JOS olisin miljonääri...

Jos lottovoitto tai muu yllättävä rikastuminen tulisi eteen, niin mitä tekisin?

No, ensinnäkin, maksaisin vanhempieni kaikki velat pois he saisivat mitä ikinä tahtoisivatkin, koska he ovat sen ANSAINNEET. Koulua en lopettaisi, koska enää vajaa puoli vuotta jäljellä, niin kävisin koulun loppuun vaikka en koulutusta vastaavaa työtä ikinä tekisikään JOS miljonääri olisin.

Ostaisin tyttöystävälleni KAIKEN mitä hän haluaisi, sillä hän on uskomattoman hieno ihminen ja köyhästä perheestä, eikä ole tottunut ylellisyyksiin. Kavereilleni voisin tarjota jonkun tyyliin viikon loman lapissa tai ulkomailla, ja kustantaa juomat ja syömiset yms. huvitukset.. Muuten heidän olisi turha tulla vonkumaan mitään vippejä multa, ei nimittäin heruisi.

Itselleni luonnollisesti ostaisin vaikka ja mitä. OMAN talon, rakennuttaisin toiveideni mukaisen johonkin syrjäiselle paikalle, kauas kaupunkien paskaisuudesta. Kesämökki tulisi Saimaan rannalle. OMAN auton ostaisin ensitöikseni, tai oikeastaan kaksi. Toinen sporttimalli ja toinen ns. edustusluokan auto, joka voisi olla esim. joku ökymaasturi. Panostaisin suuresti kodin tekniikkaan, elektroniikkaan ja audio ja hifi -laitteisiin. Kartuttaisin myös musiikkikokoelmaani ostamalla varmasti TUHANSIA levyjä, sekä vinyyli että CD -formaatissa.

Mitä tekisin lopuilla rahoilla? No, eläisin luonnollisestikin koko loppuelämäni ihan _helvetin_ yleellisesti, ja koska lottovoitosta riittäisi tuota rahaakin, laittaisin ne korkeakorkoiselle tilille, tai sijoittaisin VARMOIHIN osakkeisiin, tai ostaisin taloja, jotka laittaisin vuokralle. Varmistaisin että jälkikasvuni ja vielä jopa heidän jälkikasvunsa tulisi elämään rahakasta elämää.

Raha ei tuo onnea, tiedän sen. Miljoonat eivät lohduttaisi jos sairastuisi vakavasti tai joku läheinen sairastuisi tai kuolisi.

Lahjoittaisinko rahaa hyväntekeväisyyteen, alkaisinko maailman parantajaksi? Tekisinkö rahoilla MITÄÄN ns. "yhteisen hyvän" eduksi?

En.

Miksi? Ajatusmaailmani sattuu olemaan sellainen, että en näe mitään velvollisuutta auttaa ketään, kuka ei ole koskaan auttanut minua (lukuunottamatta hengenvaarassa olevia tai suuresti hätää kärsiviä ihmisiä, SIINÄ TAPAUKSESSA että he eivät saa apua, tai kukaan muu ei heidän hätäänsä huomaa kuin minä, jolloin autan tottakai, sillä ihmisHENKI on tärkein, ja toivoisin että JOKAINEN ihminen auttaisi toista hädän hetkellä. Lakikin sen velvoittaa) Jokainen pärjätköön sillä mitä on ja saakoon apua niiltä joita on itse auttanut. Jos jollekin nasahtaa lottovoitto, sitten pärätköön sillä. Tuuristahan kaikessa on vain kyse.

Ja vaikka tämä kuullostaa tylyltä ja moni ajattelee että onpa siinä itsekäs ihminen, asia ei ole näin, en ole itsekäs vaan tavallinen. Itsekäs verrattuna äiti teresa -tyyppeihin kyllä, mutta valtväestöön verrattuna, en. Sillä SUURIN OSA teistäkin tekee/tekisi näin tosipaikan tullen, mutta teiltä (jotka vastaan väitätte) ei löydy kanttia sitä tunnustaa, koska luulette olevanne jotenkin "parempia ihmisiä" ja pääsevänne taivaaseen yms. hölynpölyä kun (muka) ajattelet päinvastaisesti kuin minä. Puhun nyt siis suurimmasta osasta, tiedän että kaikki eivät näin tekisi, vaan maailmassa on oikeasti PIENI OSA ihmisiä, jotka ovat OIKEASTI hyviä, eivätkä ajattel vain itseänsä ja lähimmäistensä parasta, vaan kokevat velvollisuudekseen auttaa ja parantaa kaikkia joita pystyvät.

He ovat hienoja ihmisiä ja nostan heille hattua. Mutta itse en edes väitä kuuluvani heihin, eikä todellisuudessa kuulu tätäkään viestiä lukevista kuin ehkä 5%.

"Kohtele muita, niin kuin he kohtelevat sinua"