Lomitusjärjestelmä on hyvä.Ja lomittajat kivoja, ettei siinä mitään. Mutta se iso MUTTA. Maito menee pilalle melkeinpä aina, kun lomittaja lypsää. Utaretulehduksia, juustoja ja kohonneita soluja.Harmi ja harmi lomittajillekkin, lehmä kun on niin herkkä elävä että reagoi kaikkeen, mikä poikkeaa rutiinista.En syytä lomittajia totean vaan että näin käynyt meillä ja liian usein.Siksi en juurikaan pidä lomia, kun pelkään jo etukäteen mitä siellä navetalla taas oottaa.Hoidattaminen on kallista. Maitoa en viemäriin pistä vaan laitan sitä sinistä ainetta ja juotan sonneille.Oottako huomannut samaa, siis kun lypsäjä vaihtuu alkaa onkelmat? Miten saisin lehmät tottumaan muihinkin immeisiin? On putkilypsykone ja silti reagoivat niin että huh huu.
Ne lomittajat
maito pilalla, hmm... ...
31
2799
Vastaukset
- Nimetön
Enää pitäisi tietää mitä tarkoitan tällä?????????
" onkelmat? """
eikö jyväjemmari osaa kirjoittaa G:kirjainta... - Lomittajana yli 10 v
Olisi hyvä, kun näyttäisit lomittajalle, miten sinä lypsät lehmän.Tiedän kokemuksella, että on monta eri tapaa lypsää lehmä ja jos tästä tavasta poikkeaa, saattaa tulehdus tulla.En tässä halua moittia kenenkään lypsytapaa, mutta monessa paikoissa painatetaan sitä keskuskappaletta viimeiseen pisaraan asti, toisissa ei saa painattaa yhtään, vaan lehmä hierotaan tyhjäsi.Tämä utareen hieronta taas ei onnistu lehmällä, joka ei ole siihen tottunut, jää varmasti loppumaidot utareeseen, jos menee kämmensyrjällä utaretta piteleen.Sitten on nämä tulppausasiat, eli tulpataanko vaiko ei.Sitten on vielä joukko lypsäjiä, jotka käsin vetää koneen jälkeen maitotipan erilliseen astiaan.Saattaa olla myös muita poikkeavia lypsyrutiineita, jota nyt tässä en käy listaamaan.
Haluan aina nähdä uudessa paikassa, millä tyylillä tilanväki lypsää, näin päästään parhaaseen tulokseen ja vältetään hyvin pitkälle utaretulehdukset.On myös tärkeää kertoa, jos jokin lehmä on taipuvainen jättämään maitoa johonkin neljännekseen liikaa, on helpompi lypsää silloin outoja eläimiä, helpottaa/tarkentaa lypsyä.
Lehmä on erittäin tarkka eläin ja reagoi lypsäjän vaihtumiseen melko yksilöllisesti.Toiset ei reagoi ja toiset reagoivat hyvinkin voimakkaasti.Reagointi on sitä voimakkaampaa, jos lehmillä on ollut vain yksi hoitaja/lypsäjä tilalla.Lomittajana rauhallinen käyttäytyminen on aina valttia ja olen joskus laittanut emännän haalarit päälle, jotta lehmät tottuisivat minuun (eivät olleet koskaan nähneet muuta lypsäjää)
Lisäksi täytyy kyllä sanoa, että terveutareista lehmää ei hevin tulehtumaan saa.Tyhjälypsyn tilalla saa hyvin tarkastettua vetimen päistä, missä kunnossa ne on.Niistä näkee myös paljon siitä, millainen riski lehmällä on sairastua soluihin.Niin lomittaja, kuin yrittäjä saa lehmään tulehduksen tyhjälypsyllä, mikä on mielestäni pahin lypsyvirhe.- Lomittajana yli 10 v
Soluongelmapaikoissa otan aina tilanväen kanssa ensimmäisenä aamuna solutestit kaikista, jolloin tiedetään kuka ja kenen aikana solut ovat kohonneet....Näin vältyn turhilta "syytöksiltä"
- varmaan
niin on kuin sinä kerroit.
Meillä nousi solut lomittajien aikana, kunnes vaihdettiin irroittemella olevat lypsykoneet.
Nyt kone irrottaa aina samanlla aikaa, jolloin lypsytapahtuma on joka kerta samanlainen.
Turha se on lomittajia syyttää, parhaansa he tekevät. Meillä päin tahtoo olla, että ne hankaleet tilat joissa emäntä ja isäntä ovat niitä "pilkun nussijoita", niin eivät tahdo saada lomittajia ollenkaan. Kuka sinne lähtee haukuttavaksi.
- en minoo huomannu
hmm, kaippa ne pöpöt kulukee vaatteissa ja jalkineissa ja käsissä jne.. mutta minen oo kyllä tuommoosta havaannu, onkohan tää sitte erimoisia lomittajia..
- toimii meillä
Lomittajan kanssa aamulla rauhallinen, ajan kanssa pidetty palaveri. Kerotaan karjan sen hetkinen kunto, katsotaan solutustiedot, tietävät lypsyn ja hoidon tason siitä. Uudelle lomittajalle esitellään karja ja kerrotaan selkeästi, missä järjestyksessä työt tehdään. Rutiini kaiken A ja O. Painotetaan työtahdin rauhallisuuta. Selkeät ohjeet lypsyyn, joista ei ole lupa luistaa. Lypsetään yhdessä. Meillä aina pitää kokeilla utareet lypsyn jälkeen, ettei mikään neljännes jää kovaksi.
Sääntö numero 1. Ilmoita heti talonväelle, jos havaitset pienintäkään poikkeusta jonkun eläimen kohdalla. Lomittajat kyllä tekevät työt hyvin, vastuu neuvomisesta tilanväellä. Jos joskus sattuu epäkelpo lomittaja, sitä ei tarvitse hyväksyä, he vain pilaavat hyvien lomittajien maineen.
Sääntö numero 2. Virheitä ei pidä pelätä, jos koko ajan on paine niskassa, virheitä tulee herkemmin, kuin että lomittajilla on rento työilmapiiri.
Sääntö numero 3. Älä koskaan työnnä liikaa työmäärää lomittajan niskaan suhteessa olemassa oleviin työtunteihin. Hyvin tehty työ ajan kanssa parempi kuin hosumalla hutaistu. Lomittajilta saa ja pitääkin vaatia, se vain kehittää heidän ammattitaitoaan.
Sääntö numero 4. Et voi vaatia lomittajalta enempää kuin itse navetassa teet. He ovat työkavereita, eivätkä sylkykuppeja, joita saa kohdella miten haluaa. Palaute, niin hyvä kuin huono, on paikallaan. Palaute annetaan kuitenkin lomittajalle itselleen, eikä kiertotietä muiden ihmisten kautta. Erilaisten persoonien hyväksyminen paikallaan. He ansaitsevat arvostuksen.- Lomittajana yli 10v
Sinun ohjeistuksesi kuulostaa todella hyvältä.Kun saa hyvät ohjeet ja selkeät toimintamallit,on lomittajana mukava olla tilalla töissä.Näin päästään parhaaseen tulokseen lomituksen onnistumisen kannalta, ottakaahan muutkin edellä kirjoittaneesta mallia.Ei me lomittajat haluta tulla karjaa sairastuttaan, vaan suomaan teille ansaittu loma ja toivotaan tietysti itselle mukavaa työpaikkaa navetasta.Ei ole helppo juttu tutustua uuteen karjaan ja ihmisiin, sitä sopii jokaisen koittaa, joka tätä työtä epäilee.
- tuotantokapasiteettien
Lomittajana yli 10v kirjoitti:
Sinun ohjeistuksesi kuulostaa todella hyvältä.Kun saa hyvät ohjeet ja selkeät toimintamallit,on lomittajana mukava olla tilalla töissä.Näin päästään parhaaseen tulokseen lomituksen onnistumisen kannalta, ottakaahan muutkin edellä kirjoittaneesta mallia.Ei me lomittajat haluta tulla karjaa sairastuttaan, vaan suomaan teille ansaittu loma ja toivotaan tietysti itselle mukavaa työpaikkaa navetasta.Ei ole helppo juttu tutustua uuteen karjaan ja ihmisiin, sitä sopii jokaisen koittaa, joka tätä työtä epäilee.
koko suurenee, mutta ihmisen kyky venyä äärimmilleen on lyhytaikaista ja rajallista. Robotti lypsää vuodesta toiseen valittamatta ja väsymättä, kunhan huollot pelaa. Sama ei ole ihmisen kohdalla. Ei tilallisten eikä lomittajien kohdalla. Mielestäni tämä jatkuva pessimismin ja valittamisen kierre on saatava katkaistua.
Työmäärä itselle sopivaksi, kerkiää nauttia myös elämästä. Minkä itse tilallisena jaksaa tehdä, sen myös näppärät ja osaavat lomittajat tekevät. Uuden lomittajan tulo taloon on aina huomioitava kunnolla, ohjeistus ajantasalle ja tutustua puolin ja toisin. Hyvä yhteistyö on kantava henkinen voimavara puolin ja toisin. Lomittaja tietää, mitä häneltä odotetaan ja tilallinen voi rentoutua kunnolla, kun tietää hommien sujuvan. Siitä syntyy hyviä yhteistyö- ja ystävyyssuhteita.
On myös huomioitava sekin, että lomittajallakin on se oma elämä, jossa sattuu ja tapahtuu, hyvää ja huonoa. Onko viisaampaa pitää tietty välimatka ihmiseen vai olla itsekin tilallisena se kuuntelija, jolle toinen voi huolensa purkaa? Itse suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Kuuntelijaa ja auttajaa tarvitsee jokainen.
Jokainen tekee tavallaan, minä omallani. Yhtä kaikki, yhdessähän tätä hommaa pyöritetään, itse päätetään se, millaisella mielellä ja millä tavalla, eikö asia näin ole? - Kuten lomittajiakin
tuotantokapasiteettien kirjoitti:
koko suurenee, mutta ihmisen kyky venyä äärimmilleen on lyhytaikaista ja rajallista. Robotti lypsää vuodesta toiseen valittamatta ja väsymättä, kunhan huollot pelaa. Sama ei ole ihmisen kohdalla. Ei tilallisten eikä lomittajien kohdalla. Mielestäni tämä jatkuva pessimismin ja valittamisen kierre on saatava katkaistua.
Työmäärä itselle sopivaksi, kerkiää nauttia myös elämästä. Minkä itse tilallisena jaksaa tehdä, sen myös näppärät ja osaavat lomittajat tekevät. Uuden lomittajan tulo taloon on aina huomioitava kunnolla, ohjeistus ajantasalle ja tutustua puolin ja toisin. Hyvä yhteistyö on kantava henkinen voimavara puolin ja toisin. Lomittaja tietää, mitä häneltä odotetaan ja tilallinen voi rentoutua kunnolla, kun tietää hommien sujuvan. Siitä syntyy hyviä yhteistyö- ja ystävyyssuhteita.
On myös huomioitava sekin, että lomittajallakin on se oma elämä, jossa sattuu ja tapahtuu, hyvää ja huonoa. Onko viisaampaa pitää tietty välimatka ihmiseen vai olla itsekin tilallisena se kuuntelija, jolle toinen voi huolensa purkaa? Itse suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Kuuntelijaa ja auttajaa tarvitsee jokainen.
Jokainen tekee tavallaan, minä omallani. Yhtä kaikki, yhdessähän tätä hommaa pyöritetään, itse päätetään se, millaisella mielellä ja millä tavalla, eikö asia näin ole?Kunnon ohjeistus lomittajalle,ja ensi kerroilla yhdessä työt tehden.Niin oppii talon tavat.
Vakilomittaja tietenkin paras vaihtoehto.Meillä on pitkä kokemus lomittajista.
Ensialkuun lomittajina toimi lievästi sanottuna kirjavaa sakkia,pikkuhiljaa tällaiset karsiutui pois.
Sitten oli vakilomittajia vuosikausia.heidän kanssaan oli touhu helppoa.
Sen jälkeen tuli yksi huolimaton tyyppi,joka ohjeista viis veisasi.Se näkyi utareterveys tilanteessa.
Siihen loppui meiltä kunnallinen lomitus.Nyt lomittajat ovat omasta perheestä,tai sitten lomaa ei pidetä lainkaan.
Sanoisinko lopuksi näin,että kunnollisesta lomittajasta kannattaa pitää kiinni.
Toki jos omassa perheessä on lapsia,joutavat he tällä tavoin tienaamaan elantoaan,samalla treenaavat valmiuksiaan työelämään.P.S. lomittajan ammatti on näköala paikka karjatalouteen----voihan sieltä löytyä isännän tahi emännän paikkakin. - Kirjoittaja
Kuten lomittajiakin kirjoitti:
Kunnon ohjeistus lomittajalle,ja ensi kerroilla yhdessä työt tehden.Niin oppii talon tavat.
Vakilomittaja tietenkin paras vaihtoehto.Meillä on pitkä kokemus lomittajista.
Ensialkuun lomittajina toimi lievästi sanottuna kirjavaa sakkia,pikkuhiljaa tällaiset karsiutui pois.
Sitten oli vakilomittajia vuosikausia.heidän kanssaan oli touhu helppoa.
Sen jälkeen tuli yksi huolimaton tyyppi,joka ohjeista viis veisasi.Se näkyi utareterveys tilanteessa.
Siihen loppui meiltä kunnallinen lomitus.Nyt lomittajat ovat omasta perheestä,tai sitten lomaa ei pidetä lainkaan.
Sanoisinko lopuksi näin,että kunnollisesta lomittajasta kannattaa pitää kiinni.
Toki jos omassa perheessä on lapsia,joutavat he tällä tavoin tienaamaan elantoaan,samalla treenaavat valmiuksiaan työelämään.P.S. lomittajan ammatti on näköala paikka karjatalouteen----voihan sieltä löytyä isännän tahi emännän paikkakin.puhuu asiaa. Niin monta työtapaa kuin on tilojakin. Jos lomittajiakin on kirjava sakki, niin sama pätee tilallisiinkin. Yrittää siinä sitten lomittajat toimia parhaalla tavallaan. Homman idea ei ole se, että lomittajien pitää aamulla töihin mennessään miettiä, millähän päällä siellä talonväki tänä aamuna sattuu olemaan. He tulevat töihin, ei heille makseta siitä, että tyhjiä mekastuksia joutuvat kuuntelemaan.
Lomittaja todellakin pääsee tutustumaan tilan elämään sieltä näköalapaikalta. Hyppäys lomittajasta emännän tai isännän saappaisiin saattaa joskus ollakin mahdollista, jos halua löytyy ja olosuhteet osuu kohdalleen. Paljonko niin tapahtuu, mene ja tiedä. Harva lomittaja loppujen lopuksi haluaa sitoa itsensä 24 h/vrk:ssa työhön. Tämä työ on enemmänkin elämäntapa, eräänlainen tahtotila. Siitä joko pitää tai sitten ei. - lomittajana yli 10v
tuotantokapasiteettien kirjoitti:
koko suurenee, mutta ihmisen kyky venyä äärimmilleen on lyhytaikaista ja rajallista. Robotti lypsää vuodesta toiseen valittamatta ja väsymättä, kunhan huollot pelaa. Sama ei ole ihmisen kohdalla. Ei tilallisten eikä lomittajien kohdalla. Mielestäni tämä jatkuva pessimismin ja valittamisen kierre on saatava katkaistua.
Työmäärä itselle sopivaksi, kerkiää nauttia myös elämästä. Minkä itse tilallisena jaksaa tehdä, sen myös näppärät ja osaavat lomittajat tekevät. Uuden lomittajan tulo taloon on aina huomioitava kunnolla, ohjeistus ajantasalle ja tutustua puolin ja toisin. Hyvä yhteistyö on kantava henkinen voimavara puolin ja toisin. Lomittaja tietää, mitä häneltä odotetaan ja tilallinen voi rentoutua kunnolla, kun tietää hommien sujuvan. Siitä syntyy hyviä yhteistyö- ja ystävyyssuhteita.
On myös huomioitava sekin, että lomittajallakin on se oma elämä, jossa sattuu ja tapahtuu, hyvää ja huonoa. Onko viisaampaa pitää tietty välimatka ihmiseen vai olla itsekin tilallisena se kuuntelija, jolle toinen voi huolensa purkaa? Itse suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Kuuntelijaa ja auttajaa tarvitsee jokainen.
Jokainen tekee tavallaan, minä omallani. Yhtä kaikki, yhdessähän tätä hommaa pyöritetään, itse päätetään se, millaisella mielellä ja millä tavalla, eikö asia näin ole?Lomittajan työnkuva on muuttunut paljon siitä, kun aloitin lomittajan työt.Tilakoot on kasvaneet ja konekantaa on tullut lisää.Tietotekniikkaa löytyy monelta tilalta ja on ollut aika haasteellista itsekkin opetella nuo lypsyrobotit ym laiteet.Itselläni on kumpaakin merkkiä roboteista lomitettavina, aina kannukoneeseen asti.
Jatkuva paine on kasvanut maatilayrityksissä, ei ole tietoa tulevista tukiasioista, papereita pyöritetään aina uusine pykälineen.Tulevaisuus on tuntematon.Ymmärrän hyvin yrittäjien paineet ja eteenkin, miten tärkeä tämä pieni hengähdyshetki on.Pyrin aina antamaan parhaan tieto-taitoni mukaisen lomituksen tilalle, siten kun talon tapa on työt tehdä.On hienoa saada luottamusta talosta ja pyrin olemaan sen arvoinen.
Kyllähän niitä vahinkoja minullekkin käy, mutta otan aina tapahtuneen esille ja myönnän virheeni, jos niin on käynyt.Asiat keskustellaan heti.Hyvät talot on myös lomittajan jaksamisen kannalta hyvin tärkeitä.Työ ei ole mielekästä, jos lomittajasta tehdään "laskuämpäri", johon puretaan asiaton kiukku.
Tällä en tarkoita, jos ihmisellä on huolia tai murheita, etteikö niitä voisi minulle kertoa, olen aina valmis kuuntelemaan ja teenkin sen ihan mielelläni, jos se toisen mieltä helpottaa.
Minulla on monta hyvää tilaa, joita voin kutsua ystävyystiloiksi ja meillä on sellainen sopimis, että jos vaikka yöllä poikii lehmä, voi apua pyytää, jos sitä tarvitaan.Apua saa puolin ja toisin.
Lomitusjaksolla, jos olen yksin tilalla, huolehdin kyllä karjan hyvinvoinnista kelloon katsomatta.Olen jokusen kerran istunut lehmän poikimista vahtien yöni navetalla tai eläinlääkäriä odotellessa.Minulla on tapana kotona aina sanoa, että tulen ehkä siihen tai siihen aikoihin, jos mitään erikoista ei satu.En pidä tätä mitenkään ahdistavana asiana, etten voi tietää tarkkaa työaikaani, vaan otan tämän siltä kannalta, että elävien eläinten ja särkyvien koneiden kanssa voi aina sattua pieniä viivytyksiä, jolloin kaikki hoidetaan ajallaan.
- vain..
Lopetetaan koko systeemi!! Verorahojen tuhlausta ja ihmisten rääkkäystähän tämä on. Lomittajista ei ole kuin haittaa!
- hinta
samaksi ko ruottissa niin päästään tyhjänpäiväsistä viljelijöistä
- mutta kun
hinta kirjoitti:
samaksi ko ruottissa niin päästään tyhjänpäiväsistä viljelijöistä
paikallisessa kaupassa Arla Ingmannin suomalainen maito oli 6 senttiä edullisempaa kuin Arla ruotsalainen maito.
- lomittaja123
sinua että tee lypsytyö jos mahdollista niin mahdollisimman yksinkertaiseksi. Eli pois tulppaukset ja ohjeeksi että lypsää vain mahd tyhjäksi lehmät. Tälläistä ohjetta lomittajankin on helppo noudattaa ja tälläinen lypsytapa onkin kiitettävästi yleistynyt. Silloin kun minäkin aloitin lomitushommat niin yleinen tapa oli vielä tulpata lehmät ja tulppaustapa joka talossa erilainen.
Se sitten on eri asia miten saat muutettua lypsytavan, millainen se sitten sinun navetassassai onkin ,yksinkertaiseksi lehmien siihen reagoimatta. Joissakin taloissa on sanoneet että meijän lehmiä ei voi lypsää tulppaamatta heti solut nousee mutta kyllä ne siihen pikkuhiljaa oppii kun sisäistää itselleen että se ei ole kauheaa jos joku neljännes loppuu muita aiemmin. Antaa vaan sen nyhtää tyhjää niin kauan kun kaikki on tyhjiä ja sitten vasta ottaa lypsimet kerralla pois.
Ja sekin kannattaisi muistaa aina omassa navetassaan erilaisia ratkaisuja miettiessä että se ei ole yksin sinun vaan myös meidän lomittajien työpaikka!- väärin
Mikäli haluaa lehmien nännien ja nännikanavien pysyvän kunnossa, tyhjälypsyä ei saa harrastaa. Varsin hiehosta poikiva on herkkä sille, että nänninpää "purskahtaa". Ja kun se kerran sen tekee, siitä ei tule enää toimivaa neljännestä. Se on umpeutettava tai se umpeutuu itsestään tulehduksen seurauksena.
Ennemmin tasoittaa tuotosta lypsämällä ensin joka toinen kerta tulppaamalla kaikki tyhjäksi ja sitten ajan kanssa menee eteenpäin, lypsää vaikka 2-3 kertaa viikossa tyhjäksi jne.
Vasikan kasvatus lypsylehmäksi on sen verran kallista, että ehdoin tahdoin ei kannata pilata hyvää eläintä. Mitä useamman kerran lehmä poikii ja kaikeksi hyväksi lypsää vielä joka neljänneksestä, sen taloudellisempaa, tuottavampaa ja mielekkäämpää karjanhoito on.
Ei kannata mennä sieltä, mistä aita on matalin. Pitkässä juoksussa vaivannäkö palkitaan. - lomittaja123
väärin kirjoitti:
Mikäli haluaa lehmien nännien ja nännikanavien pysyvän kunnossa, tyhjälypsyä ei saa harrastaa. Varsin hiehosta poikiva on herkkä sille, että nänninpää "purskahtaa". Ja kun se kerran sen tekee, siitä ei tule enää toimivaa neljännestä. Se on umpeutettava tai se umpeutuu itsestään tulehduksen seurauksena.
Ennemmin tasoittaa tuotosta lypsämällä ensin joka toinen kerta tulppaamalla kaikki tyhjäksi ja sitten ajan kanssa menee eteenpäin, lypsää vaikka 2-3 kertaa viikossa tyhjäksi jne.
Vasikan kasvatus lypsylehmäksi on sen verran kallista, että ehdoin tahdoin ei kannata pilata hyvää eläintä. Mitä useamman kerran lehmä poikii ja kaikeksi hyväksi lypsää vielä joka neljänneksestä, sen taloudellisempaa, tuottavampaa ja mielekkäämpää karjanhoito on.
Ei kannata mennä sieltä, mistä aita on matalin. Pitkässä juoksussa vaivannäkö palkitaan.siihen en ole asiantuntija miten lehmät totutetaan pois tulppauksesta mutta sen tiedän että ainakin lomittajalle helpoin kun ei tulpata vaan kerralla lypsimet pois :)
- näin..
väärin kirjoitti:
Mikäli haluaa lehmien nännien ja nännikanavien pysyvän kunnossa, tyhjälypsyä ei saa harrastaa. Varsin hiehosta poikiva on herkkä sille, että nänninpää "purskahtaa". Ja kun se kerran sen tekee, siitä ei tule enää toimivaa neljännestä. Se on umpeutettava tai se umpeutuu itsestään tulehduksen seurauksena.
Ennemmin tasoittaa tuotosta lypsämällä ensin joka toinen kerta tulppaamalla kaikki tyhjäksi ja sitten ajan kanssa menee eteenpäin, lypsää vaikka 2-3 kertaa viikossa tyhjäksi jne.
Vasikan kasvatus lypsylehmäksi on sen verran kallista, että ehdoin tahdoin ei kannata pilata hyvää eläintä. Mitä useamman kerran lehmä poikii ja kaikeksi hyväksi lypsää vielä joka neljänneksestä, sen taloudellisempaa, tuottavampaa ja mielekkäämpää karjanhoito on.
Ei kannata mennä sieltä, mistä aita on matalin. Pitkässä juoksussa vaivannäkö palkitaan.Vetimenpää kyllä pullahtaa auki jos tiukkaa lehmää vedättää. Mitä lomittajan toimintaan tiloilla tulee, niin sehän perustuu täysin opastukseen. Jos haluette tietynlaista lypsytekniikkaa, niin näyttäkää kunnolla miten lehmänne lypsätte.
- työssä
Tää lomittajan homma on semmosta, että kaikkia on vaikea miellyttää. Jotkut isännät ja emännät hakee vikoja kynsin ja hampain vaikka väkisin. Toisinaan ei kemiat vain pelaa ja toisinaan syy lomituksen "epäonnistumiseen" jää vain arvailujen varaan. Useinmiten on syynä puutteellinen opastus Ja joidenkin tilallisten ja miksei lomittajienkin kypsymättömyys ihmisenä.
- Lomittajana yli 10v
Eipä sitä voi kaikkea miellyttää, eikä tarvitsekkaan.Jokainen ihminen on persoona ja se suotakoon, oli se sitten millainen pessimisti hyvänsä.Minun kohdalla toimii hyvin se, että kuulo kannattaa vääntää väliin pois päältä, jos jutut menee liian pitkälle.Pääasia on se, kun itse tiedät, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä.Virheensä tulee aina myöntää, jos niin on käynyt, mielummin vielä ennen,kun siitä sinulle huomautetaan.Kaikkea ei tule kuitenkaan ottaa henkilökohtaisesti, vaikka välillä ottaisi kuinka päähän väliin epäasialliset lauseet.Kuitenkin huomioon ottaen oman arvonsa.
- kantturas
muihinkin,kun itseesi.
Kouli niistä yhteiskuntakelpoisia.
Kerro niille,et asia nyt vain on niin,et täällä tulee kulkeen muitakin hyypiöitä,kuin sinä.
Vie navettaan ihmisiä.
Ei lehmä ole herkkä stressaaja,vaan on loppujen lopuksi todella utelias ja kiinnostunut kaikesta.
Ihmiset ovat tehneet lehmästä jotenkin erityisemmän,kuin muista elukoista.
Samanlainen herkkyys se piilee joka elikossa,mut liika herkkyys on pahasta,eikä niistä semmosia saa tehdä! - Hyvä, parempi, paras
Kaikkee sitä kuulee, sinun kannattaa hoitaa ihan itte ne ämmys.
Hyvin harva lomittaja on niin tunari ettei osaa elikoita lypsää.
Semmoset yleensä lähtee kiertoon muille aloille hyvin äkkiä.
Ja miksi Antipenin jälkeen et vois juottaa maitoa myös lehmävasikoille, sitä vartenhan se aine on että se pilkkoo antibiootin.
Toi sun juttus taitaa olla pelkkä kupla ja hyvä provo.
Jos oikeesti oot tuota mieltä suosittelen kattomaan peiliin.... d=D- Antibiootin
hajottajaa käytetään, niin silloin, kun itse kuuri on päällä, se ei välttämättä tarkoita, että maito olisi puhdas antibiootista. Kun lehmällä on sekä lihaspiikkihoito että nännituubit, antibiootin määrä on niin suuri, ettei hajottaja välttämättä tuhoa siitä kaikkea. Vasta, kun ollaan varoajalla, Antibenia on hyvä käyttää.
Syy, miksi antibioottimaitoa ei suositella juotettavaksi lehmävasikoille, on yksinkertaisesti se, että turhaan saatu antibiootti maidosta saattaa aiheuttaa sen, että sitten kun eläin oikeasti tarvitsee antib. kuuria, se ei enää tehoa.
Lehmien hoito ei ole salatiedettä, tietty nöyryys siinä kuitenkin on paikallaan, meillä kaikilla. - >jutun aloittaja|
Antibiootin kirjoitti:
hajottajaa käytetään, niin silloin, kun itse kuuri on päällä, se ei välttämättä tarkoita, että maito olisi puhdas antibiootista. Kun lehmällä on sekä lihaspiikkihoito että nännituubit, antibiootin määrä on niin suuri, ettei hajottaja välttämättä tuhoa siitä kaikkea. Vasta, kun ollaan varoajalla, Antibenia on hyvä käyttää.
Syy, miksi antibioottimaitoa ei suositella juotettavaksi lehmävasikoille, on yksinkertaisesti se, että turhaan saatu antibiootti maidosta saattaa aiheuttaa sen, että sitten kun eläin oikeasti tarvitsee antib. kuuria, se ei enää tehoa.
Lehmien hoito ei ole salatiedettä, tietty nöyryys siinä kuitenkin on paikallaan, meillä kaikilla.Meillä eläinlääkäri varoitti juottamasta antipenni maitoa lehmävasuille. Siksi sonneille. Ja minähän en jutussani moittinut, syyttänyt, haukkunut lomittajia! Niin joku teistä kuitenkin väitti. Ei kaikki lehmät reagoi lypsäjän vaihtoon, mutta suurin osa kyllä.En tulppaa, vain ääritapauksissa. En kinnaa en hiero utaretta.Ja lypsytyön näytän kädestä pitäen.Ei silti auta.Vanhimmat lehmät ovat tarkimpia, nuoret ei niinkään.Noo, mitäpä sitä turhaan jatkaa tätä jäkätystä enää täällä...
- Joopa joo
>jutun aloittaja| kirjoitti:
Meillä eläinlääkäri varoitti juottamasta antipenni maitoa lehmävasuille. Siksi sonneille. Ja minähän en jutussani moittinut, syyttänyt, haukkunut lomittajia! Niin joku teistä kuitenkin väitti. Ei kaikki lehmät reagoi lypsäjän vaihtoon, mutta suurin osa kyllä.En tulppaa, vain ääritapauksissa. En kinnaa en hiero utaretta.Ja lypsytyön näytän kädestä pitäen.Ei silti auta.Vanhimmat lehmät ovat tarkimpia, nuoret ei niinkään.Noo, mitäpä sitä turhaan jatkaa tätä jäkätystä enää täällä...
Mitäs se sitten on jos kirjoitat että lomittajien takia elikot heti lääkekuurilla?
Eläinlääkäreilläkin on jokaikisellä oma mielipide asiaan kuin asiaan, jos kysyt toiselta on jo toinen toista mieltä.
Eiköhän ole parempi puhua siellä lomittajille suoraan, ei ne sinun lomittajat täällä niitä lehmiä lypsä.
Työntaakan alle on helppo nuukahtaa myös sen viimeisen kerran, se stressi on joskus tappavaa....
- -Lomittajatar-
...asiaan sanasen.
Lehmät ovat herkkiä. Esim. ulkonäkäyttö nostaa soluluvun helposti miljooniin. Kaikki normaalista poikkeava nostaa solulukua. Heikkolaatuinen rehu nostaa solulukua ja huono rehu aiheuttaa tulehduksia.
Opasta lomittajat huolella. Neuvo lypsy "kädestä pitäen". Käske antaa säilörehua reilusti, ettei lehmien tarvitsee syödä huonoja kohtia rehusta. Opasta ilmanvaihdon käyttö. Kuuma ja kostea navetta lisää tulehduksia. Opeta lomittaja liikkumaan ja toimimaan "oikein", saako puhua lehmille, työskentelyn tempo (ripeä vai rauhallinen) jne. Anna haalarisi lomittajan käyttöön ensimmäiseksi päiväksi ja lomittajan haalarit roikkumaan navettaan "hajustumaan". Paras keino olisi hangata lomittajan haalarit poikimalimaan tai pikkuvasikkaan, jotta saataisiin lehmiä miellyttävä tuoksu lomittajaan. Anna lomittajalle ensimmäisenä aamuna aikaa tutustua eläimiin. Kun itse pyörit lomittajan mukana ja luotat lomittajaan, eläimet matkivat käytöstäsi. Sinun turvallinen ääni on paikalla, vaikka outo ihminen häiritsee navetan rauhaa.
Ihanne tilanne olisi, jos saisitte vakituisen lomittajan, joka kävisi kuukausittain teillä. Silloin eläimet vierastaisivat vain muutaman päivän. Ihan outoa ihmistä lehmät vierastavat jopa viikon.
Itse olen huomannut, että helpointa on lomittaa navetoissa, joita hoitavat miehet. Siellä lehmät ovat tottuneet railakkaampaan menoon eivätkä vierasta juuri lainkaan.
Työniloa kaikille IHANIEN ja RAKKAIDEN lehmien parissa !!!!- niiiiiin....
"Paras keino olisi hangata lomittajan haalarit poikimalimaan tai pikkuvasikkaan, jotta saataisiin lehmiä miellyttävä tuoksu lomittajaan".
Ei voi mitään, mutta naurattaa :)!!!!!! - Lomittajanaenen
niiiiiin.... kirjoitti:
"Paras keino olisi hangata lomittajan haalarit poikimalimaan tai pikkuvasikkaan, jotta saataisiin lehmiä miellyttävä tuoksu lomittajaan".
Ei voi mitään, mutta naurattaa :)!!!!!!No, joillakin juna jätti jo... =D
- ainaski
niiiiiin.... kirjoitti:
"Paras keino olisi hangata lomittajan haalarit poikimalimaan tai pikkuvasikkaan, jotta saataisiin lehmiä miellyttävä tuoksu lomittajaan".
Ei voi mitään, mutta naurattaa :)!!!!!!olen kyynärpäitä myöten paskassa auttaa se vissiin seki
- kirjoitit niin
soita toimistolle, ei ole tuon suuntaista ongelmaa ollut kuin kerran, muttei k.o. "lomittajalla" enää muutoinkaan ole kuulemma töitä, oikeat lomittajat osaavat hommansa.
- Liina m.
Itse olen ollu 25 vuotta lomittaja ja koskaan ei ole vielä tullut utaretulehdusta.Jos teet työsi huolella ja rauhallisesti lehmät pysyy kunnossa.Teidän kunnassa on varmaan ammattitaidottomia lomittajia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1938666
En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k264818- 504278
- 623847
- 513236
- 503030
Ne oli ne hymyt
Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä262706Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.482519- 432501
Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv422295