EU lopunaikojen antikristillinen suurvalta

Viimeisten päivien antikristillinen suurvalta. Uusi Rooma

http://www.onkosetotta.net/artikkeli/38


Ilmestyskirja 17:8 puhuu viimeisen aikojen antikristillisestä maailmanvallasta viitaten Roomaan. Myös Danielin kirjassa kerrotaan Danielin näkevän neljä petoa, jotka kuvasivat Danielin ajan jälkeistä neljää maailmanmahtia, joista viimeinen kuvaa lopun aikoina uudelleen elpyvää Roomaa. Tuota maailmanmahtia on kuvattu myös siten, että se koostuu samalla sekä raudanlujasta, mutta hajanaisesta valtakuntien liitosta, jotka yhdistyvä toisiinsa ainoastaan aviositein (Dan. 2:40-45). Tässä kohtaa sekä Danielin kirja että Ilmestyskirja puhuvat samasta valtakunnasta. Lisäksi sen esiintymisestä sanotaan, että "se on ollut", "sitä ei enää ole" "mutta se on tuleva". Kun mainitaan että "se on tuleva", niin tarkoitetaan jo samaa aikakautta Jeesuksen toisen tulemisen kanssa. Ensimmäiset kuvaukset sopivat Roomaan siksi, että se oli Jeesuksen ensimmäisen tulon aikana, mutta hajosi myöhemmin. Lisäksi sanotaan, että sen uudelleen tulemusta ihmettelevät ne, joiden nimet eivät ole elämänkirjassa. Sanalla "ihmetellä" voidaan tulkita alkuteksteistä myös merkitykseksi "imarrella". Monet voivat myös siis ihailla sen suuruutta. Ilm. 13:3 kertoo että peto on saanut kuolinhaavan, jolloin sen valta hiipuu, mutta se jälleen elpyy.

Tämä on mielenkiintoista siksi, että Natsi-Saksa tavoitteli 1000-vuotista valtakuntaa ja Jumalan omaisuuskansan, juutalaisten, täydellistä tuhoa II-maailmansodan aikana. Molemmat tavoitteet sopivat hyvin sielunvihollisen päämääriin. Siksi Natsi-Saksan kaltaisen petovaltion nousu on nähty sopivan profetiaan petovallan kuolinhaavan parantumisesta ja oireeksi Rooman imperiumin uudelleennoususta. Muutoin Hitlerin kolmas valtakunta liittolaisvaltioineen (mm. Italia - ex. Rooma) edusti kuvausta pedosta henkilönä että valtiona erittäin hyvin, paitsi että sen voimat ja menestys ei herättänyt imartelua ja ihmetystä aivan koko ihmiskunnan mittakaavassa, vaikkakin hyvin suuressa osassa sitä. Natsi-Saksan kukistuminen jakoi Euroopan kahtia itään ja länteen ja aiheutti historiallisen kylmänsodan "haavan". Tämä kahtiajako päättyi Euroopassa 1990 luvun alussa ja "haava" tavallaan "parani". 1945 jakautunut länsi- ja itä Eurooppa onkin juuri tällä hetkellä v. 2004 kokemassa historiallisen laajan rauhanomaisen yhdentymisen, jota laajuudessaan ei ole koskaan ollut. Menneet 50 vuotta ovat myös olleet teknologian kehityksen aikakautta. Millainen olisi maailman kohtalo nyt, jos nykyiset atomi-, bio- ja kemialliset massatuhoaseet olisivat olleet Hitlerin käytössä? Voitaisiin varmuudella sanoa, että silloin olisi todennäköisesti "päässyt piru lopullisesti irti" jo toisessa maailmansodassa.

Raamatun eskatologian tuntijat ovat siis nähneet Euroopan Unionissa piirteitä, jotka sopivat Ilmestyskirjan kuvauksiin uudesta maailmanmahdista, joka johtaisi siihen, että EU:sta tulisi myöhemmin tuo ilmestyskirjan kuvaama petovalta, jonka johtoon tulisi myös lopulta asettumaan ihmisen hahmossa oleva peto eli antikristus itse. Ilmestyskirjan mukaan myös tuo viimeinen petovalta tulisi tavoittelemaan juutalaisten hävittämistä, vaikka se aluksi tulisi lyöttäytymään Israelin kanssa myötämieliseen rauhanliittoon, mutta lopulta pettäisi hyväuskoiset juutalaiset kesken liiton.

Jos sovitetaan EU:ta Raamatun profetioihin, niin yhtymäkohtia on monia. EU:n syntyprosessi käynnistyi 25.3.1957 juuri Roomassa kun siellä allekirjoitettiin Rooman sopimus, jolla 1950 perustetun Euroopan teräs- ja hiiliyhteisön (ETHY) jäsenmaat pyrkivät laajempaan taloudelliseen yhteistyöhön. Rooman sopimuksella syntyi Euroopan talousyhteisö (ETY). Seuraava suurempi laajeneminen tapahtui 1992, jolloin allekirjoitettiin Maastrichtin sopimus. Tällöin perustettiin talous- ja rahaliitto (EMU), yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP), luonnosteltiin turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta. Nimikin muuttui eli "Euroopan talousyhteisö" korvattiin nimellä "Euroopan yhteisö". Koko tapahtumaketju alkoi juuri Roomasta. Taloudellinen yhteistyö muuttui myös poliittiseksi ja keskusjohtoinen kontrolli lisääntyi kaikilla alueilla. Parlamentarismi ja demokratia jäivät toistaiseksi kansallisvaltiotasolle. EU:ssa on tällä hetkellä parlamentti, mutta se ei toimi samalla tavalla kuin kansanvaltaisen demokratian parlamentit, jota Suomessa kutsutaan eduskunnaksi. Hallintoeliminä EU:ssa on komissio, parlamentti, Euroopan unionin neuvosto.

Käytännössä parlamentilla on mahdollisuus vaikuttaa vain osaan uudesta lainsäädännöstä. Kaikki riippuu säädöksen kohdalla käytettävästä lainsäädäntömenettelystä. Osa päätöksistä voidaan tehdä ns. yhteispäätösmenettelyllä (parlamentti ja ministerineuvosto yhdessä) ja osa kokonaan ilman parlamenttia, jota vain kuullaan asiassa (ns. kuulemismenettely). Ainoastaan hyväksymismenettely on sellainen, jossa vaaditaan parlamentin hyväksyntää asiassa ja parlamentti voi hylätä esityksen. Asiat on sovittu ratkaistavaksi käyttäen eri menettelyjä. Parlamentin eli demokratian voi kiertää käytännössä muuttamalla asiaan sovellettavaa käsittelymenettelyä. Näin tärkeät asiat voidaan ohjata vaivihkaa parlamentin ulottumattomiin. Voidaan sanoa että EU:n päätöksentekojärjestelmä ei edusta todellista kansanvaltaista demokratiaa.

Kaikenlisäksi EU:n päätöksentekojärjestelmä sekä valtasuhteet eri maiden välillä on jatkuvassa muutostilassa. Suomi ei siis käytännössä voinut tietää liittyessään EU:hun, millaiseksi EU kokonaisuudessaan muodostuu. Suomi kuitenkin luopui itsenäisyydestään liittyessään tällaiseen keskeneräiseen valtakoneistoon. Tällöin suurelle yleisölle toistettiin eri muodoissa lupauksia että "Suomi säilyy edelleen käytännössä itsenäisenä ja että nyt me suomalaiset pääsemme vaikuttamaan itseämme koskeviin asioihin ja saamme liittymisen myötä enemmän taloudellista hyvää. Hinnat halpenevat ja kaupankäynti helpottuu." Yhteisen Euroopan tulevasta hallinnosta ei kukaan kuitenkaan voinut antaa mitään takeita, vaan kaikki oli hyvän uskon varassa. Käytännössä olemme sitoutuneet noudattamaan tulevienkin komissioiden päätöksiä. Me suomalaiset olimme innokkaita rakentamaan yhteistä Eurooppaa, mutta samalla se merkitsi myös itsenäisyydestä luopumista monissa asioissa.

Tällä hetkelläkin EU:ssa puhaltaa suuren muutosten tuulet. EU:lle ollaan tekemässä perustuslakia sekä uusimassa koko päätöksentekojärjestelmää. Samaan aikaan ollaan perustamassa ylimmän virkamiehen eli EU-presidentin virkaa. Viran toimenkuva on avoin, mutta jos ylin virka perustetaan ja jos sen toimenkuvasta päättävät elimet voivat muuttaa EU-presidentin toimenkuvaa ilman parlamenttia, voi diktatuuri tai harvainvalta olla hyvin nopean muutosprosessin tulos. Näin Raamatun kuva viimepäivien diktatorisesta imperiumista entisen Rooman alueella olisi hyvin lähellä toteutumistaan.

Vallankaappaus voi tapahtua salakavalasti myös "kulissien takana". Vallan lisääminen tapahtuu silloin hyödyntämällä vallankäytön "harmaita alueita", jossa tietoisen röyhkeästi käytetään hyväksi vastuualueissa olevia epätarkkuuksia. Tämä tarkoittaa toimintaa, jossa päätöksiä jyrätään omavaltaisesti ja pakotetaan muut reagoimaan kieltävästi. Jos kukaan ei reagoi ja puutu käytettäviin menettelyihin, tarkoittaa se käytännössä vallankäytön hiljaista hyväksymistä ja näin käytännön määräysvallan kasvamista. Valtaa voidaan siis hankkia kulissien takana "laajentamalla sen rajoja" epävirallisin menetelmin.

Lisäksi on olemassa epävirallista "kabinettipolitiikkaa", jossa kulissien takan sovitaan asioista tietyssä pienemmässä ryhmässä ja pyritään näin hankkimaan hyötyjä ja etuja toisten kustannuksella. Tällaista epävirallista "sopupeliä" tai "kähmintää" käytetään kun halutaan syrjäyttää muut päätöksenteosta ja sopia asioista etukäteen tiettyä intressipiiriä hyödyttävällä tavalla. Etukäteen sovittu asia voidaan jälkikäteen naamioida hyvien päämäärien kaapuun virallista päätöksentekojärjestelmää varten, jossa se voidaan hyväksyä asiallisin argumentein, mutta jotka käytännössä johtaisivat epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen.

Jos ajatellaan että tällainen "kulissien takana tehtävä vallankaappaus" tapahtuisi EU:ssa, voisi se käytännössä tarkoittaa sitä että kaikilla EU-valtioilla voisi olla edelleen omat parlamenttinsa ja kansallinen hallintonsa, mutta ne jätettäisiin yksinkertaisesti todellisen päätöksenteon ulkopuolelle!

EU:ssa tämä on mahdollinen skenaario, joka voi toteutua esim. siten että päätöksenteon painopistealueita ja menettelyjä muutetaan nykyisen olemassa olevan päätöksentekojärjestelmän sisällä. Päällisin puolin vallan rakenteet voisivat olla kuten nytkin, mutta kulissien takana mikään ei olisi siten miltä päällisin puolin näyttää. Tällaista salaista kaksoispäätöksentekojärjestelmää on vaikea näyttää toteen, koska siinä mukana olevat osapuolet sopivat asioista käytännössä epävirallisesti "kabineteissa ". Kabinettipäätökset voidaan sitten vain pukea näennäisen hyväksi hankkeeksi, joka käytännössä hyödyttämä vain osaa jäsenmaista eli toteutetaan toisten kustannuksella.

EU:n tiedotussivuilta päätöksentekojärjestelmän muutoksesta kerrotaan seuraavasti ( http://europa.eu.int/ ): "EU:n päätöksentekojärjestelmä on muotoutunut yli puolen vuosisadan kuluessa. Se suunniteltiin kuitenkin alun perin vain kuuden kansakunnan yhteisölle. Kun EU valmistautuu laajentumaan 15 maasta 25 maahan ja myöhemmin 27:ään tai vielä useampaan maahan, sen on uudistettava päätöksentekojärjestelmäänsä, jottei se lamaantuisi."

EU on siis muutoksen kourissa ja eikä näköpiirissä ole selkeää kansanvaltaista demokratiaa. Aika näyttää mihin vie EU:n tie. Tuleeko siitä ilmestyskirjan kuvaama uudestaan elpynyt harvanvaltainen Rooman mahti?

Sopivissa olosuhteissa muutokset voivat syntyä nopeiden päätösprosessien tuloksena. Ei kukaan uskonut Natsi-Saksan diktatuurin syntyäkään 30-luvun alussa, mutta niin vain kävi että Hitler pääsi valtaan ja perusti "kolmannen valtakuntansa". Monet epäilevät että tällainen voisi toistua, mutta onhan demokraattisessa Italiassa valtakeskittymän kahvassa tänä päivänä jälleen yksi mahtimies - talouselämän ja tiedotusvälineiden valtias Silvio Berlusconi. Alkaako demokratia olla aikansa elänyt kehityssuunta myös lännessä? Kaipaavatko ihmiset nopeita ja helppoja ratkaisuja ongelmiinsa ja äänestävät voimakkaita hahmoja johtajikseen? Riittääkö kasvava epävarmuus ja henkinen tyhjyys luomaan tilanteen, jossa demokratiasta tulee heikko vastaus kansojen toiveisiin vakaasta ja turvatusta olotilasta? Monia kysymysmerkkejä on ilmassa. Maailmanlaajuisestikin sopimiseen ja yhteisymmärrykseen tähtäävä demokratiakehitys on pysähtynyt. Ennemminkin on siirrytty vastakkainasettelun kuin yhteisymmärryksen tielle. Ennusmerkit ovat huonot demokratian kannalta.

Meidän on vielä tänä päivänäkin vaikea ymmärtää miten pahuus pääsi laillisen vallan kahvaan II-maailmansodan syntyä edeltäneinä vuosina. Voidaankin kysyä että mikä tai kuka takaa että se ei voisi enää tapahtua uudelleen? Ihminen tuskin on viisastunut, joten tuskin ihmisviisaus takaa ettei sekasortoiset ajat voisi palata. Voimme kaikki havaita että EU:ssa valtaa sekä taloudellista että poliittista, kasaantuu koko ajan yhä suurempiin yksiköihin. Pienuus ja hajautus ei ole ollut enää aikoihin muodissa sen paremmin politiikassa kuin talouselämässäkään. Yleisesti tiedetään että kaiken keskittäminen luo helpommat edellytykset kattavalle kasvottomalle hallinnalle, kuin että poliittinen tai taloudellinen valta olisi hajautettu kansallisvaltioille tai lukuisille pienyrityksille. Mielipidemuokkaus vaatii kritiikin vaientamista, se tiedetään jo vanhoilta ajoilta. Kun tiedotusvälineet ovat pienen eliitin ja sen taloudellisen intressipiirin hallussa, voi valtaapitävien pyrkimyksiä tukevaa "mielipidemuokkausta" levittää vähin äänin. Kun valtakoneisto, niin taloudellinen, tiedonvälityksellinen kuin poliittinenkin on keskittynyt, vallan siirtämiseksi harvojen käsiin riittää pelkästään keskittyneen järjestelmän avainpaikkojen hallitseminen.

Nämä näennäisesti irralliset yhteiskunnan osa-alueet voivat olla keskenään sidoksissa epävirallisten kabinettikäytäntöjen kautta. Kabineteista tapahtuva hallinta edellyttää harvoja päättäjiä, joilla on suuri valta. Muutoin epäasiallisen vallankäytön paljastumisen riski on suuri. Organisaatioista tiedetään yleensä sekin että kun ylin valta päättää, niin muu osa järjestelmästä seuraa perässä. Organisaatiothan tottelevat johdon määräyksiä eli "järjestelmän päätä". Ellei tottele, siitä seuraa "sanktioita tai kurinpitotoimia". II-maailmansodan ajoilta tiedetään että vallan keskittyminen tapahtui nopeasti yllä mainitulla tavalla yllättäen ihmiset niin 30-luvun Saksassa kuin Italiassakin. Tuona aikana Neuvostoliittokin oli jo totalitarismin tiellä. Siellä kommunistit rakensivat harvainvaltaan perustuvan kommunistisen pakkovallan, joka "virallisesti oli fasismia vastustava kansanvalta", mutta käytännössä yksi räikeimmistä totalitaarisista järjestelmistä. Jos mennään historiassa taaksepäin noin 100 vuotta ja palataan vuoteen 1904, niin tuolloin suuri osa Afrikkaa oli läntisten valtioiden alistamia. Ns. siirtomaita hyödynnettiin kaupallisesti ja hallittiin kovalla kädellä. Vasta 1950-luvulle tultaessa nämä valtiot pääosin itsenäistyivät ja vapautuivat läntisistä hallitsijoistaan. Osa ihmisistä, jotka ovat nähneet nuo ajat, ovat yhä hengissä. Historiallisesti ajatellen, nämä tapahtumat ovat siis kuin eilispäivä ja varoittava esimerkki miten nopeasti muutokset voivat edetä.

Voiko siis lännessä jälleen syntyä suuri keskitetty harvainvaltaan perustuva supervalta, jossa demokratia ei enää käytännössä toimi kuin "virallisen julkisivukuvan muodossa"? Ja tapahtuuko kaikki vallan keskittyminen ilman että kansat huomaavat kapinoida koko vallansiirtoa vastaan? Tämä ei valitettavasti EU:n avoimuuden puutteen takia vaikuta perusteettomalta fiktiolta.

Elämme mielenkiintoisia aikoja Raamatun profetioiden kannalta. EU:n rakentumisprosessi täyttää monet Danielin ja ilmestyskirjan kuvaukset. Antikristuksen valtaanastuminen näyttäisi olevan Danielin 7:19-26 mukaan suhteellisen pienen valtakonfliktin lopputulos. Ensin imperiumia tai supervaltaa hallitsee 10-kuningasta, joista kukistetaan kolme. Tämän jälkeen antikristus on ylin vallan auktoriteetti ja hallitsee päätöksentekojärjestelmää. Mistään sodista ei ole mainintaa, vaan Raamatun käyttämä sana "kukistaminen" voi siis tarkoittaa myös keskinäistä kabineteissa tapahtuvaa poliittista kähmintää, likaista valtapeliä, jossa joku tai jotkut joutuvat syrjäytetyksi vallasta. Voisiko jotakin tällaista vielä tapahtua EU:ssa lähitulevaisuudessa? Kaikki näyttää olevan aivan mahdollista lähihistoriankin valossa. Sitä paitsi EU:ssa on hämmästyttävän paljon vastaavuutta Raamatun profetioihin.