maallinen rakkaus?

Joka on kärsinyt kaiken, juoden tuomien maljan pohjaan asti ja Hän huusi puolestamme: "Jumalan Jumalani miksi minut hykäsit" - niin ettemme me joudu koskaan todellisesti huutamaan tuota hirveää huutoa yksin ja hyljättynä. Jumala hylkäsi Poikansa kuolemaan yksin: syntiseksi tehtynä ja meidän syntimme päälleen ottaen, että me pääsisimme Jumalan lapsen asemaan. Tämän Kristuksen kuoleman jälkeen, Isä ei meitä hylkää vaan hänen paljastettu peittämätön rakkautensa on kanssamme, ja me saamme elää sovitetuina Kristuksen kuoleman kautta ja rakkauteen herätetyinä pelotta, sellaisessa rakkaudessa jossa ei ole tuomiota. Tämä on jopa turva "yleistä tuomipäivää varten" ; olemme siirtyneet kuolemasta elämään eikä meitä enää tuomita. Joh.5:24. 1.Joh.4:17.

Jos lähtökohtaisesti siis opit rakastamaan itseäsi, - niinkuin Hän, joka rakastaa sinua niin: että antoi ainokaisen Poikansa, ettet hukkuisi, - vaan sinulla olisi iankaikkinen elämä - itsearvostuksesi perusta on kunnossa: ja voit elää pelottomassa rakkaudessa ja voit sen myös tämän rakkauden löytämisen myötä elää ja pelotta kohdata muita ihmisiä ja rakastaa heitä - siitäkin huolimatta että he eivät mahdollisesti tunnista sinussa olevaa suurta rakkautta ja torjuvat tai hylkäävätkin, kuten usein myös tapahtuu. Rakkaus on Jumalan lahja. 1.Joh.4:7-21.

minä taidan pelätä. Perheessä ei tunteita ole paljoa osoitettu (isäni osalta varsinkin), mikä voi olla yksi perusta ongelmaan.

Ja oikeassa olit jälkimmäinen vastaaja, en osaa vieläkään itseäni arvostaa vaikka kolmannes elämästä jo eletty.

En ole oikein miettinyt asiaa, mutta täytyy niin tehdä ja rukoillakin pitkästä aikaa.