Eli meillä tuli tuulimuna tuomio kahden vuoden yrityksen jälkeen. Oli kun olis märällä rätillä vedetty päin näköä!! En pystynyt puhumaan, pyöritin vain mielessäni ettei lasta tule. Nyt kun on läpikäyty lääkkeellinen ja kaavinta siihen perään, en ole halukas tapaamaan niitä ketkä raskaana tai kenellä pieniä lapsia.Inhottaa itseäni oma tila, mutta en voi sille mitään tällä hetkellä. Haluan vain käpertyä kotiin ja puhelin kiinni. Mä toivon tietenkin pääseväni tästä vielä eteenpäin, mutta vielä ei ole sen aika. Pelkään sitä mitä jos seuraava tärppi tuleekin vasta vuoden päästä, mitä jos sekään raskaus ei jatku..
En halua tavata pieniä lapsia..
turhauttaa
37
1794
Vastaukset
- massuttelusta ei hyötyä!
Oikeasti lapsen saanti ja kasvatus vaativat kasapäin kärsivällisyyttä (ja oman itsensä, ja halujensa laiminlyöntiä,) jota sinulla ei tunnu olevan edes omiksi tarpeiksesi.
Keskenmeno on todellakin hyvin yleinen, usein tapahtuva (itsekin olen sen kokenut) tavalliseen elämään kuuluva asia, jolle ei kannata niin kovin suurta sijaa elämässään antaa.
Tilasi ehkä inhottaa itseäsi, mutta se myös inhottaa muita, läheisiäsi, miestäsi, jolla myös on tunteet. Ja joita hänellä ei ehkä ole sijaa ilmaista suuren egosi vuoksi. Mietis tätä. Nyt olis kymmenen pisteen paikka oppia tuntemaan miehesi sisintä, jos osaisit hillitä omaasi.
Elämä kuitenkin jatkuu, eikä keskenmeno estä raskaaksi tulemista, päinvastoin, sen jälkeen tulee herkemmin raskaaksi. Eiköhän sinulla vielä aikaa piisaa, jotenkin tulkitsin puheesi nuoren ihmisen höpinöiksi.- ......
ymmärrän keskustelun aloittajaa hyvin! itselläni oli aivan sama tilanne, nyt keskenmenosta kulunut 2kk ja olo on hyvä! mutta aivan samanlaisia tuntemuksia itse kävin läpi.. Jotkut ihmiset, minä mukaan lukien ottavat nämä ehkä turhankin raskaasti, mutta jokainen ihminen on erilainen ;) Samanlaisia tunteenpurkauksia itselleni tuli ja kyllä opinkin niistä. Mutta pakko sanoa et kun pidemmän aikaa lasta on yrittänyt, kyllä se pahalta tuntuu! Ensin on niin onnessaan, että vihdoin ja sitten kokee sen pettymyksen.. Mutta tosiaan ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin :) Voimia aloittajalle!
- ap.
Sinähän oletkin oikea ihminen mulle kertomaan itsekkyydestä?! Ja voin kertoa, mulla maailman ihanin mies ja meillä se tunteiden näyttäminen ja niistä puhumunen sujuu, toisin kun ehkä sinun suhteessa. Tosiaan kun noin tökeröä tekstiä laitat...Saatikka meidän läheiset eivät kärsi siitä että me voidaan huonosti keskenmenon jälkeen, ymmärtävät nämä tunnetilat täysin. Niistä on myös keskusteltu! Ja tiedän menee ajallaan ohi ja on normaalia tuntea näin. Mutta siitäkään sinä et varmaan tiedä mitään. Saatikka jos meillä käydään väestöliiton klinikalla lapsettomuudesta johtuen, on normaalia tuntea pettyneensä ja karttaa ihmisiä kenellä pieni lapsi!! Mutta siitäkään sinä et taida tietää mitään. Kaunis kiitos kaikille niille ketkä vastasivat tunteita kunnioittaen, toisin kuin sinä!!
- kunnioitusta!
ap. kirjoitti:
Sinähän oletkin oikea ihminen mulle kertomaan itsekkyydestä?! Ja voin kertoa, mulla maailman ihanin mies ja meillä se tunteiden näyttäminen ja niistä puhumunen sujuu, toisin kun ehkä sinun suhteessa. Tosiaan kun noin tökeröä tekstiä laitat...Saatikka meidän läheiset eivät kärsi siitä että me voidaan huonosti keskenmenon jälkeen, ymmärtävät nämä tunnetilat täysin. Niistä on myös keskusteltu! Ja tiedän menee ajallaan ohi ja on normaalia tuntea näin. Mutta siitäkään sinä et varmaan tiedä mitään. Saatikka jos meillä käydään väestöliiton klinikalla lapsettomuudesta johtuen, on normaalia tuntea pettyneensä ja karttaa ihmisiä kenellä pieni lapsi!! Mutta siitäkään sinä et taida tietää mitään. Kaunis kiitos kaikille niille ketkä vastasivat tunteita kunnioittaen, toisin kuin sinä!!
Ja kunnioitus on aina se joka ansaitaan, sitä ei voi pakolla ottaa.
Itsekkyytesi estää sinua ottamasta järjen sanasta opiksi, tyhmän ylpeytesi rinnalla.
Olin oikeassa, nuoren ihmisen höpinöiden suhteen. - kokkoroo
olipas oikein kiva ja kannustava viesti!
Mitä tiedät aloittajan elämästä muuta kuin sen minkä luit ja viksahtaneesti tulkitsit?
Joillekin ihmisille keskenmeno vaan on todella rankka paikka ja tää palsta on tarkoitettu noita vuodatuksia varten.
Meillä takana lapsettomuutta ja hoitoja. Osaan hyvin kuvitella miten paskana olisin itse ollu jos olis vielä täytyny kokea keskenmeno
Se mitä minä tulkitsin sun viestistä on se, ettet itse juuri nyt halua lapsia, etkä voi ymmärtää niitä jotka haluaa.
Keskenmeno ei sitäpaitsi ole mikään elämään kuuluva juttu.
Ja toi "lapsen kasvatus se vasta onkin rankkaa"-klisee ei auta yhtään ihmistä, joka lapsen haluaa. Älä käytä sitä enää, pliis! - Mummo ohjeistaa
kunnioitusta! kirjoitti:
Ja kunnioitus on aina se joka ansaitaan, sitä ei voi pakolla ottaa.
Itsekkyytesi estää sinua ottamasta järjen sanasta opiksi, tyhmän ylpeytesi rinnalla.
Olin oikeassa, nuoren ihmisen höpinöiden suhteen....menisit nyt ihan ystävällisesti muualle provosoimaan.
Ihmiset ovat haavoittuvaisia (etenkin, kun kyse on tämän palstan asioista), ja sinun tulisi se tietää, mikäli olet kerran joskus samassa tilanteessa ollut. Olisi ihan kohtuullista antaa muiden surra rauhassa ja purkaa tuntojaan tällä palstalla (joka on vartavasten tätä tarkoitusta varten perustettu) sen sijaan, että tulet tänne latelemaan tyhjänpäiväisiä kommentteja itsekkyydestä ja kunnioituksesta. Ilmeisesti sinulta puuttuu kokonaan kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan, sillä käyttäydyt tuolla tavoin.
Koska itse olen jo nuoruusiän ylittänyt, voinen ehdottaa, että mikäli et osaa antaa arvoa "nuorten ihmisten höpinöille" (kuten asian itse ilmaisit), niin sinun lienee syytä sitten siirtyä "pitsinnypläyspalstalle" pohtimaan miltä tuntuu, kun elämä alkaa olla jo loppusuoralla.
Jokainen kokee surun tavallaan ja keskenmenoon liittyvät tuntemukset ovat niin henkilökohtaisia, ettei niiden kommentointi tuollatavoin ole soveliasta. Luulisi sinun sen verran ymmärtävän, jos todella olet niin vanha kuin annat kirjoitustesi perusteella ymmärtää.
Ketjun aloittajalle haluan toivottaa jaksamista! Omille tunteille on annettava tilaa. Jos lasten näkeminen tuntuu tuossa vaiheessa pahalta - mikä sekin on ihan normaalia - on parempi koittaa välttää sellaisia tilanteita, joissa joutuu kosketuksiin lasten kanssa. Toipuminen vie aikaa, joten suo sitä itsellesi (omilla ehdoillasi)! - suolle huonoine neuvoineen
Mummo ohjeistaa kirjoitti:
...menisit nyt ihan ystävällisesti muualle provosoimaan.
Ihmiset ovat haavoittuvaisia (etenkin, kun kyse on tämän palstan asioista), ja sinun tulisi se tietää, mikäli olet kerran joskus samassa tilanteessa ollut. Olisi ihan kohtuullista antaa muiden surra rauhassa ja purkaa tuntojaan tällä palstalla (joka on vartavasten tätä tarkoitusta varten perustettu) sen sijaan, että tulet tänne latelemaan tyhjänpäiväisiä kommentteja itsekkyydestä ja kunnioituksesta. Ilmeisesti sinulta puuttuu kokonaan kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan, sillä käyttäydyt tuolla tavoin.
Koska itse olen jo nuoruusiän ylittänyt, voinen ehdottaa, että mikäli et osaa antaa arvoa "nuorten ihmisten höpinöille" (kuten asian itse ilmaisit), niin sinun lienee syytä sitten siirtyä "pitsinnypläyspalstalle" pohtimaan miltä tuntuu, kun elämä alkaa olla jo loppusuoralla.
Jokainen kokee surun tavallaan ja keskenmenoon liittyvät tuntemukset ovat niin henkilökohtaisia, ettei niiden kommentointi tuollatavoin ole soveliasta. Luulisi sinun sen verran ymmärtävän, jos todella olet niin vanha kuin annat kirjoitustesi perusteella ymmärtää.
Ketjun aloittajalle haluan toivottaa jaksamista! Omille tunteille on annettava tilaa. Jos lasten näkeminen tuntuu tuossa vaiheessa pahalta - mikä sekin on ihan normaalia - on parempi koittaa välttää sellaisia tilanteita, joissa joutuu kosketuksiin lasten kanssa. Toipuminen vie aikaa, joten suo sitä itsellesi (omilla ehdoillasi)!En jaksanut lukea pälätystäsi paria riviä kauemmas, tuskin siihen järkeä olis tullut. Mistäs sitä tulis - jos ei kerta ole?
Asiaan. Kyllä se vaan niin on, ettei itsesäälissä kieriskely auta keskenmennyttä milläänlailla. Joskus sitä tarvitsee potkun persiilleen kun ei itse huomaa olevansa ylettömän säälittävä.
Tyhmähän sellainen on joka ei perseelle potkaisusta pysty oppia ammentamaan, vaan jatkaa samaa säälissä massuttelua.
Vieraiden lasten karttaminen on juuri tälläistä epäkypsän itsekkään ihmisen väärää tapaa purkaa vaikeita asioita.
Kasvakaa aikuisiksi. Lastenhankinta, jos itsekin on vielä lapsenkengissä ja tunnoissa, tuhoisaa, juuri sille tulevalle lapselle. Lapsen hankinta vaatii pitkää pinnaa ja määrättömän määrän kärsivällisyyttä, Ja soisin sen kaikille vanhemmille. - vastausta sinne
kokkoroo kirjoitti:
olipas oikein kiva ja kannustava viesti!
Mitä tiedät aloittajan elämästä muuta kuin sen minkä luit ja viksahtaneesti tulkitsit?
Joillekin ihmisille keskenmeno vaan on todella rankka paikka ja tää palsta on tarkoitettu noita vuodatuksia varten.
Meillä takana lapsettomuutta ja hoitoja. Osaan hyvin kuvitella miten paskana olisin itse ollu jos olis vielä täytyny kokea keskenmeno
Se mitä minä tulkitsin sun viestistä on se, ettet itse juuri nyt halua lapsia, etkä voi ymmärtää niitä jotka haluaa.
Keskenmeno ei sitäpaitsi ole mikään elämään kuuluva juttu.
Ja toi "lapsen kasvatus se vasta onkin rankkaa"-klisee ei auta yhtään ihmistä, joka lapsen haluaa. Älä käytä sitä enää, pliis!vaalean punaisten silmälasien taakse.
Lapsen kasvatus on kärsivällisyyttä ja tasapainoisuutta vaativaa, enkä voi suositella jos ihminen on jo normaalista elämästä sekaisin menevää sorttia, keräämään yhtään rasitteita lisää.
Keskenmenot ovat todella yleisiä, ja aivan normaalia elämää. Samoin kuin läheisten kuolemat, sairaudet, työttömyydet sun muutkin vaikeat tai kipeät asiat. Ei mitenkään erikoinen asia.
Sinunkin tulisi sisäistää tuo edellä oleva, sillä jonain päivänä, vaikket vielä sitä keskenmenoa olekkaan kokenut, voit aivan hyvin olla sen edessä. Eikä elämä lopu siihen, vaan jatkuu, ja lapsesi tarvitsevat sinua edelleen. Romuna olo ei auta.
Sitäpaitsi tulkitsit minua täysin väärin, etten haluaisi lapsia, olenhan pienen vauvan äiti. Ja takuulla ymmärrän niitä jotka lapsia haluavat. En vain ymmärrän niitä jotka lapsille syyttä kiukuttelevat. Tai lapsia dissaavat syyttä, koskapa se sattuu noihin lapsiin, (ja heidän vanhempiinsa) jos esim, synttäreille ei mennä/kastejuhliin/tmv....) Ja he ovat kyllä täysin syyttömiä tähän keskenmenoon. - empatia?
vastausta sinne kirjoitti:
vaalean punaisten silmälasien taakse.
Lapsen kasvatus on kärsivällisyyttä ja tasapainoisuutta vaativaa, enkä voi suositella jos ihminen on jo normaalista elämästä sekaisin menevää sorttia, keräämään yhtään rasitteita lisää.
Keskenmenot ovat todella yleisiä, ja aivan normaalia elämää. Samoin kuin läheisten kuolemat, sairaudet, työttömyydet sun muutkin vaikeat tai kipeät asiat. Ei mitenkään erikoinen asia.
Sinunkin tulisi sisäistää tuo edellä oleva, sillä jonain päivänä, vaikket vielä sitä keskenmenoa olekkaan kokenut, voit aivan hyvin olla sen edessä. Eikä elämä lopu siihen, vaan jatkuu, ja lapsesi tarvitsevat sinua edelleen. Romuna olo ei auta.
Sitäpaitsi tulkitsit minua täysin väärin, etten haluaisi lapsia, olenhan pienen vauvan äiti. Ja takuulla ymmärrän niitä jotka lapsia haluavat. En vain ymmärrän niitä jotka lapsille syyttä kiukuttelevat. Tai lapsia dissaavat syyttä, koskapa se sattuu noihin lapsiin, (ja heidän vanhempiinsa) jos esim, synttäreille ei mennä/kastejuhliin/tmv....) Ja he ovat kyllä täysin syyttömiä tähän keskenmenoon."jos esim, synttäreille ei mennä/kastejuhliin/tmv"
Kylläpä näitä "jos ette tule meidän juhliin, niin me kyllä mökötämme"-tyylisiä kirjoituksia vilisee tällä palstalla! Juhlat ovat edelleen täysin vapaaehtoisia, eikä niihin ole mikään pakko osallistua!
Onko ihmisillä joku velvollisuus aina ostaa paketit ja kärvistellä kekkereillä, vain jotta kukaan loukkaantuisi? Lapsi ei tajua pakettien määrästä eikä arvoista mitään (toisin kuin vanhemmat tuntuvat hyvin käsittävän...), sinne ne rojut katoavat muiden sekaan.
Sen sijaan lapsi tajuaa jo pienestä asti mitä on toisten kunnioittaminen, empatia, ystävällisyys ja hyvät välit. Noita asioita kannattaa miettiä, kun omiaan kasvattaa. - Se empatiasta!
empatia? kirjoitti:
"jos esim, synttäreille ei mennä/kastejuhliin/tmv"
Kylläpä näitä "jos ette tule meidän juhliin, niin me kyllä mökötämme"-tyylisiä kirjoituksia vilisee tällä palstalla! Juhlat ovat edelleen täysin vapaaehtoisia, eikä niihin ole mikään pakko osallistua!
Onko ihmisillä joku velvollisuus aina ostaa paketit ja kärvistellä kekkereillä, vain jotta kukaan loukkaantuisi? Lapsi ei tajua pakettien määrästä eikä arvoista mitään (toisin kuin vanhemmat tuntuvat hyvin käsittävän...), sinne ne rojut katoavat muiden sekaan.
Sen sijaan lapsi tajuaa jo pienestä asti mitä on toisten kunnioittaminen, empatia, ystävällisyys ja hyvät välit. Noita asioita kannattaa miettiä, kun omiaan kasvattaa.kun aikanaan huomaa, ettei oman lapsen ristiäisissä olekkaan osallistujia, kun on dissannut ikänsä noita muita ihmisiä täysin tunteettomasti.
Kuten sanoit, - juhlat ovat vapaa ehtoisia.
- igt
Sama juttu minulla. Tuli keskenmeno ja tehtiin kaavinta. En halua nähdä vauvoja ja pieniä lapsia. En vielä siskon lastakaan. Ehkä aika muuttaa tilanteen, mutta nyt vielä asia arka. On ihan normaalia, sain ohjevihkosen missä lukee että alussa voi haluta vältellä lapsia. Ei ole itsekästä vaan tunteille ei voi mitään ainakaan näin aluksi.
- hyvin tunteesi...
Meille myös tuulimuna 2,5 vuoden yrityksen jälkeen lapsettomuushoidon tuloksena. Kyllä se varmasti tuntuu vähän pahemmalta, kuin jos raskaaksi tuleminen olisi helpompaa. Nyt ei tiedä onko siihen koskaan enää mahdollisuutta. Raskaaksi tuleminen ylipäätään tuntui ihmeeltä ja sitten se vietiin tuosta vain pois. Mulla tapahtuneesta jo yli kuukausi aikaa, joten olen jo päässyt eteenpäin. Koskaan se ei kyllä varmasti unohdu, mutta elämässä on NIIN paljon muutakin enkä halua tuhlata aikaa jonkun sellaisen murehtimiseen jolle ei mitään mahda... Toivon sydämestäni, että teillä vielä joskus onnistaa!
- tunteita oli
Pari viikkoa keskenmenon jälkeen mulla oli ihan samanlainen olo. Ja kun vielä hyvällä ystävällä oli pieni vauva... Mutta jotenkin se olo vaan siitä helpotti, ja eihän se ystävän vika ollut että hänellä oli lapsi ja mulle kävi niin.
Nyt kun keskenmenosta on kulunut jo pari kuukautta, on paljon helpompaa. Ei tunnu pahalta, kun näkee pieniä lapsia. Sitä paitsi ainahan sitä voi uudestaan yrittää sitä lasta. :) Kesken menneitä raskauksia on paljon, turha siitä on ainakaan itseä ruveta syyttelemään.
Ja kannattaa muuten jutella miehenkin kanssa asioista. Mä en puhunut kunnolla, ja sitten kun vähän alkoholia otettiin, niin johan tuli tunteet ulos! Mutta hyvä että edes siinä vaiheessa puhuttiin asiasta. Kyllä siitä miehestäkin tuntuu ihan yhtä pahalta se keskenmeno... - Toista kertaa yrittämässä
Tuntui aivan samalta, maailma kaatuu päälle ja mikään mikä liittyi lapsiin tuntui todella pahalle, kun lapsi on todella odotettu ja tervetullut. Mutta nyt sen yli on päästy.
Kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriisi ja kysyä pääsetkö juttelemaan jollekin asiasta. Minulle tarjottiin sitä mahdollisuutta sairaalassa tyhjennyksen yhteydessä, mutta en käyttänyt sitä matkojen takia. Nyt on toinen yritys menossa, mutta saas nähdä mitä tapahtuu.
Ainoa kynnys on tullut ottaa yhteyttä oman kunnan neuvolaan ja terveyskeskukseen raskaus asioissa, kun ei siellä hoideta asioita hyvin. - Joam
Me myös yli kaksi vuotta yritetty ja hoitojakin käyty. Vihdoin tulin raskaaksi ja voi sit onnea. No tuulimunahan se sitten oli ja kyllä mulla koskee vieläkin vaikka joulukuussa tapahtui. Mä en voi itselleni mitään, mutta lievää kateutta tunnen odottavia äitejä kohtaan. Ennen kävin hypistelemässä pikkuvauvoja, mutta tuulimunan jälkeen ei ole huvittanut. Nyt en halua hoitoihin heti lähteä vaan annetaan vähän ajan kulua...
- ...
Kunnioitus on ansaittava!? Sinäpä jaat täällä loistavia elämän oppeja. Se kunnioituksen ansaitseminenhan auttaakin palstalta apua hakevien ihmisten raskautumiseen ja estämään keskenmenoja yms. elämän vastoinkäymisiä? Ja että tulkitset toisen ihmisen surun nuoren höpinöiksi? Miten ymmärtämätön voi ihminen olla? Mitä tekemistä iällä on tässä asiassa missä käsitellään arkaa aihetta ja toisen keskenmenoa? Jos pipo kiristää niin pahasti ettet voi myötäelää toisen surua, suksi kuuseen!!! Ja olet sanojesi mukaan kokenut saman? Johtuuko sun piikittelys siitä ettet ole silloin itsellesi apua saanut tunteiden purkamiseen?? Joten jos on jotain jäänyt hampaiden koloon , ei varmaan ole näiden ihmisten syytä, vai mitä?
- hyvinkin!
... kirjoitti:
Kunnioitus on ansaittava!? Sinäpä jaat täällä loistavia elämän oppeja. Se kunnioituksen ansaitseminenhan auttaakin palstalta apua hakevien ihmisten raskautumiseen ja estämään keskenmenoja yms. elämän vastoinkäymisiä? Ja että tulkitset toisen ihmisen surun nuoren höpinöiksi? Miten ymmärtämätön voi ihminen olla? Mitä tekemistä iällä on tässä asiassa missä käsitellään arkaa aihetta ja toisen keskenmenoa? Jos pipo kiristää niin pahasti ettet voi myötäelää toisen surua, suksi kuuseen!!! Ja olet sanojesi mukaan kokenut saman? Johtuuko sun piikittelys siitä ettet ole silloin itsellesi apua saanut tunteiden purkamiseen?? Joten jos on jotain jäänyt hampaiden koloon , ei varmaan ole näiden ihmisten syytä, vai mitä?
Edelleen kunnioitus on ansaittava. Ja se on loistava neuvo nuorelle, joka ei tajua mitä suustaan päästää, vähän niinkuin sinullekin.
Suru, suruna, on ihan ok, ja hyväksyttävä, ja surettava asia, mutta silloin kun siihen kääritään toiset ihmiset karttava ITSEKÄS omahyväinen piirre, se ei enää ole hyväksyttävää. Siihen loppuu myötätunto. Nämä pienet vieraat lapset eivät ole ansainneet tuota karttelua. Luuletkos niitä lapsia tyhmiksi? Etteivät tajua jonkun hölmön ämmän karttavan kuin ruttoa? Ja sitten pienessä viattomassa mielessään miettivät, mikä heissä on vikana? Ja ainoa vika on itsekkäissä aikuisissa ihmisissä!!!!
Minäpä olenkin nähnyt juuri tälläisen tilanteen, jossa ihminen jolla oli kesken mennyt, kartteli pientä, sairasta tyttöä, joka meni täysin allapäin kysymään missä on vika, (ja sai yhä tiuskaisun todella ilkeästi takaisin)
Miettikää nyt hyvät ihmiset käytöstänne, ei se että teillä menee hetkellisesti huonosti, ole oikeutus sille että kaadatte sen pienempienne niskaan! Kyllähän minä nyt jo tiedän ettei teillä ole selkärankaa myöntää että olen tässä asiassa oikeassa. ei tarvitsekkan.
Joka tapauksessa tuollainen vauvojen karttelu on lapsellista ja itsekästä käytöstä. - jep jep
... kirjoitti:
Kunnioitus on ansaittava!? Sinäpä jaat täällä loistavia elämän oppeja. Se kunnioituksen ansaitseminenhan auttaakin palstalta apua hakevien ihmisten raskautumiseen ja estämään keskenmenoja yms. elämän vastoinkäymisiä? Ja että tulkitset toisen ihmisen surun nuoren höpinöiksi? Miten ymmärtämätön voi ihminen olla? Mitä tekemistä iällä on tässä asiassa missä käsitellään arkaa aihetta ja toisen keskenmenoa? Jos pipo kiristää niin pahasti ettet voi myötäelää toisen surua, suksi kuuseen!!! Ja olet sanojesi mukaan kokenut saman? Johtuuko sun piikittelys siitä ettet ole silloin itsellesi apua saanut tunteiden purkamiseen?? Joten jos on jotain jäänyt hampaiden koloon , ei varmaan ole näiden ihmisten syytä, vai mitä?
Edelleen kunnioitus ON ansaittava. Niin se vain on. Halusit tai et. Ja kyllä kunnioituksen ansaitseminen auttaa elämän vastoinkäymisissä. Totta on sekin, että nuoret tietämättömät puhuvat suurella tunteella, ja sydänjuuriaan myöden loukkaantuneina aivan tavallisista arkisista asioista, jotka eivät todellisuudessa niin isoa huomiota vaatisi. Ja sinne kuuseen saat suksia sinä, jos suksiminen sinua noin kiinnostaa.
Itsekin keskenmenon kokeneena tiedän, että se ei poikkea mitenkään normaaleista vaikeista asioista joita ihmisen on elämänsä aikana kohdattava, EIKÄ SE ANNA OIKEUTUSTA kiukutella kanssaihmisille varsinkaan lapsille. Jos et sitä sulata, suksi tosissaan sinne kuuseen, tai vaikkapa pidemmällekin.
- km kokenut
Itse olen selvinnyt viime vuoden lopulla tapahtuneesta keskenmenosta henkisesti melko hyvin ja olen ollut ihan luontevasti ystävien lasten kanssa.
Silti tulevat hoidot jännittävät, kun ihan eri tavalla pelottaa, jos taas käy samalla tavalla. Fyysinen palautuminenkin on kestänyt kauemmin kuin lääkärimmekään oletti, joten palaaminen normaalielämään ja uuteen yritykseen lykkääntyy. Ikää alkaa olla sen verran, että muutaman kuukauden lykkäyksetkin tuntuvat pitkiltä.
Vaikka itse en tunne, että toisten onnisutminen lastensaannissa olisi minulta jollain lailla pois tai että olisin itse jotenkin epäonnistunut, kun pitkät hoidot eivät ole päätyneet onnistuneeseen raskauteen ja alkanutkin raskaus päätyi keskenmenoon, riittää minulta ymmärrystä niille, jotka ottavat hoidot ja keskenmenon raskaammin. Meistä jokainen kokee sekä käsittelee asiat erilailla ja surullekin on annettava sijansa ja aikansa.
Tuskin kukaan moittisi omaisen tai ystävän menettänyttäkään surusta, moni kokee keskenmenon hartaan odotuksen jälkeen yhtä musertavana kuin läheisen kuoleman. Lasten näkeminen voi toda tunteet pahasti pintaan jonkin aikaa, joten voi olla viisaampi, jos siltä tuntuu, karttaa aluksi tilanteita, joissa joutuu läheisiin tekemisiin pienten lasten kanssa. Annetaan arvostelematta kaikille aikaa ja mahdollisuus toipua menetyksestä tavallaan.- km kokenut
Edelliseen otsikkoon selvitystä; En siisihan ymmärrä, miksi toiset tuntevat niin suurta tarvetta arvostella toisten tapaa käsitellä omaa menetystään.
Jokainen käsittelee kokemansa surun omalla tavallaan; toisilla menee kauemman aikaa ja toipuminen tuntuu vaikeammalta, se heille suotakoon. - ymmärrä!
Annetaan arvostelematta kaikille aikaa ja mahdollisuus toipua menetyksestä tavallaan,
Vaikka se polkisikin samalla täysin syyttömiä/pieniä/puolustuskyvyttömiä, samaan aikaan?
just joo, ymmärrän ettet ymmärrä. Oletko koskaan mistään mitään ymmärtänytkään? - tekstiäni ajatuksella?!?!
ymmärrä! kirjoitti:
Annetaan arvostelematta kaikille aikaa ja mahdollisuus toipua menetyksestä tavallaan,
Vaikka se polkisikin samalla täysin syyttömiä/pieniä/puolustuskyvyttömiä, samaan aikaan?
just joo, ymmärrän ettet ymmärrä. Oletko koskaan mistään mitään ymmärtänytkään?Olet päättänyt sitten nähdä asiat mustavalkoisesti ja kiukutella täällä koko rahan edestä.
Kirjoitin, että joillekin voi olla parempi keskenmenon jälkeen alkuun välttää tilanteita, joissa tapaa pieniä lapsia kuin väkisin joutua tilanteisiin, joissa tunteet nousevat pintaan (ja joissa voi tahtomattankin loukata lapsia ja näiden vanhempia, kun ei pysty suhtautumaan lapsiin luontevasti menetyksen jälkeen). Lapselle on helpompi selittää että Maija-täti ei pääse tulemaan kuin selittää, miksi Maija-täti on kovin surullinen ja itkuinen, kaikki kun eivät vain psyty pitämään hymyilevää julkisivua. Lapselle kun aikuisen surun näkeminen voi olla ahdistavaa, kun keskenmenon käsittäminen pienelle lapselle ei ole kovin helppoa. - mahdatko ymmärtää?
tekstiäni ajatuksella?!?! kirjoitti:
Olet päättänyt sitten nähdä asiat mustavalkoisesti ja kiukutella täällä koko rahan edestä.
Kirjoitin, että joillekin voi olla parempi keskenmenon jälkeen alkuun välttää tilanteita, joissa tapaa pieniä lapsia kuin väkisin joutua tilanteisiin, joissa tunteet nousevat pintaan (ja joissa voi tahtomattankin loukata lapsia ja näiden vanhempia, kun ei pysty suhtautumaan lapsiin luontevasti menetyksen jälkeen). Lapselle on helpompi selittää että Maija-täti ei pääse tulemaan kuin selittää, miksi Maija-täti on kovin surullinen ja itkuinen, kaikki kun eivät vain psyty pitämään hymyilevää julkisivua. Lapselle kun aikuisen surun näkeminen voi olla ahdistavaa, kun keskenmenon käsittäminen pienelle lapselle ei ole kovin helppoa.Siinä samalla kun välttelee niitä synttäreitä, ja ristiäisiä, ei tule loukanneeksi poissaolollaan pientä? Väärin, niin väärin.
Itsekästä on näyttää mieltä. Pienen kustannuksella.
Oletko koskaan nähnyt pientä joka itkee, kun esim, kummi ei tullutkaan hänen päivilleen? miksei tullut? niin miksei? - puhun kokemuksesta
mahdatko ymmärtää? kirjoitti:
Siinä samalla kun välttelee niitä synttäreitä, ja ristiäisiä, ei tule loukanneeksi poissaolollaan pientä? Väärin, niin väärin.
Itsekästä on näyttää mieltä. Pienen kustannuksella.
Oletko koskaan nähnyt pientä joka itkee, kun esim, kummi ei tullutkaan hänen päivilleen? miksei tullut? niin miksei?Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa et ole voinnut hallita tunteitasi?
Yleensä minua pidetään vahvaluontoisena ja pystyn pitämään tunteeni hyvin kurissa, mutta olen kerran kokenut menetyksen, jonka jälkeen en pariin kuukauteen kyennyt hallitsemaan tunteitani ja reaktioitani. Purskahdin itkuun ruokakaupan kassalla, autolla ajaessani, ystävien luona. Mikä tahansa pieni asia saattoi laukaista tunteeni, enkä pystynyt niitä hallitsemaan. Aika auttoi ja paha olo haihtui.
Kyse ei ollut itsekkyydestä vaan otin tapahtuneen hyvin raskaasti ja tämä oli tapani käsitellä asiaa, enkä voinut hallita tunnekuohujani.
Muutaman kuukauden jätin menemättä muutamille syntymäpäiville ja häihin, koska mielestäni olisi ollut pahempi, että olisin purskahtant hallitsemattomaan itkuun esim. kummitytön synttäreillä. Hänen vanhempansa osasivat fiksusti selittää lapselleen, että kummitäti ei voi hyvin ja hän tulee käymään taas kun voi paremmin. Kyläilin taas, kun suru alkoi haihtumaan. - elämäni aikana
puhun kokemuksesta kirjoitti:
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa et ole voinnut hallita tunteitasi?
Yleensä minua pidetään vahvaluontoisena ja pystyn pitämään tunteeni hyvin kurissa, mutta olen kerran kokenut menetyksen, jonka jälkeen en pariin kuukauteen kyennyt hallitsemaan tunteitani ja reaktioitani. Purskahdin itkuun ruokakaupan kassalla, autolla ajaessani, ystävien luona. Mikä tahansa pieni asia saattoi laukaista tunteeni, enkä pystynyt niitä hallitsemaan. Aika auttoi ja paha olo haihtui.
Kyse ei ollut itsekkyydestä vaan otin tapahtuneen hyvin raskaasti ja tämä oli tapani käsitellä asiaa, enkä voinut hallita tunnekuohujani.
Muutaman kuukauden jätin menemättä muutamille syntymäpäiville ja häihin, koska mielestäni olisi ollut pahempi, että olisin purskahtant hallitsemattomaan itkuun esim. kummitytön synttäreillä. Hänen vanhempansa osasivat fiksusti selittää lapselleen, että kummitäti ei voi hyvin ja hän tulee käymään taas kun voi paremmin. Kyläilin taas, kun suru alkoi haihtumaan.Jättänyt oman itsekkyyteni takia kenenkään tärkeitä tapahtumia tukematta. Itsensä hillintä taitaa sitten olla taitolaji, jos se ei siis muilta suju.
Oman keskenmenonikaan en antanut mitenkään häiritä sisareni lapsen ristiäisiä. Eikä muuten ollut edes vaikeata. Elämää vain. Sisareni lapset ovat minulle erittäin rakkaita, eivätkä syyllisiä menetykseeni. Heidän kanssaan peuhatessa tuntee aidon välittämisen molemminpuolin. - ...kun on ...
elämäni aikana kirjoitti:
Jättänyt oman itsekkyyteni takia kenenkään tärkeitä tapahtumia tukematta. Itsensä hillintä taitaa sitten olla taitolaji, jos se ei siis muilta suju.
Oman keskenmenonikaan en antanut mitenkään häiritä sisareni lapsen ristiäisiä. Eikä muuten ollut edes vaikeata. Elämää vain. Sisareni lapset ovat minulle erittäin rakkaita, eivätkä syyllisiä menetykseeni. Heidän kanssaan peuhatessa tuntee aidon välittämisen molemminpuolin....noin viileä ja varma, mikään ei tunnu miltään ja aina on vähän muita parempi.
Harmi vain, että empatia muita kohtaan on unohtunut, kun keskityt kehumaan itseäsi. - itsetunto kun
...kun on ... kirjoitti:
...noin viileä ja varma, mikään ei tunnu miltään ja aina on vähän muita parempi.
Harmi vain, että empatia muita kohtaan on unohtunut, kun keskityt kehumaan itseäsi.et empatiaakaan tunnista. Empatiani vain kohdistuu pieniin lapsiin, eikä itsekkäsiin valittaviin aikuisiin. Aikuisten itsesääli vain ilettää, kun vaakakupin toisella puolella on pieni lapsi.
- luin kaikki sun viestis...
ymmärrä! kirjoitti:
Annetaan arvostelematta kaikille aikaa ja mahdollisuus toipua menetyksestä tavallaan,
Vaikka se polkisikin samalla täysin syyttömiä/pieniä/puolustuskyvyttömiä, samaan aikaan?
just joo, ymmärrän ettet ymmärrä. Oletko koskaan mistään mitään ymmärtänytkään?ei voi sanoa kuin et sulla on joku pahasti vialla..!! Voisin kirjoittaa vaikka mitä, mutta mitä se hyödyttäisi. Olet jotenki päättänyt asettautua niin että vain sinun mielipiteesi ja ajatuksesi ovat oikeassa,näkemättä muiden ihmisten ajatuksia ja ottamatta niitä huomioon!! Taitaa olla niin että sinun puheesi ovat nuoren ihmisen höpinöitä..Ettet itsessäsi olisi ollenkaan huomannut sitä itsekkyyttä??
- ei ainakaan
mahdatko ymmärtää? kirjoitti:
Siinä samalla kun välttelee niitä synttäreitä, ja ristiäisiä, ei tule loukanneeksi poissaolollaan pientä? Väärin, niin väärin.
Itsekästä on näyttää mieltä. Pienen kustannuksella.
Oletko koskaan nähnyt pientä joka itkee, kun esim, kummi ei tullutkaan hänen päivilleen? miksei tullut? niin miksei?päivänsankari vielä ymmärrä olla pahoillaan.Jos joku on pahoillaan,niin se kutsuva osapuoli.Olen itse ollut kutsujana ja kun selvisi,että ovat juuri kokeneet keskenmenon,en ollut pahoillani kun ilmoittivat,että eivät jaksa tulla,ovat liian suruissaan.Ei ihmisiä voi vaatia tilanteisiin,johon heidän jakasamisensa ei vielä riitä.
- taitolaji
elämäni aikana kirjoitti:
Jättänyt oman itsekkyyteni takia kenenkään tärkeitä tapahtumia tukematta. Itsensä hillintä taitaa sitten olla taitolaji, jos se ei siis muilta suju.
Oman keskenmenonikaan en antanut mitenkään häiritä sisareni lapsen ristiäisiä. Eikä muuten ollut edes vaikeata. Elämää vain. Sisareni lapset ovat minulle erittäin rakkaita, eivätkä syyllisiä menetykseeni. Heidän kanssaan peuhatessa tuntee aidon välittämisen molemminpuolin.Meitä on niin moneksi,tiedätkös.Tunnen ihmisiä,jotka voivat olla vaikka lapsensa haudalla ilmeenkään värähtämättä.Itse en pysty menemään edes kaukaisen sukulaisen hautajaisiin niin,etten jo kirkkoon mennessä alkaisi itkeä.Empatiaa on myös se,että ymmärtää,että toiset on herkempiä kuin toiset.
- viestiin lisätä,
luin kaikki sun viestis... kirjoitti:
ei voi sanoa kuin et sulla on joku pahasti vialla..!! Voisin kirjoittaa vaikka mitä, mutta mitä se hyödyttäisi. Olet jotenki päättänyt asettautua niin että vain sinun mielipiteesi ja ajatuksesi ovat oikeassa,näkemättä muiden ihmisten ajatuksia ja ottamatta niitä huomioon!! Taitaa olla niin että sinun puheesi ovat nuoren ihmisen höpinöitä..Ettet itsessäsi olisi ollenkaan huomannut sitä itsekkyyttä??
että se ihminen, joka täällä vain kokoajan haukkuu muita, eikä edes yritä ymmärtää muiden tunteita ja näkemyksiä sekä haukkuu ihmisiä itsetunto-ongelmista yms. ei varmasti ole koskaan käsitellyt omaa menetystään ja suruaan (mikäli sellaisen nyt on edes kokenut). Sinuna Äkäpussi(!) hakeutuisin hoitoon...harmi vain, että sekään ei taida kaikkiin auttaa! Psykopaatti!
- ap.
viestiin lisätä, kirjoitti:
että se ihminen, joka täällä vain kokoajan haukkuu muita, eikä edes yritä ymmärtää muiden tunteita ja näkemyksiä sekä haukkuu ihmisiä itsetunto-ongelmista yms. ei varmasti ole koskaan käsitellyt omaa menetystään ja suruaan (mikäli sellaisen nyt on edes kokenut). Sinuna Äkäpussi(!) hakeutuisin hoitoon...harmi vain, että sekään ei taida kaikkiin auttaa! Psykopaatti!
Sinä joka todellakin täällä jauhat ja kiusaat muita keskenmenon kokeneita et ole omaa menetystäsi tainnut käsitellä? Tai se on pelkkää paska puhetta. Etsi itsellesi palsta jossa on yhtä kylmiä ja tunteettomia ihmisiä kun itse olet!! Alkuperäisen viestin oli tarkoitus kuvata mun tuntemuksia keskenmenon jälkeen ja jos joku muu tunsi samalla tavalla olisin voinut vaihtaa ajatuksia. Mutta sitähän sinä et ymmärtänyt! Tai tahallasi teet kiusaa muille, kun itse voit huonosti???? Ps. Olen 32v. joten taitaa teinivuodet olla ohi ja ne nuorten höpinät..
- lapsen puolesta
ap. kirjoitti:
Sinä joka todellakin täällä jauhat ja kiusaat muita keskenmenon kokeneita et ole omaa menetystäsi tainnut käsitellä? Tai se on pelkkää paska puhetta. Etsi itsellesi palsta jossa on yhtä kylmiä ja tunteettomia ihmisiä kun itse olet!! Alkuperäisen viestin oli tarkoitus kuvata mun tuntemuksia keskenmenon jälkeen ja jos joku muu tunsi samalla tavalla olisin voinut vaihtaa ajatuksia. Mutta sitähän sinä et ymmärtänyt! Tai tahallasi teet kiusaa muille, kun itse voit huonosti???? Ps. Olen 32v. joten taitaa teinivuodet olla ohi ja ne nuorten höpinät..
Ihan omaa heikkoa itsetuntoasi, otat eriävän mielipiteeni kiusaamisena. En edes ole sanonut pahasti, taikka nimitellyt, tms.
Totuus tietty sattuu. Onhan se näin. Sitäpaitsi, minä en alentuisi kiusaamaan ketään. Mitäpä minä siitä saisin?
Mutta pienintä puolustan kyllä. Varsinkin lapsia, ja heidän tunteitaan. Itsekkäitä aikuisia vastaan varsinkin.
Ps. Minä muuten voin hyvin. (Sehän ei tietysti sinun pirtaasi sovi, mutta et voi asialle mitään)
- jos yritystä ollut
kaksi vuotta.
Vuosi tuloksetonta yritystä on rajana kunnalliselle tutkimuksiin.
Ensin tutkitaan, toimivatko mies ja nainen: tapahtuuko ovulaatiota edes, onko spermassa siittiöitä.- Hepsu2
Luulenpa, että tämä yks kirjoittaja tässä viestiketjussa, joka niin tuomitsi ihmisten eri tavat surra, tahtoo vaan tahallaan ärsyttää. Ilmeisesti sillä ei nyt ollu parempaa tekemistä :p Mut mitäpä me tytöt siitä välitetään. Me tiedetään ite miten asiat on, miten tunnetaan ja miks tunnetaan :) Mulla oli samanlaisia tunteita ku alkuperäisellä kirjottajalla. Nimenomaan raskaana olevat naiset sai itkemään ja tunti ittensä jotenki katkeraks ja huonommaks, ku ei ite ollu raskaana. Onneks nämä tunteet helpottaa ajan mittaan! Haleja
- äiti+ kolme lasta
Hepsu2 kirjoitti:
Luulenpa, että tämä yks kirjoittaja tässä viestiketjussa, joka niin tuomitsi ihmisten eri tavat surra, tahtoo vaan tahallaan ärsyttää. Ilmeisesti sillä ei nyt ollu parempaa tekemistä :p Mut mitäpä me tytöt siitä välitetään. Me tiedetään ite miten asiat on, miten tunnetaan ja miks tunnetaan :) Mulla oli samanlaisia tunteita ku alkuperäisellä kirjottajalla. Nimenomaan raskaana olevat naiset sai itkemään ja tunti ittensä jotenki katkeraks ja huonommaks, ku ei ite ollu raskaana. Onneks nämä tunteet helpottaa ajan mittaan! Haleja
Onhan se epäreilua syyttömille kiukutella, ja vielä maailman luonnollisimmasta asiasta. (on ollut näin jo aikojen alusta, ja tosi yleistä)
Kaikkein epäreiluintahan kiukuttelu on silloin kun se kohdistetaan pieniin lapsiin. Sinällään on aika hassua, että samaan hengenvetoon sanotte itse HALUAVANNE sellaisen, jolle mieltä osoitatte.
Kypsä ihminen ei osoita mieltään, varsinkaan pienimmilleen.
Olen huomannut että mielipiteeni on erittäin huonosti sulatettu tällä palstalla. Täällä huonoitsetunto tuntuukin olevan enemmin sääntö kuin poikkeus. Se on muuten sääli. Enkä sano tätäkään kettuillakseni, vaan ihan siinä toivossa, että olisihan se hyvä tulevien lasten kannalta jos heidän vanhempansa omaisivat tasapainoisen ja kärsivällisen luonteen. Vaikeaa on kuvitella että jos eriäväkin näkemys jo noin paljon ärsyttää, niin mitenhän mahtaa ärsyttää sitten tuoreena vanhempana kun on univelkaa, mukulan huonot päivät? Tietty ihmisenä kasvaminen ei tekisi pahaa ennen lapsen yrittämistä. Jos se lapsen saanti perustuu noin paljon vain tunteelle, että se nyt vain PAKKO SAADA kun muillakin jo on, niin saattaa lapsen kannalta olla parempikin ettei hän päivänvaloa koskaan nää.
Ja taas totuus sattuu. Tiedetään. Mielestäni totuus vain ansaitsee tulla ilmi. Valhe kun sattuu sitten myöhemmin vain paljon pahemmin. ja ketäkö? no sitä pientä lasta, jota haluttiin kuin uutta nukkea. Kärsimättömästi, niin kovin kärsimättömästi. Itselleen valehtelu on muuten taiteenlaji joka suosii heikkoa itsetuntoa. Kun ei kestä kuulla totuutta, niin itselle on helppoa uskoa se, mitä omat hormoonit päähän ajaa.
Siksi kai, niin monessa nuoressa perheessä mies onkin se "järkevämpi" lapsen hankkija, eikä niin kärkäs heti lasta hankkimaankaan. Mikä sekin on omiaan tietty ärsyttämään näitä nuoria vain oman mielihalunsa tyydyttämiseen keskittyviä naisia. (ei siis kaikkia, mutta jos taas tunnistit itsesi TÄSTÄKIN ryhmästä, niin toki näin sitten on)
- engelmama
Tutulta kuulostaa. Itselleni tuli ensimmäinen keskenmeno v. 2003 rv. 12. Sen jälkeen minun oli pitkän aikaa vaikeaa nähdä pieniä lapsia tai raskaana olevia naisia. Mitä tässä muiden naisten kanssa olen jutellut, niin tuo on aika yleistä. Lisäksi sitten vielä huono omatunto juuri noiden tunteiden takia.
Tällä hetkellä tuoreimmasta keskenmenosta on vajaa 2 viikkoa aikaa. Nyt se tuli viikolla 18. Synnytin kuolleen pienen pojan... Tällä kertaa raskaana olevien kohtaaminen ei tunnu kuitenkaan niin kamalalta, koska minulla on jo yksi lapsi täällä kotona. (Ja yritystä oli tälläkin kertaa takana 2 vuotta.) Tosin olin tänään onnellinen, kun gynen odotushuoneessa ei ollut raskaana olevia, kun kävin jälkitarkastuksessa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162158Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842088- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101246Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461178Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663811173Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173864- 63844
- 65838