EKOLOGISEN TASAPAINON PALAUTTAMINEN

Saimaa tilasta on puhuttu pitkään. Kuitenkin kun puhutaan yleensäkin ilmaston, merten ja vesistöjen
saastumisesta tulisi painottaa yksilöllisiä asenteita.Yksilöiden asenteet kuten yksityisten puoluepolitiikkojen, lääninhallinon ja kuntahallinnon piirissä toimivien yksilöiden ja yksittäisten kansalaisten asenteet ovat ratkaisevassa asemassa. Esimerkkiä huonosta asenteesta ei tarvitse hakea kaukaalta. Tarvitsee vain vilkaista Lappeenrannan Voisalmen venesatamaa jonne jopa viemäröinnin ylimenovirtaukset pääsevät aika-ajoin kuitenkin ainakin kevään sulamisvedet mutaista ojaa pitkin;
tai vaikkapa Voisalmen salmea Lappeenrannassa jossa lilluvat niin autojen pyörät kuin limalautatkin.
Lappeenrannan päättäjät pitävät tätä ehkä pienenä asiana mutta kaikki nämäkin vedet ovat enemmin
tai vähemmin saastuneita ja virtaavat vesistöön. Ne eivät ole pahiten saastuttavia tekijöitä mutta osa kokonaiskuormituksesta. Kysymys on siis asenteista jotka koskevat niin poliittisia päättäjiä kuin myös
yksittäisiä kansalaisia jotka roskaavat luontoa, kuten Rock-konserteissa, puistoissa ja saaristossa,
myös Lappeenrannankin lähisaarissa. Pieniltäkin kaupungeilta jotka vaikuttavat vesistöihin ja
meriinkin, tulisi myös edellyttää päästöongelmiin tarttumista ponnekkaammin kuten juuri Lappeenrannalta Voisalmen ruoppaamista, roskien poistamista ja alueen ehostamista sekä
perusviemäröinnin korjaamista. Myös Lappeenranan Rakuunalahti on tullut päästöongelmaksi kun
kaupunki alkoi täyttämään sitä vain sadakseen pienen viheralueen, jollaisia kaupungissa on muutenkin
yllin kyllin. Niitä vain ei ole hoidettu ja usein niitä saatetaan käyttää puuvarastoina joissa
puuraaka-aineet usein lahoavat, kuten juuri Voisalmen salmen läheisyydessä, tai puut jopa kaatuvat jo sähkölinjojen päälle. Kunta-ajattelussa onkin vallalla paremminkin hullun rakentamisen muoti,
kuin järkevä tarveharkinta ja riittävän vastuullinen suhtautuminen ympäristöön.
Lappeenrantaan rakennettiin laituribaarikin kasinorantaan vaikka aiempi ulkoilmaterassi olisi sopinut ulkoilmabaariksi aivan yhtä hyvin. Laituribaari sensiaan voi olla hyvinkin boheemimaisen saastuttava.
Lisäksi on rakennettu suuruudenhlkluja taloprojekteja jotka ovat kutistaneet kaupungin viheralueita
ja vihrealueiden hoitaminen tai päästöjen minimoiminen on ollut politiikkojen mielestä toisarvoista. EU:ssa eletäänkin "kiiltokuvakulttuurin" aikaa eikä huomioida jo sosiologien aikoja sitten kehittämiä kuntarakentamisen malleja. Paremminkin näyttää siltä, että sosiologiasta puhuminenkin on rikos ja että
ympäristöongelmia vähätellään "siitä se maailman parantaminen alkaa"-tyyliin. Politiikkojen ja
Presidentin vetäytyminen paitsioon ympäristökymyksissä vaikuttaa EU-sijoitusklaanien sopimalta metodiikalta jossa pyritään luonnon raaka-ainevarojen ryöstämiseen ilman, että edes
metsähakkuumetodeita kehitetään järkevämmiksi ja luontoystävällisemmiksi, harvennushakkuita suosiviksi, paremmin ekologisesti suunnitelluiksi. Avohakkuumetodien ja metsiä rasikaavan kyntämisen tilalle ttulisi kehittää paljon luontoystävällisempiä hakkuiaa.
Myös kuntien hakkuusuunnittelu takeltelee pahasti kun puut usein jo pyrkivät kaatumaan
pyöräteidenkin päälle. Paljonkin voitaisiin lisätä tienreunus-ja pyörätiehakkuita josta saatava
puuraaka-aine tietenkin hyödynnetään teollisesti tai muutetaan lämmöksi ja sähköksi. Tämä kaikki
tietenkin säästäisi metsävaroja tuntuvasti samalla kun puuvarojen käyttö ei juurikaan laskisi.

Maatalousjätteet

Lannoitteet ovat yksi saastuttava tekijä. Tätä voidaan vähentää siten että lietelanta hyödynnetään energiaksi polttamalla tai tekemällä siitä kuivalannoitetta kuten myös siten, että kehitetään
kasvislannoitteita jotka tehdään kuivatuista kasvien vihreistä lehtiosista, kuten porkkanan varsista, lanttujen naateista, jopa raparperien ja kessun lehdistä, yms. Nämä voidaan Kuivata ja tehdä niistä
lannoiteteetä. Erilaisten sekoitussuhteiden avulla voidaan aikaansaada hyvinkin tehokkaita
luonnonmukaisia lannoitetee-tyyppejä jotka ovat luontoystävällisiä ja vähemmän rehevöiviä.
Kessusta voi lisäksi tehdä perinteistä ja kultturellia “Kalevalaista runonlaulaja-tupakkaa”.
Kessua voinee käyttää myös vuoroviljelyssä maanmuokkauskasvina. Lisäksi lannoiteohjeet tulisi
ylipäätänsä tarkistaa ja kehittää ideaalit lannoitesuositukset ja näin vähentää turhaa ylilannoittamista
joka rehevöittää vesistöä. On myös eräs päästöongelma, joka edellyttää maapankkeja.
Ne ovat pellot, jotka viettävät liian jyrkästi vesistöön ja aiheuttavat lannoitteiden virtaamisen vesistöön
varsinkin sateiden sattuessa. Tarvitaan maapankkeja joihin oikaistujen peltojen ylijäämämaa voidaan myydä käytettäväksi edelleen. Maapankit voivat olla kunnallisiakin. Vaakatasoiseksi korjattu pelto on
helpompi hoitaa ja tuottaakin paremmin kuin viettävä rinnepelto, jonka tuotantoa ehkä yritetään parantaa ylilannoittamalla, joka edelleen rehevöittää vesistöä.
Kun sitten puhutaan lietelannan tai muiden jätteiden säilömisestä päädytään usein muovisiin ratkaisumalleihin, joista tulee uutta jätettä, joka on hankala kierrättää. On jätetty huomioimatta
betoniset tai sopivasta metallista valmistetut astia. Betoniastiat voidaan tehdä romubetonistakin,
joka sekin tulee tällöin hyödynnetyksi. Romubetonin ja romutiilien hyödyntäminen puuttuukin
kokonaan. Romutiilestä voidaan tehdä viemäriputkiakin joiden sisäsäosa on tiiliainesta ja ulko-osa romubetonia. Tiiliaineesta tehdyn ja poltetun sisäputken ulkopuolelle valetaan betoninen vahvike. Vieläpä tällaisen tiili-betoni-putken sisäpinta voidaan lasittaa mineraalipölystä tehdyllä pinnoiteaineella
ennen betonisen ulkokuoren valamista. Samoin betoninen ulkokuori voidaan päällystää hienojakoisesta betonibölystä tehdyllä laastilla. Näin on betoni-ja tiiliromusta aikaansaatu liki täydellinen viemäriputki. Viemäreissä on muovirakenteiden lisäksi muitakin rakennevikoja, kuten viemärikaivot, joiden alaosaa ei ole pyöristetty tai yleensäkin liian huokoinen betonirakenne, jota ei ole viimeistelypäällystetty betonimassalla ja johon jää saastekertymiä. Jos viemäröinti on kunnolla tehty niin varsinkin maatiloilla riittää jopa vain kalkkikivihiekkasuodatin jossa kotitalousvedet voidaan suodattaa johonkin umpilampeen josta lammesta ne edelleeen suodattuvat maan kautta vesistöön. Idea ei välttämättä ole edes uusi vaan jo muinoin käytetty maatiloilla ja kartanoissa. Lietelannat puolestaan siis säilötään
mielummin betonisäiliöihin josta ne voidaan edelleen hyödyntää lannoiteraaka-aineena tai poltaa energialaitoksella. Maatalouden ylimenovedet voisivat kuitenkin kulkea edellä kuvatunlaisen viemärin kautta, kunhan niiden määrä pysyy viemärin käsittelyn rajoissa. Myös ylimenosäiliö voi ollakin tarpeen jos viemärin kapasitetti ylitetään ajoittain ja josta, kun jätevesiä on vähemmin, ne pumpataan viemäriin. Muoveja käytetään kuitenkin aivan liikaa, josta tulee edelleen uusi ongelma. Myös lantatiilet ovat mahdollisia. Ne tehdään karjalannasta ja näitä tiilejä käytetään kasvutiileinä, siis lannoitetiileinä kasvihuoneissa ja puutarhoissa. Sopivasti poltettu lantatiili on kasville useinkin ainoa sen tarvitsema lannoite. Tämäkään Idea ei ole välttämättä aivan uusi ja on paljon sellaisia tuotteita jotka, kuten
lasi-pullomaito, ovat vain muodin takia unohdettu ja samalla muutettu tuotantorakennetta päästöjä lisääväksi. Muodin ei kuitenkaan tulisi määrä kriterisöityä tarveharkintaista, holistista ajattelua, jossa tulee nykyisin huomioida enenevässä määrin ympäristökysymykset yleistä ekologista tasapainoa ylläpitävinä tarpeina.

Ojitus

Myös ojitus tulisi tarkistaa ja poistaa turhat ojat jotka rehevöittävät vesistöä tai rakentaa ne uudella tavalla ja rakentamalla "sykloneina" toimivia pieniä lampia jotka sitovat rehevöitymistä edistäviä kiintoaineita. Ne voidaan aika-ajoin ruopata ja ruopattu maa-aines edelleen hyödyntää esimerkiksi
kukkapenkeissä. Ojien rakennustavoissakin on kehittämiseen varaa. Ojatha tehdään tavallisesti siten
että ojan pohja viettää vesistön suuntaan. Mutta ojitus voisaan tehdä myös siten, että ojan pohja laskeekin veden virtaussuunnan vastaisesti, eli oja syvenee päinvastaiseen suuntaan kuin mihin vesi virtaa. Varsinkin peltojen ja tienvarsiojiin tätä voidaan soveltaa ja siten että ojan pohjan alin piste on
vesistöstä kauimpana. Tässä pisteessä voi olla lietenmonttu tai betoninen lieteallas johon liete virtaa
ojan pohjaa pitkin ja joka tyhjennetään aika ajoin kompostiin tai multapankiin.
Vesi siis virtaa päinvstaiseen suuntaan kuin ojna pohjan liete ja veden virtausta omaan suuntaansa
säädelleään ojan kynnyksen avulla, jolloin rikasteiden virtaus vesistöön minimoituu.Vesikynnys on
tietenkin ajan penkan (yläreunan) alin piste ja lietemontun tai altaan penkka yli piste (koro).
Teollisuuspäästöt

Etenkin teollisuudessa tulisi alkaa painottaa uudenlaista holistista ajatelua. Uudenlainen “holistinen”, kokonaisvaltainen ajattelu suosii omavaraisuutta jossa mielummin lannoitteetkin voidaan tehdä omista kasvien vihreistä lehtiosista sensiaan että käytetään tuontiraaka-aineita.Tälläinen tuotanto voi olla myös teollistakin. Varsinaisen teollisen tuotannon kohdalla holistinen ajattelu merkitsisi yhä tehokkaampaa hukkainetuotantoa eli jäämäainetuotantoa.Yleensä kaikki mistä tulee päästöjä on se savukaasua tai kemikaaleja on vain osoitus tuhlailevasta ja huonosti suunnitellusta toiminnasta. Jos sahanpuru menee
kaatopaikalle se on hukka-aine josta kuitenkin nykyisin tehdään paljolti pellettejä.
Tai sitten puru tulisi polttaa jossakin voimalassa. Myös kivihiilipöly tulisi talteenottaa syklonien tai muun vastaavan tekniikan avulla ja polttaa ja muttaa energiaksi eikä tehdä siitä pelkkää huolimattomuutta ilmastopäästöä. Tehtaista normaalisti ilmaan laskettavat savukaasut tulisi myös muuttaa sähköenergiaksi savukaasujälkipolttimessa tai sitten erityisissä savukaasuvoimalassa johon
teollisuusalueen tehtaiden savukaasut johdetaan tätä varten tehtyä kaasuputkistoa pitkin.
Selvää on kuitenkin että koko teollisuuden rakennetta joudutaan muuttamaan luontoystävällisemmäksi
kierrätysteknologiaa suosivaksi. Muutoin ilmastomuutoksestakin voi tulla liian rajua.
Esimerkiksi juuri sellu-ja paperiteollisuus on tottunut käyttämään kalliitta kemikaaleja kuten klooria
jonka valmistus, kuljettaminen, varastointi ja käyttö on riskialtista sekä kallista. Itseasiassa paperinjalostustekniikka on varsin primitiivistä kaikkine valkolipeäkeittoineen. Voitaisiin ajatella
uudentyyppisen saasteettoman hiokepuusellun kehittämistä siten, että määrämittaiset puut pannaan painekyllästyskammioon jossa normaalisti puut painekyllästetään jollakin vihermyrkyllä eikä tervalla tai mäntyöljyllä ja luonnollisilla maa-alkaliväriaineilla, kuten pitäisi. (Ja tervaakin voi tehdä vaikkapa männyn oksaista tehdystä hakkeesta tervapannussa tarvitsematta käyttää tervahautoja. Tästä jää hiilijätettä josta nähdäkseni voi tehdä jopa hiilikumituotteita kuten auton renkaita).
Tässä painekyllästysmenetelmässä ei puuta kuitenkaan kyllästetä millään kemikaalilla vaan pelkällä vedellä, joka irrottaa suuren osan puun sidosaineesta l. ligniinistä ja puunesteistä (pihka-aineet, ym). Tämä vesi-ligniini-pihkaseos sitten erotetaan vedestä niin suuressa määrin kuin tapauskohtaisesti on tarpeellista. Vesi saatetaan takaisin teolliseen kiertoon ja ligniini ja pihka-aineet joko poltetaan energiaksi tai siitä tehdään puuyöljyjä tai myös lakkoja ja puupetsejä tai puuöljymaaleja jopa biomoottriöljyä. Puut, jos niitä ei ole vielä kuorittu, kuoritaan ja nyt vesikyllästetystä kuoriaineksesta
voidaan myös tehdä kuorisellua, joka sopii vaikkapa käsipyyhepaperin raaka-aineeksi.
Itse vesikyllästetty puu muutetaan selluksi hiekotekniikan avulla. Tälläistä hioketta josta puun ligniini on erotettu vesipainekyllästysmenetelmän avulla ei tarvinne kovilla kemikaaleilla enää valkaista.
Ja tarvitseeko sitä ollenkaan valkaista kun on valkopäällystysmenetelmiäkin. Eli koko paperi voidaan
päällystää valkoisella pohja-värillä tarvitsematta valkaista sitä kovilla kemikaaleilla.
Jotkut viikkolehdethän painattavat joka tapauksessa lehtensä menetelmällä jossa lehden sivut aluksi painetaan valkoisella väriaineella ja sitten vasta varsinaisesti painetaan.

Autot ja romut

Romurauta, varsinkin romutettavat autot ja moottorit on osa kierrätystä ja ympäristöongelma.
Autoissa myös käytetään paljon muovisia osia jotka ovat nekin ympäristöongelma.
Nykyinen moottori-muoti onkin hulluinta mitä ihminen on keksinyt moniventtiilikoneineen. Moottoreiden hyötysuhdetta ei moottorinvalmistajat edes ilmoita, vaikka mainostamisen kannalta se voisi olla edullista; saati että ajoneuvolaki vaatisi sitä. Nythän on niin, että hyötysuhde varsinkin tuontiautojen moottoreissa on korkeintaan 30% mikä käytännössä merkitsee sitä, että jos ostaa
100-litraa polttoainetta, niin 30-litraa tästä polttoainemäärästä vain hyödynnetään eli käytetään ajoneuvon kuljettamiseen. 70-litraa sadasta litrasta siis palaa moottorissa hukkana taivaalle ilman että tätä energiaa käytetään hyödyksi. Käytännössä moottoreiden hyötysuhde on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin 30 %. Eli maailman käytetyissä öljyvaroista on palanut ja palaa saasteena taivaalle vähintään 70-prosenttia ilman että siitä on mitään hyötyä. Autojen moottoreiden hyötysuhde pitäisikin lailla korottaa ainakin 40%:tiin.Tätä pitäisi ajatella tarkemmin alkaa vaatia parempien mottoreiden lisäksi huomattavasti pienempiä päästöjä, sopivan tehokkaan katalysaattorin avulla. Tämä voi edellyttää
myös sitä että moottoreiden kierrokset rajoitetaan max: 2000 r/min. Suomi on lisäksi aivan liikaa
tuontiautojen varassa. Ennen Suomessa tehtiin taloudellisia Linja-autoja, jotka nyt on korvattu
ylikorkeilla ja epätaloudellisilla muotiratkaisuilla jotka usein edustavat ulkomaista sekunda-laatua.
Kaupunkiliikenteen linja-autoissa on esimerkiksi liian suuret ikkunat, jotka tekevät auton talvella kylmäksi ja kesällä liian kuumaksi ja vain lisäävät auton energiatarvetta lämmitystarpeen ja ilmastointitarpeen lisääntymisen myötä. Ne ovat myös kolareissa aiempia linja-autoja paljon
vaarallisempia. Ongelmana on se että muotia ei kritisoida vaan uskotaan perusteettomiin väitteisiin,
kuten että auto on parempi, jos siinä on sähkölukko ja sähköinen patterilla varustettu virta-avain.
Itse auton laadukkuus ei siitä kuitenkaan parane. Päin vastoin: uuden moniventtiilikoneen hyötysuhde
saattaa olla alhaisempi kuin aiempien koneiden, jousitus epävakaampi ja pohjaan jatkuvasti kolahteleva sekä iskunvaimentimet täysin sekundalaatua, rakenne kolaria kestämätön, jne. Autojen rakenteiden laatuvaatimuksissa ovat politiikot katsoneet läpi sormien suuriakin puutteita ja tämä on mielestäni
lisännyt myös kuolonkolareiden määrää sen lisäksi että jo pelkkä valmistustekniika tuottaa päästöjä.
Mikäli oikein huonoa esimerkkiä haetaan kaupunkilinja-autoliikenteestä, sekin löytyy
Lappeenrannasta josta löytyvät varmaan eräät euroopan romuimmat ja saastuttavimmat linja-autot.
Silkkaa kaupunkiliikenteellä keinottelua? Tällaiset ja muutkin pahiten saastuttavat autot tulisikin
pakkolunastaa liikenteestä. Valtio kuitenkin joutuisi maksamaan romuhinnan lisäksi ainakin
kuljettamisen kierrätyslaitokseen auton kuljettajalle itselleen tai kuljetusyhtiölle sekä mm. jäljellä
olevan bensiinin josta tulisi kierrätysbensaa, ehkä uudet talvirenkaat, ym. Romutettavat autot puolestaan tulisi ensin hajottaa osiin ja raaka-aineet lajitella joista sitten otetaan kierrätykseen se mikä
kierrätykseen sopii, kuten metalliraaka-aineet jotka ensin sulatetaan harkoiksi, eikä siis vain lutata läjään hydraulisella puristimella. Poltettavat raaka-aineet tulisi muuttaa energiaksi samoin kuin rasvat ja öljyt jotka voidaan höyrystämällä joko ottaa talteen tai polttaa energiaksi erilaisin menetelmin.
Tällainen romuttamo-ongelmajätelaitos voisi olla valtionkin ylläpitämä, joka sivutuotteena tuottaa myös sähköenergiaa metalliharkkojen lisäksi, jotka se voi myydä mm. terästehtaille.

Kotitalousjätteet

Kotitalousjätteiden kohdalla on kehitys jäänyt kesken ja jätteiden lajittelu on alkeellista.
Biojäteajattelu ei toimi vaan siitä on tullut uusi ympäristöongelma, kuten Lappeenrannassa, jossa käytetään muovisia biojätepusseja. Parempi olisi jos kaikki poltettavat talousjätteet laitettaisiin poltettavien joukkoon eikä biojätteitä eroteltaisi. Metalli ja puu edelleen pitäisi laittaa omaan astiaan samoin romulasi ja romumuovit. Taloyhtiöillä voisi olla parikin metalliromuastiaa. Toinen suoraan kierrätykseen meneviä metalleja varten ja toinen jossain yhteistilassa talon asiakkaiden kesken tapahtuvaa kierrätyskäyttöä varten. Tämän kierrätysromun taloyhtiö voi aika-ajoin myydä.
Tätä varten tarvitaan kunnallisia tai yksityisiä romunkäsittelylaitoksia, joissa mm.öljyiset moottorit voidaan puhdistaa ennen rmuttamista. Huomaa että puujätteessä voi olla nauloja ja muita metalleja
jotka kierrätyslaitoksen tulisi erotella metallikierrätykseen ennen puuromun edelleen hyödyntämistä lähinnä energiaksi. Samoin muovit voivat sisältää kierrätettäviä ja poltettavia laatuja tai kierrätyskumia jotka tulisi kierrätyslaitoksen erotella käyttömuodon mukaan toisistaan.
Tähän littyvän lainsäädännön ja toimintamuotojen ja tekniikakin kehittämnen olisi ensiarvoisin tärkeää.
Samoin tulisi lainsäädännöllä edellyttää, että mm. maatilojen erilaisia vähemmin käytettäviä tai käytöstä poistettuja laitteita varten tulisi olla oma katollinen säilytystilansa, eivätkä ne siis ruostuisi pellon laidassa, vieläpä aiheuttaisi metsäpaloja ukkosilman aikana.

Vesikasvit

Päästöt rehevöittävät tietenkin vesistöä. On kuitenkin ehkä myös mahdollista edistää vesistön kuntoa
istuttamalla järviin, lampiin ja jopa ojiin vesikasveja: ulpukoita, lumpeita, vesiheinää, yms.
Tätä varten tarvittaisiin kaupallisia puutarhoja jotka ryhtyvät vaikkapa akvaarioissa
idättämään vesikasveja ja myymään vesikasvien taimia, joita sitten innokkaat snorkkelisukeltajat
istuttamassa. Tätä varten tarvitaan myös istutusohjeita ja tietenkin vesikasvien siementen kerääjiä.
Tällainen toiminta on vielä liki täysin kokeilematonta ja arvioimatonta.

Ympäristöpsykologiaa

Itseasiassa siis koko päästöongelma on peräisin paljolti siitä, että politiikot eivät suosi riittävää kriittisyyttä eivätkä vaadi saasteettomia laatuja ja uskovat itsekin muotivirtauksiin. Ei osata myöskään
vaatia parempia, saasteettomia valmistustekniikoita, jotka eivät tietenkään aina suosi täysautomaatiota.
Paras valmistustekniikka määräytyy tuotteelle asetettavan saasteettoman, ympäristöystävällisen,
kierrätettävän laadun mukaan, eikä niinkään muotivillityksenä olevan huippuautomaation mukaan jota
ei välttämättä ole käytännössä edes kunnolla testattu. Ei tutkita eri vaihtoehtoja riittävästi ja Valtion
Tieteellisen Tutkimuskeskuksen määrärahatkin ovat leikattu eikä hyväksikäytetä riittävän objektiivista
tutkimustietoa. Uskotaan kaikenlaista kuten, että jokin mineraalisuola on muka terveellisempää kuin
perinteinen merisuola. Vaikka juuri keinosuolojen tekeminen on yksi päästöongelma. Uskotaan
suurtilallisuuteen koska EU ei halua tukea Pohjoisia pientiloja ja oikeastaan näin tehdessään se aiheuttaa
päästöjen lisääntymistä suurtilallisuutta suosimalla joka edelleen lisää ruuan kuljetuskustannuksia ja pidentyneet kuljetusmatkat öljyn kulutuksen lisääntymistä joka se taas lisää savukaasupäästöjä. Samalla tavalla suurteollisuus on usein pahin päästöongelma ja sen korjaaminen on vaikeampaa, kuin
keskisuurten ja pienten tuotantoyksikköjen. Tulisikin tarkemmin analysoida miten päästöt ehkä voidaan hyödyntää ellei nyt sitten koko tehdasta jouduta sulkemaan päästöjen takia; ja miten tuotantorakenteita tulisi muuttaa luontoa säästäväksi. Yksi tällainen luontoa säästävä elementti olisi lasi-pullomaito kierrätyspulloineen, kuten ennen oli, joka puolestaan säästäisi metsävaroja ja vähentäisi osaltaan
päästöjä. Maitokorit voidaan edelleen tehdä vaikkapa kierrätyskeramiikasta.Teollinen keramiikka antaa paljon mahdollisuuksia muutoikin. Näitä voivat olla kännykän kuoret, television kuoret, yms. viemäriputkien lisäksi. Eräskin päästö, nimittäin selluteollisuuteen liittyvä nollakuitu voidaan hyvin sitoa vaikkapa betonisiin lattia tai-eristyslaattoihin. Ovathan olkibetoni-eristyselementitkin mahdollista. Nollakuitu-betoniin lisätään nollakuitupitoista vettä ja ehkä lisäksi nollakuitumassaa puhtaan veden
siaan ja näin voidaan saada hyvinkin sitkeää, jopa kemikaaleja kestävää betoniainesta. Betoni itse tehdään normaalisti sementin avulla. Ja voiko itse sementtiä kierrättää on oma asiansa? Jos EU ei sitten ala päästöjä vähentämään riittävästi paras olisi lopettaa EU-maksujen suoritus ja suunnataan kaupankäynti muualle kuin Europpaan ja erotaan EU:sta joka ei edes kunnioita muita unioneita, kuten Amerikan Unionia tai edes Afrikan Unioniakaan. Ainakaan minkäänlaisesta ympäristöyhteistyöstä ei ole ollut edes puhetta johtuen lähinnä Euroopan kolonialismia vaalivasta asenteesta. Voidaan ajatella myös materiaalikursseja joissa kuvataan aineiden kiertoja häviämöttömyyden lain pohjalta ja sitä miten erilaisia hukka-ja jäämäaineita voidaan hyväksikäyttää; ja miten niitä voidaan välttää tuotannossa, koska hukka-aineet eivät ole itsetarkoitus. Viimekädessä on mahdollista toteuttaa päästöpoikotteja.
Eli ei osteta sellaisten tehtaiden tuotteita jotka eniten toteuttavat päästöjä; eikä autoja jotka eniten saatuttavat. Tämä tietenkin edellyttää tiedottamista siitä mitkä tehtaat tai autot eniten aiheuttava päästöjä. Tiedottaminen ja kulutusboikottikehotukset ovat periaatteessa helppo dokumenttien avulla toteuttaa. Yksi ongelma on lehdistön passiivisuus päästöasioissa. Lehdet tiedottavat silloin tällöin aatteellisia juttuja päästöistä mutta eivät halua toteuttaa tapauskohtaista tiedottamista vaikka usein aihetta olisikin, kuten vaikkapa digiboxitehtaiden päästöistä. Tuskin ne uutisoivat edes oman kunnan päästöongelmia kuten Lappeenrannankaan paikallislehdet eivät tiedota Voisalmen tai Pallon lahden tilasta juuri mitään. Päästöuutisia tulisi kehittää ja tiedottaa varsinkin Euroopan saastuttavimmista
tuotantolaitoksista reaalitietoa ja ovatko tällaisen tehtaan valmistamat tuotteet korvattavissa vähemmin saastutavilla tuotteilla. Myös tuontitavaroiden valmistajien saastuttamisasteesta olisi syytä dokumentoida huomattavasti nykyistä aktiivisemmin. Näyttää myös helposti siltä, että politiika on
mukana kuvassa paremminkin estämässä monipuolista tiedottamista. Uutisoiva tiedottaminen
osoittaakin sormella ehkäpä juuri politiikkoja itseään jotka eivät ole viitsineet paneutua ympäristökysymyksiin, jotka tukevat sijoituspooleja EU:ssa, mutta joiden asenteet suhteessa ympäristökysymyksiin ovat väljät. Mutta kaikenlaiset sikailuohjelmat kyllä hyväksyy eduskuntakin
kuten Duusonit. Suomessa TV2:ssa esitettiin aiemmin ekologisia ympäristöuutisia mutta nämäkin
lopetettiin, ehkäpä juuri EU:n toivomuksesta. Eli EU:n politiikot - voidaan sanoa - suosivat
sikailukulttuuria vapauden periaatteen varjolla mikä paremminkin lietsoo ympäristöterroristista ajattelua. EU:ssa kriittisyys onkin kovasti kieroutunut sikailuprotestoimisen astelle osoittaen vaarallista
kulttuuridegeneraatiota.
Globaalimmin ajatellen ympäristöongelmien hoitaminen on vasta alkutekijöissä ja mielestäni vaatisi radikaaleja toimenpiteitä, kuten uusien kaupunkien perustamista. Suomessakin tällaista tulisi harkita johonkin vanhaan avokaivos-tai hiekanottoaluelle joka on jäänyt hoitamatta. Varsinkin kehitysmaissa hyvin suunniteltujen viemäröintien avulla monista slummeista voitaisiin näin päästä eroon ja vähentää päästöjä, kunhan huomioidaan paikalliset olosuhteet ja inhimmilliset tarpeet riittävästi. Tällaisia kaupunkeja ei kuitenkaan saisi rakentaa siirtolaisia varten vaan omia kansalaisia varten varsinkin maissa joihin on kehittynyt slummeja, kuten Intiassa ja Etelä-Amerikan maissa. Jos niihin otetaan siirtolaisia ei slummeista ja niiden päästöongelmista ikinä päästä eroon.Tällaiseen rakentamiseen tulisi löytyä myös kehitysapurahaa YK:lta. Vai onko YK:kin liian passiivinen päästöasioissa ? Sellainen valtio kuten Yhdysvallat voisikin esimerkin vuoksi perustaa pari-kolmekin uuttaa "päästötöntä kaupunkia" ja tehdä slummiutuvista alueista puutarhamaisia kaupunginosia. Suomi ehkä yhden.
EU ei kuitenkaan ole mikään johtava järjestö päästöjen vähentämisessä. Se esimerkiksi dogitalisoimalla TV:n aiheuttaa vain lisää päästöjä maissa joissa digiboxeja valmistetaan ja aiheuttaa edelleen sähkönkulutuksen turhaa lisääntymistä pakkodigisoimalla talouksia ja lopetamalla analogiset lähetykset. Eikä tässä riitä perusteluksi edes "teräväpiirtotekniikka" joka oikeammin on näytön eli TV:n ominaisuus eikä välttämättä edes edellytä digitalisoimista. Paremminkin on vain kyse EU:n sijoituspooleista ja klikeistä joita EU tukee ajattelematta ympäristöä tai edes taloudellisuutta.
Eu ei edes kilpailuta TV-vaihtoehtoja (analoginen/digitaalinen) kuluttajilla vaan toteuttaa siis paremminkin pakkotalouden periaatetta digitalisoimisen avulla; vieläpä ALV:n avulla joka suosii
kaukoidässä tuotettuja tuotteita. EU:ssa tällainen pakkotalouden periaate kytketään lauseisiin vapaa markkinatalous ja tuotteiden tasa-arvoistaminen ja ajatellaan kai että ALV-vero tasavertaistaa tuotteita. Tälläinen periaate paremminkin epätasa-arvoistaa kunkin valtion kotimaista, vähemmin päästöjä aiheuttavaa omavaraistuotantoa joka perustuu tarkempaan tarveharkintaan. Oikeassa demokratiassa kaikilla alan tuotteilla on sama ALV. Eu siis suosii paremminkin sijoituskeinottelua joka suuntautuu kauko-itään, joka kaukotuotanto kuitenkin vain lisää kuljetuskustannuksia ja kuljetuspäästöjä.
Ja jos halpatyövoima Kaukoidässä tekee saastuvissa olosuhteissa digiboxeja siitä ei EU:n kansalaiset tiedä juuri mitään. Ja samaan aikaan Euroopassa massahypnoottinen mainosmanipulointi vain kehuu tätä pakkodigitalisointia. Oikeassa markkinavapaudessa toki olisi tarjottu myös analogia-vaihtoehtoa, tai analogiaboxia, joita olisi valmistettu ehkä vain Suomessa! Mutta tällaisen kansallisen tuotannonhan EU estäisi tuotteiden tasa-arvoistamisen nimissä! Eli kun EU:ssa politiikot puhuvat tuotteiden
(myös maataloustuotteiden) tasa-arvoistamisesta tarkoittaa se kuitenkin käytännössä ulkomaisen tuonnin tukemista kansallisen tuotannon kustannuksella. Eu siis tukee lopulta kansainvälisiä sijoituspooleja jotka sitten voivat syndikatisoida taloutta ja estää oikeandemokraattisen talouden ja
tuotteiden kilpailuttamisen. Samalla estetään päästöjä vähentävät toimenpiteet, jopa ympäristölain
kehittäminen. Oikea demokratia ja tasa-arvo on paremminkin sitä, että kukin maa lähtee liikkelle omilta
lähtökohdiltaan - omista välittömistä tarpeista - ja pyrkii omavaraisuuteen ja tähän on kaikilla oikeus.
Välitön tarve ei ole tuotteiden kuljettaminen mahdollisimman kaukaa vaan paremminkin kuljetuskustannusten minimoiminen, samoin päästöjen minimoiminen (terveen elinympäristön tarve),
riittävän korkean laadun takaaminen ja työmahdollisuuksien takaaminen perustarpeiden lisäksi.
Globaali talous taas pyrkii omavaraisuuden estämiseen. Tässä sitten käytetään hyväksi ALV-veroa tai kuljetustukea, yms. vaikka se lisäisikin öljyn hintaa ja päästöjä; ja vaikka ilmastopäästösopimukset suosivat paikallistuotantoa. Tämä periytyy Eurooppa kolonialistiselta ajalta, jolloin sijoittajien
voiton saanti asetettiin kaiken edelle. Tältä pohjalta muita maanosia hyödynnettiin keinoista välittämättä; ja vieläkin käyttämällä jopa Afrikkaa ongelmajätteiden kaatopaikkana. Globaalin
talouden avulla on myös onnistuttu kiertämään ilmastopäästösopimukset.Tätä on vaikea kontrolloida
mutta uskottavinta on että juuri EU:n vanhanaikaisuus on Kioton sopimuksen eräs suurin este. Se vain
osataan pimittää ovelien puheiden avulla, ALV-verottamalla kansallista tuotantoa liiallisesti ja puhumalla tuotteiden tasa-arvoistamisesta. Lopputuloksena on näennäisdemokraattinen sillisalaatti,
joka estää tarkoituksenmukaisen kehityksen ja päästöjenkin tehokkaan vähentämisen.
Vaaditaan myös markkinoiden vapauttamista mutta estetään muiden toteuttamasta markkinavapautta
ALV-verojen ja tukisuuntausten avulla jopa siis pakkodigitalisoimalla; estetään pientilojen markkinavapaus vähentämällä mm. sokerituotantoa. Estetään jopa kessun viljely. Tuontitupakat
sensiaan ovat vapaita vaikka olisivat myrkyllisempiä. Onko EU:ssa kysymys siitä että se kolonialisoi
syndikaattisesti jopa itse vapauden !
Lopuksi: Ympäristöpsykologia on ala, joka tutkii ihmisen suhdetta elinympäristöön.
Se voisi tutkia tarkemmin päästöjen vaikutusta ihmisen kehitykseen ja mielentilaan, kuten agressiivisen
käyttäytymisen lisääntymiseen voimakkaasti saastuneilla alueilla.