Yksinäisyys katolisessa kirkossa

Hei,

ja kiitos vastauksesta. Käsittäkseni tämän ihmisen mielestä yksinäisyys on yleistä katolisessa kirkossa, koska katoliset eivät ole, hänen mielestään, kiinnostuneita sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hän ylisti kovasti helluntailaisia ja jopa luterilaisia heidän sosiaalisuudestaan ja halustaan vetää ihmisiä mukaansa ja järjestää erilaista toimintaa.

Tätä olen kuullut muidenkin sanovan. Vahvistuksen yhteydessä saamani kummi esim. sanoi, että monet kirkkoon liittyneet ovat tunteneet itsensä hylätyiksi liittymisen jälkeen, "kukaan ei välitä meistä". Hän kehoitti minua itseäni ottamaan yhteys toisiin eikä odottamaan että muuta ottavat yhteyttä minuun.

Katolinen kirkko ei ole tietysti mikään sosiaalinen yhteisö samalla tavalla kuin esim. helluntaiseurakunta tai luterilainen kirkko. Sitä paitsi seurakunnat koostuvat usein monesta eri kansallisuudesta, mikä tekee seurustelun vaikeammaksi.

P.S. Miksi joka ikistä avausta epäillään trollaukseksi?

Aika uusi kirkossa kirjoitti:

Hei,

ja kiitos vastauksesta. Käsittäkseni tämän ihmisen mielestä yksinäisyys on yleistä katolisessa kirkossa, koska katoliset eivät ole, hänen mielestään, kiinnostuneita sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hän ylisti kovasti helluntailaisia ja jopa luterilaisia heidän sosiaalisuudestaan ja halustaan vetää ihmisiä mukaansa ja järjestää erilaista toimintaa.

Tätä olen kuullut muidenkin sanovan. Vahvistuksen yhteydessä saamani kummi esim. sanoi, että monet kirkkoon liittyneet ovat tunteneet itsensä hylätyiksi liittymisen jälkeen, "kukaan ei välitä meistä". Hän kehoitti minua itseäni ottamaan yhteys toisiin eikä odottamaan että muuta ottavat yhteyttä minuun.

Katolinen kirkko ei ole tietysti mikään sosiaalinen yhteisö samalla tavalla kuin esim. helluntaiseurakunta tai luterilainen kirkko. Sitä paitsi seurakunnat koostuvat usein monesta eri kansallisuudesta, mikä tekee seurustelun vaikeammaksi.

P.S. Miksi joka ikistä avausta epäillään trollaukseksi?

Lue lisää

Siis miten katolinen kirkko ei ole samalla tavalla sosiaalinen yhteisö kuin esim. luterilainen kirkko? Nähdäkseni molemmissa järjestetään tapahtumia, joihin voi osallistua ja joissa ihmisiin tutustuu. Helluntailaiset ovat herätyskristillisiä ja todennäköisesti tämäntyyppinen elämyshakuinen uskonnollisuus tekee heidän sosiaalisesta kanssakäymisestäänkin tavanomaisesta poikkeavaa. Ehkä välittömämpää. Voisin kuvitella niin. Mutta luterilaisen ja katolisen seurakunnan eroa en (tässä asiassa) ymmärrä.

Aika uusi kirkossa kirjoitti:

Hei,

ja kiitos vastauksesta. Käsittäkseni tämän ihmisen mielestä yksinäisyys on yleistä katolisessa kirkossa, koska katoliset eivät ole, hänen mielestään, kiinnostuneita sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hän ylisti kovasti helluntailaisia ja jopa luterilaisia heidän sosiaalisuudestaan ja halustaan vetää ihmisiä mukaansa ja järjestää erilaista toimintaa.

Tätä olen kuullut muidenkin sanovan. Vahvistuksen yhteydessä saamani kummi esim. sanoi, että monet kirkkoon liittyneet ovat tunteneet itsensä hylätyiksi liittymisen jälkeen, "kukaan ei välitä meistä". Hän kehoitti minua itseäni ottamaan yhteys toisiin eikä odottamaan että muuta ottavat yhteyttä minuun.

Katolinen kirkko ei ole tietysti mikään sosiaalinen yhteisö samalla tavalla kuin esim. helluntaiseurakunta tai luterilainen kirkko. Sitä paitsi seurakunnat koostuvat usein monesta eri kansallisuudesta, mikä tekee seurustelun vaikeammaksi.

P.S. Miksi joka ikistä avausta epäillään trollaukseksi?

Lue lisää

Katolinen usko ja elämä on luonteeltaan paljon yhteisöllisempää kuin luterilaisten ja muiden protestanttien. Jo pelkästään kaikki rukoukset ovat me-muodossa, protestanteilla taas useimmiten minä-muodossa.

Maassamme ongelmana on se, että kirkkoomme on liittynyt aivan liian paljon erilaisia sinkkuja tai eronneita, jotka eivät ole pyrkineet millään tavalla itse edesauttamaan seurakunnan yhteisöllisyyttä.

Esimerkiksi omassa seurakunnassani kirkkokahveja keittelevät samat perheelliset naiset, ei siellä sinkkuja ja noita eronneita koskaan näe. Tänä talvena olemme kuulleet senkin, etteivät Teresat toimi, koska osanottajista on kova pula - siis pula tässä sinkkujen ja eronneiden hiippakunnassa!

Muistan sen kerran, kun yksi papeistamme saarnasi kovasanaisesti sinkkuutta vastaan muistuttaen sen itsekkyydestä. Kenellä ei ole kutsumusta papiksi tai sisareksi, hän solmikoon sitten avioliiton, perustakoon perheen ja hankkikoon lapsia. Tämä on katolinen elämäntapa, näin lyhyesti sanottuna. Siihen ei kuulu länsimainen materialistis-indivualistinen sinkkuus ja sen harhakuvitelmat siitä, että elämässä voi aina kaiken valita itse ja säilyttää "vapautensa".

Jos sitten joku on jäänyt sinkuksi "pakosta", mitä en oikein usko, koska itse kukin olisi voinut ryhtyä papiksi tai sisareksi, AINAKIN hän voisi uhrautua seurakunnan tai muulla tavalla kirkon hyväksi. Sellaisesta en ole juuri nähnyt merkkejä.

Itse kaipaisin uusien katolilaisten joukkoon erityisesti perheitä, kunnon aviopareja jne. Mitä taas tulee sinkkujen tai eronneiden tunteisiin siitä, että "kukaan ei heistä välitä", minun on pakko kysyä: välittävätkö he itse muista? Ovatko he aktiivisesti mukana seurakunnan elämässä? Entä teresoissa? Entä Caritaksessa? Vai odottavatko he sittenkin vain, että papit ja muut palvelisivat heitä?

Aika uusi kirkossa kirjoitti:

Hei,

ja kiitos vastauksesta. Käsittäkseni tämän ihmisen mielestä yksinäisyys on yleistä katolisessa kirkossa, koska katoliset eivät ole, hänen mielestään, kiinnostuneita sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hän ylisti kovasti helluntailaisia ja jopa luterilaisia heidän sosiaalisuudestaan ja halustaan vetää ihmisiä mukaansa ja järjestää erilaista toimintaa.

Tätä olen kuullut muidenkin sanovan. Vahvistuksen yhteydessä saamani kummi esim. sanoi, että monet kirkkoon liittyneet ovat tunteneet itsensä hylätyiksi liittymisen jälkeen, "kukaan ei välitä meistä". Hän kehoitti minua itseäni ottamaan yhteys toisiin eikä odottamaan että muuta ottavat yhteyttä minuun.

Katolinen kirkko ei ole tietysti mikään sosiaalinen yhteisö samalla tavalla kuin esim. helluntaiseurakunta tai luterilainen kirkko. Sitä paitsi seurakunnat koostuvat usein monesta eri kansallisuudesta, mikä tekee seurustelun vaikeammaksi.

P.S. Miksi joka ikistä avausta epäillään trollaukseksi?

Lue lisää

Tässä nyt taidetaan tarkoittaa että suomalaiset katoliset eivät ole kiinnostunut sosiaalisuudesta. Tiedän monia ulkomaalaistaustaisia katolisia jotka ovat hyvinkin seurallisia, pitävät hauskaa yhdessä ja nauttivat seurustellessaan toisten katolisten kanssa.Olen aina jotenkin mieltynyt ajattelemaan että seurakuntalaiset olisivat ujoja tai arkoja tai eivät oikein omaa vahvaa itseluottamusta. Taidan olla sitten kai väärässä sinun kirjoituksesi mukaan. Suomalaiset katoliset ovat kylä aika sisäänlämpiävää porukkaa mutta tämä kait johtuu meidän kansallisesta identiteetistämme, ei kai sitä voi helposti muuttaa. Minä ainakin pyrin olemaan sosiaalinen ja kyllähän Jeesuskin antoi ymmärtää että olisimme yhtä, vaihtaisimme mielipiteitä yhdessä toisiemme kanssa. En näe mitään järkeä jos joku haluaa nököttää yksin esim seurakuntasalin/kirkon nurkassa mietiskellen teologisia aiheita. Uskon ja tiedän että osa katolisista osaa olla sosiaalisia ja tehän voisitte laittaa jonkun ideanpoikasen hiippakunnan asianhoitajalle että miten saisimme uudet tulokkaat tuntemaan olonsa kirkossa kotoiseksi kun ns leikkisästi "kuherruskuukausi" katolisen uskon ja kirkon kanssa menee yleensä vääjäämättömästi heiltä.

amazon22 kirjoitti:

Tässä nyt taidetaan tarkoittaa että suomalaiset katoliset eivät ole kiinnostunut sosiaalisuudesta. Tiedän monia ulkomaalaistaustaisia katolisia jotka ovat hyvinkin seurallisia, pitävät hauskaa yhdessä ja nauttivat seurustellessaan toisten katolisten kanssa.Olen aina jotenkin mieltynyt ajattelemaan että seurakuntalaiset olisivat ujoja tai arkoja tai eivät oikein omaa vahvaa itseluottamusta. Taidan olla sitten kai väärässä sinun kirjoituksesi mukaan. Suomalaiset katoliset ovat kylä aika sisäänlämpiävää porukkaa mutta tämä kait johtuu meidän kansallisesta identiteetistämme, ei kai sitä voi helposti muuttaa. Minä ainakin pyrin olemaan sosiaalinen ja kyllähän Jeesuskin antoi ymmärtää että olisimme yhtä, vaihtaisimme mielipiteitä yhdessä toisiemme kanssa. En näe mitään järkeä jos joku haluaa nököttää yksin esim seurakuntasalin/kirkon nurkassa mietiskellen teologisia aiheita. Uskon ja tiedän että osa katolisista osaa olla sosiaalisia ja tehän voisitte laittaa jonkun ideanpoikasen hiippakunnan asianhoitajalle että miten saisimme uudet tulokkaat tuntemaan olonsa kirkossa kotoiseksi kun ns leikkisästi "kuherruskuukausi" katolisen uskon ja kirkon kanssa menee yleensä vääjäämättömästi heiltä.

Lue lisää

ollut vaikeuksia kirkkokahveilla, jossa jutellaan vaan mukavasti niitä näitä eli tyhjäpäiväistä sisällötöntä small talkkia. Enemmän minusta on ongelma se, että jos oikeasti olisi halunnut tehdä jotain, niin kaikki kyylää ja ihmettelee, että mikä toikin yrittää olla. Valitettavasti ryhmät ovat hyvin sulkeutuneita ja eivät ota uusia ihmisiä piireihinsä mukaan ja ihmiset ovat hyvin ilkeitä uusille ihmisille, jotka ovat aidosti kiinnostuneita aktiivisesta toiminnasta seurakunnassa.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

Katolinen usko ja elämä on luonteeltaan paljon yhteisöllisempää kuin luterilaisten ja muiden protestanttien. Jo pelkästään kaikki rukoukset ovat me-muodossa, protestanteilla taas useimmiten minä-muodossa.

Maassamme ongelmana on se, että kirkkoomme on liittynyt aivan liian paljon erilaisia sinkkuja tai eronneita, jotka eivät ole pyrkineet millään tavalla itse edesauttamaan seurakunnan yhteisöllisyyttä.

Esimerkiksi omassa seurakunnassani kirkkokahveja keittelevät samat perheelliset naiset, ei siellä sinkkuja ja noita eronneita koskaan näe. Tänä talvena olemme kuulleet senkin, etteivät Teresat toimi, koska osanottajista on kova pula - siis pula tässä sinkkujen ja eronneiden hiippakunnassa!

Muistan sen kerran, kun yksi papeistamme saarnasi kovasanaisesti sinkkuutta vastaan muistuttaen sen itsekkyydestä. Kenellä ei ole kutsumusta papiksi tai sisareksi, hän solmikoon sitten avioliiton, perustakoon perheen ja hankkikoon lapsia. Tämä on katolinen elämäntapa, näin lyhyesti sanottuna. Siihen ei kuulu länsimainen materialistis-indivualistinen sinkkuus ja sen harhakuvitelmat siitä, että elämässä voi aina kaiken valita itse ja säilyttää "vapautensa".

Jos sitten joku on jäänyt sinkuksi "pakosta", mitä en oikein usko, koska itse kukin olisi voinut ryhtyä papiksi tai sisareksi, AINAKIN hän voisi uhrautua seurakunnan tai muulla tavalla kirkon hyväksi. Sellaisesta en ole juuri nähnyt merkkejä.

Itse kaipaisin uusien katolilaisten joukkoon erityisesti perheitä, kunnon aviopareja jne. Mitä taas tulee sinkkujen tai eronneiden tunteisiin siitä, että "kukaan ei heistä välitä", minun on pakko kysyä: välittävätkö he itse muista? Ovatko he aktiivisesti mukana seurakunnan elämässä? Entä teresoissa? Entä Caritaksessa? Vai odottavatko he sittenkin vain, että papit ja muut palvelisivat heitä?

Lue lisää

hiippakunnan perustaa treffit sinkuille, jotta pääsisivät pariutumaan?

paroni von Münchhausen kirjoitti:

hiippakunnan perustaa treffit sinkuille, jotta pääsisivät pariutumaan?

JOKAISEN katoliseen kirkkoon liittyvät pitäisi sisäistää se tosiasia, ettei kirkko tarvitse minkäänlaisia sinkkujen ja eronneiden ressukoiden kaltaisia vapaamatkustajia. Heistä on pelkästään riesaksi muille.

Jos ei tunne kutsumusta papiksi tai sisareksi, sitten vain naimisiin ja perustamaan perhettä. Luonto pitää huolta kyllä moisesta asiasta. Riittää, että luopuu itsekkyydestään ja "oman vapauden" haihatuksista.

Epäselvää kirjoitti:

Siis miten katolinen kirkko ei ole samalla tavalla sosiaalinen yhteisö kuin esim. luterilainen kirkko? Nähdäkseni molemmissa järjestetään tapahtumia, joihin voi osallistua ja joissa ihmisiin tutustuu. Helluntailaiset ovat herätyskristillisiä ja todennäköisesti tämäntyyppinen elämyshakuinen uskonnollisuus tekee heidän sosiaalisesta kanssakäymisestäänkin tavanomaisesta poikkeavaa. Ehkä välittömämpää. Voisin kuvitella niin. Mutta luterilaisen ja katolisen seurakunnan eroa en (tässä asiassa) ymmärrä.

Lue lisää

"... luterilaisen ja katolisen seurakunnan eroa en (tässä asiassa) ymmärrä."

Itse olin ennen katoliseen kirkkoon liittymistäni hyvinkin aktiivinen eräässä luterilaisessa seurakunnassa, ja täytyy sanoa, että sosiaalinen puoli siellä oli siellä jollain tavalla välittömämpää ja tunsi todella olevansa seurakunnassa mukana - jos halusi. Jatkuvasti oli jotain toimintaa ja mukaan vedettiin. Mutta sosiaalisen puolen lisäksi siellä ei sitten muuta ollutkaan, pelkkä sosiaalinen yhteisö ilman kirkkoa.

amazon22 kirjoitti:

Tässä nyt taidetaan tarkoittaa että suomalaiset katoliset eivät ole kiinnostunut sosiaalisuudesta. Tiedän monia ulkomaalaistaustaisia katolisia jotka ovat hyvinkin seurallisia, pitävät hauskaa yhdessä ja nauttivat seurustellessaan toisten katolisten kanssa.Olen aina jotenkin mieltynyt ajattelemaan että seurakuntalaiset olisivat ujoja tai arkoja tai eivät oikein omaa vahvaa itseluottamusta. Taidan olla sitten kai väärässä sinun kirjoituksesi mukaan. Suomalaiset katoliset ovat kylä aika sisäänlämpiävää porukkaa mutta tämä kait johtuu meidän kansallisesta identiteetistämme, ei kai sitä voi helposti muuttaa. Minä ainakin pyrin olemaan sosiaalinen ja kyllähän Jeesuskin antoi ymmärtää että olisimme yhtä, vaihtaisimme mielipiteitä yhdessä toisiemme kanssa. En näe mitään järkeä jos joku haluaa nököttää yksin esim seurakuntasalin/kirkon nurkassa mietiskellen teologisia aiheita. Uskon ja tiedän että osa katolisista osaa olla sosiaalisia ja tehän voisitte laittaa jonkun ideanpoikasen hiippakunnan asianhoitajalle että miten saisimme uudet tulokkaat tuntemaan olonsa kirkossa kotoiseksi kun ns leikkisästi "kuherruskuukausi" katolisen uskon ja kirkon kanssa menee yleensä vääjäämättömästi heiltä.

Lue lisää

"Uskon ja tiedän että osa katolisista osaa olla sosiaalisia, ja tehän voisitte laittaa jonkun ideanpoikasen hiippakunnan asianhoitajalle että miten saisimme uudet tulokkaat tuntemaan olonsa kirkossa kotoiseksi kun ns. leikkisästi "kuherruskuukausi" katolisen uskon ja kirkon kanssa menee yleensä vääjäämättömästi heiltä."

Itselläni ei ole tuon kotoisuuden kanssa ongelmaa, olen aika seurallinen ja keskustelen ihmisten kanssa mielelläni. Vedän esim. kotisivun uudistamisprojektia - osaa nimittäin tehdä amaattimasia kotisivuja Joomla julkaisujärjestelmällä. Tietysti aika uutena on vielä hieman epävarma - ei tiedä saako kirkkoherraa sinutella vai pitääkö aina isätellä yms. Vähän tuntuu jäykältä isätellä aina.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

Katolinen usko ja elämä on luonteeltaan paljon yhteisöllisempää kuin luterilaisten ja muiden protestanttien. Jo pelkästään kaikki rukoukset ovat me-muodossa, protestanteilla taas useimmiten minä-muodossa.

Maassamme ongelmana on se, että kirkkoomme on liittynyt aivan liian paljon erilaisia sinkkuja tai eronneita, jotka eivät ole pyrkineet millään tavalla itse edesauttamaan seurakunnan yhteisöllisyyttä.

Esimerkiksi omassa seurakunnassani kirkkokahveja keittelevät samat perheelliset naiset, ei siellä sinkkuja ja noita eronneita koskaan näe. Tänä talvena olemme kuulleet senkin, etteivät Teresat toimi, koska osanottajista on kova pula - siis pula tässä sinkkujen ja eronneiden hiippakunnassa!

Muistan sen kerran, kun yksi papeistamme saarnasi kovasanaisesti sinkkuutta vastaan muistuttaen sen itsekkyydestä. Kenellä ei ole kutsumusta papiksi tai sisareksi, hän solmikoon sitten avioliiton, perustakoon perheen ja hankkikoon lapsia. Tämä on katolinen elämäntapa, näin lyhyesti sanottuna. Siihen ei kuulu länsimainen materialistis-indivualistinen sinkkuus ja sen harhakuvitelmat siitä, että elämässä voi aina kaiken valita itse ja säilyttää "vapautensa".

Jos sitten joku on jäänyt sinkuksi "pakosta", mitä en oikein usko, koska itse kukin olisi voinut ryhtyä papiksi tai sisareksi, AINAKIN hän voisi uhrautua seurakunnan tai muulla tavalla kirkon hyväksi. Sellaisesta en ole juuri nähnyt merkkejä.

Itse kaipaisin uusien katolilaisten joukkoon erityisesti perheitä, kunnon aviopareja jne. Mitä taas tulee sinkkujen tai eronneiden tunteisiin siitä, että "kukaan ei heistä välitä", minun on pakko kysyä: välittävätkö he itse muista? Ovatko he aktiivisesti mukana seurakunnan elämässä? Entä teresoissa? Entä Caritaksessa? Vai odottavatko he sittenkin vain, että papit ja muut palvelisivat heitä?

Lue lisää

typerä ja ylemmyydentuntoinen kirjoitus. Ilmeisesti sinulla on erittäin huono itsetunto kun sinun pitää itsesi ylentää.
Onko oma seurakuntasi muuten Marian srk?
Mistä sinä tiedät, miten kukin auttaa seurakuntaa. Seurakuntaa voi tukea muutoinkin kuin näyttäytymällä kaikenmaailman kissanristiäisissä tai osallistumalla kirkkokahvien keittoon tai teresoiden toimintaan etc. Eiköhän ne kirkon nöyrimmät palvelijat löydy hiljaisten joukossa eli niiden joukosta jotka eivät tekemisiään ja avustuksiaan kirkolle suureen ääneen mainosta niin kuin sinä ylemmyydentuntoinen ......
Kuulutko sinä seurakunnan juoru-ukko/akka kerhoon, kun noin tarkkaan tiedät kuka on sinkku tai perheellinen?

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

JOKAISEN katoliseen kirkkoon liittyvät pitäisi sisäistää se tosiasia, ettei kirkko tarvitse minkäänlaisia sinkkujen ja eronneiden ressukoiden kaltaisia vapaamatkustajia. Heistä on pelkästään riesaksi muille.

Jos ei tunne kutsumusta papiksi tai sisareksi, sitten vain naimisiin ja perustamaan perhettä. Luonto pitää huolta kyllä moisesta asiasta. Riittää, että luopuu itsekkyydestään ja "oman vapauden" haihatuksista.

Lue lisää

Eronneet eivät vissiin voi katolisuudessa oikea oppisuudessa noin vain perustaa perhettä? Tärkeintä syy varmaan siihen miksi yksinäisyyttä on niin paljon on lähimmäisenrakkauden puute ja tämä jatkuvat riitely jota kirkossa valitettavasti on todella paljon.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

JOKAISEN katoliseen kirkkoon liittyvät pitäisi sisäistää se tosiasia, ettei kirkko tarvitse minkäänlaisia sinkkujen ja eronneiden ressukoiden kaltaisia vapaamatkustajia. Heistä on pelkästään riesaksi muille.

Jos ei tunne kutsumusta papiksi tai sisareksi, sitten vain naimisiin ja perustamaan perhettä. Luonto pitää huolta kyllä moisesta asiasta. Riittää, että luopuu itsekkyydestään ja "oman vapauden" haihatuksista.

Lue lisää

mitä riesaa sinkuista on kirkossa?

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

Katolinen usko ja elämä on luonteeltaan paljon yhteisöllisempää kuin luterilaisten ja muiden protestanttien. Jo pelkästään kaikki rukoukset ovat me-muodossa, protestanteilla taas useimmiten minä-muodossa.

Maassamme ongelmana on se, että kirkkoomme on liittynyt aivan liian paljon erilaisia sinkkuja tai eronneita, jotka eivät ole pyrkineet millään tavalla itse edesauttamaan seurakunnan yhteisöllisyyttä.

Esimerkiksi omassa seurakunnassani kirkkokahveja keittelevät samat perheelliset naiset, ei siellä sinkkuja ja noita eronneita koskaan näe. Tänä talvena olemme kuulleet senkin, etteivät Teresat toimi, koska osanottajista on kova pula - siis pula tässä sinkkujen ja eronneiden hiippakunnassa!

Muistan sen kerran, kun yksi papeistamme saarnasi kovasanaisesti sinkkuutta vastaan muistuttaen sen itsekkyydestä. Kenellä ei ole kutsumusta papiksi tai sisareksi, hän solmikoon sitten avioliiton, perustakoon perheen ja hankkikoon lapsia. Tämä on katolinen elämäntapa, näin lyhyesti sanottuna. Siihen ei kuulu länsimainen materialistis-indivualistinen sinkkuus ja sen harhakuvitelmat siitä, että elämässä voi aina kaiken valita itse ja säilyttää "vapautensa".

Jos sitten joku on jäänyt sinkuksi "pakosta", mitä en oikein usko, koska itse kukin olisi voinut ryhtyä papiksi tai sisareksi, AINAKIN hän voisi uhrautua seurakunnan tai muulla tavalla kirkon hyväksi. Sellaisesta en ole juuri nähnyt merkkejä.

Itse kaipaisin uusien katolilaisten joukkoon erityisesti perheitä, kunnon aviopareja jne. Mitä taas tulee sinkkujen tai eronneiden tunteisiin siitä, että "kukaan ei heistä välitä", minun on pakko kysyä: välittävätkö he itse muista? Ovatko he aktiivisesti mukana seurakunnan elämässä? Entä teresoissa? Entä Caritaksessa? Vai odottavatko he sittenkin vain, että papit ja muut palvelisivat heitä?

Lue lisää

"Muistan sen kerran, kun yksi papeistamme saarnasi kovasanaisesti sinkkuutta vastaan muistuttaen sen itsekkyydestä. Kenellä ei ole kutsumusta papiksi tai sisareksi, hän solmikoon sitten avioliiton, perustakoon perheen ja hankkikoon lapsia. Tämä on katolinen elämäntapa, näin lyhyesti sanottuna."

Meillä taas pappi ylisti tässä joku aika sitten sinkkuutta ja naimattomuutta, naimaton pystyy paremmin omistautumaan Kristuksen palveluun kuin naimisissa oleva, joka tekee kaikkensa palvellakseen puolisioaan ja Kristuksen palveleminen jää toiselle sijalle.

Aika uusi kirkossa kirjoitti:

"Muistan sen kerran, kun yksi papeistamme saarnasi kovasanaisesti sinkkuutta vastaan muistuttaen sen itsekkyydestä. Kenellä ei ole kutsumusta papiksi tai sisareksi, hän solmikoon sitten avioliiton, perustakoon perheen ja hankkikoon lapsia. Tämä on katolinen elämäntapa, näin lyhyesti sanottuna."

Meillä taas pappi ylisti tässä joku aika sitten sinkkuutta ja naimattomuutta, naimaton pystyy paremmin omistautumaan Kristuksen palveluun kuin naimisissa oleva, joka tekee kaikkensa palvellakseen puolisioaan ja Kristuksen palveleminen jää toiselle sijalle.

Lue lisää

"Meillä taas pappi ylisti tässä joku aika sitten sinkkuutta ja naimattomuutta, naimaton pystyy paremmin omistautumaan Kristuksen palveluun kuin naimisissa oleva, joka tekee kaikkensa palvellakseen puolisioaan ja Kristuksen palveleminen jää toiselle sijalle."

Useimmat ovat jääneet sinkuiksi, koska he ovat nuoruudessaan olleet niin villejä, ettei lopulta kukaan ole heille kelvannut. Tai sitten heillä on ollut liian suuret odotukset prinssistä, joka valkealla ratsullaan ratsastaan pyytämään heidän kättään.

Sinkkuus EI TARKOITA samaa kuin naimattomuus. Papit, veljet ja sisaret ovat naimattomia, sillä heillä on selibaattilupaus. Naimattomia ovat myös monet Opus Dein jäsenistä. Kaikki naimattomat ovat omistautuneet palvelemaan Kristusta.

Sinkut eivät sen sijaan palvele ketään muuta kuin itseään ja pönkittävät omaa itsekkyyttään. He eivät ole halunneet omistautua kenellekään sen takia, että saavat "nauttia omasta vapaudestaan". Kun sinkut sitten aikanaan viruvat jonkin vanhainkodin 48-osaston nurkassa, eikä kukaan käy heitä tapaamassa, toivottavasti silloin he ainakin nauttivat "vapaudestaan" täysin rinnoin.

paroni von Münchhausen kirjoitti:

mitä riesaa sinkuista on kirkossa?

"Mitä riesaa sinkuista on kirkossa?"

Katolisessa kirkossa ryhdytään joko Kristuksen palvelukseen pappina tai sisarena tai sitten solmitaan avioliitto ja saadaan lapsia. Tämä on katolista uskoa ja elämää.

Liialliset sinkut seurakunnassamme vääristävät tätä uskon todellisuutta jo olemassaolollaan. Lisäksi he pitävät katolisesta uskostamme kiinnostuneet perheet kaukana kirkosta. Perheet tuskin haluavat liittyä kirkkoon, jossa pyörivät ovat joko sinkkuja tai eronneita. He ovat huonoa mainosta kirkollemme.

Ottaen huomioon sinkkujen ja eronneiden korkean lukumäärän, on se vain kumma miten vaikeaa on meillä löytää vapaaehtoisia mihinkään. Teresat eivät saa uusia jäseniä, koska sinkut ja eronneet eivät ole kiinnostuneita muiden auttamisesta.

Monet sinkuista ja eronneista ovat sen sijaan mukana sääntökuntien maallikkoryhmissä. Tämä jos mikä on irvokasta. Heillä ei ole (ollut) kanttia sitoutua naimattomuuteen sääntökunnassa, mutta huonoa omaatuntoa pönkittääkseen he ovat mukana niiden maallikkoryhmissä, joissa oman "vapauden" saa huoletta pitää. Tosiasiassa sitäpaitsi moiset maallikkoryhmät on perustettu NAIMISISSA OLEVIA varten.

Vannoutuneet sinkut ja eronneet eivät minun osaltani ole tervetulleita kirkkoomme. Tämän sanon perheellisenä. Eri asia ovat nuoret, jotka ovat vielä siinä iässä, että he voivat ryhtyä papeiksi tai sisariksi tai vaihtoehtoisesti mennä naimisiin.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

"Mitä riesaa sinkuista on kirkossa?"

Katolisessa kirkossa ryhdytään joko Kristuksen palvelukseen pappina tai sisarena tai sitten solmitaan avioliitto ja saadaan lapsia. Tämä on katolista uskoa ja elämää.

Liialliset sinkut seurakunnassamme vääristävät tätä uskon todellisuutta jo olemassaolollaan. Lisäksi he pitävät katolisesta uskostamme kiinnostuneet perheet kaukana kirkosta. Perheet tuskin haluavat liittyä kirkkoon, jossa pyörivät ovat joko sinkkuja tai eronneita. He ovat huonoa mainosta kirkollemme.

Ottaen huomioon sinkkujen ja eronneiden korkean lukumäärän, on se vain kumma miten vaikeaa on meillä löytää vapaaehtoisia mihinkään. Teresat eivät saa uusia jäseniä, koska sinkut ja eronneet eivät ole kiinnostuneita muiden auttamisesta.

Monet sinkuista ja eronneista ovat sen sijaan mukana sääntökuntien maallikkoryhmissä. Tämä jos mikä on irvokasta. Heillä ei ole (ollut) kanttia sitoutua naimattomuuteen sääntökunnassa, mutta huonoa omaatuntoa pönkittääkseen he ovat mukana niiden maallikkoryhmissä, joissa oman "vapauden" saa huoletta pitää. Tosiasiassa sitäpaitsi moiset maallikkoryhmät on perustettu NAIMISISSA OLEVIA varten.

Vannoutuneet sinkut ja eronneet eivät minun osaltani ole tervetulleita kirkkoomme. Tämän sanon perheellisenä. Eri asia ovat nuoret, jotka ovat vielä siinä iässä, että he voivat ryhtyä papeiksi tai sisariksi tai vaihtoehtoisesti mennä naimisiin.

Lue lisää

"Vannoutuneet sinkut ja eronneet eivät minun osaltani ole tervetulleita kirkkoomme. "

Lieneekö moni "vannoutunut sinkku" pyrkimässäkään kirkkoon? Ja mikseivät naimattomiksi joko tahtomattaan tai esimerkiksi seksuaalisen suuntautuneisuutensa takia jääneet tai aviopuolison hylkäämät olisi tervetulleita kirkkoon? Ovathan he tosin onneksi Kristuksen puolesta tervetulleita, jos eivät sinun puolestasi olisikaan.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

"Meillä taas pappi ylisti tässä joku aika sitten sinkkuutta ja naimattomuutta, naimaton pystyy paremmin omistautumaan Kristuksen palveluun kuin naimisissa oleva, joka tekee kaikkensa palvellakseen puolisioaan ja Kristuksen palveleminen jää toiselle sijalle."

Useimmat ovat jääneet sinkuiksi, koska he ovat nuoruudessaan olleet niin villejä, ettei lopulta kukaan ole heille kelvannut. Tai sitten heillä on ollut liian suuret odotukset prinssistä, joka valkealla ratsullaan ratsastaan pyytämään heidän kättään.

Sinkkuus EI TARKOITA samaa kuin naimattomuus. Papit, veljet ja sisaret ovat naimattomia, sillä heillä on selibaattilupaus. Naimattomia ovat myös monet Opus Dein jäsenistä. Kaikki naimattomat ovat omistautuneet palvelemaan Kristusta.

Sinkut eivät sen sijaan palvele ketään muuta kuin itseään ja pönkittävät omaa itsekkyyttään. He eivät ole halunneet omistautua kenellekään sen takia, että saavat "nauttia omasta vapaudestaan". Kun sinkut sitten aikanaan viruvat jonkin vanhainkodin 48-osaston nurkassa, eikä kukaan käy heitä tapaamassa, toivottavasti silloin he ainakin nauttivat "vapaudestaan" täysin rinnoin.

Lue lisää

Itse ole ajatellut "sinkkuna" jopa luostariin menemistä, mutta opintolainat estävät sen.

kummastelija kirjoitti:

"Vannoutuneet sinkut ja eronneet eivät minun osaltani ole tervetulleita kirkkoomme. "

Lieneekö moni "vannoutunut sinkku" pyrkimässäkään kirkkoon? Ja mikseivät naimattomiksi joko tahtomattaan tai esimerkiksi seksuaalisen suuntautuneisuutensa takia jääneet tai aviopuolison hylkäämät olisi tervetulleita kirkkoon? Ovathan he tosin onneksi Kristuksen puolesta tervetulleita, jos eivät sinun puolestasi olisikaan.

Lue lisää

"Ja mikseivät naimattomiksi joko tahtomattaan tai esimerkiksi seksuaalisen suuntautuneisuutensa takia jääneet tai aviopuolison hylkäämät olisi tervetulleita kirkkoon?"

On perin mielenkiintoista, että kaikki eronneet ovat tätänykyä "aviopuolisonsa hylkäämiä". Kukaan ei tunnusta sitä aivan ilmeistä tosiasiaa, että avioliitossa on kaksi osapuolta ja avioerossa aina kaksi syyllistä.

"Ovathan he tosin onneksi Kristuksen puolesta tervetulleita, jos eivät sinun puolestasi olisikaan."

Tuosta en olisi niinkään varma.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

"Meillä taas pappi ylisti tässä joku aika sitten sinkkuutta ja naimattomuutta, naimaton pystyy paremmin omistautumaan Kristuksen palveluun kuin naimisissa oleva, joka tekee kaikkensa palvellakseen puolisioaan ja Kristuksen palveleminen jää toiselle sijalle."

Useimmat ovat jääneet sinkuiksi, koska he ovat nuoruudessaan olleet niin villejä, ettei lopulta kukaan ole heille kelvannut. Tai sitten heillä on ollut liian suuret odotukset prinssistä, joka valkealla ratsullaan ratsastaan pyytämään heidän kättään.

Sinkkuus EI TARKOITA samaa kuin naimattomuus. Papit, veljet ja sisaret ovat naimattomia, sillä heillä on selibaattilupaus. Naimattomia ovat myös monet Opus Dein jäsenistä. Kaikki naimattomat ovat omistautuneet palvelemaan Kristusta.

Sinkut eivät sen sijaan palvele ketään muuta kuin itseään ja pönkittävät omaa itsekkyyttään. He eivät ole halunneet omistautua kenellekään sen takia, että saavat "nauttia omasta vapaudestaan". Kun sinkut sitten aikanaan viruvat jonkin vanhainkodin 48-osaston nurkassa, eikä kukaan käy heitä tapaamassa, toivottavasti silloin he ainakin nauttivat "vapaudestaan" täysin rinnoin.

Lue lisää

"Sinkkuus EI TARKOITA samaa kuin naimattomuus."

Puhutaan ristiin jos ei käsitteitä ensin määritellä.

Nyt tiedämme, mitä tarkoitat. Vaikka määrittelysi sinkulle oli minulle täysin outo. En tiennytkään, että se tarkoittaa aina ja pelkästään itsekästä vapautta rakastavaa ihmistä joka ei halua omistautua kenellekkään.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

"Ja mikseivät naimattomiksi joko tahtomattaan tai esimerkiksi seksuaalisen suuntautuneisuutensa takia jääneet tai aviopuolison hylkäämät olisi tervetulleita kirkkoon?"

On perin mielenkiintoista, että kaikki eronneet ovat tätänykyä "aviopuolisonsa hylkäämiä". Kukaan ei tunnusta sitä aivan ilmeistä tosiasiaa, että avioliitossa on kaksi osapuolta ja avioerossa aina kaksi syyllistä.

"Ovathan he tosin onneksi Kristuksen puolesta tervetulleita, jos eivät sinun puolestasi olisikaan."

Tuosta en olisi niinkään varma.

Lue lisää

katoliselta ihmiseltä. Yleensä vähänkään koservatiivisemmat katoliset ovat sitä mieltä, että kaikki ihmiset tulee käännyttää katolisuuteen. Ja jos todella olet katolilainen ja uskot kirkkosi opetukseen, miten voit valehdella puhtaalla omallatunnolla noin? Sillä olisi väärin evätä joltakulta yhteys kirkkon, jonka uskoo olevan se oikea Kirkko, sillä perusteella, että on sinkku. On perin kummalista vaatia, että vain täydellinen saa kuulua kirkkoon. Sellaista haluavat voivat perustaa oman ryhmän tai mennä vaikka hengailemaan Opus deiläisten kanssa.

paroni von Münchhausen kirjoitti:

katoliselta ihmiseltä. Yleensä vähänkään koservatiivisemmat katoliset ovat sitä mieltä, että kaikki ihmiset tulee käännyttää katolisuuteen. Ja jos todella olet katolilainen ja uskot kirkkosi opetukseen, miten voit valehdella puhtaalla omallatunnolla noin? Sillä olisi väärin evätä joltakulta yhteys kirkkon, jonka uskoo olevan se oikea Kirkko, sillä perusteella, että on sinkku. On perin kummalista vaatia, että vain täydellinen saa kuulua kirkkoon. Sellaista haluavat voivat perustaa oman ryhmän tai mennä vaikka hengailemaan Opus deiläisten kanssa.

Lue lisää

"On perin kummallista vaatia, että vain täydellinen saa kuulua kirkkoon."

Noin en kirjoittanut. Sen sijaan kirkon jäseneksi pitäisi ottaa vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet katoliseen elämäntapaan, jossa joko ryhdytään papiksi tai sisareksi tai sitten mennään naimisiin ja hankitaan lapsia.

Tärkeää ei ole olla täydellinen, vaan tahto tulla pyhäksi ja täydelliseksi Jumalan edessä.

Eronneiden osalta lisäisin perheellisenä naisena vielä sen, että arvioni mukaan 90 % avioeroista on naisten syytä. Jos mies vaikka pettää, syynä on yleensä ollut kylmyys, katkeruus, hellyyden puute ja jopa vastenmielisyys vaimon taholta. Se ei ole syy erota, vaan mennä itseensä ja parantaa tapansa. Erosta joka tapauksessa korkeimman hinnan maksavat aina lapset, joten anteeksi nyt vain, jos en ihan kilju riemusta nähdessäni eronneita liittymässä kirkkoomme.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

"On perin kummallista vaatia, että vain täydellinen saa kuulua kirkkoon."

Noin en kirjoittanut. Sen sijaan kirkon jäseneksi pitäisi ottaa vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet katoliseen elämäntapaan, jossa joko ryhdytään papiksi tai sisareksi tai sitten mennään naimisiin ja hankitaan lapsia.

Tärkeää ei ole olla täydellinen, vaan tahto tulla pyhäksi ja täydelliseksi Jumalan edessä.

Eronneiden osalta lisäisin perheellisenä naisena vielä sen, että arvioni mukaan 90 % avioeroista on naisten syytä. Jos mies vaikka pettää, syynä on yleensä ollut kylmyys, katkeruus, hellyyden puute ja jopa vastenmielisyys vaimon taholta. Se ei ole syy erota, vaan mennä itseensä ja parantaa tapansa. Erosta joka tapauksessa korkeimman hinnan maksavat aina lapset, joten anteeksi nyt vain, jos en ihan kilju riemusta nähdessäni eronneita liittymässä kirkkoomme.

Lue lisää

Tarkemmin katsoen totesit vain

"Vannoutuneet sinkut ja eronneet eivät minun osaltani ole tervetulleita kirkkoomme. "

Eli et vastuttakkaan epätäydellisyyttä sinäänsä vaan vain sitä, että sinkut ja eronneet kuuluvat kirkkoon.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

JOKAISEN katoliseen kirkkoon liittyvät pitäisi sisäistää se tosiasia, ettei kirkko tarvitse minkäänlaisia sinkkujen ja eronneiden ressukoiden kaltaisia vapaamatkustajia. Heistä on pelkästään riesaksi muille.

Jos ei tunne kutsumusta papiksi tai sisareksi, sitten vain naimisiin ja perustamaan perhettä. Luonto pitää huolta kyllä moisesta asiasta. Riittää, että luopuu itsekkyydestään ja "oman vapauden" haihatuksista.

Lue lisää

Katoliseen kirkkoon voi liittyä sinkkuna yhtä tasavertaisena kuin muissa siviilisäädyissä oleva ja elävä. Sana "sinkuus" ei ole mikään sopimaton elämänmuoto vaikka niin yrität väittää, jostakin kumman syystä.

Me jokainen lammas olemme yhtä arvokas Isällemme("Jumala"). Emme voi kivittää sellaista ihmistä joka ei syystä tai toisesta ole juuri nyt avioitumassa, avioitunut tai ilman siunattua avioliittoa koko loppuelämänsä.

Jos olet sinkku niin katolinen kirkko opettaa että pyrit elämään mahdollisimman siveellistä ja puhdasmaineista elämää kuin pystyt ja pyrit kilvoittelemaan tässä asiassa omien mielitekojen ym halujesi kohdalla, niinhän Jeesuskin teki kun kilvoitteli itsensä kanssa kun paholainen riivasi häntä erämäässä 40 pv.

Aina emme valitettavasti onnistu itsemme kanssa vaikka kuinka yrittäisimme kilvoitella nautinnonhalujemme kanssa, emme ole täydellisiä vaan sorrumme jopa syntiin joskus. Synnitönhän meistä ei ("onneksi") ole kukaan.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

"Mitä riesaa sinkuista on kirkossa?"

Katolisessa kirkossa ryhdytään joko Kristuksen palvelukseen pappina tai sisarena tai sitten solmitaan avioliitto ja saadaan lapsia. Tämä on katolista uskoa ja elämää.

Liialliset sinkut seurakunnassamme vääristävät tätä uskon todellisuutta jo olemassaolollaan. Lisäksi he pitävät katolisesta uskostamme kiinnostuneet perheet kaukana kirkosta. Perheet tuskin haluavat liittyä kirkkoon, jossa pyörivät ovat joko sinkkuja tai eronneita. He ovat huonoa mainosta kirkollemme.

Ottaen huomioon sinkkujen ja eronneiden korkean lukumäärän, on se vain kumma miten vaikeaa on meillä löytää vapaaehtoisia mihinkään. Teresat eivät saa uusia jäseniä, koska sinkut ja eronneet eivät ole kiinnostuneita muiden auttamisesta.

Monet sinkuista ja eronneista ovat sen sijaan mukana sääntökuntien maallikkoryhmissä. Tämä jos mikä on irvokasta. Heillä ei ole (ollut) kanttia sitoutua naimattomuuteen sääntökunnassa, mutta huonoa omaatuntoa pönkittääkseen he ovat mukana niiden maallikkoryhmissä, joissa oman "vapauden" saa huoletta pitää. Tosiasiassa sitäpaitsi moiset maallikkoryhmät on perustettu NAIMISISSA OLEVIA varten.

Vannoutuneet sinkut ja eronneet eivät minun osaltani ole tervetulleita kirkkoomme. Tämän sanon perheellisenä. Eri asia ovat nuoret, jotka ovat vielä siinä iässä, että he voivat ryhtyä papeiksi tai sisariksi tai vaihtoehtoisesti mennä naimisiin.

Lue lisää

"Vannoutuneet sinkut ja eronneet eivät minun osaltani ole tervetulleita kirkkoomme. Tämän sanon perheellisenä. Eri asia ovat nuoret, jotka ovat vielä siinä iässä, että he voivat ryhtyä papeiksi tai sisariksi tai vaihtoehtoisesti mennä naimisiin."

On hyvä, että sinä et päätä, ketkä ovat tervetulleita kirkkoon. Melkoisen pieneksi olisi jäänyt seurakunta jo alunpitäen. Luultavasti sitä ei sinun teeseilläsi olisi koskaan syntynytkään.

Sinkkuus (tai erokaan) ei ole aina henkilökohtaiseen mukavuuteen perustuva ratkaisu. Kaikki eivät vaan löydä kumppania. On melkoisen itsekästä ja sydämetöntä syyllistää ihmisiä siitä. Epäkristillistä oikeastaan. Sisareksi tai papiksi ryhtyminen taas edellyttää kutsumusta ja olisi erittäin epärehellistä ryhtyä siihen vain siksi, ettei ole löytänyt puolisoa. Tai ylipäätään jostain muusta syystä kuin kutsumuksesta.

Mitä tulee vapaaehtoistyöhön ja muuhun osallistumiseen, niin mistäs ihmeestä oikeastaan tiedät ketkä ovat sinkkuja ja ketkä eronneita? Itse olen keitellyt kahveja parin leskirouvan kanssa, jotka ovat suht.nuorekkaita. Sormuksia ei meillä ole kellään. Muihin vapaaehtoistöihin osallistutaan aina mahdollisuuksien mukaan. Itse asun eri paikkakunnalla kuin kirkko eikä autoa ole käytössä, joten aina en voi osallistua vaikka haluaisinkin. Mitä tulee sinkkujen itsekkääseen ajankäyttöön, niin sinkku tekee suurimman osan ajastaan töitä ja siitä saadulla palkalla maksaa nurisematta reipasta hiippakuntamaksua (se näyttää kelpaavan kyllä) ja ohjaa muutenkin rahojaan parhaansa mukaan seurakunnan, hiippakunnan ja Suomen katolisten instanssien hyödyksi. Siis sinunkin hyödyksesi.

Kirkkoon liittyessäni pappi ei todellakaan jaellut mitään elämänohjeita puolison hankkimiseksi tai sisareksi ryhtymiseksi. Sinun ohjeesi edustavat sinun omaa henkilökohtaista, ahdasmielistä maailmankuvaasi, jolla ei ole mitään tekemistä katolisuuden tai kristillisyyden kanssa. Katolinenkin on ennen kaikkea kristitty! Mitä jos opettelisit itse ensin sisäistämään ihan noita ensimmäisiä ja yksinkertaisimpia ohjeita, joita Jeesus meille opetti. Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi. Tai tutustu vaikkapa katekismukseen ja sen antamiin, tänä päivänäkin hyvin käytännölliseltä tuntuviin elämänohjeisiin, jos Jeesuksen sanat tuntuvat vaikeilta sisäistää ja soveltaa käytäntöön.

Hiippakuntaa rahoittava sinkku kirjoitti:

"Vannoutuneet sinkut ja eronneet eivät minun osaltani ole tervetulleita kirkkoomme. Tämän sanon perheellisenä. Eri asia ovat nuoret, jotka ovat vielä siinä iässä, että he voivat ryhtyä papeiksi tai sisariksi tai vaihtoehtoisesti mennä naimisiin."

On hyvä, että sinä et päätä, ketkä ovat tervetulleita kirkkoon. Melkoisen pieneksi olisi jäänyt seurakunta jo alunpitäen. Luultavasti sitä ei sinun teeseilläsi olisi koskaan syntynytkään.

Sinkkuus (tai erokaan) ei ole aina henkilökohtaiseen mukavuuteen perustuva ratkaisu. Kaikki eivät vaan löydä kumppania. On melkoisen itsekästä ja sydämetöntä syyllistää ihmisiä siitä. Epäkristillistä oikeastaan. Sisareksi tai papiksi ryhtyminen taas edellyttää kutsumusta ja olisi erittäin epärehellistä ryhtyä siihen vain siksi, ettei ole löytänyt puolisoa. Tai ylipäätään jostain muusta syystä kuin kutsumuksesta.

Mitä tulee vapaaehtoistyöhön ja muuhun osallistumiseen, niin mistäs ihmeestä oikeastaan tiedät ketkä ovat sinkkuja ja ketkä eronneita? Itse olen keitellyt kahveja parin leskirouvan kanssa, jotka ovat suht.nuorekkaita. Sormuksia ei meillä ole kellään. Muihin vapaaehtoistöihin osallistutaan aina mahdollisuuksien mukaan. Itse asun eri paikkakunnalla kuin kirkko eikä autoa ole käytössä, joten aina en voi osallistua vaikka haluaisinkin. Mitä tulee sinkkujen itsekkääseen ajankäyttöön, niin sinkku tekee suurimman osan ajastaan töitä ja siitä saadulla palkalla maksaa nurisematta reipasta hiippakuntamaksua (se näyttää kelpaavan kyllä) ja ohjaa muutenkin rahojaan parhaansa mukaan seurakunnan, hiippakunnan ja Suomen katolisten instanssien hyödyksi. Siis sinunkin hyödyksesi.

Kirkkoon liittyessäni pappi ei todellakaan jaellut mitään elämänohjeita puolison hankkimiseksi tai sisareksi ryhtymiseksi. Sinun ohjeesi edustavat sinun omaa henkilökohtaista, ahdasmielistä maailmankuvaasi, jolla ei ole mitään tekemistä katolisuuden tai kristillisyyden kanssa. Katolinenkin on ennen kaikkea kristitty! Mitä jos opettelisit itse ensin sisäistämään ihan noita ensimmäisiä ja yksinkertaisimpia ohjeita, joita Jeesus meille opetti. Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi. Tai tutustu vaikkapa katekismukseen ja sen antamiin, tänä päivänäkin hyvin käytännölliseltä tuntuviin elämänohjeisiin, jos Jeesuksen sanat tuntuvat vaikeilta sisäistää ja soveltaa käytäntöön.

Lue lisää

"Sinkkuus (tai erokaan) ei ole aina henkilökohtaiseen mukavuuteen perustuva ratkaisu. Kaikki eivät vaan löydä kumppania. On melkoisen itsekästä ja sydämetöntä syyllistää ihmisiä siitä. Epäkristillistä oikeastaan."

Jos ei ole halua mennä naimisiin ja saada lapsia, sitten on syytä vakavasti harkita kutsumusta papiksi tai sisareksi. Jos nykyiset sinkkumme olisivat pappeja tai sisaria, meillä olisi maatamme varten jo kokonainen armeija katolisen uskon levittämiseksi.

"Sisareksi tai papiksi ryhtyminen taas edellyttää kutsumusta ja olisi erittäin epärehellistä ryhtyä siihen vain siksi, ettei ole löytänyt puolisoa. Tai ylipäätään jostain muusta syystä kuin kutsumuksesta."

Miten sellainen ihminen voisi ylipäätään edes saada mitään kutsumusta, joka on itsekkyyttään sulkenut sydämensä ja haluaa millä hinnalla hyvänsä "säilyttää vapautensa"? Ei hän voikaan. Siinä syy siihen miksi sinkkuus ei ole katolista eikä edes kristillistä.

"Mitä tulee vapaaehtoistyöhön ja muuhun osallistumiseen, niin mistäs ihmeestä oikeastaan tiedät ketkä ovat sinkkuja ja ketkä eronneita?"

Tiedän mm. sen, ettei teresoihin saada jäseniä, mikä on kyllä melkoinen saavutus, kun ottaa huomioon sinkkujen ja eronneiden (liian) korkean lukumäärän keskuudessamme.

"Mitä tulee sinkkujen itsekkääseen ajankäyttöön, niin sinkku tekee suurimman osan ajastaan töitä ja siitä saadulla palkalla maksaa nurisematta reipasta hiippakuntamaksua (se näyttää kelpaavan kyllä)..."

Jäsenmaksun maksaminen ei ole kenellekään mikään ansio, vaan jokaiselle velvollisuus.

"ja ohjaa muutenkin rahojaan parhaansa mukaan seurakunnan, hiippakunnan ja Suomen katolisten instanssien hyödyksi. Siis sinunkin hyödyksesi."

On jo törkeää vihjata, että me naimisissa olevat emme sitä tekisi! Mikäs se on sinkun maksaessa ylimääräisistä ropposistaan. Sen sijaan meillä perheellisillä kaikki nuo avustukset ovat poissa perheen menoista.

"Kirkkoon liittyessäni pappi ei todellakaan jaellut mitään elämänohjeita puolison hankkimiseksi tai sisareksi ryhtymiseksi."

Hän toimi väärin. Sinkkuus ei edusta katolista elämää, vaan on sille vahingoksi.

"Sinun ohjeesi edustavat sinun omaa henkilökohtaista, ahdasmielistä maailmankuvaasi, jolla ei ole mitään tekemistä katolisuuden tai kristillisyyden kanssa. Katolinenkin on ennen kaikkea kristitty!"

Missähän Jumala kehotti sinkkuuteen? Hän sanoi: lisääntykää ja täyttäkää maa. Eri asia on hengellinen kutsumus, joka on tähän JUMALAN ANTAMAAN sääntöön ainut poikkeus. Jos sinulla ei ole kanttia perustaa perhettä ja antaa itseäsi toiselle, anna itsesi sitten Jumalalle. Muuten jäät vain ihailemaan omaa napaasi.

"Mitä jos opettelisit itse ensin sisäistämään ihan noita ensimmäisiä ja yksinkertaisimpia ohjeita, joita Jeesus meille opetti. Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi."

Blaa, blaa... Jos tuota "sovellettaisiin" sinun mittapuillasi, paavi ei saisi koskaan puhua abortti-murhaa eikä ehkäisyterrorismia vastaan, vaan hänen pitäisi olla vain hiljaa. Ilmeisesti sitä taidat tahtoakin: sellaisen kirkon, jolla ei ole mitään uskoa eikä opetusta, mutta jossa on kiva puuhastella muiden sinkkujen parissa.

"Tai tutustu vaikkapa katekismukseen ja sen antamiin, tänä päivänäkin hyvin käytännölliseltä tuntuviin elämänohjeisiin, jos Jeesuksen sanat tuntuvat vaikeilta sisäistää ja soveltaa käytäntöön."

Nuo sanat voit lausua peilikuvallesi.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

"Sinkkuus (tai erokaan) ei ole aina henkilökohtaiseen mukavuuteen perustuva ratkaisu. Kaikki eivät vaan löydä kumppania. On melkoisen itsekästä ja sydämetöntä syyllistää ihmisiä siitä. Epäkristillistä oikeastaan."

Jos ei ole halua mennä naimisiin ja saada lapsia, sitten on syytä vakavasti harkita kutsumusta papiksi tai sisareksi. Jos nykyiset sinkkumme olisivat pappeja tai sisaria, meillä olisi maatamme varten jo kokonainen armeija katolisen uskon levittämiseksi.

"Sisareksi tai papiksi ryhtyminen taas edellyttää kutsumusta ja olisi erittäin epärehellistä ryhtyä siihen vain siksi, ettei ole löytänyt puolisoa. Tai ylipäätään jostain muusta syystä kuin kutsumuksesta."

Miten sellainen ihminen voisi ylipäätään edes saada mitään kutsumusta, joka on itsekkyyttään sulkenut sydämensä ja haluaa millä hinnalla hyvänsä "säilyttää vapautensa"? Ei hän voikaan. Siinä syy siihen miksi sinkkuus ei ole katolista eikä edes kristillistä.

"Mitä tulee vapaaehtoistyöhön ja muuhun osallistumiseen, niin mistäs ihmeestä oikeastaan tiedät ketkä ovat sinkkuja ja ketkä eronneita?"

Tiedän mm. sen, ettei teresoihin saada jäseniä, mikä on kyllä melkoinen saavutus, kun ottaa huomioon sinkkujen ja eronneiden (liian) korkean lukumäärän keskuudessamme.

"Mitä tulee sinkkujen itsekkääseen ajankäyttöön, niin sinkku tekee suurimman osan ajastaan töitä ja siitä saadulla palkalla maksaa nurisematta reipasta hiippakuntamaksua (se näyttää kelpaavan kyllä)..."

Jäsenmaksun maksaminen ei ole kenellekään mikään ansio, vaan jokaiselle velvollisuus.

"ja ohjaa muutenkin rahojaan parhaansa mukaan seurakunnan, hiippakunnan ja Suomen katolisten instanssien hyödyksi. Siis sinunkin hyödyksesi."

On jo törkeää vihjata, että me naimisissa olevat emme sitä tekisi! Mikäs se on sinkun maksaessa ylimääräisistä ropposistaan. Sen sijaan meillä perheellisillä kaikki nuo avustukset ovat poissa perheen menoista.

"Kirkkoon liittyessäni pappi ei todellakaan jaellut mitään elämänohjeita puolison hankkimiseksi tai sisareksi ryhtymiseksi."

Hän toimi väärin. Sinkkuus ei edusta katolista elämää, vaan on sille vahingoksi.

"Sinun ohjeesi edustavat sinun omaa henkilökohtaista, ahdasmielistä maailmankuvaasi, jolla ei ole mitään tekemistä katolisuuden tai kristillisyyden kanssa. Katolinenkin on ennen kaikkea kristitty!"

Missähän Jumala kehotti sinkkuuteen? Hän sanoi: lisääntykää ja täyttäkää maa. Eri asia on hengellinen kutsumus, joka on tähän JUMALAN ANTAMAAN sääntöön ainut poikkeus. Jos sinulla ei ole kanttia perustaa perhettä ja antaa itseäsi toiselle, anna itsesi sitten Jumalalle. Muuten jäät vain ihailemaan omaa napaasi.

"Mitä jos opettelisit itse ensin sisäistämään ihan noita ensimmäisiä ja yksinkertaisimpia ohjeita, joita Jeesus meille opetti. Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi."

Blaa, blaa... Jos tuota "sovellettaisiin" sinun mittapuillasi, paavi ei saisi koskaan puhua abortti-murhaa eikä ehkäisyterrorismia vastaan, vaan hänen pitäisi olla vain hiljaa. Ilmeisesti sitä taidat tahtoakin: sellaisen kirkon, jolla ei ole mitään uskoa eikä opetusta, mutta jossa on kiva puuhastella muiden sinkkujen parissa.

"Tai tutustu vaikkapa katekismukseen ja sen antamiin, tänä päivänäkin hyvin käytännölliseltä tuntuviin elämänohjeisiin, jos Jeesuksen sanat tuntuvat vaikeilta sisäistää ja soveltaa käytäntöön."

Nuo sanat voit lausua peilikuvallesi.

Lue lisää

Eikös noita sinkkuja pyöri Gregorius-yhdistyksessäkin? Tuolla Mitä Konservatiivisimpien Sielujen omalla hiekkalaatikolla?
Miksi siellä ei ole Teresoihin tulijoita? Miksi ei lähdetä luostareihin?

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

"On perin kummallista vaatia, että vain täydellinen saa kuulua kirkkoon."

Noin en kirjoittanut. Sen sijaan kirkon jäseneksi pitäisi ottaa vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet katoliseen elämäntapaan, jossa joko ryhdytään papiksi tai sisareksi tai sitten mennään naimisiin ja hankitaan lapsia.

Tärkeää ei ole olla täydellinen, vaan tahto tulla pyhäksi ja täydelliseksi Jumalan edessä.

Eronneiden osalta lisäisin perheellisenä naisena vielä sen, että arvioni mukaan 90 % avioeroista on naisten syytä. Jos mies vaikka pettää, syynä on yleensä ollut kylmyys, katkeruus, hellyyden puute ja jopa vastenmielisyys vaimon taholta. Se ei ole syy erota, vaan mennä itseensä ja parantaa tapansa. Erosta joka tapauksessa korkeimman hinnan maksavat aina lapset, joten anteeksi nyt vain, jos en ihan kilju riemusta nähdessäni eronneita liittymässä kirkkoomme.

Lue lisää

Ensinnäkin, se ei kuulu meille muille pätkääkään, onko joku naimisissa vaiko ei. Jokaisella on täysin sama oikeus kuulua kirkkoon (ja mennä sakramenteille, jos ei elä vakavan synnin tilassa).

Myös "sinkkuus" on kutsumus. Tietenkään sitä ei tule valita itsekkäistä syistä, sehän on selvää. On kuitenkin kovin outoa, että joku kuvittelee voivansa ulkopuolelta tietää, miksi joku ei ole naimisissa tai sääntökunnassa. Tuohan on suunnilleen yhtä "fiksua" kuin ajatella, että jokainen lapseton pariskunta on itse lapsettomuutensa aiheuttanut.

Taas kerran tulee mieleen se kuuluisa kiven heittäminen ensimmäisenä.

meille muille pätkääkään kirjoitti:

Ensinnäkin, se ei kuulu meille muille pätkääkään, onko joku naimisissa vaiko ei. Jokaisella on täysin sama oikeus kuulua kirkkoon (ja mennä sakramenteille, jos ei elä vakavan synnin tilassa).

Myös "sinkkuus" on kutsumus. Tietenkään sitä ei tule valita itsekkäistä syistä, sehän on selvää. On kuitenkin kovin outoa, että joku kuvittelee voivansa ulkopuolelta tietää, miksi joku ei ole naimisissa tai sääntökunnassa. Tuohan on suunnilleen yhtä "fiksua" kuin ajatella, että jokainen lapseton pariskunta on itse lapsettomuutensa aiheuttanut.

Taas kerran tulee mieleen se kuuluisa kiven heittäminen ensimmäisenä.

Lue lisää

"Myös "sinkkuus" on kutsumus. Tietenkään sitä ei tule valita itsekkäistä syistä, sehän on selvää."

Katolinen kirkko ei noin opeta, joten tuollaiset väittämät ovat pelkkiä omia teorioitasi. Sinkkuus ei ole kristillistä, koska me katolilaiset omistaudumme joko Jumalalle ja toisillemme joko selibaatissa tai sitten avioliitossa.

Missä kohtaa Raamatussa tai kirkon traditiossa puhutaan ylistävästi sinkkuudesta? Ei missään, koska se ei tarkoita samaa kuin naimattomuus taivaan valtakunnan tähden.

Sinkkuus on pelkkä modernin individualistisen ja itsekeskeisen kulttuurin "hittituote".

Magilla Gorilla kirjoitti:

Eikös noita sinkkuja pyöri Gregorius-yhdistyksessäkin? Tuolla Mitä Konservatiivisimpien Sielujen omalla hiekkalaatikolla?
Miksi siellä ei ole Teresoihin tulijoita? Miksi ei lähdetä luostareihin?

Lue lisää

Minua ei kiinnosta kuka on traditionaalisesti suuntautunut ja kuka ei, vaan se kuka on katolilainen ja elää katolista elämää ja kuka taas ei.

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

"Sinkkuus (tai erokaan) ei ole aina henkilökohtaiseen mukavuuteen perustuva ratkaisu. Kaikki eivät vaan löydä kumppania. On melkoisen itsekästä ja sydämetöntä syyllistää ihmisiä siitä. Epäkristillistä oikeastaan."

Jos ei ole halua mennä naimisiin ja saada lapsia, sitten on syytä vakavasti harkita kutsumusta papiksi tai sisareksi. Jos nykyiset sinkkumme olisivat pappeja tai sisaria, meillä olisi maatamme varten jo kokonainen armeija katolisen uskon levittämiseksi.

"Sisareksi tai papiksi ryhtyminen taas edellyttää kutsumusta ja olisi erittäin epärehellistä ryhtyä siihen vain siksi, ettei ole löytänyt puolisoa. Tai ylipäätään jostain muusta syystä kuin kutsumuksesta."

Miten sellainen ihminen voisi ylipäätään edes saada mitään kutsumusta, joka on itsekkyyttään sulkenut sydämensä ja haluaa millä hinnalla hyvänsä "säilyttää vapautensa"? Ei hän voikaan. Siinä syy siihen miksi sinkkuus ei ole katolista eikä edes kristillistä.

"Mitä tulee vapaaehtoistyöhön ja muuhun osallistumiseen, niin mistäs ihmeestä oikeastaan tiedät ketkä ovat sinkkuja ja ketkä eronneita?"

Tiedän mm. sen, ettei teresoihin saada jäseniä, mikä on kyllä melkoinen saavutus, kun ottaa huomioon sinkkujen ja eronneiden (liian) korkean lukumäärän keskuudessamme.

"Mitä tulee sinkkujen itsekkääseen ajankäyttöön, niin sinkku tekee suurimman osan ajastaan töitä ja siitä saadulla palkalla maksaa nurisematta reipasta hiippakuntamaksua (se näyttää kelpaavan kyllä)..."

Jäsenmaksun maksaminen ei ole kenellekään mikään ansio, vaan jokaiselle velvollisuus.

"ja ohjaa muutenkin rahojaan parhaansa mukaan seurakunnan, hiippakunnan ja Suomen katolisten instanssien hyödyksi. Siis sinunkin hyödyksesi."

On jo törkeää vihjata, että me naimisissa olevat emme sitä tekisi! Mikäs se on sinkun maksaessa ylimääräisistä ropposistaan. Sen sijaan meillä perheellisillä kaikki nuo avustukset ovat poissa perheen menoista.

"Kirkkoon liittyessäni pappi ei todellakaan jaellut mitään elämänohjeita puolison hankkimiseksi tai sisareksi ryhtymiseksi."

Hän toimi väärin. Sinkkuus ei edusta katolista elämää, vaan on sille vahingoksi.

"Sinun ohjeesi edustavat sinun omaa henkilökohtaista, ahdasmielistä maailmankuvaasi, jolla ei ole mitään tekemistä katolisuuden tai kristillisyyden kanssa. Katolinenkin on ennen kaikkea kristitty!"

Missähän Jumala kehotti sinkkuuteen? Hän sanoi: lisääntykää ja täyttäkää maa. Eri asia on hengellinen kutsumus, joka on tähän JUMALAN ANTAMAAN sääntöön ainut poikkeus. Jos sinulla ei ole kanttia perustaa perhettä ja antaa itseäsi toiselle, anna itsesi sitten Jumalalle. Muuten jäät vain ihailemaan omaa napaasi.

"Mitä jos opettelisit itse ensin sisäistämään ihan noita ensimmäisiä ja yksinkertaisimpia ohjeita, joita Jeesus meille opetti. Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi."

Blaa, blaa... Jos tuota "sovellettaisiin" sinun mittapuillasi, paavi ei saisi koskaan puhua abortti-murhaa eikä ehkäisyterrorismia vastaan, vaan hänen pitäisi olla vain hiljaa. Ilmeisesti sitä taidat tahtoakin: sellaisen kirkon, jolla ei ole mitään uskoa eikä opetusta, mutta jossa on kiva puuhastella muiden sinkkujen parissa.

"Tai tutustu vaikkapa katekismukseen ja sen antamiin, tänä päivänäkin hyvin käytännölliseltä tuntuviin elämänohjeisiin, jos Jeesuksen sanat tuntuvat vaikeilta sisäistää ja soveltaa käytäntöön."

Nuo sanat voit lausua peilikuvallesi.

Lue lisää

"Miten sellainen ihminen voisi ylipäätään edes saada mitään kutsumusta, joka on itsekkyyttään sulkenut sydämensä ja haluaa millä hinnalla hyvänsä "säilyttää vapautensa"? Ei hän voikaan. Siinä syy siihen miksi sinkkuus ei ole katolista eikä edes kristillistä."

Entäpä miten sellainen ihminen voi saada kutsumuksen, joka on jo perustanut perheen? Hylkääkö hän sitten heidät vai kutsumuksensa? Molempia ei voi valita.

""Kirkkoon liittyessäni pappi ei todellakaan jaellut mitään elämänohjeita puolison hankkimiseksi tai sisareksi ryhtymiseksi."

Hän toimi väärin. Sinkkuus ei edusta katolista elämää, vaan on sille vahingoksi."

Ja mikä sinä olet arvostelemaan papin toimintaa?

"Missähän Jumala kehotti sinkkuuteen?"

Kun ihmiset kysyivät Jeesukselta avioliitosta, hän vastasi heille, että "hyvä teidän on olla niin kuin minunkin.." "... mutta ellette muuta voi niin menkää naimisiin".

""Mitä jos opettelisit itse ensin sisäistämään ihan noita ensimmäisiä ja yksinkertaisimpia ohjeita, joita Jeesus meille opetti. Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi."

Blaa, blaa... Jos tuota "sovellettaisiin" sinun mittapuillasi, paavi ei saisi koskaan puhua abortti-murhaa eikä ehkäisyterrorismia vastaan, vaan hänen pitäisi olla vain hiljaa. Ilmeisesti sitä taidat tahtoakin: sellaisen kirkon, jolla ei ole mitään uskoa eikä opetusta, mutta jossa on kiva puuhastella muiden sinkkujen parissa."

Onko ohjeen Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi merkitys sinulle todella pelkkää blaa blaa? Paavi saa ja hänen pitää puhua aborttia vastaan. Se on eri asia kuin hyökätä ihmisiä vastaan. Ilmiselvästi et ole sisäistänyt kristinuskon perusasioita. Suosittelen lämpimästi, että todella otat katekismuksen esiin ja yrität uudelleen. Sinä et sitä tunne.

Kannanotoistasi tulee mieleen muuan "avoliitossa" elävä tutuntuttuni, joka myös jatkuvasti kaikissa mahdollisissa yhteyksissä mollaa sinkkuja. Hän on tyytymätön elämäänsä ja parisuhteeseensa, mutta pelkää silti koko ajan "miehensä" (kuten hän asuinkumppaniaan nimittää) menettämistä. Hän pelkää ja kadehtii sinkkuja, mutta uskonnottomana turvautuu vähän erilaisiin perusteluihin kuin sinä. Sinä käytät tekosyynäsi itse kyhäämääsi visiota "katolisesta elämästä" - hän taas uskoo tekevänsä kaiken lapsensa vuoksi (lapsi tosin ei ole nykyisen kumppanin kanssa tehty). Teitä yhdistää sama katkera paranoia sinkkuja kohtaan. Melko ala-arvoista väittää sitä katolisuudeksi.

Katolilainen sinkku kirjoitti:

"Miten sellainen ihminen voisi ylipäätään edes saada mitään kutsumusta, joka on itsekkyyttään sulkenut sydämensä ja haluaa millä hinnalla hyvänsä "säilyttää vapautensa"? Ei hän voikaan. Siinä syy siihen miksi sinkkuus ei ole katolista eikä edes kristillistä."

Entäpä miten sellainen ihminen voi saada kutsumuksen, joka on jo perustanut perheen? Hylkääkö hän sitten heidät vai kutsumuksensa? Molempia ei voi valita.

""Kirkkoon liittyessäni pappi ei todellakaan jaellut mitään elämänohjeita puolison hankkimiseksi tai sisareksi ryhtymiseksi."

Hän toimi väärin. Sinkkuus ei edusta katolista elämää, vaan on sille vahingoksi."

Ja mikä sinä olet arvostelemaan papin toimintaa?

"Missähän Jumala kehotti sinkkuuteen?"

Kun ihmiset kysyivät Jeesukselta avioliitosta, hän vastasi heille, että "hyvä teidän on olla niin kuin minunkin.." "... mutta ellette muuta voi niin menkää naimisiin".

""Mitä jos opettelisit itse ensin sisäistämään ihan noita ensimmäisiä ja yksinkertaisimpia ohjeita, joita Jeesus meille opetti. Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi."

Blaa, blaa... Jos tuota "sovellettaisiin" sinun mittapuillasi, paavi ei saisi koskaan puhua abortti-murhaa eikä ehkäisyterrorismia vastaan, vaan hänen pitäisi olla vain hiljaa. Ilmeisesti sitä taidat tahtoakin: sellaisen kirkon, jolla ei ole mitään uskoa eikä opetusta, mutta jossa on kiva puuhastella muiden sinkkujen parissa."

Onko ohjeen Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi merkitys sinulle todella pelkkää blaa blaa? Paavi saa ja hänen pitää puhua aborttia vastaan. Se on eri asia kuin hyökätä ihmisiä vastaan. Ilmiselvästi et ole sisäistänyt kristinuskon perusasioita. Suosittelen lämpimästi, että todella otat katekismuksen esiin ja yrität uudelleen. Sinä et sitä tunne.

Kannanotoistasi tulee mieleen muuan "avoliitossa" elävä tutuntuttuni, joka myös jatkuvasti kaikissa mahdollisissa yhteyksissä mollaa sinkkuja. Hän on tyytymätön elämäänsä ja parisuhteeseensa, mutta pelkää silti koko ajan "miehensä" (kuten hän asuinkumppaniaan nimittää) menettämistä. Hän pelkää ja kadehtii sinkkuja, mutta uskonnottomana turvautuu vähän erilaisiin perusteluihin kuin sinä. Sinä käytät tekosyynäsi itse kyhäämääsi visiota "katolisesta elämästä" - hän taas uskoo tekevänsä kaiken lapsensa vuoksi (lapsi tosin ei ole nykyisen kumppanin kanssa tehty). Teitä yhdistää sama katkera paranoia sinkkuja kohtaan. Melko ala-arvoista väittää sitä katolisuudeksi.

Lue lisää

"Entäpä miten sellainen ihminen voi saada kutsumuksen, joka on jo perustanut perheen? Hylkääkö hän sitten heidät vai kutsumuksensa? Molempia ei voi valita."

Avioliitto on ylevä elämänmuoto itsessään, onhan se pyhä sakramentti.

"Ja mikä sinä olet arvostelemaan papin toimintaa?"

Katolilaisilla on oikeus ja velvollisuus arvostella pappien toimintaa, jos he opettavat puuta heinää. Vain paavi on erehtymätön.

"Kun ihmiset kysyivät Jeesukselta avioliitosta, hän vastasi heille, että "hyvä teidän on olla niin kuin minunkin.." "... mutta ellette muuta voi niin menkää naimisiin"."

Se tarkoittaa NAIMATTOMUUTTA. Kristus oli naimaton, ei sinkku. Naimaton on sitoutunut selibaattiin, sinkku taas tunnetusti ei.

"Onko ohjeen Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi merkitys sinulle todella pelkkää blaa blaa? Paavi saa ja hänen pitää puhua aborttia vastaan. Se on eri asia kuin hyökätä ihmisiä vastaan."

Jos lähimmäiseni erehtyy, niin kuin erehtyvät sinkut sulkiessaan sydämensä avioliitolle ja pappis- tai luostarikutsumukselle, RAKKAUTTA on huomauttaa heille siitä ja pyrkiä osoittamaan heille mikä on kristityn kutsumus.

"Ilmiselvästi et ole sisäistänyt kristinuskon perusasioita. Suosittelen lämpimästi, että todella otat katekismuksen esiin ja yrität uudelleen. Sinä et sitä tunne."

Nuo korulauseet voit lausua kaikessa rauhassa sinkuille.

"Kannanotoistasi tulee mieleen muuan "avoliitossa" elävä tutuntuttuni, joka myös jatkuvasti kaikissa mahdollisissa yhteyksissä mollaa sinkkuja. Hän on tyytymätön elämäänsä ja parisuhteeseensa, mutta pelkää silti koko ajan "miehensä" (kuten hän asuinkumppaniaan nimittää) menettämistä."

En ole tuo tutuntuttusi. Kuka tahansa elämää tunteva avioliitossa elävä ihminen tietää, ettei avioliitto ole aina helppoa. Siihen juuri liittyy sekin, että se on "uhraus" lähes samalla tavalla kuin pappis- tai luostarikutsumus. Mistä sinkut taas luopuvat? Eivät mistään.

"Hän pelkää ja kadehtii sinkkuja, mutta uskonnottomana turvautuu vähän erilaisiin perusteluihin kuin sinä. Sinä käytät tekosyynäsi itse kyhäämääsi visiota "katolisesta elämästä" - hän taas uskoo tekevänsä kaiken lapsensa vuoksi (lapsi tosin ei ole nykyisen kumppanin kanssa tehty). Teitä yhdistää sama katkera paranoia sinkkuja kohtaan. Melko ala-arvoista väittää sitä katolisuudeksi."

Jos tuo olisi totta, koko katolista kirkkoa vaivaisi "katkera paranoia".

Konservatiivinen sielu kirjoitti:

Minua ei kiinnosta kuka on traditionaalisesti suuntautunut ja kuka ei, vaan se kuka on katolilainen ja elää katolista elämää ja kuka taas ei.

ultrademagoogiset puheet tulevat mieleeni lukiessani hämmästyttävät viestiäsi.

_Tulen kirkkoon, kuuntelen messun ja haluan sieltä pois sen jälkeen, haluan kohdata Jumalan, en huutavia lapsia enkä 80-luvun iloihin haikailevia mummeleita. _

Juuri tätä minäkin tänä päivänä haluan.

Pidin piispa Verschurenista, mutta Katolinen kirkko Suomessa on muuttunut hänen jälkeensä ilkeäksi, kyräileväksi, pahansuovaksi kirkoksi, missä ei enää ole iloa.

Kaipaan katoliseen kirkkoon sitä aikaa, jolloin pappia ja piispaa kunnioitettiin. Viime vuosina kaikkea on vain arvosteltu ja varsin ikävällä tavalla.

Tuollaista meininkiä se vanhempi nainen juuri valitteli.

Ilmeisesti hän on näitä sinkkuja, joka vanhoilla päivillään on yksinäinen ja kaipaisi sosiaalisempaa meininkiä.

Meidän seurakunnassamme on, täytyy myöntää, aika vähän messujen lisäksi toimintaa. Kirkkokahvit on pari kertaa puolessa vuodessa. Itse ajattelin ottaa homman vastuulleni. Eihän tuo paljoa vaadi: panee kahvinkeittimen päälle ennen messua ja ostaa pari pullapitkoa.

Aika uusi kirkossa kirjoitti:

Tuollaista meininkiä se vanhempi nainen juuri valitteli.

Ilmeisesti hän on näitä sinkkuja, joka vanhoilla päivillään on yksinäinen ja kaipaisi sosiaalisempaa meininkiä.

Meidän seurakunnassamme on, täytyy myöntää, aika vähän messujen lisäksi toimintaa. Kirkkokahvit on pari kertaa puolessa vuodessa. Itse ajattelin ottaa homman vastuulleni. Eihän tuo paljoa vaadi: panee kahvinkeittimen päälle ennen messua ja ostaa pari pullapitkoa.

Lue lisää

_Eihän tuo paljoa vaadi: panee kahvinkeittimen päälle ennen messua ja ostaa pari pullapitkoa._

Eikö teillä kahvinkeittäjä ollenkaan siivoa pöytiä, laita likaisia astioita astianpesukoneeseen, käynnistä konetta ja tyhjennyksen jälkeen laita astioita koneeseen. Ellei seurakunnassanne ole konetta, teette varmaan samat asiat käsin.

vanha käännynnäinen kirjoitti:

_Eihän tuo paljoa vaadi: panee kahvinkeittimen päälle ennen messua ja ostaa pari pullapitkoa._

Eikö teillä kahvinkeittäjä ollenkaan siivoa pöytiä, laita likaisia astioita astianpesukoneeseen, käynnistä konetta ja tyhjennyksen jälkeen laita astioita koneeseen. Ellei seurakunnassanne ole konetta, teette varmaan samat asiat käsin.

Lue lisää

"Eikö teillä kahvinkeittäjä ollenkaan siivoa pöytiä, laita likaisia astioita astianpesukoneeseen, käynnistä konetta ja tyhjennyksen jälkeen laita astioita koneeseen."

Tietysti tekee, mutta pääongelma on kait lähinnä saada joku tekemään kaiken mitä kirkkokahveihin kuuluu joka päämessun jälkeen. Itse ajattelin asettautua ehdokkaaksi.

Aika uusi kirkossa kirjoitti:

"Eikö teillä kahvinkeittäjä ollenkaan siivoa pöytiä, laita likaisia astioita astianpesukoneeseen, käynnistä konetta ja tyhjennyksen jälkeen laita astioita koneeseen."

Tietysti tekee, mutta pääongelma on kait lähinnä saada joku tekemään kaiken mitä kirkkokahveihin kuuluu joka päämessun jälkeen. Itse ajattelin asettautua ehdokkaaksi.

Lue lisää

Olen täysin tympääntynyt tuohon iänikuiseen kirkkokahvitteluun. Eikö seurakunnilla voisi olla muutakin (lue: älyllisempää) ohjelmaa? Ainakin omassa seurakunnassani muuta ei ole ja kirkkokahvit ovat tiiviin piirin jokasunnuntainen juorutuokio. Se siitä.

Tympääntynyt kirjoitti:

Olen täysin tympääntynyt tuohon iänikuiseen kirkkokahvitteluun. Eikö seurakunnilla voisi olla muutakin (lue: älyllisempää) ohjelmaa? Ainakin omassa seurakunnassani muuta ei ole ja kirkkokahvit ovat tiiviin piirin jokasunnuntainen juorutuokio. Se siitä.

Lue lisää

itse järjestää älyllisempää ohjelmaa? Ei oman itsensä alttiiksi paneminen varmaan ole katolisiltakaan kielletty :)

vanha käännynnäinen kirjoitti:

_Eihän tuo paljoa vaadi: panee kahvinkeittimen päälle ennen messua ja ostaa pari pullapitkoa._

Eikö teillä kahvinkeittäjä ollenkaan siivoa pöytiä, laita likaisia astioita astianpesukoneeseen, käynnistä konetta ja tyhjennyksen jälkeen laita astioita koneeseen. Ellei seurakunnassanne ole konetta, teette varmaan samat asiat käsin.

Lue lisää

voi tehdä palveluna muille. Tulihan Kristuskin maan päälle palvelemaan ei palveltavaksi. Lähimmäisenrakkaus on joskus sitä että tiskaa, siivoaa pöydät, ostaa palan pullaa ja puhelee ystävällisiä mummoille jotka muuten elävät yksinäisyydessä...

Tympääntynyt kirjoitti:

Olen täysin tympääntynyt tuohon iänikuiseen kirkkokahvitteluun. Eikö seurakunnilla voisi olla muutakin (lue: älyllisempää) ohjelmaa? Ainakin omassa seurakunnassani muuta ei ole ja kirkkokahvit ovat tiiviin piirin jokasunnuntainen juorutuokio. Se siitä.

Lue lisää

Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Aina löytyy juttuseuraa myös sellaisista ihmisistä, joita ei ole koskaan ennen tavannut. Päämessun jälkeenkään tuskin on pakko jäädä tuppisuuksi, mutta sen se vaatii, että itse hymyilee ja on valmis puhumaan. Pohjpoisemmissa seurakunnissa voi olla jopa helpompaa, jos messuja ei ole niin selvästi suomalaisille ja ulkomaalaisille.

Mielestäni todellinen kanssakäyminen on kuitenkin sitä, että jaetaan yhdessä jotain niin tärkeää, ettei kaikkea tarvitse virallisesti järjestellä. Kaikki parhaat ystäväni ovat nykyisin katolilaisia. Tapaammekin paljon aivan epävirallisissa merkeissä.

Ujouden ymmärrän ja se on valitettavaa... Normaaleissa tapauksissa en kuitenkaan ymmärrä valitusta siitä, että joutuu olemaan yksin. Tällöin tulisi mielestäni katsoa peiliin.

Mennessäni kirkkokahveille tai muualle ainakaan minulla ei ole aavistustakaan, kuka on uusi ja kuka ei. Pidän tilaisuutta aivan luotevana hetkenä, en minään käännytystilaisuutena, jossa tulisi etsiä uutta väkeä. Minusta on myös luontevaa ja täysin ymmärrettävää, että ihmiset hakeutuvat enemmän oman ikäluokkansa pariin. Voin kahvijonossa jutustella kenelle tahansa, mutta minulla tuskin olisi kovin paljon yhteistä porukan kanssa, jossa kaikki ovat vanhempieni ikäluokkaa. En näe sitä kuppikuntaisuutena vaan aivan luonnollisena tilanteena.

virallisesti järjestää kirjoitti:

Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Aina löytyy juttuseuraa myös sellaisista ihmisistä, joita ei ole koskaan ennen tavannut. Päämessun jälkeenkään tuskin on pakko jäädä tuppisuuksi, mutta sen se vaatii, että itse hymyilee ja on valmis puhumaan. Pohjpoisemmissa seurakunnissa voi olla jopa helpompaa, jos messuja ei ole niin selvästi suomalaisille ja ulkomaalaisille.

Mielestäni todellinen kanssakäyminen on kuitenkin sitä, että jaetaan yhdessä jotain niin tärkeää, ettei kaikkea tarvitse virallisesti järjestellä. Kaikki parhaat ystäväni ovat nykyisin katolilaisia. Tapaammekin paljon aivan epävirallisissa merkeissä.

Ujouden ymmärrän ja se on valitettavaa... Normaaleissa tapauksissa en kuitenkaan ymmärrä valitusta siitä, että joutuu olemaan yksin. Tällöin tulisi mielestäni katsoa peiliin.

Mennessäni kirkkokahveille tai muualle ainakaan minulla ei ole aavistustakaan, kuka on uusi ja kuka ei. Pidän tilaisuutta aivan luotevana hetkenä, en minään käännytystilaisuutena, jossa tulisi etsiä uutta väkeä. Minusta on myös luontevaa ja täysin ymmärrettävää, että ihmiset hakeutuvat enemmän oman ikäluokkansa pariin. Voin kahvijonossa jutustella kenelle tahansa, mutta minulla tuskin olisi kovin paljon yhteistä porukan kanssa, jossa kaikki ovat vanhempieni ikäluokkaa. En näe sitä kuppikuntaisuutena vaan aivan luonnollisena tilanteena.

Lue lisää

Ikäerossa ei ole mitään vikaa. Minäkin olen tavannut elämäni ihmisen, joka on minua 30 vuotta vanhempi. Ihanaa olla yhdessä ja jakaa ajatuksia. Olen tosi onnellinen tästä naisesta, vaikka muut varmaan katsovat minua täysin kieroon. Tärkeintä on henkinen yhteenkuuluvuus ja halu rakastaa ja olla lähellä. Minulle riittää, että hän on olemassa.