kauan sitten. Vähitellen piispat eri puolilla Eurooppaa ovat antaneet sanansa ja kirjoittaneet kirjojaan omaa kirkkoaan vastaan. Kohta uskosta ei ole mitään jäljellä. Yksi tällainen piispa oli jo 1963 John A. T. Robinson, joka uskoi olevansa "kutsuttu kopernikaanisen" ja "vastahakoisen vallankumouksen" esitaistelijaksi. (reluctant revolution)
Kovin vastahakoista tuo purkutyö ei tosin ollut, sillä piispa sanoo, ettei ole ollut "lähes tarpeeksi kumouksellinen", vaikka kumosi kirjassaan opit:
* taivaasta
* helvetistä
* enkeleistä
* Sanan lihaksi tulosta
* kolminaisuudesta
* Jeesuksen yliluonnollisesta syntymästä
* ihmeistä
* taivaaseenastumisesta
* Jeesuksen jumaluudesta
Yleisperiaatteena hän sanoi: "On syytä luopua koko tästä rakennelmasta ja sen mukana ylimalkaan kaikesta uskosta Jumalaan."
Tämän piispan mielestä kirkon tehtävä oli yksinomaan "maailman palveleminen". Jumalan palveleminen ei siis ollut tarpeellista "kirkon toimintaa".
Tämä tapahtui Englannissa, mutta onhan se sieltä levinnyt muihin Euroopan maihin. Meillä ovat monet johtavat kirkonmiehet selitelleet hänen opetustaan oikeaksi ja uskonnollisfilosofiseksi kannanotoksi. Räisänen, Pursiainen ja Kyllönen ovat edistäneet tätä suuntaa Suomessakin. Kannattaa lukea Risto Santalan kirja "Kirkkolaivamme pohjakosketus", niin silmät aukeavat, missä mennään.
Luettuani kirjan ymmärrän hyvin kuulemani haastattelun, kun Heikki Räisänen oli radiossa, koska hän (Raamatunnäkemystä etsimässä, s. 56) kirjassaan sanoo: "Tällä hetkellä tutkijat ovat eri mieltä siitä, onko sellaista esikristillistä myyttiä, jonka pohjalle kristillinen spekulaatio olisi voinut rakentaa, lainkaan ollut olemassa." Santala: EMT s. 63. Haastattelussa hän sanoi, että voimme hyvin uskoa vaikka "naapurin isäntään".
Näinä päivinä Jumalan kunniaa yritetään todella musertaa, mutta eipä hän tule kunniaansa kenellekään antamaan, joten uskossa eespäin kaikesta parjauksesta huolimatta.
Kovin vastahakoista tuo purkutyö ei tosin ollut, sillä piispa sanoo, ettei ole ollut "lähes tarpeeksi kumouksellinen", vaikka kumosi kirjassaan opit:
* taivaasta
* helvetistä
* enkeleistä
* Sanan lihaksi tulosta
* kolminaisuudesta
* Jeesuksen yliluonnollisesta syntymästä
* ihmeistä
* taivaaseenastumisesta
* Jeesuksen jumaluudesta
Yleisperiaatteena hän sanoi: "On syytä luopua koko tästä rakennelmasta ja sen mukana ylimalkaan kaikesta uskosta Jumalaan."
Tämän piispan mielestä kirkon tehtävä oli yksinomaan "maailman palveleminen". Jumalan palveleminen ei siis ollut tarpeellista "kirkon toimintaa".
Tämä tapahtui Englannissa, mutta onhan se sieltä levinnyt muihin Euroopan maihin. Meillä ovat monet johtavat kirkonmiehet selitelleet hänen opetustaan oikeaksi ja uskonnollisfilosofiseksi kannanotoksi. Räisänen, Pursiainen ja Kyllönen ovat edistäneet tätä suuntaa Suomessakin. Kannattaa lukea Risto Santalan kirja "Kirkkolaivamme pohjakosketus", niin silmät aukeavat, missä mennään.
Luettuani kirjan ymmärrän hyvin kuulemani haastattelun, kun Heikki Räisänen oli radiossa, koska hän (Raamatunnäkemystä etsimässä, s. 56) kirjassaan sanoo: "Tällä hetkellä tutkijat ovat eri mieltä siitä, onko sellaista esikristillistä myyttiä, jonka pohjalle kristillinen spekulaatio olisi voinut rakentaa, lainkaan ollut olemassa." Santala: EMT s. 63. Haastattelussa hän sanoi, että voimme hyvin uskoa vaikka "naapurin isäntään".
Näinä päivinä Jumalan kunniaa yritetään todella musertaa, mutta eipä hän tule kunniaansa kenellekään antamaan, joten uskossa eespäin kaikesta parjauksesta huolimatta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että paljon on vinossa evl-kirkossakin - valitettavasti. Joskus on eroaminenkin käynyt mielessä - mutta yhä olen luterilainen kaikista kirkon uskomattomista hairahduksista huolimatta.
Saa sitten nähdä kuinka kauan ...
Ei jakseta lukea noin pitkää ... kerro suoraan.
oikeutusta omaksumaansa uskonoppiin. (?)
Uskonnonvapaus...ainakin toistaiseksi.
Jo kauan sitten ovat teologit aloittaneet murentaa Raamatun totuuksia. Näinä päivinä ne ovat jo lähes kaikki romutetut. Luettelo oli niistä asioista, jotka jo 1960-luvulla olivat vain taruja ja myyttejä.
En ihmettele lainkaan, että tänä päivänä rivijäsenetkin alkavat vähitellen uskoa valheen Jumalan sanasta. Se alkaa olla jo ihmistenkin mielestä tarua ja myyttejä. Olen monesti lukenut sen tältä palstalta. Ivallinen sävy: "Vieläkö te uskotte noihin vanhoihin taruihin?"
Kuitenkin voin omalta kohdaltani vakuuttaa: Uskon kaiken, mitä on Raamattuun kirjoitettu. Se on minulle Luojani sana. Ihminen luotiin Luojani eli Jumalan kautta täydelliseksi, ja hän sai täydellisen maailman haltuunsa. Kun hän teki synnin, oli tottelematon Jumalaa vastaan, hän menetti valtaoikeutensa.
Sen jälkeen hän tarvitsi Vapahtajaa, jonka Jumala aikojen kuluttua lähetti Kristuksessa lunastamaan luomansa ihmiskunnan. Kristus eli ja kuoli, antoi täydellisen uhrin ja näin lunasti kaikki ihmiset. Nyt jokaisella on mahdollisuus uskon kautta tulla vanhurskaaksi eli oikeamieliseksi Jumalan ystäväksi.
Jokaisella, joka uskoo tämän, on mahdollisuus saavuttaa iankaikkinen elämä Jumalan luomassa uudessa maassa, johon synnillä ei enää ole valtaa. Sieltä on poissa kaikki pahuus ja kuolema sekä kuoleman herra saatana. Ilm. 21. luku kertoo tästä. Siellä on luku uudesta maasta, jossa vanhurskaat asuvat iankaikkisesti.
Tarkoitin sanoa, että Raamattu ei ole myytti, vaikka sen arvoa on yritetty mitätöidä siten, ettei se enää olisi Jumalan sanaa. Joka näin tekee ja uskoo tuon valheen, menettää mahdollisuutensa saavuttaa iankaikkinen elämä. Tässä on aika paljon menetettävää, joten kannattaa ajatella kahdesti, kenen sana on totuus, ihmisen vai Jumalan.