Anto Leikolalta hauska haastattelu evoluutiosta

Silloin kun oli vielä ns. luonnonuskontoja, niin luontoa kunnioitettin. Nyt siitä kunnioituksesta ei ole mitään jäljellä. Ne pienet alkuperäiskansat, jotka vielä yrittävät sinnitellä luonnonmukaisesti eläen ovat ihan pian tuhon omia.

Minuun teki aikoinaan suuren vaikutuksen kirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Luonto oli yhtä, eikä sitä saanut riistää, eikä sitä voinut omistaa.

Muistatko kirjan? Kirjoittanut Dee Brown. Omistettu Nicholas Rohkealle Sudelle.

Kössönöm kirjoitti:

Silloin kun oli vielä ns. luonnonuskontoja, niin luontoa kunnioitettin. Nyt siitä kunnioituksesta ei ole mitään jäljellä. Ne pienet alkuperäiskansat, jotka vielä yrittävät sinnitellä luonnonmukaisesti eläen ovat ihan pian tuhon omia.

Minuun teki aikoinaan suuren vaikutuksen kirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Luonto oli yhtä, eikä sitä saanut riistää, eikä sitä voinut omistaa.

Muistatko kirjan? Kirjoittanut Dee Brown. Omistettu Nicholas Rohkealle Sudelle.

löytyy meidänkin kirjahyllystä. Kuitenkin eräät tiedemiehet ovat sitä mieltä, että ihmiskunnan keskimääräinen älykkyysosamäärä ei suinkaan ole kasvanut viimeisen kymmenentuhannen vuoden aikana, vaan aivan päin vastoin.

Todisteeksi tähän tarjotaan selitystä, että kivikaudenlla elinkelvottomia yksilöitä ei pidetty väkisin elossa ja jatkamassa sukua.

old_profile_47084 kirjoitti:

löytyy meidänkin kirjahyllystä. Kuitenkin eräät tiedemiehet ovat sitä mieltä, että ihmiskunnan keskimääräinen älykkyysosamäärä ei suinkaan ole kasvanut viimeisen kymmenentuhannen vuoden aikana, vaan aivan päin vastoin.

Todisteeksi tähän tarjotaan selitystä, että kivikaudenlla elinkelvottomia yksilöitä ei pidetty väkisin elossa ja jatkamassa sukua.

ja sitä luonnonkansoilla (typerä sana, mutta käyköön paremman puutteessa) on.

Ja nythän me voimme hakea porakoneen kaupasta, jos pitää saada joku reikä aikaseksi jonnekin, mutta kuinka moni osaisi keksiä sen keinon tehdä se reikä ja keksiä se työkalu kivikautisissa olosuhteissa.

Silloisissa olosuhteissa tarvittiin älyä ratkoa ongelmia. Ja ne olot olivat ankarat verrattuna nykyisiin.

Mutta, mitä tulee siihen, että minkälaisista ongelmista pitää nyt selvitä ja kuinka moneen ongelmaan pitää kiinnittää huomiota samanaikaisesti, niin siinä suhteessa ollaan varmaan ihan eri tilanteessa kuin kivikaudella.

Aika sekava teksti minulta, mutta yritän jäsentää ajatukseni huomenna uusiksi.

Kössönöm kirjoitti:

ja sitä luonnonkansoilla (typerä sana, mutta käyköön paremman puutteessa) on.

Ja nythän me voimme hakea porakoneen kaupasta, jos pitää saada joku reikä aikaseksi jonnekin, mutta kuinka moni osaisi keksiä sen keinon tehdä se reikä ja keksiä se työkalu kivikautisissa olosuhteissa.

Silloisissa olosuhteissa tarvittiin älyä ratkoa ongelmia. Ja ne olot olivat ankarat verrattuna nykyisiin.

Mutta, mitä tulee siihen, että minkälaisista ongelmista pitää nyt selvitä ja kuinka moneen ongelmaan pitää kiinnittää huomiota samanaikaisesti, niin siinä suhteessa ollaan varmaan ihan eri tilanteessa kuin kivikaudella.

Aika sekava teksti minulta, mutta yritän jäsentää ajatukseni huomenna uusiksi.

villakoiran ydin selvisi.

Kössönöm kirjoitti:

Silloin kun oli vielä ns. luonnonuskontoja, niin luontoa kunnioitettin. Nyt siitä kunnioituksesta ei ole mitään jäljellä. Ne pienet alkuperäiskansat, jotka vielä yrittävät sinnitellä luonnonmukaisesti eläen ovat ihan pian tuhon omia.

Minuun teki aikoinaan suuren vaikutuksen kirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Luonto oli yhtä, eikä sitä saanut riistää, eikä sitä voinut omistaa.

Muistatko kirjan? Kirjoittanut Dee Brown. Omistettu Nicholas Rohkealle Sudelle.

>>Silloin kun oli vielä ns. luonnonuskontoja, niin luontoa kunnioitettin.

Kun hihhuli ajattelee, että hän on maailman tärkein olento ja kaikki pyörii hänen napansa ympärillä, niin tuloksena on Hannan tyyppinen otus, joka hallelujaa kiittää jotain henkiolentoa, joka tappoi hänen sukulaisensa, jotta hän sai ostettua asunnon paikkakunnan parhaalta paikalta.