Ihan vaan kyselen neuvoja tässä köyhyydessä. Onko Suomen laissa mitään kohtaa joka määrittelisi alarajat sille kuinka vähällä ihmisen on tultava toimeen.
Sain tammikuun alkupuolella sairaspäivärahan 550 josta maksoin vuokran 450. Sosiaalista sain 50 euroa. Tämän kuun alussa tuli asumistuki 65 euroa. Näistä suurista summista olen ostanut lääkkeet ja laittanut 20 euroa bussikorttiin. Jokainen osaa laskea kuinka paljon jäi kuukauden ruokarahoiksi, 665-490 = 175 euroa jolla olen nyt siis koko kuukauden elänyt. Rahat on täysin loppu, ei vessapaperia, ei saippuaa, ei ruokaa, kaapit on puhtaaksi kaluttu.
Toimeentulotukihakemus tälle kuulle on laitettu jo kuun alussa, päätöstä tai rahaa ei vain näy ei kuulu.Tuskin tulee vielä huomennakaan.
Mistä hitosta revin rahaa ruokaan ym? Voiko ihmisen todellakin pakottaa elämään tällaisilla summilla Suomessa vuonna 2009. Länsimainen sivistysvaltioko? Hyi hemmetti!
Sain tammikuun alkupuolella sairaspäivärahan 550 josta maksoin vuokran 450. Sosiaalista sain 50 euroa. Tämän kuun alussa tuli asumistuki 65 euroa. Näistä suurista summista olen ostanut lääkkeet ja laittanut 20 euroa bussikorttiin. Jokainen osaa laskea kuinka paljon jäi kuukauden ruokarahoiksi, 665-490 = 175 euroa jolla olen nyt siis koko kuukauden elänyt. Rahat on täysin loppu, ei vessapaperia, ei saippuaa, ei ruokaa, kaapit on puhtaaksi kaluttu.
Toimeentulotukihakemus tälle kuulle on laitettu jo kuun alussa, päätöstä tai rahaa ei vain näy ei kuulu.Tuskin tulee vielä huomennakaan.
Mistä hitosta revin rahaa ruokaan ym? Voiko ihmisen todellakin pakottaa elämään tällaisilla summilla Suomessa vuonna 2009. Länsimainen sivistysvaltioko? Hyi hemmetti!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kukaan ei tuolla summalla selviä. Suomi on sitoutunut työntekokulttuuriin, mutta minkäs teet, jos ei työtä ole, kaikilla ei edes mahdollista.
Miten lohduttaisi ihmistä, jolla ei ole mahdollisuuksia. Monilla on todellisia esteitä tehdä työtä. Ennen oli sentään ammattiyhdistysliike, joka oli työntekijän puolella, mutta nyt sitä ei ole. Valtion malleja tulisi olla enemmän kuin nykyään. Vastuu nimisiä ihmisiä ei ole olemassa, sosiaaliturvan tulee olla lain suoma.
Kaikesta huolimatta, vaikka tilanne näyttää toivottomalta, aina kannattaa aukoa kaikkia ovia, jossa etenemis mahdollisuuksia löytyy. onnea yritykseen, ei kannata lannistua mädän systeemin takia. Kukaan ihminen ei loppujen lopuksi ole mahdoton, on vain löydyttävä oikeat kanavat, jossa mennään askel kerrallaan.
Kiitos vastauksestasi ja kannustuksestasi. Näinhän se on, kun putoaa pois työelämästä, esim sairauden takia kuten minä, ei yhteiskunnalla ole turvaverkkoja vaan viidakon laki pätee. Jokainen saa tulla toimeen omillaan. Päättäjiä kiinnostaa vain oma hiekkalaatikkoleikki ja oman lompakon paksuus.
Pienituloisista ja heidän hädästään yhä kalliimmaksi käyvässä yhteiskunnassa ei piittaa kukaan, eivät ainakaan poliitikot. Sosiaaliturvan tulisi olla lain määräämä mutta viidakko tuntuu vallitsevan sielläkin. Kukaan ei kontrolloi kuinka lakeja noudatetaan. Valituksilla ei ole mitään merkitystä, työllistävätpähän muutamia hyvä veli-yhteison jäsentä jotka ovat saaneet itselleen hyvän helpon pakasteviran. Riittää kun on nimike ja rehevä tilinauha, itse työ on sivuseikka.
Suomessa vuonna 2009 on paljon nälkäänäkeviä ihmisiä. Joku poliitikko taannoin osoitte halveksuntansa pienituloisia ja köyhiä kohtaan kertomalla oikein iltapäivälehdissä kuinka HÄNELLÄKIN on eräänä päivänä nälkä. Hän vain pystyy suurilla tuloillaan koska vain ostamaan ruokaa ja tyydyttämään nälkänsä kun taas pienituloinen suomalainen ei sitä voi tehdä. Itselläni on nyt viikon ollut 1,40 € rahaa. Säästän sitä "pahan päivän" varalle: kun tulee lopulta niin kova nälkä ettei se mene ohi kaupasta sieppaamillani omenoilla ja banaaneilla tai jos jään vakisyömiskaupassani kiinni, saan sillä rahalla muutaman perunan, pussin pakastevihanneksia ja ehkä ranskanleivän.
Että näin täällä Pohjois-Euroopan Albaniassa.
kaikki on niin suhteellista. Olen työssäkäyvä, kuten miehenikin. Normaalipalkkaisia. Yksi lapsi. Asunto-ja opintolainojen, laskujen ja velkojen jälkeen elämiseen, eli ruokaan ja hygieniatarvikkeisiin jää noin 300€/kk. Tämä tekee 100€/hlö. Joten hyvinhän sulla pyyhkii, jos yksinäs elelet. Meillä ei ole varaa käydä missään eikä ostaa mitään ylimääräistä. Elämme kädestä suuhun.
No jos velat ym laksut lasketaan mukaan niin minulle ei olisi jäänyt edes sitä 175 euroa elämiseen. Olisin piiiitkästi miinuksella, tosin käytännössä miinuksella olo tarkoittaa maksamatomia laskuja :) Jätin siis kaikki laskut maksamatta kun ei tuosta summasta voi mitään maksaa, pakko on jättää elämiseenkin jotain. Lääkkeet on hakematta, sähkölasku maksamatta, samoin vesilasku.
En edes elä kädestä suuhun, elän päiväkausia pelkällä hengellä kun ne pienet tulotkin tulevat tipoittain. Väliin jää pitkiä rahattomia periodeja. Silloin ei syödä.Eikä tehdä muutakaan. Istutaan kotona sohvalla ja tuijotetaan tylsänä televisiota.
Tämä alkaa nyt vaikuttaa kilpailulta jossa kisataan siitä kuka tulee vähimmällä toimeen, kenellä on isoin nälkä ja kenellä on kaikkein kurjinta. Sellaiseen ei ole aihetta. Meidän ei kuuluu kilpailla kurjuudestamme vaan kaikkien pitää yrittää yhdessä puhaltaa samaan hiileen ja koittaa saada yhteisiä asioitamme paremmiksi ettei tällaista kurjuutta tarvitsisi enää kenenkään kokea.