Onko se totta, mitä väitetään? Että Suomen autokanta olisi uusiutunut. Ainakin tien päällä näkee jos jonkinmoista purtiloa ja kamala savuvana perässä. Rahastako se on kiinni? Vai eikö enää korjata autoja? Tai osata korjata. Lampun vaihtokin on niin hankalaa, ettei sitä uudempaan autoon edes pysty itse tekemään. Kysyin kerran ja nauroivat päin naamaa. On kuulemma niin työläs ja vaikea operaatio, ettei sitä kotikonstein pysty tekemään. Outo juttu.
Kuka ajaa
vanhalla autolla?
9613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itsellä on alla vuosimallien 89 ja 91 Volvot. Eli vanhoilla ajelen. Miettikääpä mitä uusien autojen huollto maksaa, vähänkin isompi huolto ja summa on nelinumeroinen. Tähän lisätään vielä mukava muutaman tonnin arvontiputus vuodessa. Ite ostin toisen auton 3 vuotta sitten 4 tonnilla ja toisen puolitoistavuotta sitten 800 eurolla. Molemmat pelaa ihan hyvin...Eikä kyytikään ole mitenkään kamalaa, vaikkei suorityskyky räjähtävä olekaan.
Käytän mieluummin rahana muihin harrastuksiin, kun lahjoitan ne autoliikkeisiin ja niiden merkkihuoltoihin. Eikä noita vanhoja autoja tarvitse elektroniikkavikojen takia käyttää korjaamolla kerran viikossa.
huoltamien ei maksa juuri sen enempää kuin vanhankaan jos työt tekee itse, kuten vanhaankin.
Usein jopa halvempaa, koska öljynvaihtoväli on pitempi.
Öljyt ja muut nesteet,suodattimet,jarrupalat, iskari, polttimot ym on ihan yhtä helppo vaihtaa uuteen kuin vahhaankin. Itseasiassa nykyiseen 2005 mallin autooni on öljynsuodatin paljon helpompi vaihtaa kuin samaan 1993 malliseen oli.
Takuu ajan käytin huollossa 30,60 ja 90 tkm maksoi yhteensä 650 eur, sisälsi osat ja työn, ei kallista, toki kalliimpaa kuin olisi itse tehnyt.
päästä autoni täyttää 20 vuotta.
Ostin sen 16 v sitten käytettynä. Itse olen huoltanut mitä on tarvinnut, pääasiassa jarrupalojen ja öljyjen vaihtoa. Käsijarruvailereita piti ensin huoltaa usein, mutta kun tein vaijerien päälle sorasuojan muoviletkusta, sekin loppui melkein kokonaan. Jakohihnan vaihdan 60 tuhannen välein. Ja Rapea Ranskalainenhan ei ruostu korista ainakaan!
Minkä merkkinen auto tuo on?
Tuo on harvoin kuuluta puhetta uuden auton omistajalta.
Uusissa Volkkareissahan tuo "longlife" käsitys noista öljyistä on hauska. Olikohan se vaihtoväli jotain 40 000 km. Ja sehän on tosi pitkä. No nyt kuitenkin on kuulemma normaalia, että se syö öljyä kymppitonnilla litran, näin ollen 40 000 km aikana tulee lisättyä 4 litraa öljyä, eli siinähän se öljy sitten onkin vaihtunut ihan itsekseen.
joo tosiaan unohtui että vaihdoin itse öljyt 15, 45,75,105 tkm kohdalla,(öljy n. 20e/4litraaa shell helix ultra suodatin 3,90) huoltoväli on 30 tkm ja öljynvaihto väli se 15 tkm.
Kysyin vielä takuusta ja sanoivat toyotalla että nuo huoltojen väliset öljynvaihdot saa tehdä itse ja takuu säilyy.
"Usein jopa halvempaa, koska öljynvaihtoväli on pitempi."
piteneminen on kiinni enempi öljyistä kuin autosta.
Se kannattaa vanhojen autojen omistajien tietää.
Minulla on wanha Saab96 vuosimallia 1973 ja kun nyt
on nyt nämä hyvät täyssynteettiset olemassa
niin vaihdan siihen öljyt 30 000 km:n välein
vaikka tehdas suosittelee vain 5000 kilometria.
Ei mitään ongelmia.
Kehrää kuin kissa vaikka mittarissa 386 000 km.
Minulla on kaksi vanhaa Saabia, toinen toisensa vara-autoja. Toisella olen ajanut 11 vuotta ja toisellakin 6 vuotta, joten pääomakustannuksia ei juuri enää ole, arvoa joku hassu tonni yhteensä. Automyyjä tarjosi vaihdossa kupin kahvia ja pienen jäätelön.
Varaosat löytyy yleensä kylän omasta kaupasta: iskarit, pakoputket, suodattimet, jarrupalat. Ja huoltohomma on helpohkoa kun on kokemusta ja kirjat ja käsiksi pääsee helposti.
Ja bensan kulutus ja päästöt ovat turboilla kohtuulliset, kevyellä jalalla joku litraa sadalla, ei savuta.
Ja onhan se vähän noloa hylätä autoa, joka on antanut hyvää kyytiä 11 vuotta, tuntee tiet jne kuin vanha hevonen ennen maalla.
Ajattelen ajella näillä niin kauan kun yhtä mukavasti menee kuin tähänkin asti.
mielelläni "varaosa-"autoa ja pihallakin olisi
tilaa ja tallissa työkaluja.
Ja tiedän että se kyllä helpottaisi huomattavasti
autoilun raskaita kustannuksia.
Mutta en voi.
Syy on se tavanomainen, monen suomalaisen miehen
kuningasajatuksia rajoittava.
Vaimo.
Hän ei halua pihaan mitään "romuja".
Ok.
Mutta kaikessa hiljaisuudessa olen itseni kanssa
päättänyt että hän saa kyllä osallistua autoilun
kustannuksiin sitten raskaamman jälkeen :-)
Jolla on kunnon auto, ei mitään ikivanhaa romua, joka putputtaa ja pysähtelee. Ajatuskin varaosa-autosta omalla pihalla on niin - miehinen. Voisihan sen ympärille kasvattaa korkeat perennat tai syreeniaidan. Vai vaimoasi syyttelet, kun et saa tuollaisia unelmia toteuttaa. Eikös nyt keväällä joka mies haaveile uudesta kiiltävästä menopelistä eikä mistään vanhoista autonromuista.