kestää sen että sanon että rakastan. Sanoo myös minulle että rakastaa.
Saattaisi harrastaa samoja asioita mutta antaisi minun omille harrastuksille aikaa. Sen saman mahdollisuuden antaisin myös sinulle.
Antaisi minun halata ja vastaisi myös minun halaukseen.
Olen tavannut muutaman ihmisen treffilinjoilla jotka alkuun niin ajattelevat mutta muutaman kuukauden kuluttua tilanne vaan jostain syystä muuttuu.
Eikö oikeasti asiaan sitoutuvia naisia vaan löydy ?
Etsitäänkö vaan pahaan oloon helpotusta ja heitetään hyvän olon tuoja sivuun.
Onko tämä maailma mennyt siihen että hetken helpotus riittää eikä oikeasti haluta sitoutua toiseen ihmiseen loppuelämäksi.
Minä kuitenkin haluaisin kulkea käsikädessä elämäni rakkauden kanssa vielä kuusikymppisenäkin jos siihen vaan olisi mahdollisuus.
Ei taida onnistua vai mitä mieltä te olette asiasta ?
Saattaisi harrastaa samoja asioita mutta antaisi minun omille harrastuksille aikaa. Sen saman mahdollisuuden antaisin myös sinulle.
Antaisi minun halata ja vastaisi myös minun halaukseen.
Olen tavannut muutaman ihmisen treffilinjoilla jotka alkuun niin ajattelevat mutta muutaman kuukauden kuluttua tilanne vaan jostain syystä muuttuu.
Eikö oikeasti asiaan sitoutuvia naisia vaan löydy ?
Etsitäänkö vaan pahaan oloon helpotusta ja heitetään hyvän olon tuoja sivuun.
Onko tämä maailma mennyt siihen että hetken helpotus riittää eikä oikeasti haluta sitoutua toiseen ihmiseen loppuelämäksi.
Minä kuitenkin haluaisin kulkea käsikädessä elämäni rakkauden kanssa vielä kuusikymppisenäkin jos siihen vaan olisi mahdollisuus.
Ei taida onnistua vai mitä mieltä te olette asiasta ?
Vastaukset 36
Vanhimmat
..naisia, sinunlaiset miehet ovat vain kateissa. Asunko väärällä paikkakunnalla vai mistä on kyse kun ei olla satuttu tapaamaan. Halipula on joskus sietämätön.
tapaamallani naisella.
Kolmisen kuukautta meillä oli hauskaa ja nautimme toistemme seurasta..
Äkkiä vaan ilmoitettiin että on niin kiire että ei ehdi tapaamisiin.
Ei mitään erikoista selitystä mutta aikaa vaan alkoi kulua ja kyllähän minäkin alan ymmärtää rivien välistä.
Jos puhutaan minun ongelmastani niin se on liika kiltteys. Se on vaan luonteessa enkä minä sille mitään vaan voi.
Ei kai vaan ole tavattu koska todennäköisesti asutaan eri paikkakunnalla tai ainakin käydään eri kaupassa. =)
Täällä myös hali-, läheisyys- ja suukkopulaa ja mistä lie siihen saa helpotusta. Oma kokemus rafloista on myös se että siellä etsii miehet pelkkää seksiseuraa.
Älä anna periksi, on meitä muunlaisiakin, kilttejäkin, ja varmasti joka paikkakunnalla :-)
maa niin todennäköisyys löytää sinunlaisesi ihminen on todella vaikeaa.
Erottuani reilu kaksi vuotta sitten uuuden rakkauden löytäminen on osoittunut kohtullisen haastavaksi.
Olen jopa tämän viimeisen suhteeen kolahtaessa karille ajatellut että olisiko parempi tyytyä vain näihin ns* sukkeliin suhteisiin.
Rehellisesti sanottuna ei onnistu minun luonteellani. =)
Oikeasti olisi haave kävellä yhdessä ja rinnakkain rollaattoreilla kun vanhuus meidän saavuttaa.
Saattaa olla haave vaan.
Niin kauan kun on haaveita on myöskin elämää !
..oli pakko nousta ylös ja kirjoittaa. En tiedä tuleeko nyt mitään järkevää, mutta yritän.
Kohdalleni on sattunut miehiä, jotka ovat ymmärtävinään, että on yh. ja tarvii aikaa sekä itsellensä että lapsen kanssa yhdessä oloon. He ovat olleet vain ymmärtävinään, näin ei kuitenkaan asiat ole ollut. Ovat jättäneet omat harrastukset ja vaativat, että minäkin jätän, koska hänkin. Pitäisi koko ajan kyljessä kyhnöttää kaikki vapaa-aika. Toki pidän läheisyydestä, hellyydestä ja kun saa rakkaan kainaloon käpertyä ja olla vain, mutta se alkaa ahdistaa jos ei oikeasti saa sitä omaa rauhaa välillä. Tässä iässä ( 40 mutta -45) osaan arvostaa omaa aikaa, mutta myös osaan (HALUAN) antaa sen toiselle.
On myös ihmisiä, jotka ovat mustasukkaisia entiselle elämälle. Meillä kaikillahan sellainen on, miksi vaivata pientä päätä asialla ja pahoittaa toisen mieli ja ennen kaikkea oma olo tehdä huonoks....
sen oman ajan.
On mukavaa viettää aikaa yhdessä ja saada sitä hellyyttä. Sitäkin jokainen myös tarvitsee.
Ei harrastuksiaan voi jättää toisen ihmisen vuoksi. Se pitäisi kaikkien ymmärtää.
Niitä voi olla ihan omia mutta tietekin myös yhteisiä.
Siinä olen kanssasi aivan samaa mieltä että jokaisella on eletty elämä takanaan jota ei voi muuttaa. Se vaan on ja se on myös kaikkien hyväksyttävä.
naisia löytyy ja jotka kaipaavat juuri samoja asioita joista kirjoitit.
Kohdalleni osui juuri saman tyyppinen mies.. ensin kaikki tuntui olevan niiiin hyvin, kunnes sitten yhteydenotot vähenivät vähenemistään, oli selityksiä jos toisiakin.
Samaa siis miettinyt..löytyykö enää sitoutumishalukkaita miehiä ja jotka tykkäisivät juuri noista mainitsemistasi asioista.
Maailma on todellakin mennyt juuri siihen, että hetken helpotus ja vielä nopeampi unohdus..heitetään ihan surutta käytetty kama olan ylitse, mitäpä sillä enää tekisi :(
Ei muisteta enää hyviä tapoja eikä mitään muitakaan juttuja, on vain minä itse ja minun haluni ja kaikki vaan pyörii oman itsensä ympärillä.
Miettinytkin miten nämä ihmiset oikeasti elää, toisten siivelläkö, toisia hyväksikäyttäen, jokaiselle valehdellen..jopa itselleen valehdellen kaikkea, luullaan olevansa parempia kuin toiset jne.
No itse en aio odotella sitä rollaattori-ikää ja vanhenemista yksin ja yksinäisyydessä.
Aion elää, etsiä sen toisen puoliskon jonka kanssa voin jakaa elämän ilot ja surut, nauttia elämästä..
Tykkään halia, suukotella, pitää toista kädestä kävellessä, harrastaa myös samoja juttuja, mutta antaa myös toiselle vapautta harrastaa omia juttujaan, kertoa suoraan rakastan sinua..eikä näitä asioita vain muutamaa kuukautta vaan vuosia :)
...niin miten sä kysymyksen laitoit ?
Otsikko oli otsikko ja tuo nimimerkki, oliko se lauseen osa vaiko nimimerkki ?
Etsitkö siis 40 naisia vaiko olet itse 40 nainen ???
ja etsin 40 naista rinnalleni =)
Porukka ei välillä osaa pistää omaa keksimää nimmerkkiä, vaan sekottavat lauseen osia myös nimimerkin kohdalle, joka on todella ärsyttävää kun ei tiedä mistä viesti alkaa otsikon lisäksi.
Sorry avautuminen.
Voitko kertoa missä päin vaikutat???
Niin tuttua tekstiä tämä kaikki..mistä löytääkään ihmisen joka ymmärtää entisen, lapset, oman ajan sun muut. Tuntuu että nykyään vaaditaan ihan mahdottomia siltä toiselta. Itse haluaisin myös löytää nyt sen miehen kenen kanssa vietän loppuelämäni, mutta, mitä tehdään että löydetään toisemme? meitä varmasti on paljon, ei vaan satuta kohdakkain.
koko lailla keskellä Suomea.
Jos oikein arvaan niin sinä et ilmeisesti asu siellä päinkään. =)
todella vaikeaa.
Välillä siinä luulee onnistuneensa mutta toinen hetki kertookin jo toista.
Ilmankos ei olla tavattu..minä eteläisessä karjalassa...
Harmi että asut noinkin kaukana.
Olen huomannut tai ainakin siltä tuntuu että kaikki parhaat asuvat yli 300 km päässä. =)
On järjestely kysymys. Jos vain tahtoa riittää se ei ole este, jos muuten ajatukset ja elämän arvot kohtaavat. Sitähän ei voi koskaan luvata ennen kuin toiseen on tutustunut paremmin.
Jos oikeasti on halua ja tahtoa niin 300 km ei ole pitkä matka.
Ja jos oikein rakastua retkahtaa niin se on todella lyhyt matka.=)
Voi toimia. Siitäkin on kokemusta. Silloin vain pitää molempien olla todella mukana. Täytyy vain luottaa ja uskoa toiseen. Silloin kun ollaan yhdessä keskitytään vain toisiimme. Yhdessä tekemiseen ja toisen hyvänä pitämiseen,,hellyyttä, rakkautta ja toisen huomioon ottamista.
Kun taas ollaan erossa, silloin eletään omaa elämää, johon kuuluu ystävät, harrastukset ja kaikki muu mitä elämässä on.
Totta,itse olen sellainen että on ihana käertyä toisen syliin ja lämpöön.Ja tehdä yhdessä ihan pieniä asioita,siivoamisesta ruanlaittoon jne...
Ne muuten antaa myös sen tunteen että kuulutaan yhteen ja siinä on toista samalla ihaana hipasta...
Minulla myös miehiä jotka välillä lähellä ja sitten taas kaukana,toisaalta jos jokin askarrutaa tekee mieli välillä olla omassa olossaan.Mutta esim: nämä 38-40 sinkkumiehet jotka ovat asuneet yksin ja olleet yksin ovat minun kokemuksen mukaan kaikista pahimpia vetytyjiä,ja ummikot sekä itseensä sulkeutuneet jne...
Suhteen tärkeinpiä asioita on tietenkin luottamus.
Tuo mitä kirjoitit on juuri niin kuin minäkin asiasta ajattelen.
asiat arjessa ovat mielestäni niitä parhaita juttuja.
Ei niiden mitään valtavia tarvitse olla. Sellaisia vaan että tuntee toisen läheisyyden ja molemmilla on hyvä olla !
Aika yksinkertaista mutta joskun vaan niin vaikeaa.
minua;)
Et ole vielä osunut minun kohdalle.
Ehkä sitten joskus =)
meitä naisia ainakin minä..joka juuri sellaista suhdetta on vailla.. minusta suhteen pitäisi vain parantua ajan kanssa eikä huonontua...
Silloin suhde on menossa oikeaan suuntaan kun se paranee ja syvenee ajan myötä.
Aina näin ei vaan käy. Se on ikävä juttu.
Kummankin on tehtävä töitä suhteen eteen keskustelemalla ja ottamalla toinen huomioon.
Siis sanat ja pienet teot.
Niin ja se halaus aina sopivalla hetkellä.
totta että aina ei niin vain tapahdu..eikö sitten jakseta panostaa asiaan, eikö jakseta toista huomioida, eikö uskalleta sanoa miltä oikeesti tuntuu ja asiat pääsevät paisumaan.. jokaisella tietty omat syynsä.
Itse vielä jaksan uskoa että löytyy se Oikea.
puhuminen taitaa ola monelle aika vaikeaa.
Kun noista ns*vaikeista asioista ei puhuta niin jokin olematon asia saattaa paisua sitten ylitse pääsemättömäksi.
Kyllä minäkin uskon että se oikea vielä tulee vastaan vaikka aika vaikealta se tuntuu juuri nyt.
kuulla että teitä ns' normaaleja ja sitoutumisen haluisia naisia kuitenkin on olemassa.
Ehkä se antaa minulle sekä muille minun lailla ajatteleville hieman toivoa. =)
..naisia näköjään yllättävänkin paljon. Mutta onko sinun lisäksesi sinunlaisia miehiä vapaina. Tsemppiä sinulle etsintöihin! Kyllä se oikea jollain tapaa löytyy kun ei luovuta. Pidetään lippu korkealla.
on vaan tehtävä.
Pidettävä siis lippu korkealla ja silmät samalla auki ettei vaan elämänmahdollisuus kulje vahingossa ohitse.
Kiitos ja kaikkea hyvää myös Sinulle !
..kuljetaan.
Olisikohan mitenkään mahdollista vaihtaa ajatuksia jossain muuallakin kuin tässä?
Kuinkas se oikein onnistuisi.
Jospa tekisin sähköpostiosoitteen jonne voisit kirjoitella.
Kuinkahan siinä käy kun sen laitan tänne näkyviin.=)
Jos haluat niin voin sen tänne laittaa ?
..jatkaa keskustelua vaikkasähköpostin kautta. Mutta sitäkin ajattelin,että millainen ruuhka sinulle sinne tulee kun on näin suosittu tämä etsintäkuulutuksesi. Jos uskallat ottaa riskin niin olen mukana...
tässä käy. =)
[email protected]
laitettu....