitä pidetään elossa kaiken maailman pillereillä ja ties millä hienon terveydenhuollon aikaansaannoksilla.
Jos ihmislapsi syntyy niin vaikeasti vammaisena, että hän ei syö, ei näe, ei kuule eikä pysty liikuttamaan raajojaan, hänet halutaan pitää kynsin hampain elossa ja on suorastaan tabu ajatella, että eikö tuon lapsen olisi parempi kuolla.

Sitten ihmiset sanovat, että mikä oikeus meillä on määrätä kenenkään elämästä ja kuolemasta. Näin moni perustelee eutanasiaa VASTAAN. Eikö se ole luonnotonta, että ihmisiä pidetään väkisin elossa, eikä heidän anneta kuolla luontaisesti?
Nyky-yhteiskunta on jotenkin ihan hullu.