http://www.youtube.com/watch?v=Rt5BQMxgZ8o&feature=channel_page Virsiä ja kommunistilauluja yhdistää se että pirun kauniita ne ovat, vaikka asiaan ei uskoisikaan.
Yksi lempi biiseistäni
Billy_Ray_Curys
25367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Vorwärts und nie vergessen,
worin unsere Stärke besteht!
Beim Hungern und beim Essen,
vorwärts, nicht vergessen:
die Solidarität!
Kiitti vinkistä, pääsee nyt hienojen laulujen juuriin tutustumaan.
Elvi Sinervon tekstiin säveltänyt Kaj Chydenius.
Tässä yksi suosikeistani, jota kuunnellessa ja varsinkin katsellessa, tulee pakosta hyvälle tuulelle.
http://www.youtube.com/watch?v=5KHZcCik9JY
"Tummat silmät niinkuin syksyinen yyyööö". En osaa omaksua omaksi suosikekseni kun oli tälle ystävälle niin tärkeä kipale, enkä viitsi "varastaa". Tietyt biisit on tärkeä kokea omakseen.
Pitää tuon Elvi SInervon runokirjoja katsoa jos löytyisi kirjastosta.
miten erilainen musiikkimaku ihmisillä voikaan olla. Minä pidän sellaisista lauluista joissa on tunnetta ja intohimoa. Tingeltangeleista en tykkää.
Saa ne tietysti olla hauskojakin, mutta joku tyhjänpäiväinen lässytys ei uppoa minuun.
Löysin tällaisen sivun: "Top 100: Kaikkien aikojen kotimaiset käännösbiisit" ja siellä on paljon upeita juttuja.
http://www.turkku.com/music/fin_covers.html
Näin olen itse ajatuksissani musiikin jaotellut, kun mietin miten sama ihminen voi rakastaa klassista, Hiski Salomaata, Kollaa kestäätä ja Mayhemia.
Tunnelma musiikki on sellaista fiiliksen haku musiikkia. Tämä luokka on itselleni erityisen tärkeä. Rakastan kuunnella melankolista venäläistä iskelmää kävellessenä syksyisessä sateessa, tai blackmetallia kun menen pimeässä bileisiin vetämään pään täyteen. Rämäpäistä mielialaa on hauska ylläpitää punkilla, ja kun oma risainen menneisyys alkaa keljuttamaan, saa tunteet tasoitettua arkirealistisella hip hopilla.
Tanssimusiikki on tehty tanssittavaksi, ja rytmi on tärkein. Tätä musiikkia on nykyisin valtavirtatarjonnasta liikaa. Kaikki RnB ja vähäpukuisten naikkosten jumputukset ovat pohjimmiltaan tätä tarkoitusta varten.
Taidemusiikki on luokista hienoin. Se on kuin tunnelma musiikkia, mutta kappaleissa on mukana sanomaa ja kuunnellessa joutuu pidättelemään kyynelten valumista. Useimmiten tämä luokka koostuu itselläni vanhasta iskelmästä, poliittisista laulelmoista sekä sanoitetusta klassisesta. Myös pieni, mutta hyvin pieni, osa rock/pop-musiikista kuuluu tähän ryhmään, esim. Pmmp ja Musta joutsen.
Nämä luokat tietysti limittyvät, esim. kun itse kuuntelen tangoja ja valsseja tunnelman ja taiteellisuuden vuoksi, iso osa tanssii näiden tahtiin. Hyvä hip hop, esim. Julma-Henri & syrjäytyneet, toimii niin taiteena kuin tunnelman luojana. Beatles ja Queen samoin.
mistä musiikista pitää. Jostain sinfonisesta nykymusiikista en kyllä pidä yhtään, paitsi elokuvamusiikkina ne ovat oivia. Kukas saksalainen emigranttisäveltäjä se nyt olikaan, joka oli Hollywoodissa täystyöllistetty? Sopivat kuulemma hyvin kauhukohtauksiin.
Joku Schönberg sopisi hyvin mainostamaan hammastahnaa, joka estää reikien syntymisen. Kriikunkraakun ja sillä lailla. Ja sitten lopuksi jotain elegistä sävelmää.
Minusta kaikki musiikki on taidemusiikkia. Mutta kuinka tosissaan ja antaumuksella niitä tehdään, on toinen luokka.
On musiikkilajeja, joita en kestä kuunnella ja yksi ehdoton kammotus on rap. Ja varsinkin katsominen tekee kipeää.
Olen sillä tavalla monipuolinen musiikin suhteen, että käy klassinen, pop, iskelmä, rock, blues... mutta siinä sävelmässä pitää olla melodia. Eli poljento. Tai no, käy ne muutkin jutut elokuvan tunnelmiin. Ääh, en tiedä.
Sanoitukset ovat myös tärkeitä. Enkä voi sietää konemusiikkia, jossa takana joku pikkuorava vinkuu: ootsä mun kaa...
kirjastosta varmasti. Hänhän kuuluu suomalisen runouden klassikoihin. Mutta älä unohda Marja-Leena Mikkolaakaan tai Aulikki Oksasta.
suomalaisia laulutekstejä on Aulikki Oksasen Huomenna on paremmin. Ei löydy juutuubilta, ikävä kyllä.
ja tunnen teoksen, mutta juutuubista ei löydy kaikkea.
jossa se on.
"Jos yksi pettää ja toinen jättää, niin kolmas ystävä on
vaan muista: hän on kyyneliisi täysi viaton.
Pian päivä vaihtuu ja murhe taittuu, tutuksi vieras käy
et enää kerro tähdistä, jos tähtiä ei näy..."
ei tätä oikein kuivin silmin voi kuunnella. Olen jo sen ikäinen, että muistan tuon ajan. Olin itse avoimen oikeistolainen, mutta noita kommareiden lauluja kyllä rakastin.
No, mielipiteeni politiikasta on sittemmin muuttunut, mutta jotenkin olen jäänyt vaajaaksi ihmiseksi, kun minulta puuttuu se asiaansa ehdottmasti uskovan poliittisen taustan mukanaan tuoma menneisyys.
Sitä paitsi Ukraina on nyt vapaa:-D))))
tunnelmamusiikin rakastaja niin kuuntelepa tämä. Minä kuulin tämän Finlandia-talossa eilen ihan livenä, kun olin Anneli Saariston juhlakonsertissa.
http://www.youtube.com/watch?v=B0YuD1wSEs4
vaikka en yhtään tajua mistä siinä on kyse. Mutta ei se haittaa.
ominaisuus on siinä, että sitä ei tarvitse selittää. Jokainen kokee sen omalla tavallaan. Jos sitä liikaa alkaa selittellä, se menettää taiteellisen arvonsa.
Mutta, mutta voin silti kai kertoa miten itse koen tämän hienon Marja-Leena Mikkolan klassikon.
Tarinaan on konstruoitu koko elämä. Se on rakkausruno, joka kertoo kovin epäsuhtaisesta rakkaudesta. Tyttö lyö rumpua ja karhu tanssii; aina hamaan loppunsa asti. Kun katsoo vähän ympärilleen näitä tarinoita löytyy kosolti ihan jokaisen lähipiiristä. Toinen osapuoli lyö rumpua ja toinen tansii.
Ken lähtee kulkemaan laveaa tietä tanssien ja soittaen, joutuu joskus elämänsä varrella toteamaan, että mikään ei ole ikuista.
Näin on käynyt myös minulle ihan oikeasti.
asioita liian yksinkertaisesti. Jotkut runotkin menevät ihan yli hilseen. Miksi pitäisi tajuta runoilijan sanoma jostain mutkien takaa, miksi hän ei sano sitä suoraan?
"rakastan nuolla vatsaasi
ja sydämesi kiihtyvät tahdit
tuntuvat kieleni alla"
Tuon nyt tajuaa jokainen.
tajuaa asiat omalla tavallaan, niin myös itse runoilija. Hän piilottaa tarinaansa elämää suuremman sanoman näennäisen yksinkertaisin sanankääntein. Tällaisesta tarinankerronnasta on lukuisia hienoja esimerkkejä: Eino Leinon Hymyilevä Apollo, jossa on sekä suoraa kerrontaa, että piilomerkityksiä. Reino Helismaan tarina kulkurista ja kissasta... jne..
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=75&t=373&a=3202
Tätä musiikinopettajamme laulatti. Muut eivät pitäneet yhtään kappaleesta, itse rakastin. Hienon melodian lisäksi juuri ovela symboliikka sai rakastumaan tähän unohtuneeseen kappaleeseen. Kappale kertoo Billie Holidaysta.
sekä Eija Ahvo, että Jukka Linkola kuuluvat suosikkeihini. Hieno sävellys ja hieno laulaja, mutta suurelle yleisölle liian vaativaa. Tämä on minulle tuttua tutumpi juttu, koska olen itsekin soittanut bandisssä lähes kymmenen vuotta percussionia, siis rummut ja muut lyömäsoittimet.
Hasse Wallin muinaisesta senegalilaisbändistä? Jestas mikä meno. Kaverin kanssa oltiin kuuntelemassa ja itsekin sambaporukassa pyttyjä soittava kaverini sanoi, että kato nyt saatana, noi jätkät vasta lämmittelee! Sormet meni jo lämmitellessä nopeammin kuin kolibrin siivet. Oli se huikea ilta.
http://www.musakuvat.com/index.php?op=ViewArticle&articleId=874&blogId=2
http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2006-02-02,104:5:356369,1:0:0:0:0:0:
sama juttu. Tunnen kyllä Wallin historian aina hamalta -60-luvulta alkaen, mutta nyt en ole seurannut miehen tekemisiä enää vuosiin.
Vaikken esittäjästä pidä olleskaan lainkaan niin sälli kyllä vetää 12 kertaa paremmin kun Vesku.
Piti oikein ostaa levy että voi autossa tuprauttaa savut ja viilistellä....
http://www.youtube.com/watch?v=VRocW7LEvFg&feature=related
Mutta tuo oli liian venytetyn daideellista. En tykkää. En kyllä tykkää Veskustakaan.
Yritin hakea Heikki Kinnusen lauluja juutuubista, mutta en löytänyt. Sillä miehellä on hieno ääni. Jos joskus kuulet Kinnusen laulamana Sinfoonia Armiitalle, niin kuulet helmen.
Ei se mitään, tykkää sinä jostain muusta :)
Korsuorkesterin Raatteentie on kaikessa karmeudessaan kuitenkin myös oiva humppa.
http://www.youtube.com/watch?v=2nPIeoeWmKk
"tämä maa me vallataan, tääl ei asu kettää"
Hieno!