Mitä salaisessa Wincapita-kokouksessa

Wincapita-sijoittajien salaisessa tapaamisessa Seinäjoella sunnuntaina. Paikalla oli noin 200 sijoittajaa, jotka kaikki olivat menettäneet merkittäviä summia Wincapita-huijauksessa. Kokous järjestettiin seinäjokisen hotellin tiloissa, tiukasti vartioitujen ovien takana.

Kokouksen avasi kauhavalainen mattokauppias Veikko Hakala suoraan kotitupansa portailta.

“Ja jesus mä pänttään ne kummakkin! Ei muuta ku pyyhkäästähän turpahan!” Hakala huudahti ja sai kokousväeltä raikuvat aplodit.

“Keväällä mä laskin, että käki kukkuu mulle viälä kaks onnen vuatta. Mihinä nekin ny mahtaa olla?” hän kysyi ja jatkoi edelleen: “Kiitoksia vaan neuvoosta. Kyllä te nimismiäs oottakin justihin sellaanen talourellinen neuvonantaja jota mä oon tarvinnu ja orottanukki oikeen. Lähärettäkää vaan lasku näistä neuvoosta. Mä maksan kyllä.”

Hakalan jälkeen puhui alahärmäläinen maanviljelijä Antti Isotalo. Hän oli tapansa mukaan vaikuttavan vähäsanainen.

“Justihin sun on sanottava jotta mua pelekäät. Muutoon puukkoo painuu”, hän painotti. Vastalauseita ei kuulunut.

Veikko Hakalan pikkuveli, lukuisista hämäristä liiketoimistaan tunnettu yrittäjä Erkki Hakala muistutti metallin häntä aina sen verran tottelevan, että kenenkään olisi turha tulla konepajan asioista paskaa puhumaan.

Maakunnan isähahmo, jääkärieversti Matti Laurila Lapualta piti tilaisuuden uhmakkaat päätössanat.

“Hyvää päivää, Etelä-Pohjanmaan miehet!” Laurila sanoi ja komensi hihnasta jalalle.

“Me emme tätä sotaa tahtoneet, me taharoomma rauhaa. Mutta sitä ei meille antaneet toiset; Stalin ja Otto Ville Kuusinen, jonka me jo vuanna kahareksantoista ajoomma tästä maasta pois. Suamen armeija on näinä päivinä näyttänyt, ettei tänne oo ilomarssia tuleminen. Tuumaakaan ei anneta tappelematta!” Laurila muistutti innostuneelle kokousväelle.

Kokouksen lopussa huomiota herätti Hämeestä väärään maakuntaan eksynyt Niskavuoren vanha emäntä Loviisa, joka poikaansa Aarnea etsien lausui: “Meinasin sanoa… älä tule haudallenikaan. Mutta tule sentään.”