70-80-luku suomileffan pohjanoteeraus SPOIL

Ei ketään kiinnosta miten valtaosan koulunkäynti sujuu. Enemmän kiinnostaa ne joilla on ongelmia. Koska joku tekee draaman kouluampujista ?
Toivottavasti ei koskaan..Ehkä 80-luvulla oli jo merkkejä nuorison ongelmista.
Mikko Niskasen ajolähtöä en ole nähnyt, mutta Mikko ei tehnyt leffoja pelkästään "dollarinkuvat" silmissä, vaan rakkaudesta Suomalaisen ihmisen elämän kuvaamiseen.

Niissä häpi endi.
Itse katsoin varmaankin ekaa kertaa tuon mainitsemasi Ajolähdön ja vaikka itse leffan teon aikaan vietin ensimmäisiä lapsuusvuosiani, niin hyvin toi taisi sitä aikaa kuvata.

Sama tuon Täältä tullaan elämä leffan kanssa. Kaverihan ei suoranaisesti ole punkkari mutta YLE:ltä tuli Punklandia dokumenttisarja joka kertoi aikalaisten mielestä juurikin noin harmaasta suomesta minkä tämä leffa antaa sen ymmärtää olleen.

Juu, tykkään Spedenkin leffoista.

....vielä keskitasoa. Mutta entäs Visa Mäkisen tuotanto ja jotkut Speden leffat?

"Pynaiseen Viivaan" verrattuna
Ajolähtö on hyvin valoisa.

PVssa lapset kuoli ja karhu tuli
ja tappoi lehmän ja sitten
vielä isännän,joka kirveen
kanssa juoksi amokiin.

Tragedia on realismia täällä
,emme ole Disneylandissa

Kävin 80-luvun alkupuolella eräillä lyhytelokuvafestareilla, olisiko ollut
Helsingissä.
Elokuvat olivat pääosin nuorten aikuisten 20-30v tekemiä ja valtaosassa
käsiteltiin juuri parisuhteen kiemuroita ja kuinka surkeasti yleensäkin tuolloin asiat oli ainakin nuorison mielestä.
Musiikkina useimmiten sähköpianon plimputusta ja dialogina jokunen sana silloin tällöin.
Aikakauden käytetyin sanonta oli "Ahistaa".
Varmasti ahistikin mutta siihen toi helpotusta rock-kulttuuri, kalja, viina, seksi ja kaikki muut tällaiset reseptittömät lääkkeet.

Olen nähnyt Ajolähdön pari kertaa, enkä muista siitä kuin hienon alun ja joitain kohtauksia. Mielestäni Niskanen teki kuitenkin hyvää työtä vaikka vanhan maailman ohjaajana hänen tyylinsä oli hieman alleviivaava.

Nuo elokuvat ovat aikansa kotimaisen elokuvan huipputeoksia. Ajolähtö kuvasi tyhjentyvältä maaseudulta lähtevien nuorten elämää, Täältä tullaan elämä taas valotti teinien kohtaloa Helsingissä. Koskettavia, taitavia elokuvia kummatkin ja niissä oli aikanaan kaivattua sanomaa.

Tuohon aikaan ei Suomessa paljoa tehty niin sanottuja viihde-elokuvia Spedeä lukuunottamatta ja kontrasti vaikkapa jenkkiläiseen valtavirtaan oli iso. Suomalaiset elokuvantekijät seurasivatkin enemmän Euroopan virtauksia.

Melankoliaanhan Niskasella oli tosiaan hieman pakonomainen tarve teoksissaan. Tahtomattaan ajolähtö - kuvaus teki hänestä jonkinlaisen oraakkelin kuvatessaan kuin sivutuotteena massa - maahanmuuton aiheuttamia ongelmia. Lapsuuteni vuosina ajautui yli kymmenen sukulaistani (vuosina 1966 - 75) Ruotsi-aaltoon jakautuen menestyjiin ja luusereihin, Kolmessa vierailussakin heidän luonaan olin mukana ja kyllähän ajolähdöstä puskee pintaan juuri sen ajan henki. Siinä Niskanen on onnistunut. Osa sukulaisistani (kohtalotovereineen) olivat ajautuneet pienemmille paikkakunnille kantiksien sekaan tullen kaikki menestyjiksi, kun taas osan kohtalona oli suomalaisghetto eli "lillafinland". Omin silmin näin ehkä kuuluisimman eli tukholman eteläkeskustan Slussen-Södermalm. Ei ihme nuo syntyneet sloganit "finndjevel" ja "en finnen igjen". Niissä "Ruotsi-sossu" oli kuuluisa.

Kysymys: Pohjoismaat. Mitä olemme tästä oppineet???
Vastaus: Emme mitään!!!

Mutta elokuva siis? Kaikessa surullisuudessaankin arvosana KIITETTÄVÄ".